Mulla on erityisen ärsyttävä ongelma. Vaikka tiedän että se on mun päässä, en tiedä miten siitä pääsee eroon, pääseekö ollenkaan.
Olin 1,5v huonossa suhteessa ja lopetin sen. Se suhde oli yhtä hirveä kuin sen lopettaminen oli. Mies sai hermoromahduksen ja uhkasi vielä kuukausia sen jälkeen että tappaa itsensä jos en palaa sen kanssa yhteen. En palannut eikä se tappanut onneksi itseään.
Sen jälkeen oli pieniä juttuja, jotka kaatu AINA siihen että mä en pystynyt olemaan toisen osapuolen kanssa. Viime vuonna olin ihastunut erääseen mieheen ja oli tosi mukavaa sen kanssa mutta sitten aloin yhtäkkiä ahdistumaan ihan täysin. Panikoin sitä että mitä tapahtuu jos en haluakaan olla sen kanssa enää, satutanko taas toista. Ja mitä jos sekin pettää (edellinen oli pettänyt alaikäisen kanssa). Aina kun oltiin jommankumman luona ahdisti ihan kamalasti enkä saanut unta. Toisen läheisyys sai oloni tukalaksi. Täytyy tässä välissä ehkä sanoa että tämä mies oli lähettäny mulle kuukauden tapailun jälkeen parisuhdepyynnön fb:ssä ja oli muutenkin aika innokas meidän suhteen. Luulen että ahdistus johtu vaan siitä että edettiin "eri vauhdilla". Noh, lopetin suhteen kuitenkin parin kuukauden jälkeen.
Nyt ihastuin koulukaveriin josta tiedän että se on jo pitkään ollut kiinnostunut musta. Me ei nähty kyllä varmaankaan vuoteen, nyt törmättiin ja käytiin kahvilla. Yks kaveri oli kans mukana, joten ei oltu kahestaan mut silti oli ihanaa olla taas kyseisen ihmisen kanssa. Se lähettikin heti tapaamisen jälkeen viestiä mennäänkö joku päivä syömään tai leffaan johon vastasin myönteisesti.
Mutta nyt alko taas pelottaa että en kykene minkään näköiseen suhteeseen ja mitä jos satutan sitä. Luulen että mun vanhempien avioero, aiemmat omat pettymykset ja exän reaktio eroon on jättäny "traumoja". Tai se on mun teoria tästä. Se ärsyttää joka kerta kun on jotain säpinää ja lopulta aina työnnän toisen ihmisen mun elämästä ja harmitan sit sitä että oon yksin. Onko joillain muilla sama ongelma? Mua hajottaa tämä koska oikeasti haluaisin suhteen. Musta ois ihanaa jos olis ihan rakastunu ja toinen olis kans. Mutta joku mussa ei nyt osaa olla onnellinen ilmeisestikään ;(
Olin 1,5v huonossa suhteessa ja lopetin sen. Se suhde oli yhtä hirveä kuin sen lopettaminen oli. Mies sai hermoromahduksen ja uhkasi vielä kuukausia sen jälkeen että tappaa itsensä jos en palaa sen kanssa yhteen. En palannut eikä se tappanut onneksi itseään.
Sen jälkeen oli pieniä juttuja, jotka kaatu AINA siihen että mä en pystynyt olemaan toisen osapuolen kanssa. Viime vuonna olin ihastunut erääseen mieheen ja oli tosi mukavaa sen kanssa mutta sitten aloin yhtäkkiä ahdistumaan ihan täysin. Panikoin sitä että mitä tapahtuu jos en haluakaan olla sen kanssa enää, satutanko taas toista. Ja mitä jos sekin pettää (edellinen oli pettänyt alaikäisen kanssa). Aina kun oltiin jommankumman luona ahdisti ihan kamalasti enkä saanut unta. Toisen läheisyys sai oloni tukalaksi. Täytyy tässä välissä ehkä sanoa että tämä mies oli lähettäny mulle kuukauden tapailun jälkeen parisuhdepyynnön fb:ssä ja oli muutenkin aika innokas meidän suhteen. Luulen että ahdistus johtu vaan siitä että edettiin "eri vauhdilla". Noh, lopetin suhteen kuitenkin parin kuukauden jälkeen.
Nyt ihastuin koulukaveriin josta tiedän että se on jo pitkään ollut kiinnostunut musta. Me ei nähty kyllä varmaankaan vuoteen, nyt törmättiin ja käytiin kahvilla. Yks kaveri oli kans mukana, joten ei oltu kahestaan mut silti oli ihanaa olla taas kyseisen ihmisen kanssa. Se lähettikin heti tapaamisen jälkeen viestiä mennäänkö joku päivä syömään tai leffaan johon vastasin myönteisesti.
Mutta nyt alko taas pelottaa että en kykene minkään näköiseen suhteeseen ja mitä jos satutan sitä. Luulen että mun vanhempien avioero, aiemmat omat pettymykset ja exän reaktio eroon on jättäny "traumoja". Tai se on mun teoria tästä. Se ärsyttää joka kerta kun on jotain säpinää ja lopulta aina työnnän toisen ihmisen mun elämästä ja harmitan sit sitä että oon yksin. Onko joillain muilla sama ongelma? Mua hajottaa tämä koska oikeasti haluaisin suhteen. Musta ois ihanaa jos olis ihan rakastunu ja toinen olis kans. Mutta joku mussa ei nyt osaa olla onnellinen ilmeisestikään ;(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikä kiire sulla on mihin, elämää vielä edessä? Ota itselles aikaa käydä asiat puhki jos sulla on ollut menneisyydessä hankala suhde. Sellaisessa vähän kärsii, älä kiusaa itseäs heti uudella suhteella. Niin.
no näiden "suhteiden välissä" on ollu 1,5 vuotta, lähemmäs 2...