Moni ikäiseni (25-vuotias) on valmistunut tai valmistumassa yliopistosta/AMK:sta ja siirtymässä ihan kelvollisiin työpaikkoihin joista jo jotain tienaakin. Eräs KTM kaverini on menossa naimisiin loppukesästä naisen kanssa jonka kanssa on vuosia asunut yhdessä. Meikäläinen sen sijaan tekee yhä osa-aikaisia hanttihommia joita ei oikein edes työski voi kutsua ja pähkäilee mielessään kuinka päästä eroon poikuudesta. Yritin kyllä aikoinaan opiskella minäkin mutta muiden ihmisten häiriköinnin ja kiusanteon aiheuttaman stressin vuoksi jouduin keskeyttämään. Naisiin minulla ei ole koskaan ollut oikein minkäänlaisia alkeellisiakaan virityksiä, niin jämäkästi on ATM:lle osoitettu paikkansa että aloitteita en ole uskaltanut tehdä.
Sellaista se ATM-elämä :-) Samaa shittiä on edessä vielä vuosikymmeniä ja aikaa kostaa! Kai se pitää sisältö elämään etsiä muiden ihmisten kiusaamisesta.
Sellaista se ATM-elämä :-) Samaa shittiä on edessä vielä vuosikymmeniä ja aikaa kostaa! Kai se pitää sisältö elämään etsiä muiden ihmisten kiusaamisesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onko kellään meistä loppujen lopuksi minkäänlaista toivoa? Toivo on pelkkä illuusio. Kohtalomme on sinetöity.
Elämässä on 5 tärkeää osa-aluetta. Ne ovat:
1) Parisuhde
2) Ystävät ja kaverit
3) Säännöllinen harrastus
4) Työpaikka jossa jaksaa käydä
5) Opiskelupaikka jossa jaksaa käydä
Ihminen ei tarvitse noita kaikkia selviytyäkseen, mutta entä jos ei ole mitään mainitsemistani asioista.