Suuri virhe, etsiä oman itsensä kopiota..

Asiaa!
Kerronpa muuten kun nyt off-topic mieleen juolahti, kävin lapsen kanssa uimassa illalla syrjäisellä uimarannalla. Olimme melkein ainoita siellä, sitten tuli pari henkilöä joita jäin katsomaan. Hiukan hurjannäköinen nuorimies, pitkät tummat hiukset ja tanakka kaveri kaikinpuolin. Toinen oli nuori nainen, joka oli käytetäänkö nyt sanaa ylipainoinen, lihava vai pullukka. Siellä uivat ja kahlailivat, heleää naurua kuului ja välillä halivat oikein sydämellisen näköisesti. Niin että ei täs muuta kuin että rakkaus kuuluu jokaiselle, laihoille, hoikille ja lihaville, nuorille ja vanhoille, rumille ja kauniille. Hyvää yötä ja kauniita unia puolestani.

Itse olen ollut pitkässä parisuhteessa. Vuosien kuluessa meillä ei ollut enää mitään yhteistä vaikka nuorena yhteenmennessämme oli yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja menoja. Viimeisinä vuosina ei tehty mitään yhdessä, elimme omaa elämäämme. Kyllä minun mielestäni pitää olla yhteisiä harrasteita ja yhteisiä menoja ja pitää hauskaa yhdessä, nauttia yhdessäolosta. Ei suhde muuten pysy kasassa. Jos toinen viihtyy mökillä ja toinen bilettämässä niin ei hyvää seuraa.

Itse etsisin sellaista reipasta ja avomielistä ihmistä kun itsekin olen.

Olin ollut suhteessa, jossa nainen torppaa joka idean joka ei ole just kaikista jännintä hänen mielestä kun tv:stä tulee taas jotain hömppää. No nyt olen eronnut siitä siiderivalaasta ja sohvaperunasta.

Totta, kaikkia samoja harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita ei tarvitse olla. MUTTA. Pitää olla avarakatseinen ja ennakkoluuloton ja valmis osoittamaan innostusta sen toisenkin mielenkiinnonkohteisiin.

Itse tykkään matkustaa, kokkailla ja kokeilla uusia reseptejä, harrastaa liikuntaa, käydä teatterissa, oopperassa ja klassisen musiikin konserteissa. Miehen ei ole tarvinnut koskaan tehdä mitään näistä, kun hänet tapaan - mutta suotavaa olisi, että hän edes kerran vuodessa lähtisi kanssani yhteiselle reissulle. Pilkkoisi vaikka salaattiainekset tai keittäisi perunat, kun valmistan sen monimutkaisemman ruoan (eli olisi vaan seurana keittiössä ja tulisi fiilis, että yhdessä tässä tehdään jotain mukavaa). Suostuisi joskus lähtemään yhdessä uimaan tai kuntosalille tms. Edes joskus lähtisi kanssani oopperaan Helsinkiin tai Tukholmaan, ettei aina tarvitsisi mennä kaveriporukassa tai siskon kanssa.

Eli miehen ei tarvi ymmärtää esim. oopperasta mitään tai käydä siellä yksinään. Mutta jos nyt kerran tai kaksi vuodessa uhrautuu mun seurakseni eikä esitä marttyyriä, niin se olisi toivottavaa.

Vastaavasti minä en käy yksin esim. jääkiekko-ottelussa. Enkä edes ymmärrä koko pelistä mitään. Mutta voisin hyvin pari kertaa talvessa lähteä katsomaan ottelua miehen seuraksi, jos hän haluaisi.

Ja toki voi olla niitäkin harrastuksia, jotka on kummallekin vaan niitä omia juttuja.

Mutta jos miehellä on tosi negatiivinen asenne johonkin minulle tärkeään asiaan, niin sitten ei tule kuin riitaa. Tapailin vähän aikaa miestä, joka piti viiniharrastusta typeränä snobbailuna ja haukkui kavereitaan, jotka sitä harrastivat. Sitten kerroin tilanneeni viinikaapin. Mies ei olisi millään ensin uskonut. Ja sitten kuittaili minulle asiasta tosi ikävään sävyyn. Siihen jäi tapailut.

Samoin, jos mies sanoo heti, että mitä tahansa voi tehdä paitsi lähteä oopperaan - ilman, että on ikinä oopperassa käynyt edes - niin enpä sellaista halua enempää tapailla.

Ei tarvitse, mutta tänä päivänä samankaltainen tyyli ja maku yleensä helpottavat tutustumisprosessia. Ja voivathan luonteeltaan tai muuten erilaiset ihmisetkin nauttia samoista asioista. Ennen muinoin kriteerit olivat vähän toisenlaiset ja etenkin ulkoinen paine avioliittoon paljon kovempi.