Olen ollut muutaman kuukauden vasta sinkkuna. Kämppä hiljeni huomattavasti kun lapseni on puolet ajasta (ex-ex)äidillään. Tunnen tällä hetkellä yksinäisyyden tunnetta. Olen aina oikeastaan tuntenut oloni helposti yksinäiseksi, pidän siitä että on vilinää ja vilskettä ympärillä.
Maanantain ja tiistain olin vanhempien luona kylässä, keskiviikkona grillibileissä joista lähdin torstaina toisiin grillibileisiin. Perjantaina matkustin takaisin kotiin, passasin yhden konsertin kun en vaan enää jaksanut toimia seuramiehenä, tuntui etten jaksa olla sosiaalinen. Nyt kun sitten olen kotona eikä mitään ohjelmaa eikä yhtäkään ihmistä lähellä niin tulee heti yksinäisyydentunne ja surku. Ihan hullua. Väsyttää ja on passiivinen olo. En kai mä nyt oikeasti ole yksinäinen ihminen mutta se tunne on silti läsnä.
Joskus nuorempana (nyt reilu 35v) olin aina menossa jossain, siis AINA. Joskus saattoi mennä viikkoja etten käynyt kotona ollenkaan jos oli työreissuja ja yhdistin lomareissuja päälle. Jos olin kotona niin suunnittelin jotain ohjelmaa ja toteutin sen. Stressihän siinä pukkasi päälle jossain vaiheessa.
Kyllä mä täällä kotonakin viihtyisin mutta rakkaus puuttuu. Viimeisin suhdekin oli jotenkin traumaattinen kokemus vaikka odotukset oli suuret. Ero helpotti mutta arvet jäi. Kait se mulle oikea nainen odottaa jossain. Sitä odotellessa taidan keittää kahvit ja katsoa kovalevyltä jonkun elokuvan.
Maanantain ja tiistain olin vanhempien luona kylässä, keskiviikkona grillibileissä joista lähdin torstaina toisiin grillibileisiin. Perjantaina matkustin takaisin kotiin, passasin yhden konsertin kun en vaan enää jaksanut toimia seuramiehenä, tuntui etten jaksa olla sosiaalinen. Nyt kun sitten olen kotona eikä mitään ohjelmaa eikä yhtäkään ihmistä lähellä niin tulee heti yksinäisyydentunne ja surku. Ihan hullua. Väsyttää ja on passiivinen olo. En kai mä nyt oikeasti ole yksinäinen ihminen mutta se tunne on silti läsnä.
Joskus nuorempana (nyt reilu 35v) olin aina menossa jossain, siis AINA. Joskus saattoi mennä viikkoja etten käynyt kotona ollenkaan jos oli työreissuja ja yhdistin lomareissuja päälle. Jos olin kotona niin suunnittelin jotain ohjelmaa ja toteutin sen. Stressihän siinä pukkasi päälle jossain vaiheessa.
Kyllä mä täällä kotonakin viihtyisin mutta rakkaus puuttuu. Viimeisin suhdekin oli jotenkin traumaattinen kokemus vaikka odotukset oli suuret. Ero helpotti mutta arvet jäi. Kait se mulle oikea nainen odottaa jossain. Sitä odotellessa taidan keittää kahvit ja katsoa kovalevyltä jonkun elokuvan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikä vittu on (ex-ex)äiti? Lasten äiti, joka oli äiti kunnes vaihtoi sukupuoltaan ja täten muuttui isäksi, minkä jälkeen kävi ilmi, että kaikki kakarat sattuivat vaihtumaan synnytyslaitoksella?
Joo, juuri tätä tarkoitin.
Etsit lohtua maallisesta. Löydä sisäinen Kristus, katso sielusi kristallipeiliin ja näe se tyhjä puute jonka vain Jumalan valo voi täyttää.
minåkin olen grillailla ja lihonut koko kesän...alan näyttämään normaalista suomalaiselta mieheltä mahani kanssa....no onneksi olen pitkä niin ei näy vielä pahasti...koitan syksyllä päästä pois mahasti lopullisesti tosin ei se atm mäisyyttäni poista
Tuttu tunne. Kun on tarpeeksi menossa niin on vaikea pysähtyä ilman morkkista.
niii,mutta toisaalta,eikö ihan hyvä olla välillä hiljaisuudessa jos lapsetkin pyörivät välillä siinä noiden sun menojen ja töiden lisäksi.
Itse ainakin nautin työpäivän jälkeen hiljaisesta asunnosta,kukaan ei vaadi mitään ja saa vain olla.
Kyllä mä nautinkin hiljaisesta asunnosta jos näitä iltoja on harvoin. Tänään oli taas kaikenlaista aktiviteettia mutta nyt taas oon yksin. Huomenna lähden reissuun, ilta pitää vielä kärvistellä yksinäisyydessä ;-)
Silloin kun on parisuhteessa niin on helpompaa olla yksin, kun tietää että siellä jossain on joku.
Se, ettei kotona odota kukaan, rasittaa pahasti juuri siinä muutaman ekan sinkkukuukauden aikana. Kun sinkkuus jatkuu pitempään, yksin oleskeluun iltaisin turtuu ja tottuu. Ainakin jossain määrin. Aina parempi, jos onnistuu täyttämään illat menoilla ja jollain mielekkäällä tekemisellä.