Mieheni jätti mut ja kaksi lastamme 20 yhteisen vuoden jälkeen 2 kuukautta sitten ja lähti toisen naisen matkaan. Olemme ex:n kanssa yhteydessä liittyen taloudellisiin asioihin ja lapsiin. Olen kuitenkin nyt koko kesän ollut itekseni lasten kanssa, ex asuu kaverinsa ja hänen vaimonsa luona, koska uuden naisen luona on "liian vähän tilaa" asua kahdestaan. Hänellä ei myöskään ole tahtoa/voimaa hankkia omaa asuntoa.
Ex hoitaa raha-asiat ihan hyvin, olen toipunut erosta aika mallikkaasti, mutta olen aika töiden uuvuttama ja kaiken arjen pyörittämisen keskellä kaipaan välillä, esim. kerran kuussa oman vapaaillan tai viikonlopun. En halua exää lastemme ja mun kotiin kun olen itse paikalla, muuta kun hoitamaan pakolliset asiat. Kun tarjoudun lähtemään muualle esim. reissuun tai kaverille yökylään, että isä saisi viettää aikaa lasten kanssa, kertoo hän että hänelle ei nyt käy, on omia suunnitelmia.
Miten voin "pakottaa" lasten isän ottamaan lapsistaan välillä hoitovastuun ja järjestämään itselleen ja lapsilleen jonkinmoisen majoituksen, että saisin itse olla kotona ja tehdä omia suunnitelmia ja töitä ilman syyllisyyttä esim. viikon ajan?
Ex hoitaa raha-asiat ihan hyvin, olen toipunut erosta aika mallikkaasti, mutta olen aika töiden uuvuttama ja kaiken arjen pyörittämisen keskellä kaipaan välillä, esim. kerran kuussa oman vapaaillan tai viikonlopun. En halua exää lastemme ja mun kotiin kun olen itse paikalla, muuta kun hoitamaan pakolliset asiat. Kun tarjoudun lähtemään muualle esim. reissuun tai kaverille yökylään, että isä saisi viettää aikaa lasten kanssa, kertoo hän että hänelle ei nyt käy, on omia suunnitelmia.
Miten voin "pakottaa" lasten isän ottamaan lapsistaan välillä hoitovastuun ja järjestämään itselleen ja lapsilleen jonkinmoisen majoituksen, että saisin itse olla kotona ja tehdä omia suunnitelmia ja töitä ilman syyllisyyttä esim. viikon ajan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et sinä voi toista pakottaa tapaamaan lapsiaan, jos hän ei itse sitä halua. Aika hankala tilanne teillä ja etenkin lasten kannalta. Teidän pitäisi kuitenkin mennä käymään lastenvalvojalla ja tehdä kirjallinen sopimus siitä, miten hoidatte huoltajuuden ja lasten tapaamiset. Surullista, jos mies ei oikeasti halua lapsia tavata. Sille et ehkä voi mitään.
Ehkäpä ajan kuluessa mies tajuaa, ettei voi noin toimia. Ehkä nyt on vaan niin hullaantunut uudesta suhteesta, ettei muuta osaa ajatellakaan. En kuitenkaan sinuna jäisi odottelemaan, josko mies tulisi järkiinsä.
Eikö sinulla ole ketään sukulaisia tai ystäviä, jotka voisivat olla lastesi kanssa silloin tällöin? Palkkaa joku ulkopuolinen hoitamaan lapsiasi joskus. Ethän sä jaksa, jos et saa joskus huokaista ihan yksinäsi.
Meillä meni ero sopuisasti. Lapset olivat pari vuotta viikon toisella ja viikon toisella vanhemmalla. Kun lapset alkoivat kasvaa, huomasin yht äkkiä, että ovat koko ajan luonani. Isä huitelee missä sattuu, ottaa lapset, jos hänen suunnitelmiinsa se käy. Onneksi ovat jo niin isoja, että pärjäävät hyvin keskenään, jos joskus satun vaikka baarissa käymään. Siltikin on aika raskasta. Vastuu painaa koko ajan, tuntuu ettei omaa aikaa ole yhtään. Ymmärrän hyvin sinua.
Olen joskus puhunut asiasta omille sukulaisilleni. He ovat valitettavasti sitä mieltä, että eihän avioliitossakaan ole omaa aikaa, ei eronneellakaan tarvitse olla. Minusta hieman outoa ajattelua. Onhan se eri asia olla lasten kanssa 24/7 yksikseen. Parisuhteessa vastuu kuitenkin jakautuu. Voimia sulle.
Teidän katsii nyt laittaa pyörät pyörimään, ekaksi lastenvalvojalle ja lasten asiat kuntoon, elarit ja tapaamiset joko yhteishuoltajuus tai yksinhuoltajuus.
Sillon sullakin on omaa aikaa, kun lapset ovat isällään vaikka joka toinen viikko, tai miten sovitte valvojalla.
Sitte ositus, omaisuus jakoon, jollon myös toisella olis mahdollisuus hakea kunnon asuntoa yksin tai yhdessä sen tyttöystävän kanssa.
Jos kauankin asut teidän yhteisessä asunnossa, joudut maksaan vuokraa exällesi joka nyt asuu toisten nurkissa.
Just just... No ei se nyt kyllä näinkään mene kuin kirjoitat.
Ensinnäkin tuo, minkä jo edellinen kirjoittaja totesi - että vaikka olisi minkälainen tapaamissoppari olemassa, mutta etävanhempi ei halua lapsia tavata, sille et voi mitään. Paperiin voidaan laittaa mitä vain, mutta ketään ei voi pakottaa ja that's it. Ikävää, että niin moni etävanhempi on typerä eikä pidä yllä välejä omiin lapsiinsa.
Oman vuokrakämpän nyt pystyy about jokainen hommaamaan, jos vain niin haluaa. Ilmeisesti aloittajan ex katsoo edulisemmaksi loisia toisen nurkissa - ehkä ajatuksena, että hyppää siitä sitten yhteiseen talouteen uuden naisen kanssa, jahka uusi nainen hankkii isomman asunnon...
Ja mitä tulee tuohon vuokran maksamiseen, niin ei sitä automaattisesti joudu tekemään - mutta jos tosiaan on yhteinen, osittamaton asunto, muualle muuttanut osapuoli voi sen käytöstä vaatia korvausta. Silti pitää huomioida sekin, että asuntoa käytetään samassa yhteydessä yhteisten lapsien asuntona.
Ei jättäjän tarvii ottaa vastuuta lapsista eron jälkeen, jos jättäjä näin päättää, kunhan maksaa elatusmaksun.
Miten niin, jos vaikka lasten äiti joutuu sairaalaan eikö silloin toinen vanhemmista ole vastuussa OMISTA lapsistaan jotka hän on joskus hankkinut rakastamansa vaimon kanssa. Kyllä se vaan niin on että vanhemmat ovat vastuussa alaikäisistä lapsistaan tahtoivat tai ei, vai onko tarkoitus veronmaksajalla maksattaa lapset jotka itse on hankkinut. Typerää jokeltelua sinulta.
Meillä minä olin se "jättäjä". Erona vain se, että minä lähdin lasten kanssa. Hommasin uuden asunnon, uudet huonekalut sängyistä lähtien niin itselle kuin lapsillekin kodinkoneet ym (juu ei, mitään ei voinut entisestä kodista ottaa) Kaikki tosin olin siihenkin asti hoitanut yksin joten ero ei tuonnut siten mihinkään muutosta. Paitsi että saimme ihanan rauhan exältä. Oli enemmän kuin taivaallista, kun sai keskittyä jo teini-ikään ehtineisiin lapsiin.
Mekin teimme elatussopimusta lastenvalvojalla tuntikausia. Elatusmaksuista vielä kävimme oikeudessa. Lapset ovat kerran pari käyneet isällään eron jälkeen. Tapaamissopimuksessa on aivan jotain muuta.
Ts. et voi mitenkään pakottaa lastesi isää tapaamaan lapsia. Jos hänelle ei käy niin sitten ei käy. Hommaa lapsille hoitaja jostain muualta, että saat omaa aikaa. Jokainen tarvitsee sitä, sinun tilanteessasi enemmän kuin koskaan.
Tässä esimerkki miksi lapset jäävät yleensä äidille erossa. Miehet ei pysty ottaa vastuuta lapsistaan!!!!!!!!
Ei ota vastuuta niin.
Itse olen avioerolapsi ja tiedän sen tuskan kun ei isästä kuulu mitään koskaan. Ja syynkin miksi ei kuulunut, uusi vaimo ei voinut sietää rakastamansa miehen lasta-
Kovaa oli 6 vuotiaalle lapselle ymmärtää että isä lähti ja sen jälkeen sitä ei näkynyt.
Mutta kuinkas kävikään, isäni kuli nuorena ja jätti jälkeensä lesken joka ei sitten loppujen lopuksi saanutkaan pitää miestä jonka lapsi ei kelvannut. Leski sai myös surun samanlaisen kuin lapsi, joten niinkin voi käydä. Ymmärrettävistä syistä en ole surrut isäni pois menoa.