Herääminen panikointiin.

Minä en muista heränneeni varsinaiseen paniikkikohtaukseen, mutta aamuisin on joskus ollut sellainen olo että kohtaus voi iskeä. Oon tullu siihen tulokseen että kai sitä ihminen on heräämisen jälkeen ns. herkimmillään, tai ainakin minä olen. Ja väsyneenähän tuollaiset tuntemukset korostuvat...

Varmasti helteelläkin voi olla tekemistä asian kanssa, joutuuhan kroppa tavallista kovempaan rääkkiin kuumalla ilmalla. Itse asiassa musta tuntuu että mullakin saattaa liika kuumuus vaikuttaa jollain tapaa paniikkihäiriöön, ainaki nyt kesällä oireet ovat ajoittain alkaneet nostamaan päätään. (Tosin vaikuttaahan siihen muutkin asiat).

Varmasti helle vaikuttaa ja väsymys. Kun sitä oppisi olemaan liikaa kuulostelematta itseään ja vointiaan. Mulla vaikuttaa sekin kun olen saikulla näiden paniikki- ja ahdistuskohtausten takia. Silloin kun olin työelämässä tai opiskelin, aamut olivat niin kiireisiä etten ehtinyt herättyäni juurikaan miettiä koko paniikkia. Mutta koitetaan pärjäiillä. Onko sulla muuten joku lääkitys paniikkeihin? Tämä kesä on saanut vakavasti itseni harkitsemaan sellaista.

Kyllä kuumuus on pahentanut ainakin mun oireita!
Elimistö joutuu kovaan stressiin helleaikana,
ja varsinkin jos se kestää yli 2 vk.

Miten odotankaan sateita, kunnon ukkosmyräköitä ja myrskyä :)

Kunhan ilmat vähän viilenee, sitä alkaa "palautua"

Joskus teen niin, että yöllä hengittelen ikkunassa,
tai parvekkeella, öisin vähän viileämpi (siis ulkona)
Kylmällä vedellä huuhdon niskaa ja kasvot, kylmän kääreen
voi laittaa niskaan, jos oikein huono olo.
Yleensä kylmä vesi ja viileä ilma auttaa hiukan.
Onneksi helteet pian ovat ohi! Jaksamista kaikille!

Just sama tilanne minulla. Itse olen huomannut että kuumuus ja se, että olen syönyt vähän reippaammin ennen nukkumaan menoa, altistaa kohtaukselle. Itse tunnen selviäväni päivällä tulevista kohtauksista, mutta yölliset on yhtä helvettiä ja pelko niitä kohtaa vain kasvaa.

Mites nyt kun on syksy ja helteet ohi niin loppuiko. Kyllä se helle teki mullekin tukalaa oloa ja melkein paniikin tapaisia oireita.

Paniikkihäiriöt eivät ole sairaus, vaan oire.
Niistä kärsivät yleensä tunnolliset ihmiset.
Paras hoito on asennemuutos, ei siis yritä tehdä enään kaikkea parhaiten.
Rentoutuu ja rauhoittuu, ottaa aikaa itselle.
Kohtaukset voivat tulla milloin tahansa ja jälkitila kestää seuraavaan päivään asti. Siis turha jännitys pois ja eletään rennosti, niin siitä olen selvinnyt :-)

evoluutio kokeilee josko tätä kautta aukeaisi,,,valitettavasti, monet kärsii, mutta
voimia?

Omasta kokemuksesta suosittelen kaikille paniikkihäiriöstä kärsiville selvittämään ja pohtimaan, että mistä kyseinen häiriö johtuu. Mikä on syy siihen jne. Ettei tarvitsisi syödä lääkkeittä koko ikäänsä, koska eivät ne lääkkeet syytä poista, ne vaan peittää oireet. Suosittelen, että kävisi vaikka juttelemassa jollakin terapeutilla.

Itse kärsin aikanaan voimakkaasta paniikkihäiriöstä ja mietin mulle on tapahtumassa. Koitin selvittää syytä siihen minkä takia mulle tulee niitä kohtauksia. Ne saattoi tulla yöllä, illalla tai päivällä ja se oli kamalaa.

Mutta sain omasta mielestäni selvitettyä syyn ja ilmeisesti oikean syyn selvitinkin, koska sen jälkeen kohtauksia ei ole tullut. :) Joten suosittelen kaikille selvittään syyn, koska ne kohtaukset ei tosiaan oo kivoja ja mä en suostunu siihen, että söisin koko loppuikäni lääkkeitä..

Mulla paniikkikohtaus tulee aina l kävellessä tai autolla ajaessa ja joskus tosi suurissa kauppakeskuksissa. Oireet ovat nilemisen vaikeus, sydämen tykytys, ja hengitys tiivistyy ja pulsii hakkaa 500 ja koa pelko että kuolee tai saa astma kohtausken. Nuo tunteet ovat tosi inhottavia. Mulla on estolääkitys siihen cipralex, mutta ei vaikutusta, ei mulla ilmat ole mitenkään vaikuttanut noihin kohtauksiin koskaan ja olen kärsinyt tätä jo kohta 30v

Aivan turha dianoosi tuollainen paniikki,kaikillahan se voi tulla,no ok jos kohtaus tulee niin mitä sitten,itsehän siinä vaan tärisee mutta mukamas joku vakava sairauskohtaus katin kontit,

Hei!Minä oon kärsinä paniikkihäeriöstä -95 kesästä.Tae jo paljon aekasemminnii mut mitäs suomalaenen mies ottaa ongelmiin?No tietysti ryypyn ja jos ei helepota ottaa niin ottaa toesen ja kolomannen!Mut sitte syksyllä -95 mänin lääkäriin ja sanoen että on pakokauhu ja panikkihäeriö!?Saen lääkkeet eikä nyt oo ollu ongelmia!

Aluksi joku bentso eli (mieto) pami ja se tehon toteaminen, sitte Mirtatsapiini.

Näin simppeliä lääkkeillä. Voi olla neurologinenkin vaiva, joka iskee psyyken
puolelle.

Älä nyt vielä ala "hulluksi" vaan poikkea mieleterveystoimistossa, suosittelen!

Mulla oli lapsena 10-15-vuotiaana noilla oireilla diagnoosi EPILEPSIA! Ja lääkkeitä söin vaivaani 20vuotta ,sydämen hakkaaminen ja kontrollin menetys sai usein panikoitumaan esim . kaupan jonoissa ja koulun aamunaloituksissa.Suosittelen käymään neurologilla.(Voi olla että olet saanut nukkuessasi epilepsiakohtauksen,itsellänikin oli nukkumasta herätessä pari kertaa kuvailemiasi oireita..) Terveisin : Lapsuusiän epilepsiaa potenut

ota hörppy kirkasta viinaa,se tuhoaa ylimääräsen hiivakasvus
ton ja sitä kautta kilpirauhasvaivan,josta paniikki johtuu,siksi naiset ryyppää nykyää tosi paljo,koska e-pillerit tekee hiiva-ongelman eli ollaan oravanpyörässä,,,,....

joku vaikea elämän tilanne voi aiheuttaa kuvailemasi kohtauksen. mulla se oli ero jos jään hissiin tai joku napsauttaa auton kaikki ovet lukkoon ,multa loppuu henki ja alan olla hikinen ja ahdistunut lähellä on että alan husimaan käsillä rikki päästäkseni pois ei siihen auta muu kuin välttää niitä tilanteita eikä mennä ollenkaan poikkoihin joissa ahdistaa

Paniikkikohtauksen iskiessä, varmista, että mikroaaltouuni on töpseli poissa pistokkeesta ja tunge pääsi sen sisälle. Joitakin saattaa auttaa.

Syvähengitys, lyhyt meditointi ennen nukkumista, nestetasapainosta huolehtiminen ja hiilihydraattien vähentäminen auttoivat minua paniikkikohtauksissa. mutta en sitten tiedä auttaako noihin yöllisiin panikointeihin.
Jos joskus tuntuu että olen saamassa paniikkikohtauksen niin en yritä estellä sitä vaan mietin että näytä mihin pystyt, minä en välitä mitä muut ajattelee.
Silloin kohtaus ei tulekaan muuten kuin tärinänä ja sydämmen tykytyksinä.

Iskee paniikki, jos alan miettii, että mitä pitäis tehdä, jos iskis paniikki.. ;)

Itsellä oli paniikkikohtauksia aikoinaan lähes joka päivä, välillä öisin, välillä päivisin, mutta pääsin niistä eroon alkamalla syömään terveellisesti ja riittävästi, ja menemällä nukkumaan ajoissa tarpeeksi unta.

Aluksi painotin ruokavaliota ravintoon josta sain mahdollisimman paljon kaliumia ja magnesiumia, koska ne rentouttavat ja rauhoittavat. Sittemmin tein täyden muutoksen omaan ruokavalioon, valkoiset(puhdistetut) sokeri, jauho ja suola pois lähes täysin ruokavaliosta. Paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja, siemeniä ja pähkinöitä kalaa, kanaa, kananmunia, juustoa, lampaanlihaa oliiviöljyä, voita.

Mielestäni jonkin verran auttoivat myös rentoutumisharjoitukset. Pyrin myös kuntoilemaan paniikkikohtauksista ja heikosta olosta huolimatta.

Enää ei ole ollut paniikkikohtauksia vuosiin.

Minä olen kärsinyt paniikkioireista kymmenisen vuotta. Toimistotyötä tekevänä kärsin niska/hartiavaivoista ja omalla kohdallani yhdistän nämä kaksi vaivaa toisiinsa. Kun veri ei kierrä kunnolla, niin siitä aiheutuu huimauksen tunne ja huimaus laukaisee paniikkireaktion, kun keho kokee että jokin on pielessä. Kun käyn säännöllisesti hierojalla ja muutaman kerran vuodessa luottofyssarilla, joka manipuloi nikamat paikalleen, niin tulen toimeen.
Huomaan kuitenkin edelleen, että kun heräilen yöunilta yksikseni, niin paniikki pyrkii päälle tai jos käyn yksin pitemmillä kävelylenkeillä, niin äkkinäiset huimauksen tunteet käynnistelevät paniikkireaktiota. Minulla on kuitenkin sellainen "terapiakoira", jonka läsnäolo helpottaa molemmissa tilanteissa :)
Joskus turvallisissa tilanteissa pyrin aiheuttamaan itse itselleni paniikkikohtauksen ja kun saan sen oikealla hengitystekniikalla haltuun, niin luotan taas vähän enemmän siihen että kykenen hallitsemaan yllättäviäkin paniikkikohtauksia. Tsemppiä kaikille kohtalotovereilleni :)

Varsin tuttua itselleni. Vältä kuitenkin lääkkeitä, jos et vielä kuntoile, niin asiallinen hikiliikunta tulee parantamaan huomattavasti tilannettasi. Taustalla voi olla jostain elämäntilanteestasi johtuva masennus.

Minulla on yli 15v ollut paniikkihäiriö.Sain sen koulukiusaamisesta aikanaan enkä pääse siitä eroon.

Tässä pari vinkkiä.

1.Syö hyvin ja säännöllisesti.Olen huomannut että tyhjä vatsa vaikuttaa hermostuneisuuteen ja kohtauksien määrään.

2.Testauta lääkärillä kilpirauhasarvosi.Syötyäni vuosikausia kaikenlaisia nappeja apteekista, jotka eivät juuri auttaneet, lopetin niiden syönnin.Sitten tohtori keksikin että hei, kilpirauhanen.Sain pari euroa maksavan lääkepurkin ja olo on ollut todella hyvä sen jälkeen.Lääkken nimi on thyroxin.

Aiemmin kun söin paniikkihäiriölääkkeitä, oloni oli kamala.Eräskin tohtori määräsi minulle psykoosilääkkeitä...sain todella outoja mielitekoja sen seurauksena, joten pistin roskiin ne pillerit.

Testauta tosiaan ne kilpirauhasarvosi ja muista syödä hyvin.Vältä kahvia ja tupakkaa, sekä alkoholia.Varmasti paranee olosi.

"olo on epätodellinen", oletko ajatellut saavasi lääkeaineita tietämättäsi (Esim. lääkeaineilla jatkettu alkoholi)?
Muistaakseni myös eräs antibiootti saattoi aiheuttaa ko. sivuvaikutuksia.
Kattotuuletin on kätevä, mutta kuumuudella ei liene suurta merkitystä paniikin aiheuttajaksi.

Ompa tänne tullut paljon vastauksi, ja todella hyviä neuvoja, kiitos. Paniikit ovat jonkiverran helpottaneet, nyt kun helteet ovat ohi ja heräily paniikkeihin. Muttta ne eivät ole menneet kokonaa ohi. Kävin tk:ssa lääkärissä ja kaikki kilpirauhasarvot olivat normaalit mutta kalium oli aavistuksen alarajoissa. Olen lukenut jostain että matala kalium, voi tehdä ylimääräistä tykyttelyä, ja sekavaa oloa. Joten pitäisi kai pitää juurikin parempaa huolta syömisistä, ja nestetasapainosta. Aloitan myös terapian näihin luultavasti lähiaikana. Sekä olen vähentänyt kahvin juomista tuntuvasti. Ennen join n. 4 kuppia kahvia päivässä. Enää juon vain kupin aamulla ja kupin päivällä. Se on vähentänyt mielestäni osaltaan oireita. Loppettaisin kokonaan jos siitä ei tulisi niin tönkkö olo. Joten eiköhän tämä olotila ole tosiaan monen asian summa. Tsemppiä meille kaikille tämän kanssa kamppaileville.

Jassoo. No ei siihen ainakaan suorittaminen ja itsekidutus auta, kuten yllä olevista ihmeparantumisista käy ilmi.

Miksi kuntoilu muka auttaisi paniikkikohtauksiin? Koulumaailmassa minä tunsin SM-tason keskipitkien matkojen juoksijan. Kävivät säännöllisesti ulkomaan leireillä. Ensimmäisen kohtauksensa oli saanut lentokoneessa. En ymmärtänyt, kuinka voi olla mahdollista, että Coopperissa 4000 metriä lonkalta heittävä urheilija voi kärsiä paniikkikohtauksista.

Melkoisia ihmeparantumisia nuo ruokavaliokikkailutkin -- tapahtui ihme sitten Valtion virallisella lautasmallilla margariineineen tai ortopedi Heikkilän Pellinki-dieetillä tai Tohtori Tolosen tuotteilla. On mielestäni totaalista hölynpölyä väittää, että psyykkiset ongelmat johtuisivat "vääränlaisesta" ruokavaliosta. Tämän tiedän, sillä olen itsekin mennyt samaan lankaan luettuani kirjan, jossa käsiteltiin gluteeniviljojen aiheuttamia sairauksia. Varmasti "vääränlainen" ruokavalio aiheuttaa ongelmia kuten ilmavaivoja ja näppylöitä, mutta ei se ole skitrofenian, masennuksen, paniikkikohtauksen jne. syy.

Älkää nyt saatana kuvitelko, että suorittaminen auttaa. Meikäläistä on lääkäri-isä ja psykologi-täti hiostaneet kolmekymppiseksi saakka: luterilainen työhullu isä piiskaa yleisurheilussa, telinevoimistelussa, luonnontieteissä ja taloustieteessä ja sitten tämä psykologitäti toimii psykologisena valmentajana. (Äiti ei kiduttanut minua joten muistan häntä aina lämpimästi äitienpäivänä vaikkei hän täydellinen olekaan ;)

Kaikenmaailman akateemiset asiantuntijat ovat tyhjäpäitä, kunnes toisin todistetaan. Varsinkin lyhytterapian harjoittajat ovat itse aivan sekopääsakkia. Ei sellaiselle roskaväelle kannata antaa päänuppiaan hoidettavaksi. Lääkäreidenkin kanssa kannattaa olla tarkkana: jos lekuri ei osaa perustella, miksi lääkettä pitäisi syödä, ei lekuri tiedä silloin itsekään. Leikkii vain jumalaa.

Totta kai paniikkikohtaus iskee myöhemmällä iällä, jos joutuu koko teini-ikänsä kuuntelemaan terveysasiantuntijoiden saarnoja sillä aikaa kun ikätoverit harjoittelevat sosiaalisia taitoja pussikaljoitellen. Ehkä se paniikki johtuu siitä kun tajuaa, että jotkut harvat eivät jaksa stressata, mutta itse keksii aina jotain itsensä ruoskimisen aihetta.

Ei se ole sen kummempaa. Ottakaa rennosti ja näyttäkää keskisormea terveille elämäntavoille ja taivaspaikan tavoittelulle. Minäkin nojailen tässä taaksepäin otettuani aamulla neljä kuppia kahvia, sitten ylensyömällä ruokaa, sitten syömällä Marianne-karkkeja (koska on kyseisten karkkien juhlavuosi.) Seuraavissa vaaleissa äänetän perustulon puolesta...

Unihalvaus tai paniikkihäiriö? Itse omistan kummatkin ja pistää välil ärsyttään.

Paniikki saattaa iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta keskellä kaupunkia ja tuntuu, et kuolee siihen paikkaan, käsiä pistelee, pelottaa, sit pitää skarpata ja olo on ohi noin 5 minuutissa!

Ei se helle noin vahvoja fiboja tee. Jos sulla ei ole krapulan oireita, huom. tää kannattaa tsekata, niin serotoniinin alhainen taso jää oikeastaan hyvin varmaksi syyksi. Siihen n. vuoden SSRI lääkitys, niin uskoisin sen hoituvan, ongelmasi on aika pieni.

Onko hometta talossa?

"serotoniinin alhainen taso"

Eikö voisi ajatella, että kulttuuriharrastus nostaisi tuota tasoa (ja oikeastaan koko henkistä tasoa)?

Jos kyseessä on nainen, Scandinavien Hunksien keikka tai Mister Lohtarin privaattituokio voisi auttaa.

Jos kyseessä on mies, perinteinen päiväkahviseura voisi auttaa tai sitten strippaus-, SM-tuokio.

Lääke toki on edullisempi: kolmen kuukauden satsi erästä SNRI- rinnakaislääkettä tekee 5 €.

Minullakin oli paniikkihäiriö,no pääsin eläkkelle niin vaivat poistui lähes välittömästi)).Ps Tämä on tosi.

Minulla alkoi vasta flunssan aikoina saman tyyppiset oireet.. Olin normaalisti rupeamassa illalla nukkumaan kun yhtäkkiä tuli outo tunne.. Syke nousi korkeuksiin ja teki mieli hengittää paperipussiin. Lähdin yöllä päivystykseen ja lääkäri tuumasi että johtuu siitä kun flunssa on alkamassa. Lääkärissä otettiin sydänfilmit ja verenpaineet. Sain nukuttua loppuyön rauhassa kun tiesin että kaikki on ok. Jotenkin tuollainen tunne tulee aina kun kroppaan tulee joku outo oire ja rupeaa kuvittelemaan kaikkea. Flunssan aikana tykytystä oli reippaasti ja kävin uudelleen lääkärissä. Totesivat siellä että mm. Finrexin, nenäsumutteet ja astmalääke lisäävät tykytystä. Nyt olen yrittänyt käyttää kyseisiä mahdollisimman vähän. Edelleen vaikka flunssa on mennyt ohi, tykytyksiä ja huonoa oloa välillä tulee. Eräänäkin iltana tuntui kuin hengitys alkaisi "salpaantumaan" ja pulssi nousi taas.. Lisäksi välillä kasvoja alkaa kuumottamaan ja rupeaa huimaamaan.. Outoa myös että välillä on tullut ihon kutinaa.. Joka ilmeisesti johtuu stressistä. Luulenpa että nämä johtuvat kaikki liiasta stressistä ja asioiden jännittämisestä. Nyt olen ajatellut alkaa harrastamaan pilatesta joka voisi rauhoittaa mieltä, lisäksi silloin tällöin kuppi camomilla teetä. :)

Itselläni oli vastaavia heräämisiä muutama vuosi sitten ja minut tutkittiin ihan läpikohtaisin ja mitään syytä ei löytynyt ennenkuin sitten joku fiksu keksi että ne on paniikki kohtauksia!
Itse tajusin että syy kohtauksiin oli hirveä stressi elämässä! Se myös pahensi kohtauksia kun aloin pelkäämään niiden tuloa ja nukkumaan menemistä! Kohtaukset loppuivat kun sain elämäni taas hallintaan ja stressin loppumaan ja en ole kärsinyt kohtauksista nyt pariin vuoteen!
Silloin kun kohtaus yllättää niin täytyy vain yrittää ajatella että nyt minä ylireagoin ja täytyy kokeilla ajatella muita asioita! Itse soitin yöllä jollekin hyvälle ystävälleni kun kohtaus yllätti ja se helpotti asiaa kun puhui ja kohtaus meni ohi!
Tsemppiä sinne! Kyllä ne kohtaukset helpottavat ajan kuluessa!

Mää kärsin kans tosi vi-tust kaikist tommosist paniikeist.
Niinku se ku Matti Vanhane eros Pääministeri morsiamest ja sitte ku toi
missi Piia Pakarine lopetti missi hommat.
Voi vitu!
Onneks meilä on ny parempi missi kun on toi Saara Sieppinen.

Joskus kun nauttinut vahvoja alkoholipitoisia aineita yli viikon, minulle tulee noita oireita,
Onko se normaalia?
Juon siis konjakkia ja muita herrasväen suosimia aineita.
Onko muilla ollut samanlaisia oireita?.
Olisin tiedosta kiitollinen.

Paniikkikohtaus. Kun sen oikeasti kokenut niin maailma ja sen arki ei ole enää samanlainen kuin aiemmin!

Kyseessä tila kuin rajussa krapulassa ilman pahoinvointia ja krapulaa! Krapulassa voi herätä pelonsekaisin tuntein vapisten, mutta ilman krapulaa sitä ei ikäänkuin "hyväksytä"?

Itse olen kokenut elämässäni usein erittäin voimakkaita paniikkikohtauksia ja kuitenkin minua pidetty erittäin määrätietoisena ihmisenä ja jopa kovana tekemään laatuvaatimuksia muille työkavereille?

Olen asiasta avautunutkin joskus työkaverille(myös arjessa kaveri) ja kerroin olevani jotenkin omituisen ujo ja hahdistunut jatkuvasti,niin se repes nauruun , että mitä ihmettä sä puhut ja mistä keksit ton jutun kun mies on ihan järkyn määrätietoinen duunissa ja osaa hommat just eikä melkein!... Se siitä siis kertoa enemmän miltä tuntuu.

Olen alkanut pitämään asiaa jopa "rikkautena" kokea maailmaa erilailla! Yhteen asiaan uskon myös, että ne ihmiset jotka ovat kokeneet oikean paniikin he eivät ole koskaan pahaa kanssaihmisille! Me ollaan hyviksiä!

Ilmeisemmin alkoholi ja huumeet tätä olotilaa elvyttävät ihmisissä, vaikka ahdinkoon vie enemmän!

Yksi elämä, ota se mahdollisimman vakavasti!.....

Heips. "Mukava" kun joillakin muilla on tämä sama v.mäinen sairaus niin voi keskustella kokemuksista. Itse olen kärsinyt tästä 7 vuotta ja olen yrittänyt hakea apua. Minulle nauroi monet lääkärit enkä saanut lähetettä psykologille jolloin rupesin häpeämään itseäni vielä enemmän. Kun vaihdoin työpaikkaa 4 vuotta sitten, kaikki meni aluksi hyvin. Sitten meillä rupesi työpaikka kiusaaja nostamaan päätään ja kohtaukset alkoivat taas, mutta tällä kertaa rajumpina kuin koskaan. Minut vietiin jopa ambulanssilla muutaman kerran sairaalaan, kun eivät löytäneet syytä kohtaukselle minua kohdeltiin taas kuin hullua.
Nyt kun vihdoin kehtasin mennä asiasta puhumaan meidän työterveys lääkärille oli vastaanotto mitä ihanin. Hän ei nauranut vaan totesi että minulla on paniikkihäiriöitä ja sain lähetteen psykologille ja lääkkeet. Psykologi diagnosoi minulla masennusta ja pahan ahdistuneisuuden. Se saatiin hoidettua muutamilla käynneillä hänen luonaan, mutta lääkkeitä joudun varmaan syömään koko ikäni, koska minulla tämä on ainakin osin perinnöllistä.

Kuulostaa paniikkikohtaukselta. Voi aiheutua stressistä, helteestäkin tai HOMEESTA = huono sisäilma / myrkytys. Onko asunnossa hyvä sisäilma ? Jota helle ja kuumuus siis pahentaa, jos on huono.
Home saattaa aiheuttaa mitä vaan, kuten juuri verenkiertoon imeytyessä paniikkikohtauksia ! Jos oire jostain muusta niin pitää selvittää mikä aiheuttaa, stressi ja paineet usein - ylikuormittuminen, vanhat käsittelemättömät asiat tm. Syy pitäisi selvittää. Mutta saada apua myös kohtauksiin. ENSIAVUKSI paniikkikohtaukseen auttaa ainakin ALPRATSOLAAMI : helpottaa oloa jo 20 minuutissa. Sitä voit pyytää lääkäriltä, että saa akuutin kohtauksen lievennetttyä. Jos oireen syy stressi jne. niin rentoutumisen, hengitysharjoitusten ja esim. hatha- joogan avulla voi alkaa hoitaa itseään saada oireilua lievennettyä ja jopa poistettua. Näitä vähätellään vielä, etenkin sellaiset, jotka eivät tiedä, kuinka kauhea tuo olo on. Mutta kun itse tietää, mistä johtuu niin auttaa asiaan.
Hae reippaasti apua, paniikkihäiriötä on paljon (moni ei vaan puhu näistä, kuten ei muistakaan sairauksista/oireiluistaan) eikä sitä tarvitse hävetä vaan apua löytyy ja kannattaa hakea !!
Tsemppiä !!

Mitä pitäsi tehdä kun pankki iskee erääntyneen asuntolainan johdosta, joka on jännyt maksamatta työttömyyden ja siten vähävaraisuuden takia.

Tullaanko erääntyneet asuntolainat antaamaan anteeksi, niin kuin Suomen Kreikalle antamat verovaramme.

Hölkkää tai kävele 3 kertaa viikossa noin 45-50 minuuttia. Loppuu kohtaukset ja toimii paremmin kuin mitkään lääkkeet kuten esim. bentsot jota noihin määrätään jos pahaksi käy kohtaukset. Liikuntaa paljon!

Hengittele rauhallisesti paperipussiin niin se helpottaa oloa :)

Minulla on ollut jo 17 vuotiaasta (nyt 52) asti rytmihäiriökohtauksia (ei meinaan ole mitään viattoman tuntuisia ns. muljahteluja) jotka HYKS:ssä on diaganosoitu mm. paniikkikohtauasoireiksi mistä en enää ole kyllä itse ihan varma vaan että rytmihäiriökohtaukset aiheuttavat sen paniikkokohtauksen, joka pahentaa itse rytmihäiriökohtausta edelleen (sydän hakkaa aivan epätahtiin, välillä tosi nopeasti ja toisaalta jätteän lyöntejä väliin tuntemuksella (jotka ovat ilmeisesti sellaisia että kaksi lyntiä tulee heti peräjälkeen ja sen jälkeen pitkän tauon jälkeen seuraava). Kun tilanne tulee päälle esim. ruokalassa keskellä olevassa pöydässä, tilanne on aivan hirveän tuntoinen. Samassa tilanteessa voi tulla sellainen tajunnan häiriö joka kestää muutamia millisekunteja. Käsittämätöntä tässä tilanteessa on se, että en ole saanut varmaa diagnoosia tästä suuresta ongelmasta viimeisen 30 v aikana. Yksi lääkäri tosin epäili mm. pidentynyttä QT-aikaa. Onkohan jollain ollut samantyyppisiä vaivoja?

Hei! En jaksanut lukea koko keskustelua läpi, mutta tässä omat vinkit paniikkihäiriön hoitoon.

Säännöllinen unirytmi, terveellinen ruokavalio, tupakoinnin lopettaminen/alkoholin käytön vähentäminen, niska ja hartia alueen vahvistaminen ja tarvittaessa hierojalla käynti jotta saa paikat rennoiksi. Myös siedätyshoitoa voi kokeilla jos se vaan on mahdollista.

Myös vertaistuki/terapiassakäynti helpottaa.

Omat oireeni alkoivat noin 14vuotiaana jolloin pyörryin useita kertoja koulussa ja kaupoissa ym. julkisissa tiloissa. Parin vuoden päästä pyörtyily loppui mutta kohtaukset olivat silti pahoja. Pelkkä ilmastoinnin huminakin saattoi laukaista kohtauksen.

Noin 17vuotiaana minulle määrättiin cipramil hoito joka vain pahensi tilannetta, söin lääkkeitä noin puolivuotta.

Kaikenkaikkiaan taisteluni paniikkihäiriön kanssa kesti noin 10vuotta. Nyt voin viimein sanoa tyytyväisenä parantuneeni täysin.

Jaksamista vaan muille paniikkihäiriöstä kärsiville. Muistakaa että paniikkihäiriöstä voi parantua, mutta se ei tapahdu itsestään.

Rokotteiden tiomersaali on laajin yksittäinen syy ihmisten paniikkikohtauksiin.

Kyse on siitä, että tiomersaalissa oleva etyylielohopea vaurioittaa aivojen hypotalamusta. Vaurio siellä puolestaan aiheuttaa monenlaisia terveyshaittoja. Lääketeollisuus kiittää.

sanoittaisiin OTA XANORISI

Makune sanos, että toi Piija Pakarine o petturi!
Kova sana, mut kyl Makune hiffa nää jutskat.

Olen kokenut vastaavaa. Herään silloin tällöin tunteeseen, että sydän hakkaa tuhattajasataa ja olo on huono ja tunnen sekoavani. Yöllä kaikki tunteet ovat jotenkin paljon pahempia. Tähän auttaa mulla nimenomaan Propral, joka on beetasalpaajaa ja alunperin mulle jännitykseen määrätty. Auttaa siis madaltamaan sydämen lyöntiä. Pyydä lääkäriäsi määräämään sitä.

hitto, nyt iski paniikki!

Juttuni on laitettu koko suomen uutiseksi, apua !!!!!!!!!!


Minulta ei kysytty, tämä on salaliitto...eiei .. ,miksi minuaa vainotaan

Ylläpito, käräjillä tavataan!

Joku Kotka ap. esiinty minunta, persoonallsiuuteni ion tuhottua, apua kuukausiin en ole sannut selvää olenko minä ,eeieieie pässä pyötyy

Elämän tapoja on syytä muuttaa jos paniikkikohtaus iskee! Itse lisäsin lepoa, jätin cola-juomat ja pelaamisen minimiin (sama homma myös tietokoneella)...ruudun tuijotusta vähemmän. Lisäksi kannattaa treenata keskittymistä siihen, mitä tekee, eikä siihen mitä voi tapahtua...siinä kun käy mielikuvitus laukkaamaan ja se voi aiheuttaa kyseisen häiriön!

Itse koin ennen varsinaista paniikkikohtausta, migreenikohtauksen ja nämä olivat samalla viikolla! Silloin jäi yövalvomiset ja pelaaminen...hmm ja loppui myös nuo oireet! Olen kuullut, että valvominen ja energia-juomien jatkuva litkiminen voi aiheuttaa pysyvän paniikki-kohtaus ilmiön...aika veemäistä!

Mitä hellvettiä!!!
Minä olen ainoa oikea nukkuminen on peikko ja mun mielestä Saara Sieppinen on enempi nätti kun toi ihme Piija Pakarinen.

nukkuminen on peikko

Valvo, jos pelkäät nukkumista.

Ei sinulla ole paniikkihäiriötä. Kärsit hyperventilaatiokohtauksista, jotka ovat yleisiä alle 35 vuotiailla. Oletan, että olet alle 35 v. vanhemmilla ikäryhmillä sitä ei juuri esiinny. Veressä on liikaa happea ja paperipussiin hengittely muutamia kertoja tasaa tilanteen.

Nuorempana kärsin itse samasta. Saatoin herätä keskellä yötä ja oli pakko mennä ikkunaan - tuntui siltä, että ei saa henkeä ja tuo epätodellinen olotila on aina todella pelottava, mutta ei syytä huoleen...

En ole tuon 35 ikävuoden jälkeen kärsinyt siitä lainkaan. Ehkä eniten alle 30 kymppisenä. Tsemppiä ja ota iisisti!

Syy on äänihuulisalpaus.

Kummallista että tälläkin aloituksella on miinusmerkki. Miten ihmiset ymmärtävät/eivät ymmärrä sitä miten plussaa ja miinusta annetaan kommenteille?!

Minusta pitäisi olla monta plussaa tälläiselle aloitukselle, joka uskaltaa rehellisesti kertoa vaikeasta ongelmasta ja haluaa siitä keskustella. Saa sellaisen kuvan tästä että aivan niinkuin vaan heitettäis p****t niskaan sille, joka aloitti ketjun.

Sitten on vielä yleensä he, jotka ovat jo valmiiksi pelon alla, ja uskovat kaikenlaisiin hengen olentoihin ja niissä piilevän omituisen parantumisen voiman tehoon, sanotaanko nyt yhteisellä nimellä, uskontokuntiin, niin pysyisitte siellä omalla palstallanne ettekä tulisi tänne terveyspalstalle sekoilemaan, ja manipuloimaan typeryyksillänne. Olisitte tekin silloin enempi uskottavia"

Osta pullo Nerolia.
Tuoksuttele sitä aina tarpen tullen.
Nerolilla on tyrmäävä vaikutus tunetisiin.
Ainut haitta puoli on tuoteen hinta.

Yksi erittäin tehokas konsti voittaa paniikkihäiriö on lähteä juoksemaan täysillä niin pitkään kuin jaksaa. Siinä turha ajatteleminen loppuu ja kroppa ottaa ohjat eikä jää aikaa turhille pohdinnoille mahdollisista tiheälyöntisyyksistä. Kun lenkki on ohi olo on helkkarin onnellinen ja euforinen eikä tarvii enää vuorokauteen miettiä lääkityksiä. Toimii jokaisella. Tietty sydänvika voi aiheuttaa paniikkihäiriönkin joten sairaalla pumpulla ei auta juosta täysillä.

Paniikkihäiriö on nyky-yhteiskunnan vitsaus. Ihmiset elävät liian kliinisesti ja alkavat vieraantua todellisuudesta. Pienetkin poikkeamat terveydentilassa tulkitaan kuolemansairauksiksi ja siitä noidankehä lähtee.

kilpirauhasissa vikaa ja vatsalaukun läppä liian iso kun oksettaa,jätä muut lääkkeet pois aihettaa lisä vaivaa,,pärjjäät ilmankin se on vaan tapa ottaa niitä voit paremmin ,antavat vaan sivu vaikutuksia ,,semppiä tarvitaan itseltä

Hei!
Yleisesti ottaen kun meitä entisiä tai nykyisiä paniikkiihäiriöisiä tuntuu olevan aika paljon, tähän kirjoittaneett ovat häviävän pieni osa,
Ajattelin, jos jokainen kohdaltaan kertois sen kavereilleen (riippuu tietty kaverista), sitten tietäis ainakin kuka ymmärttä kuka ei.
Siitä parenee; eihän se ole edes mikään sairaus. Se on sellainen herkkien ihmisten vastaeaktio erinäiniiin asioihin; mikä kenellläkin on syynä/syinä.
Läääkäri jne. yksin ei kannnata jäädä. Et ole sairas, vaan fiksu!

Paniikkikohtaus on elimistön tapa kertoa, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Yksittäinen paniikkikohtaus voi yllättää kenet vaan, mutta kohtausten uusiutuessa on syytä alkaa vakavasti miettiä, että mitä se oma keho yrittää kertoa.

Yleisin syy on pitkittynyt stressi. Masennuslääkkeet eivät auta useimpia, tekevät olon vaan turtuneeksi ja masentuneeksi. Bentsot ovat tehokkaita, mutta kannattaa pitää huoli, ettei niitä napsi liian usein. Lääkärit, jotka määräävät bentsoja päivittäiseen käyttöön ovat täysin vastuuttomia. Liian monelle tulee siitä paljon suurempia ongelmia kuin paniikit..

Tehokkain keino voittaa paniikit on kohdata ja hyväksyä ne. Tilanteesta pakeneminen vain pitkittää ongelmaa. Oma reaktio paniikin ensituntemuksiin määrää pitkälti sen kuinka kohtaus kehittyy/pitkittyy. Tätä voi jokainen tutkailla kun seuraavan kerran panikoi. Jos pystyt rentoutumaan ja ottamaan kaikki tuntemukset vastaan juuri sellaisina kuin ne tulevat, kohtaus menettää suurimman osan voimastaan ja pelottavuudestaan.

Pelottavan tunteen hyväksyminen on vaikeaa, mutta sen voi oppia. Tämä vie kuitenkin aikaa, joten on syytä olla kärsivällinen. Päivittäinen meditaatio/rentoutushetki edistää terveyttä monella tavalla ja lievittää tehokkaasti stressiä ja ahdistusta.

Itse kohtasin pahat paniikkihäiriön oireet muutama vuosi. Ne tuli täysin yllättäen ja heti erittäin voimakkaana. Olin kerran kahvilassa kun kesken kahvinjuonnin alkoi aivan mieletön huimaus, siltä istumalta piti lähteä äkkiä ulos. Tuntui heti siltä, että "nyt ei ole kaikki kunnossa." Kesti lähes tunnin, että pystyi siitä jatkamaan matkaa. Istuin vain ulkona olevalla penkillä ja ihmettelin kovaa huimausta ja odottelin sen ohimenoa. Se hieman laimeni ja pääsin kotiin. Mutta seuraavana päivänä töissä sama juttu, ja jotenkin kahvi sen taas laukaisi. Mieletön huimauskohtaus. Lähdin sitten lääkäriin vaikka vaikea oli ajaa autoa tuo muutaman kilsan matka kun tuntui että näkökenttäkin kapeni ja supistui ihmeelliseksi. Siitä alkoikin sitten työpaikkalääkärissä juokseminen, kun alettiin etsimään huimaukselle syytä. Otettiin paljon kokeita ja testejä ja näytteitä parin viikon aikana. Koko ajan huimaus oli enemmän ja vähemmän voimakkaana mukana kuvioissa. Myös muita oireita oli. Kerran jouduin sairaalaankin, kun luulin, että sydän lakkaa lyömästä ja piti tilata ambulanssi kotiin. Sielläkään tutkimuksissa ei kuitenkaan selvinnyt mitään poikkeavaa. Suurimpana oireena oli koko ajan just erittäin voimakas huimaus. Kaupassakaan ei pystynyt käymään, kun ei päässyt kotoa minnekään. Ei voinut istua kun huimasi, ja jos koitti maata, huimasi sekin. Se oli kamalaa kyllä! Lopulta lääkäri löysi syyn, että se olikin psyykkistä ja paniikkihäiriötä. Lääkäri osasi kysyä, että onko elämässäni ollut joku iso kriisi hiljattain. Ja olihan siinä sellainen kriisi, että rakas tyttöystäväni otti ja lähti. Siitä meni noin 4 kuukautta niin oireet jysähti päälle. Oli sen verran stressaava tilanne, kun kaikki piti olla hyvin ja oltiin vannottu vaikka mitä toisillemme. Sitten hän yks kaks ottaa ja lähtee, putosin monttuun.
Mutta se oli helpotus kun löydettiin syy, etttä kyseessä olikin "vain" paniikkihäiriö. Lääkäri olisi kirjoittanut lääkkeitäkin, mutta halusin jatkaa ilman niitä ja taistella eteenpäin. Lääkärikin sanoi, "että vaikka huimaa, niin kävelet vaan eteenpäin, et sä siihen kuole" ja niin tein. Niin se pikkuhiljaa alkoi jäämään taka-alalle kokonaan. Ja hyvin oon pärjännyt jo muutaman vuoden kokonaan ilman lääkkeitä. Eikä niitä oireitakaan ole enää tullut niin voimakkaina. Ja jos meinaa jotain sellaista tullakin, niin osaa hieman jo ennakoidakin, sekin auttaa. Mutta tärkeintä oli se lääkärin kommentti: "Kävelet vaan eteenpäin vaikka huimaa, et sä kuole." Ja on elämässä sen jälkeenkin ollut stressaavia tilanteita, mutta jotenkin yrittää varjella itseäänkin paremmin nykyään, ettei ota koko maailman murheita omille harteille jne...

Kyllä käy sääliks näitä raukka ihmisiä jotka eivät edes tiedä mikä paniikkihäiriö on ja sit ne KEHTAA tulla tänne aukee suutaan. Voin sanoa teille että olette onnekkaita koska tää ei oo mikään naurun asia, vaan todella pelottava kokemus joka melkeen tuhos mun elämän. Olen kärsinyt kyseisestä 10vuotta ja nyt vasta hain apua,just ton takia ett ihmiset on välillä niin julmia ja piti mua jotenki hulluna.,sydän tykytti, hikoilin,vapisin, tunsin itteeni jotenkin epätodelliselta, koko maailma jotenkin nii no epätodellista /vähän kuin kännissä olis, ihan kuin silmän edessä olis peitto ja kaikki näyttää sumuiselta , Jos tollanen yhtäkkii iskee niin eikö teitä muka pelottais?, Ja vielä se Ajatus päässä, että Mikä hemmetti mua Vaivaa, pääsenkö Koskaan Tästä tunteesta ja tästä paniikista yli, jäänkö nyt tällaseks koko loppuikääni, sit kaikki ajatukset valloitti mun pään(ajatus jäänkö tällaiseks loppuikääni) joka sit vaan enemmän alko ahdistaa, ja sit iski ahdistusneisuushäiriö viel lisäks. Onneks olen nyt hakenu apua ja olen nyt syöny lääkkeitä parisen vuotta ja Nyt elämä loistaa kaikin puolin. Kaikille noille Idiooteille Jotka tulee tänne ja sanoo että me muka ollaan sairaata, niin onnea vaan teille kun joku aamu heräätte paniikissa,sydän tykyttää, ette saa henkee, hikoilette, halu paeta(mutta minne) voimakas tunne siitä että sekoaa koska pelottaa niin s*tnasti... Niin sit ei varmaan kauheesti naurata!

Teillä jolla oikeesti paniikkihäirö/ahdistushäiriö niin kehotan ottamaan
yhteyttä lääkäriin koska apua on saatavilla, ja ihan oikeesti koska se voi
pahentua niin että ei uskalla astua enää ovesta ulos kun pelottaa niin kauheesti että tulee kohtaus, ja alkaa välttää kaikki nää paikat miss on ihmisii ja ruuhkaa ettei vaan sais kohtausta ihmisten edessä.,ja silloin kohtaa yksinäisyys, joka taas johtaa masennukseen, Minun kohdallani kävi näin enkä haluu kenekään toisen ihmisen kokenevan samaa.

Hankkikaa apua, ja teitä kyllä autetaan :)

Olen jatkuvasti levoton, hermoilen ja olen ärtyinen kaikesta, eteenkin minuun kohdistuvasta erityishuomiosta. Onko minulla visvasyylä?

Ensinnäkin rekalla ei taida saada ajaa kun vaan 80kmh, vaikka joku tossa 120 tarjos.Kaikki tommoset ns"paniikkihäiriöt sun muut on vaan oman pään sisällä ja helposti hoidettu, kun vähä treenaa ja käy ihmisten ilmoilla...

teidän sossupummejen vähään tyytyväisten aika mennä töihin ja alkaa miettimään asioita. Vai riittääkö se todellakin teille että on joku 30 neliön kerrosmökki jos sitäkään, äpärän lapsi, ehkä pari, joka viikonloppuinen karaookkee naapuri portaan läskin kanssa. ehkä sieltä kännistä mulkkua jos hyvin käy. sossu maksaa. Hävetkää.

itse olen kärsinyt paniikkikohtauksista jo 8 vuotta..
ei ole ollut helppoa eikä tunnu vieläkään löytyvän oikeanlaista lääkitystä.
Tuntuu että kallokutistajat viittaa kokoajan masennukseen ym..
Mutta olen onnellinen ihminen, ei minua masenna, ei ole itsetuhoisuutta eikä muutakaan pahaa mieltä. Ainoa mikä on että nuo paniikkikohtaukset rajoittaa elämää hiukan, mutta ne ovat parantuneet huomattavasti vuosien varrella,
olen oppinut hiukan kontroloimaan niitä myös.
Mutta mietin, eikö niistä koskaan parane kokonaan?? tulenko koskaan elämään normaalia elämää..

Minulla on ihmisten ilmoilla syntyviä paniikkikohtauksia, isossa joukossa tai paikoissa missä on ruuhkaa ja paljon melua ja stressi on yksi iso mikä pahentaa tilannetta vain.
Tuntuu että on ihan paniikissa, ei saa happee,ei pysty nielemään, ja ei mene edes juomat/ruoat alas jos esimerkiksi ulkona syö.
Joo, kuulostaa varmaan pöljältä, mutta kun en itse voi tilanteelle ja tunteelle mitään, se on niin voimakkaasti vallannut minut ja kontrollissa :(
On kokeillut monenmoista lääkettä, novaldex on nyt, aikasemmi 4 muuta masennuslääkistystä.. hetken ne auttaa mutta kun kroppa tottuu niihin, niitten toimivuus laskee.
On rankkaa elää paniikkikohtausien kanssa joka päivä..
Mutta lopetin kallokutistajallakin käymisen kun ei siitä muuta hyötyä ole kuin että se kaivelee asioitani ja elämääni ja mikään ei johda mihinkään.
Onko kohtalotovereita??

Heippa !

Minulla ollut ihan samaa kuin sinulla. Heräsin aina öisin paniikkikohtauksiin. Useimmin tulivat ennen kuukautisia tai rasituksen jälkeen.
Olen saanut nyt lääkityksen fibromyalgiaan, Cymbaltalla nostetaan kipukynnystä. Samalla katosivat paniikkikohtaukset, muutenkin ajatusmaailma muuttui, en enää stressaa niin kovin. Kannattaa kokeilla tätäkin !

Väkivalta perheessä aiheuttaa paniikkia, sen olen itse kokenut, on koko ajan pelko päällä.

Kannattaa aina tarkastaa kilpirauhasarvot tällaisten alettua(naisilla varsinkin on hyvin tavallista), ja saada siihen asianmukaista hoitoa. Niitä kannattaa myös seurata väliajoin.
Pitkäaikaiset kärsijät voivat myös lohduttautua sillä, että p-häiriö yleensä lievenee vanhemmiten.
Hyperventilaatiossa ei aina enää suositella paperipussi-hengitystä, koska se voi lisätä hypoksiaa, vaikka se korjaakin co2-arvoja. Rauhoittuminen on tärkein avaintekijä.

Pidempi huimaus voi myös olla mm. asentohuimausta(kaarikäytävän sakka), siihen löytyy helppoja ohjeita.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00224&p_haku=asentohuimaus

Huimauksen syy pitää kuitenkin aina selvittää että ei ole mistään vakavammasta kysymys.

Vähättelijöille vielä, kannattaisi pitää pienempää suuta, saattaa iskeä omaan nilkkaan, esim. jotkut lääkkeetkin voivat tälle altistaa. Olo voi kokijalle tosiaan olla kuin sydärissä, kuolen tähän ja nyt. Jos se ei kerro mitään, niin vaikkapa sellainen olo jos hyppää korkeasta talosta ennenkuin iskeytyy asfalttiin. Tai joku huitelee pistoolin kanssa ohimolla venäläistä rulettia. Tai jos muistelee miltä pahin painajainen tuntui ennenkuin heräsi. Ero vain on että kohtaus voi kestää tuntejakin, vaikka silloin yleensä intensiivisyys vaihtelee.

Niin ja bentsoja ei kannattaisi syödä säännöllisesti, koska toleranssi kasvaa ja niihin tulee riippuvuus. Ennemmin kannattaa alkaa työstää oireita aiheuttavia asioita, että asiaan saisi helpotusta.

En tiedä, mutta voisin uskoa hypnoosin pystyvän auttamaan oireisiin, riippuen hieman suggestioherkkyydestä tietenkin. Kokemuksia?

Minulla on täysin samanlaista ollut pitemmän aikaa, ja minulla se johtuu ahdistavasta elämäntilanteesta. Viileä ilma auttaa nukkumiseen, mutta myös tieto siitä, ettet varmasti ole sekoamassa helpottaa varmasti. Paniikkikohtauksia ne ovat ja täysin normaaleja, mutta suosittelen silti menemään juttelemaan ammattiauttajalle ja hakemaan vaikkapa lyhytkestoista lääkitystä, jos tunnet tarvitsevasi. Pääasia, että saat nukuttua rauhassa. :)

Mutta ooks te kuullu sitä jutskaa ku missi Piija Pakarine ei enää haluu olla missi.
Ihme eukko kun sillee muuttaa mieltää.

mulla ei ole vastaannlaisia kokemuksia

Mulle tuli paniikkikohtauksia kun mua kiusattiin (esimies) siis täysin hallisematon tilanne, johon ei voinut vaikuttaa. Pelkäsin kuollakseni hammaslääkärissä ja lentokoneessa, sydän hakkas ja kädet hikos.
Olin yhdellä psykiatrin luennolla jossa puhuttiin myös samasta asiasta. On löydettävä usko itseen ja siihen että hallitsee tilanteet. Sit yks tuttava kertoi narsistisen kumppanin malibuloinnista ja hän alkoi kärsiä paniikkioireista.
Syitä on varmaan monia.

Voimia kaikille kellä tää paska sairaus on..aika on yleensä parasta lääkettä..ja muistaa ottaa iisisti!T:2-vuotta sairastanut.

Ei ole onneksi koskaan herätessä paniikkia päällä. Moni asia näkyy yöllä aina pahempana, kuin päivällä. Lämpö nostaa sykkeitä, joten se voi lisätä oireita. Itselläni en ole huomannut lämmön lisäävän oireilua.

paniikki iskee heti herättyä että miten tulis toimeen kun ei rahat riitä elämiseen,epäterveellisesti pitäis rueta syömään,vaan kun maha ei kestä roska ruokaa,mikä neuvoksi,

kiva lukea että löytyy muitakin....ei ole kiva tää paniikkihäiriö.minelle puhkesi 6-vuotta sitten,kun olin vakavassa auto-onnettomuudessa moottoritiellä. ite selvisin,auto meni lunastukseen.
lääkkeitä on ollut tilapäiseen käyttöön mm. alprox ja xanor,ne lopetin koska en halunnut tulla riippuvaiseksi. puoli vuotta olin ilman kunnes kohtaukset pahenivät joulukuussa,syystä että minua yritettiin puukotttaa,no nyt ne paheni heinäkuussa pahemmin kun sain puukosta osumat.
lääkkeenä on nyt propral 40mg ja opamix tilapäiseen käyttöön,eli jos tuntuu,että paniikki iskee sillon otan. huom ei ole jokapäivästä.

Täälä on monellaisia mielipiteitä ja joillakin asiallisia.Mutta ne jotka nauraa tai sanoo tee niin tai näin ei tunnun tietävän sitä helvettiä mitä se on .Sen soisi jokaiselle epäilijälle vaikka parikis päiväksi niin eiköhän mieli muuttuisi.
Itse kärsin pahimallas monisuuntaisesta paniikkihäiriöstä.Se on minua kiusannut 40v ja nyt elän aika tasaista elämää.Mutta kun alkoi aphimillaan niin en kolmeen kuukauteen ulos mennyt lääkärissä kävin usein kunnes yksi lääkäri huomasi tilanteeni.Ei ollut mihinkään asiaa mennä kaikki pelotti.Pari esimerkki mitä kohtaus sai minussa aikaan .Alkoi tulla voimaaksi sydämen sivulyönnit kaveri lähti viemään mua autolla päivystykseen vaikka vauhti oli ylinopeudella n180km tunnissa kun kaveri pelkäsi minun tilannetta kysyin eikös tämä auto kulje tunne olis kamala .Kerran tipahdin tien varteen ryömin 30 metriä hakkasin rystyset auki kun aloin väärin hengittämään jne ambulanssi tuli meinasivat antaa happae riuhdoin itseni irti valjaista.Näitä kohtaukis oli paljon.Me paniikkihäriöstä karsivät ollaan jokainen omia yksilöitä joillakin on lievempiä ja joitenkin elämää se rajoittaa paljon.Mutta pikkuhiljaa pääsee eteenpäin.Läkkeikellä ja terapalialla sieltä noustiin.Ja vertaistukiryhmät olis kanssa hyviä voi jakaa kokemuksia oli ihmisä mitkä koki samoja niin huomasi ettei todellakaan ole yksin kohtausten kanssa Olen itse vetänyt myöhemmin ryhmiä ja ollut kertomassa asiosta.Me paniikista kärsivät ymmäLääke asiohin en ota kantaa koska jokainen on yksilö ja kohtaukset ei tasoisia..retään toisiamme ei tiedetä koska ei voi tietää miltä toisesta tuntuu.
Lääkkeisiin olen koukussa Xanoriin en kiellä mutta parempis se kuin että olis siellä helevetissä.Hengitys harjoitukset ja ryhmät ,terapiat, ystävät jotka ymmärtää on tärkeitä.Se on selvitymisen tie jotkut on yksin eläviä jotkut perheellisiä jne .www.ela.fi siinä hyvä sivu kun se aukeaa oli huollossa kun kirjoitin tätä.Onneksi nykyään uskaletaan puhua ääneen asiasta ja kannnattaa sanoa kavereille.Ehkä kirjoitelmani herättää kritiikkiä.

Paniikkihäiriön taustalta löytyy useimmiten vaativa, kiltti, tunnollinen ihminen.

Kaiken pitää pysyä "hyppysissä" , langat käsissä, elämä järjestyksessä jne. Elämään tulee valitettavasti tilanteita, ettei hallitse päälle kaatuvia juttuja, esim avioero, potkut , läheisen kuolema ym. Langat käsissä pitävä nimittäin ei salli itselleen surutyötä vaan "järjestelee" kylmän viileästi tunteensa järjestykseen ikäänkuin minuun ei olisi sattunut ollenkaan esim avioerossa

Joskus myöhemmin kaaos kuitenkin pyrkii pintaan vaikka niin, että huomaamattaan, tietämättään alkaa hengittää väärin (hyperventiloi), stressihormoonit alkavat jyllätä ( sydän hakkaa, hiki tulee, aivot ei saa verta ja siitä tulee omituinen poissaoleva olo).

Eli luonnollinen stressireaktio ihan väärässä paikassa, sillä tuo tilanne on tarkotettu, että toimimme oikein uhkaavassa tilanteessa, esim, tulipalossa.
Nyt vaan reaktio tulee omasta kokemastamme, siitä ettei hallitse tilannettaan.

Kaikkein yllättävintä on se tosiasia, että tuo reaktio mieltä järkyttäviin asioihin tulee paljon tapahtunutta myöhemmin, ihan eri asian yhteydessä. On hankala yhdistää reaktiota ja sen syytä toisiinsa, koska välissä voi olla vuosia, vuosikymmeniäkin. Siksi se on niin hämmentävä kokemus.

Esimmäinen kohtauspaikka jää mieleen, ja seuraavalla kerralla samanen paikka voi yksistään laukaista muistoista uuden kohtauksen, esim. hississä. Siitä lähtee kierre välttää ko paikkoja.

Mikä avuksi? En laske lääkkeiden varaan, varsinkaan bentsoja en missään nimessä suosittele ( riippuvuus). Itselle beetasalbaajat olivat oikeaan osuva ensiapu.

Tärkeintä on oppia olemaan armollinen itselleen. Elämä soljuu eteenpäin, vaikka itse ei ole hanikoissa. En ole korvaamaton, voi antaa vaikka toiselle osan töistäni. Kaikkea ei tarvitse hallita. Saa luvan olla ihminen, puutteineen, vikoineen.

Itsetuntemukseen voi tarvita ulkopuolista peiliä. Lähimmäistä, joka peilaa sinun tapojasi toimia, reaktioitasi ja ohjaa ajattelemaan toisin.
Itse paranin näillä eväillä.
Voimia sinulle! Paniikkihäiriö on niin hirvittävä, etten soisi sitä edes vihamiehelleni.

Hei,

Minulla ilmeisesti on ollut jonkinlaista paniikkihäiriötä lapsesta saakka, mutta vasta terapian aikana se huomattiin ja silloin kohtauksetkin tulivat selkeämmiksi. Terapiassa sekin asia myös käsiteltiin ja nykyään tunnen kyllä, kun kohtaus alkaa, mutta en pelkää sitä enää. Tiedän, että se menee ohi muutamassa minuutissa ja viimeisenä tulee itku. Sitten sitä on väsynyt loppupäivän. Mitään sen vaarallisempaa ei tapahdu, mutta olo on tietysti erittäin epämiellyttävä.

Kuumuus, jatkuva meteli, unen aikana oleva meteli (ohi ajavat autot), liika kahvinjuonti ja huono ilma tekevät minulle paniikin tunteen. Tuo asian pelkäämisen loppuminen on vähentänyt kohtauksia ja se auttaa sietämään niitä, jotka sitten tulevat läpi.

Uskon, että terapiasta voisi olla apua sellaiselle, joka sitä pystyy hyödyntämään. Terapiassa vaan pitää itsekin tehdä töitä, eikä kuvitella, että terapeutti parantaa.

Sitten se, miten hyvään terapiaan pääsee, on toinen juttu. Haluaisin kuulla, että miten "mennään juttelemaan jollekulle". Sinne ei oman kokemukseni mukaan niin vain mennä. Lääkäriltä se meneminen aina aloitetaan. Jos paniikkihäiriötä ei ole vielä todettu, niin sitten kannattaa kirjata ylös tuntemuksia aina kun kohtaus on ollut. Mitä tapahtui, milloin, mitä oireita koki jne. Näiden kanssa lääkäriin ja toivo, että kohdalle osuu joku, joka ottaa potilaansa vakavasti.

itse olen kärsinyt paniikkihäiriöstä ekasta luokasta asti,ikää on kertynyt nyt 26w.
Elämähän tämän vaivan kanssa on yhtä helv.vettiä,kuulun käynyti oli vaikeaa ,jokaista tilannetta sai jännittää,joka aamuiset oksentelut ym muut kivat vaivat varjostivat elämään nuorena ,ja ei ne ongelmat ole loppuneet vieläkään.

olen käynyt terapiasssa,syönyt vaikka mitä pillereita mutta kun ei auta,niin ei auta.
Koko homma paheni radikaalisti armeijan aikana,sen jälkeen ei normaalia päivää ole nähtykkään tässä talossa. Kaupoissa käynnit,suuret tilaisuudet ,uudet asiat kaikki yhtä tuskaa,hikialkaa valua,sydänhakkaa ja jne..

Pari suhde alkoi rakoilla kun yhteisistä tekemisistä ei tullut mitään,lomamatkat ym muut olivat yhtä tuskaa ja joka kerta tiesin vaivoillani aiheuttavan vain tuskaa toiselle.Vasta puoli kyllä yritti tukea kaikien keinoin,mutta hän kärsi siitä myös.

Nyt reilu kolmeviikko sitten avopuoliso sai tarpeekseen,ja ero tuli,minulle jäin vain käteen särkynyt sydän,hirmeä määrä tunteita.Elämä on taas siinä kuopassa mihin kenenkään ei tarvitsisi koskaan tippua,talous kuralla,pää ihan sekaisin,siihen vielä uuden koulun alku niin kyllä nyt taas kelpaa,ressiä epätietoisuutta ,nämä kaikki ja päälle vielä paniikki oireet ... ei helvettti mä en oikesti jaksa tätä,miksi pitää kärsiä,miksi ei voi olla kuten muutkin ja nauttia elämästä,nyt varmasti alkuviikosta taas johonkin kallon kutistajalle ja hakemaan semmoset napit että turrana koko ukko vaikka koko loppu elämän,uutta parisuhdettakin on todella vaikea edes kuvitella ,en halua satuttaa vaivoillani enää ketään.

paniikkia ja häiriötä mieleen.
Jo pienet hiukkaset esim. naapurista voi aiheuttaa vakavia oireita ihmisille.

Sepram 30mg iltaisin ja paniikit on pysynyt poissa jo useamman vuoden, tätä lääkettä käytän vaikka lopun elämääni jos on tarvis, eikä aiheuta riippuvuutta. Vähentänytkin olen jo voinut 40mg:sta. Itselle Paniikki iski päälle pitkästä kroonisesta kivusta kärsiessäni sekä stressistä, laukesi paniikkina. Nyt elämä hymyilee :)

no mulla on jo toinen jalka haudassa niin sama kai tuo vaik kärsinykki :D

siis paniikkihäiriö alkoi siinä 13 vuotiaana kun asuin isän kanssa kahdestaan.

Eh,mutta ahistaa kuitenkin.On meinaan helvetinmoinen nuha ja närästys.

Panikkkihäiriöni vain pahenee. Nyt ongelmana myös on jatkuva mahan löysyys. Jännityksen takia en kai syö kunnolla, ja mahani pitää ikävää "KURURURURRUUR" ääntä. Ihankuin ilmapallo, ja pakko on montakin kertaa päiväsä käydä vessasa.

Olen miettinyt voisiko tuollakin pelollani olla osittain osuutta asiaan. Viestiketjun vastaukset ovat pääasiassa turhia.

Jotkut KALAN-aivot jopa vastaavat lauseenpala nimimerkillä, ja näitä juttuja on hiton hankala lukea. Olenkin alkanut poistattaa viestiketjun turhia vsatauksia, joten älä vastaa, jos et osaa KIRJOITTAA, turpa kiinni.

Kiitos.

kohtalo toveri paniikkihäiriöt ovat muuttaneet elämäni täysin.minulla on ollut lääkitys niihin reilut 7vuotta.suurin ongelmani on itseni kuuntelu.teen paniikin itsellleni itse.kun alan jännittään asiaa etukäteen.elän nykyään päivän kerrallaan.en ole työelämässä.stressin sietokyky on täysin nolla.ongelmien aluttua 2004.jäin yksin vanhat ystävät katosivat.nykyiset harvat ystävät ovat kohtalotovereita.

moi.omasta kokemuksesta voin kertoo että mulla alkoi paniikkihäiriö kun perheessä tapahtui strategia.en osannut käsitellä asiaa niin se laukaisi sen paniikin ja ihan keeskellä yötä.hakeuduin sellaselle ihmiselle joka osasi puhua ja auttaa siinä asiassa,eli terveyskeskuksessa.noh,pian sain ihan kirjallisena sen että käsin paniikkihäiriöstä.sain siihen sitä varten tarkotettua lääkettä että se pitää sen kurissa.on auttanutkin tosi paljon.eli oon syöny ihan päivittäin noin 6 vuotta jo niitä.mutta ei se mennoo haittaa ollenkaan,tullu ihan ruriini siitä että aamulla otat yhden.se on vaan sit että uskaltaako niitä lopettaa et pelkään että jos se tulee uudestaan.silti voi kyllä elää iahn normaalii elämää kun syö noita.se vaan että se pitää loitolla paniikinomaiset kohtaukset.toivottavasto tuosta oli jotain apua :)

Itselläni oli joskus monenlaisia pelkotiloja ja tykytyksiä ja ahdistuksia . Kävin myös lääkärissä , mutta en ruvennut mitään lääkkeitä ottamaan niihin. Turvauduin Jumalaan ja Jeesukseen ja olen saanut kokea kuinka pelkotilat ja ahdistukset ja tykytykset on saanut lähteä . Siunausta sinulle , olen muistanut sinua rukouksin :)

MULLA EI OLE VASTAAVANLAISIA KOKEMUKSIA