Koen löytäneeni ihmisen kenen kanssa haluan olla koko loppuelämäni, mutta olen käytökselläni pilannut lähes kaiken mahdollisen. Olemme kihloissa (ilman sormuksia) ja meillä on 2-v. poika. Yhdessä olemme olleet 3,5 vuotta ja siitä viimeiset pari vuotta ovat olleet välillä hyvin myrskyisiä virheideni takia. Tyttöystävän luottamuksen olen pilannut mm. valehtelemalla useaan otteeseen ja rikkomalla lupauksiani. Valehtelu on johtunut yleensä siitä, että olen kuvitellut jotenkin suojelevani tyttöystävääni ylimääräiseltä päänvaivalta valehtelemalla esim. existä ja siitä että olen pelännyt tappelemista, koska vihaan sitä. Kesti aivan liian kauan ennen kuin tajusin, että oli asia mikä hyvänsä niin valehtelu vaan pahentaa asioita. Ja että vaikka totuuden kertominen todennäköisesti aiheuttaisikin konfliktin, niin sillä tappelulla sitten saataisiin "puhdistettua ilmaa". Luottamusta on heikentänyt myös se, että olen käynyt yksin baareissa suhteen alussa ja monesti on illan tapahtumien muistaminen ollut hataralla pohjalla. Ja tähän kun liitetään se että kun olemme yhdessä olleet baarissa niin toinen nainen on tarttunut minua haarojenvälistä kiinni minun sitä estämättä, niin tyttöystävällä on myös aihetta epäillä uskollisuuttani. Plus se asia, että menin typeryyksissäni kerran sanomaan, että on mahdollista että olen pettänyt, kun en aina kaikkia asioita illasta ole muistanut. Ja tarkoitin siinä kohtaa, että en välttämättä muistaisi jos joku olisi minulle antanut pusun.
Tyttöystäväni odottaa työntekoa luottamuksen parantamiseksi ja sen todistamiseksi, etten ole pettänyt. Mikä siis olisi tällaista konkreettista työntekoa asioiden korjaamiseksi ja luottamuksen parantamiseksi?
Tyttöystäväni odottaa työntekoa luottamuksen parantamiseksi ja sen todistamiseksi, etten ole pettänyt. Mikä siis olisi tällaista konkreettista työntekoa asioiden korjaamiseksi ja luottamuksen parantamiseksi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuota samaa miettii varmaan poikaystävänikin, ja oikeastaan minäkin. Olemme olleet yhdessä reilut 2 vuotta. Suhteen alussa poikaystäväni kävi usein baareissa kavereidensa kanssa (itsehän olin alaikäinen) mutta luottamuksen taisi viedä hänen ilosaari-reissunsa vain muutamia viikkoja seurustelu suhteen alettua. Kuvittele, yksi tuolloin otettu ja nettiin laitettu kaverikuva pilasi osittain luottamuksen, ja siihen päälle vielä pieni valhe ja omat mielikuvat.
Luulisi, että luottamuksen saamiseen on jokin loitsu, noituus tai nappula jota painaa, mutta ei se niin helppoa ole. Itsekin vaadin poikaystävältäni tekoja luottamuksen parantamiseksi, ja hän on myös kysynyt mitä hänen pitäisi tehdä sen eteen. Vaan paha mennä neuvomaan, kun en itsekään tiedä tai osaa pukea ajatuksia sanoiksi. Tokaisen sitten vain että "aika parantaa haavat".
Mennyttä kun vaan ei voi muuttaa, joten paras aloitusprosessi on nykyhetki ja sen jakaminen tyttöystäväsi ja lapsesi kanssa. Pienet romanttiset teotkaan eivät varmasti olisi pahasta (itse ainakin näitä toivoisin). Keskustelukin kannattaa. Puhukaa siis.
Ja tämä tällaisena heittona vaan:
Oletteko pohtinut hankkivanne kihlasormukset? Omaan naisen mieleen tuli mielikuva romanttisesta (tai vähemmän romanttisesta) uusintakosimisestä, että jospa hankkisit sormukset ja kosaisisit tyttöystävääsi uudelleen, sormusten kera?
Sellainen täsmennys, että kihlasormukset on ollut käytössä, mutta ne on nyt hyllyllä niin kauan, kunnes saan tilanteen korjattua ja palautettua suhteeseen sen normaaliuden, ettei tyttöystävän tarvitte stressata päätään puhki epäillen kaikkia minun tekemisiä. Ja jos en saa tilannetta korjattua, niin sitten edessä on ero. Sitä en missään tapauksessa halua! Mennyttä ei saa muutettua, mutta eteenpäinkään ei tyttöystävä uskalla kanssani katsoa kaiken tapahtuneen jälkeen. Ymmärrän kyllä häntä, koska en sellaista kohtelua puolisoltanikaan halua, mitä hän on minulta saanut.
Minusta paras olisi aloittaa ajan viettaminen yhdessä. Itselleni naisena on erityisen tärkeää että koen miehen viihtyvän kanssani ja osoittavan minun olevan hänen naisensa ja katsomalla minua ylpeästi tai esittelemällä minut ystävilleen. Minulla menee luottamus suhteeseen jos minulla menee luotto itseeni. Niin myös naisesi varmasti ajattelee että jos olet erehtynyt jotakuta pussaamaan niin hänessä on vika, vaikkei hän sitä sanoisikaan ääneen. Ole huomaavainen, vie joskus (ei liiaksi tietenkään) aamiaista sänkyyn ja kosketa häntä paljon myös ilman ajatuksia seksistä. Esim hierot häntä ja kerrot kuinka sinä pidät hänen selästään, näin naisesi saa vilpittömän kosketuksen ja yhdistää sen siihen että pidät hänestä sellaisenaan. Kyse on siis hyvin pienistä asioista. Hyökkäys ei myöskään ole paras puolustus eli mielummin myötäilet (ei tietenkään ihan mielipiteetön tossu tarvitse olla, vain huomaavainen) kuin lähdet riitaan mukaan. Pysyt rauhallisena niin tilannekkin rauhoittuu. Itse olen hyvin temperamenttinen ja usein mietin miten mieheni pysyy niin rauhallisena ja saa minutkin lopulta aina rauhalliseksi vaikka kuinka huutaisin ja raivoaisin. Hyvä tapa on halata naista silloin kun hän suuttuu ja kun hän huutaa että älä koske ja painu vittuun niin halaat vähän kovemmin ja suukotat häntä, tai otat hänen päänsä käsiesi väliin ja katsot häntä pitkään silmiin ja sanot että sinä todella rakastat häntä. Ei minulla kai muita keinoja ole kertomaan kuinka sen luottamuksen saa palautumaan. Mutta keskity nyt suhteeseesi täysillä ja unohda ulkopuoliset ihmiset ja asiat. Ulkomaailma kyllä säilyy siellä mutta sinun täytyy tehdä töitä jotta parisuhteesi säilyy tästäkin eteenpäin. Itse kerran jätin miehen riitojen takia koska en osannut silloin tehdä tarpeeksi töitä sen eteen ja turhauduin, kadun sitä edelleen vaikka olet ihanassa suhteessa ongelmineen :)
"Oletteko pohtinut hankkivanne kihlasormukset? Omaan naisen mieleen tuli mielikuva romanttisesta (tai vähemmän romanttisesta) uusintakosimisestä, että jospa hankkisit sormukset ja kosaisisit tyttöystävääsi uudelleen, sormusten kera?"
Mun mielestä huono hetki kihlasormuksille, tai sitten en ymmärrä mistään mitään?
Tosin tuota en kyllä vielä ole ehdottanut erään ihmisen takaisin saamiseksi, tosin msinitsin ohimennen että meidän olisi pitänyt mennä kihloihin sinä syksynä kun valitettava minusta johtuva "eromme" tapahtui.
Sen sijaan käperryin omaan "kammiooni", sen sijaan kun olisin pyytänyt häneltä tukea jaksamiseeni.
Mut edelleen oon sitä mieltä että kihlat tms. ilon hetkinä, ei suhteen "varmisteluun".
Niin aivan, eipä tuota tullut heti ajatelleeksi.
Tietenkin on tärkeää saada suhde hyvälle pohjalle ennen sen suurempia hätiköintejä. Ja kuten edellä sanottiin: halu jatkaa suhdetta, pienet teot, lähellä olo ja aika haavat korjaa :) "Ulkomaailma kyllä säilyy siellä mutta sinun täytyy tehdä töitä jotta parisuhteesi säilyy tästäkin eteenpäin."
Tärkeintä on säilyttää normaaliarki, jaetut askareet ja huolenpito lapsesta. Vaihtoehtona ei ole se että Sinä jäisit tuleen makaamaan ja harmittelemaan. Nyt on se tilaisuus kun teet itsestäsi paremman miehen, teet pysyviä muutoksia itsessäsi(tarkoitan ettet vain tilapäisesti auta arkisissa asioissa vaan osallistut pysyvästi, huom! en tiedä kuinka teillä normaaalisti nämä asiat menevät). Luottamusta on se että vastaat puhelimeen silloin kun se soi, tietenkin töissähän se ei ole läheskää aina mahdollista, mutta tyttöystäväsi sen varmasti ymmärtää. Niin ja jos saat tekstarin/soiton tms. katot sen "häpeilemättä" - jos tyttösi kysyy siittä jotakin, kerrot salailematta/kaunistelematta... Ja valehtelun lopetat heti, teette sopimuksen jonka olen hyväksi havainnut monissa suhteissa, Jos et pysty vastaamaan valehtelematta taikka kaunistelematta, ole hiljaa. Siittä voi toinen vetää omia johtopäätöksiään mutta et ainakaan ole valehdellut.
Suurin luottamuksen palauttaja on julkiset hellyyden osoitukset - kuten joku mainitsi niin nainen haluaa tietää ja tuntea kuuluvansa miehellensä ja päin vastoin. Sen ei tarvitse olla kuin kädestä pitämistä aika ajoin, pusun antamista, tukan silittelyä, kauppakassien kanto jne..
Olet upea! Kerrassaan upea. Siis oikeasti. Minun mieheni ei koskaan tekisi noin: haluaisi parantaa luottamustaan.
Muutimme hyvin pian yhteen kun aloimme seurustelemaan. Aluksi kävimme yhdessä viihteellä kunnes minä lopetin bailaamisen, mutta mieheni jatkoi. Hän ei koskaan soittanut minulle ollessaan kännissä. Tai jos soitti, tappelimme. Hän ei myöskään tullut kotiin yöksi...
Viinan takia mies on valehdellut minulle. Hän on valehdellut minulle myös existä (sama kuin sinulla). Hän on pettänyt useita kertoja lupauksen, tuhonnut luottamuksen totaalisesti... Koskaan hän ei ole yrittänyt saada sitä takaisin - vaan pitä minua naurettava, koska en luota häneen.
Hänelläkin on kertoa, jolloin ei muista mitä on tapahtunut, ja pitää sitäkin naurettavana, että epäile hänen tehneen jotain. Hän vain nauraa tai suuttuu ja sanoo: taas tuo sama paska.
Ihan totta. Seuraavan kerran kun näet naisesi halaa häntä, kuiskaa korvaan, että hän on sinulle enemmän kuin kukaan muu nainen voisi koskaan olla ja suutele häntä. Nosta hänet syliisi ja puhu kauniisti. Sano että aiot muuttua. Ja muutu, jos hän on sinulle se, kenen kanssa haluat olla! Älä tee sitä virhettä, että päästät elämästäsi pois naisen kenen kanssa haluat olla.
Jos hän ikinä epäilee sinua, vastaa suoraan. Jos hän kysyy jotain toisiin naisiin liittyvää, vastaa mitä kauneimmin. Ole rehellinen. Luottamus tulee siitä. Sinun pitää muuttua. Vähennä juomista. Äläkä koskaan sano, ettet tiedä oletko pettänyt! Se kertoo vain siitä, että on olemassa mahdollisuus että petät. Sinun pitää tehdä naisellesi selväksi hänen paikka.
Ymmärrän naistasi koko sydämelläni. Koska olen itse kokenut saman, enenmmäkin. Jos koet, että voisit pettää puolisoasi, lopeta suhde nyt. Jos luotat itseesi ja tiedät, ettei niin tulisi tapahtumaan sano se puolisollesi. Sinun pitää tuntea itsesi. Ja arvostaa naistasi. Jos et koskaan halua loukata häntä pahimmalla mahdollisella tavalla, kerro se hänelle tai pikemminkin näytä!
Entä jos se ei riitä, että muuttuu? Miten ne jo tapahtuneet asiat pystyy hyvittämään? Koska tunnen tyttöystäväni kuitenkin sen verran hyvin, että pelkkä muuttuminen nyt ei riitä. Se johtuu lähinnä siitä, että useamman kerran olen jo luvannut lopettaa valehtelun, mut oon sit jossain kohtaa mokannu. Kauan se kesti, että sen opin: parempi kertoa totuus ja mahdollisesti tapella siitä kuin että valehtelee ja jää kiinni siitä, joka on miljoona kertaa pahempi soppa. Tässä suhteessa ei "valkoisia valheita" tunneta eikä hyväksytä.
Kaikenlaista olen kokeillut virheiden hyvittämiseksi (hemmottelu, passaaminen, enemmän aktiivisuutta kotitöissä ym), mut noistakaan ei mikään oo sit kumminkaan sellaista työtä, jota multa nyt odotetaan eli siis luottamusta korjaavaa...
Valitettava tosiasia taitaa olla, että luottamusta ei korjata sormia napsauttamalla. Hemmottelu, pussaaminen, aktiivisuus kotitöissä ja yhteisen ajan arvostaminen ovat juuri niitä tehtäviä, jotka luottamuksen palauttaa... Ajan kanssa. Sehän sen luottamuksen palauttaa kun avovaimosi huomaa, että pitkällä tähtäimellä olet luotettava.
Meillä kihlattuni petti luottamukseni puolitoistavuotta sitten. Puhuimme kasapäin, minä jauhoin samat asiat tuhanteen kertaan, itkin silmäni pihalle ja mietin mitä hemmettiä pitäisi tehdä. Kun olimme selvinneet pahimman kaaoksen yli ja todenneet, että haluamme yhdessä elää virheestä huolimatta, alkoi luottamuksen palautus. Molempien on siihen tehtävä oma hommansa. Minun piti hillitä itseäni ja tietoisesti pikkuhiljaa vähentää "vanhojen esille kaivelua". Kun mies teki asioita, jotka liittyivät luottamuspulan syntyyn, jouduin puremaan hammasta. Itkin kotona yksin, koska pelkäsin miehen jälleen pettävän luottamukseni, mutta tietoisesti jätin osan näistä tunteista omaan tietooni. Mies kerta toisensa jälkeen osoitti olevansa luottamuksen arvoinen. Osoitti teoillaan rakastavansa minua, sieti itkupotkuraivarini ja jaksoi yhä uudestaan ja uudestaan jutella samat vanhat asiat läpi.
Pikkuhiljaa se siitä sitten lähti tilanne muuttumaan. Nyt meillä rullaa parisuhde paremmin kuin koskaan ja voin sanoa luottamuksen palautuneen enemmän kuin 100%. Luotan mieheen enemmän kuin ennen koko sekamelskaa. Mutta se ei tapahdu hetkessä... Sitä ei myöskään naisesi voi vaatia. Toinen ei voi seistä päällään luottamuksen palauttamiseksi. Kuten parisuhteessa kaikki, myös luottamus on kahden kauppaa.
Tsemppiä! Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Tarviiko pähkäillä neuvottomana, täytyykö pyörä keksiä aina vaan uudelleen.
Pyydä avovaimoa sopimaan tai tilaa itse neuvolapsykologilta aika, sitten jatkatte lukuisia kertoja esim. kerran kuussa käyntiä siellä mieluiten molemmat yhdessä. Lapsihan voi olla mukanakin, tai jos joku lähipiiristä hoitaisi, kun elämänne tärkeimpiä asioita käsitellään ja pyritään korjaamaan.
Teidän kahden väliset suhdekiemurat on yksi juttu, mutta hei OLETTE PERHE, LAPSEN ISÄ JA ÄITI, ja se on nyt tärkein roolinne ja tehtävänne, jolle muu on toisarvoista. Lapsen psyyke vahingoittuu vanhempien keskittyessä omiin juupaseipäs-taisteluihinsa lapsen hoidon sijaan. Vanhojen kaunojen ja mokien kaivelu ei kuulu kypsään vanhemmuuteen mitenkään!
P.S. tuossa elämäntilanteessa termi tyttöystävä on mielestäni melkoinen "understatement" jos ymmärrät mitä tarkoitan?
Ap:n kirjoituksessa panee merkille asian, hän yrittää pimittää entisyyttään, joka olisi pitänyt rehellisesti kertoa ennen yhteistä eloa ja lapsia eli surustelun aikana. Tämä valehtelu saa aikaan luottmauksen puutteen, joka on pahin nakertaja suhteessa.
Ja tämä toinen yleinen pahe, nämä baareissa istuskelut, eivät kuulu perheellisille, eikä oikeastaan kenellekään, jokin muu harrastus olisi paljon parempi, urheilu, vaikkapa peli-ilta kietäen kunkin kotona, mutta ilman viinaa ja loppuen aina ennen klo 10,00 iltalla.
Kirjoituksissa on paljon puhetta näistä baareissa istumisesta, miksi ihmiset istuvat tuollaisissa saastaisissa luolissa. Liikkeenharjoittaja kyllä nautiskelee lompakkonsa täyttmisesta, mutta mitä jää teille, ei yhtään mitään, viinalla huuhdottu pää, täynnä tyhmiä juttuja. Koettakaa nyt ihmeessä löytää terveellisempiä vaihtoehtoja ja sellaisia joissa perheenne voivat olla mukana ainakain jossain määrin.
Jos mieheni istuisi baareissa elämän viisautta saamassa ja tulee kotiin aina viinanhöyryisena ja tupakanhajuisena, en sitä kovin kauan katselisi. Jo en yksinkertaisesti siitäkään syystä, että olen senverran allergikko näille hajuille, että en terveyttäni enää siihen alistaisi lisää.
Ei ole tervettä toimintaa istua baareissa ja ravintoloissa yhtenään, josku niissä käymisen yhdessä puolison kanssa ymmärtää, mutta ei yksin.
Mieheni on myös pettänyt luottamukseni pahasti. Vieläkään en luota häneen täysin, mutta pikkuhiljaa enemmän. Luottamusta on tullut takaisin pikkujutuilla. Mieheni viettää nykyisin paljon aikaa kanssani, koskettelee, puhumme paljon kaikista asioista. Erityisesti olen huomannut pitäväni siitä, kun kuulen että mieheni on puhunut minusta (kauniisti) kavereilleen ja julkisesti osoittaa hellyyttä tai täysin odottamatta pussaa ym. Se että hän on puhunut kavereilleen minusta saa minut ymmärtämään sen ettei hän unohda minua, vaikka en ole hänen kanssaan ja on ylpeä minusta. Olen kyllä joutunut itsekkin tekemään töitä asian korjaamiseksi ja tyttöystäväsikin varmasti pitäisi. Eikä vain odottaa, että sinä yksin siihen pystyisit.
Olisiko sinusta ihan ok, jos joku vieras (tai vaikkapa naisen tuttu) mies tulisi puristelemaan naistasi eikä hän estelisi?
Valehtelulla olet rikkonut luottamuksen. Sitä on vaikeaa saada takaisin. Luottamusta ei voi ostaa siivous- tai huomionantopalveluna. Nuo kuuluvat ilman muuta ihan normaaliin parisuhteeseen.
Lopetat kokonaan juopottelun ja baareissa käymisen. Lopeta valehtelu. Sun on osoitettava, että olet muuttunut. Siihen voi mennä vuosia. Onko sinusta siihen?