30-vuotias, jo vanha sinkku?

miksi? koska suhde päättyi. en pidä itseäni vielä vanhana. johtuuko siitä että olen mies enkä nainen jolla kello tikittää? mielestäni 25-40 on ihan normaali ikä perustaa perhe. ennen vähän nuorempana mut nykyään näin... alle 25 on nuori ja yli 40 on vanha mutta ei niissä kummassakaan mitään väärää ole :D

Moikka

Olen sinkku, kun mies olikin kiinnostunut myös miehistä salaa.
Asia paljastui koneeltaan...oli kova paikka minulle ja murskasi täysin sydämeni. Siinä lähti yhteinen omaisuuskin myyntiin ja unelmat sortui.

Tämän vuoksi olen omaehtoisesti sinkku. En halunnut jatkaa, vaikka rakastin/ja vieläkin rakastan miestä.
Niin kauan olen yksin, kunnes tunteet toiseen ovat lopullisesti haudattu.

Kyllähän sitä ajattelee tapaanko joskus miehen jolla ei ole lapsia. Tässä iässä niin sanotusti valinnanvara vähenee.

Eteeenpäin mennään ja positiivisesti täytyy ajatella.
Kyllä sen oman loppuelämän rakkaan joskus kohtaa.

Onhan tuossa pari vakavaa yritystä ollut, aina ei vain mene niinkuin elokuvissa. Tässä on reilu vuosi keräilty luita kasaan edellisen sähellyksen jälkeen. Periaatteessa nyt voisi olla hyvä aika kokeilla uutta ihanaa naista, mutta olen huomannut että oikeastaan viihdyn suorastaan pelottavan hyvin yksinkin. Oma tupa, oma lupa, omat menot jne.

Tykkään miehistä ja rakastan rakastelua. En kuitenkaan halua miestä riesakseni saman katon alle. Siksipä sinkkuna. :)

VAIKAMKUINKAM PALJON

Seurusteluja takana useita, mutta viihdyn myös itsekseni, joten parisuhde tai perheen perustaminen ei ole ikinä ollut mulle mikään tavoite tai päämäärä. Sitä on tottunut yksin oloon ja en tunne oloani yksinäiseksi, tietysti elän elämääni avoimin mielin ja jos sopiva kumppani osuu kohdalle niin mikä ettei. Nykyään ei tosin sukulaisetkaan enää kysele, että "koskas ne häät on?". Niin sinkkuudessa kuin parisuhteessakin on plussia ja miinuksia, joten nauttikaa ihmiset elämästä joko kumppanin kanssa tai ilman.

Merkittävimmät syyt sinkkuna olemiseen:

- Vertaan kaikkia aina ensirakkauteeni, mutta kukaan toinen ei tunnu häneen verrattuna miltään.
- Olen jo niin tottunut yksinoloon tässä vuosien aikana, että olisi varmasti vaikeaakin jakaa elämäni yhtäkkiä jonkun kanssa.
- Lapsiakin jo on, ettei niiden tekemistä vartenkaan ole pakko saada miestä.
- Sinkkuna on tilivelvollinen asioistaan ja menoistaan ainoastaan itselleen (toisaalta asialla on myös kääntöpuolensa - joskus haluaisi että olisi joku joka kyselisi ja vähän katsoisi perään).

Niin toisaan, kun olis kumppani, niin tulis varmaan juotuakin vähemmän, nyt ei tunnu olevan mitään pidäkkeitä

nyt kun mietin, niin on kai silläkin merkitystä etten tähän mennessä ole saanut sitä unelmien naista. parisuhteesta ja seksistä on jäänyt väljähtänyt maku kun ei ole saanut houkuteltua matkaansa älyä eikä bodya. edes sen vertaa kuin itseltä löytyy.

siinä missä joku vertaa ja miettii ettei koskaan saa toista yhtä hyvää kuin ex, on joillakin pikemminkin mielessä että miksi vaivautua kun kokemukset on vähemmän maata järisyttäviä...

tämä tuli mieleen ton toisen kolmekymppisen kirjoituksesta.

Tässä on tullu oltua jo vuosia sinkkuna, pitkiä seurusteluja ei ole takana yhtään nekin seurustelut mitä on niin ovat loppuneet alle 3 kuukaudessa.
nykyisin työ vie niin paljon aikaa että ei paljoa edes tule käytyä missään, baareista en ole ikinä edes yrittänyt hakea seuraa en etenkään mitään yhdenillan juttuja.
kaiken lisäksi olen ollut luonteeltani aina hiukan "normaalista" poikkeava, en ole ollut mikään massan mukana menijä.

Muutaman vuoden yli kolmenkymmenen oon. Elämässä on piisannut sen verran muutakin, ettei oo tullut paljoa seurusteltua. Viime vuosina on yhä enemmän tullut tunne, että menetänkö mää jotain, kun kaikki niin onnessaan tuntuu parisuhteessa olevan ja sen rakkauden sanotaan olevan maailman ihanin fiilis...

Toki on. En ole tavannut naista, jonka kanssa olisi ollut niin vahvaa molemminpuolista kiinnostusta, että en enää olisi sinkku.

Sinkkuna 31-vuotiaana, ei mitään yksittäistä syytä sinkkuuteen. Vähän vakavia juttuja takana, tarpeeksi monta, että on jalat aika tukevasti maassa. Edelleen toiveikas, kyyniseksi tai katkeraksi ei ryhdy.

Sinkkuna 32-vuotiaana, koska olen ujo. Ei ensimmäistäkään suhdetta takana.

Veikkaan että heitä on aika monta ja ovat sinkkuina koska... Kertokoot itse.

Me nuoret vähän heitä säälitään.

9v seurustellu ja sen jälkeen pysyny sinkkuna lähes koko ajan ja taidan jatkaa viel ku on niin vapaata.
Nauttia lapsista ja elää kuten haluaa :)

Olen kolmikymppinen sinkku. Tässä asioita, jotka ovat kohdallani olleet totta, kunnes tajunnut, että ei ne muiden paikalla vain näin ole.
-Ensin pitää opiskella hyvin lukio ja olla hyvä ammatti, et voi perustaa perheen, rahattomana sitä ei voi tehdä ja huonoa ammattia kuten lähihoitaja ei voi olla, koska siinä ei tienaa. Asuin niin syrjässä ettei nuorena ollut kandidaatteja. -Opiskeluaikoina ajattelin, ettei minulla ole tarpeeksi rahaa, olisi pitänyt olla kauniimpi tai panostaa enemmän ulkonäköön joka suhteessa. En voinut kuvitella, että kukaan haluaa sellaista, jolla ei ole riittävästi rahaa tai kukaan haluaa auttaa, ettei vain ajattele, että käyttää taloudellisesti hyväksi. Suhteeseen ei voi mennä, jos ei ole taloudellisesti täysin riippumaton ja rahattomuus on aina tarkoittanut onnettomuutta. Raha on ollut kotona tiukassa ja siihen on vääristynyt (=tai ylirealistinen) suhtautuminen.
-Olin liian lihava normaalipainoisena tai olen aina käsittänyt että niin on, kaikki ystäväni olivat laihempia ja kaikki laihduttivat, en myöskään ollut riittävän kaunis. Ei monet muutkaan olleet täysin kauniita, mutta en ymmärrä miten se asia heidän kohdallaan on ollut eri tavalla. Silloinkin kun painoin 53 kiloa ja olin samanmittainen kuin nyt, jotkut ulokkeeni olivat liian isoja, olen väärän mallinen. Samanpainoiset ystävät oli eri mallisia. Vielä tänä päivänäkin tiedän, että olin poikien mielestä liian iso, sain siitä niin paljon palautetta. Nyt olen isompi.
-Ihmissuhdetaidot on olleet sellaisia, että aina olen kokenut jotenkin olevani jäljessä muita, 18, 20,23,25 vuotiaana aina kokenut, että olen jo junasta jäänyt, rannalle unohtunut. Jotenkin aina joka seuraan joko liian lapsellisen oloinen tai liian vanhan oloinen. Ei ok. Olin niin väärässä ystäväpiirissä, jossa oli pari manipuloivaai ihmistä, jotka sotkivat monta ihmissuhdetta josta ehkä olisi voinut tulla jotakin.
-Huono itsetunto jonkun mielestä tai hyvä, mikä sen mittaa, mutta toisaalta tästä en vakuutu, koska monilla, jotka on pariutunut on ollut myös huono itsetunto, pariutuminen on korreloinut laihuuden, trendikkyyden ja ulkonäön kanssa enemmän, ei sen, mitä ihminen itsestään on ajatellut.
-Tässä elämäntilanteessa ei enää tapaa tai tutustu kuin harvoin uusiin miehiin, tai ne asuvat niin kaukana, että lähempi todellinen tutustuminen on aika mahdotonta, mutta uskoisin sen johtuvan siitä, että se vaatisi niin kovan kiinnostuksen, että välimatkalla ei olisi merkitystä ja sillä on.
-Sukulaisten tuomio on, että pelkään miehiä tai suhdetta. En tiedosta pelkääväni, kun ei ole miestä eikä suhdetta.
-Toisaalta nuo kaikki em asiat ovat totta nytkin, ei siis mikään ole muuttunut juuri paremmaksi, paitsi nyt on jo se ikisinkun vanhanpiian leima otsassa.

Kissaa en ota, mutta keinutuolin haluan. Mikäs se loppuelämä kiikustellessa ja miettiessä mikä se oli se tosiasiallinen syy.

8 vuotta sinkkuna ja kohta täytän 37 v. Luultavasti sinkkuna koko loppu elämäni olen. Ei tää miksikään muutu.

Itse olen 29-vuotias mies ja olen ollut sinkkuna 5-vuotta. En kestä nähdä sukulaisia, kun ainainen ihmettelyn aihe on minun naisettomuuteni. Yritän aina vain selitellä, että ei ole löytynyt sopivaa, vaikka ottaisin varmasti ensimmäisen vastaantulijankin.

Teen kaikkeni sen eteen, että olisin tavoiteltu naismarkkinoilla. On hyvä koulutus, asunto hyvällä alueella ja hyvä ulkonäkö, mutta ei vaan natsaa mikään.

Yritän ottaa kiinnostaviin naisiin kontaktia ihan päivittäin vähintäänkin hymyilemällä ja niin edelleen, mutta ei vaan tuota tulosta. Baareissa olen käynyt kyllästymiseen asti, mutta kohdalleni ei ole osunut naista joka haluaisi tositarkoituksella parisuhteen.

On deitti-ilmoitus jota on katsottu reilussa viikossa lähes 2000 kertaa ja vastauksia on tullut 2 kpl. Pyrin joka ilta kirjoittamaan jonkin naisen ilmoitukseen, mutta vastausta takaisin ei ikinä tule.

Urheilen paljon osittain varmaan sen takia, että haluan täyttää yksinäisyyden tunteen urheilun tuomalla mielihyvällä. Tavoitteeni on treenata itseni samanlaiseen kuntoon kuin Brad Pitt oli Fight Club elokuvassa. Jos en silloinkaan kelpaa kenellekään, niin kaikkeni olen ainakin yrittänyt ja tehnyt sen eteen, että saisin tyttöystävän.

Matkustelen suht paljon maailmalla ja aina etelä-euroopassa ollessani paikalliset naiset tekevät aloitteita, juttelevat ja jopa kopeloivat ihan vain kaupassa. Suomessa ei naista saa vaikka mitä tekisi ja asun sentään pääkaupunkiseudulla, missä pitäisi olla tarjontaa. No ainakin ystäville ja sukulaisille on tarjontaa, mutta ei minulle. Olipas taas vuodatus, mutta kyllä helpotti.

8 vuotta sinkkuna, ja en kyllä itsenäisyydestäni enää luovu, en halua nysvätä arkeani yhden ja saman ihmisen kanssa, tosin jos kohdalleni osuu toinen, samanmoinen, pientä joustoa asian suhteen olen kyllä valmis, mutta 24/7 samankaton alla, neverever again.

Alle 30 ja sinkku. Olen käynyt baareissa ja nettideiteillä. Tapailuja on ollut, mikään ei natsaa. Ei ne ihmiset tunnu oikealta. Kun tietää miltä sen pitää tuntua, ei voi tyytyä vähempään. Harvoihin ihastun ja niinkun käy, toista ei kiinnosta.

Eipä vaan ole ollut vientiä. Vääränlaiset ihastuu muhun, just sellaiset, joiden kanssa en voi kuvitellakaan seurustelevan. Tahotoisin miehen, jolla olisi samanlaiset arvot ja ajatusmaailma, samantyylinen huumorintaju, yhteinen päämäärä. Ihastun ja teen aloitteita vääränlaisille, on kai lopultakin tyydyttävä siihen ajatukseen, ettei kaikille voi olla kumppania. Tai jos mulle joku olisi, on hän helkutin hyvin piilottanut itsensä :(

Miksi parisuhteessa olevat ovat siinä missä ovat?
En tarvitse edes mitään syytä olla sinkku. Tarvitsen hyvän syyn olla parisuhteessa.

Olen sinkku koska haluan olla sinkku ja valkkailla koko ajan ja säätä sekä panna enkä elä puutteessa! Olen aivan omasta,vapaasta tahdostani ihan koko ajan sinkku! Minusta on parasta olla ihan koko ajan sinkku!

Oho en huomannu että kysymys oli yli 30v. Anteeksi osallistuminen keskusteluun.

Naisista sama kysely olisi alaspäin.

Mutta mies olen valitettavasti ja voisin olla joku outo setäsi tai Charlie Sheenin (-1v.) pikkuveli.

Miksi olen sinkku? Joku (suomalainen) nainen voisi sanoa "kts. ed." ja ulkomaalainen (nainen) "look above and behold, the truth is there".

Sinkku olen koska olen aina ollut. Ainavihanta=ainavihreä. No woman, no cunt. No cunt, no woman. Simppeliä.

Nainen monimutkaistaa miehen simppelin elämän.

Itse tipahdin kelkasta jo 12-vuotiaana. Muistan, kuinka siinä iässä tytöt ja pojat alkoivat osoittamaan jonkinlaisia kiinnostuksen merkkejä toisiaan kohtaan. Nyt 19 vuotta vanhempana, en ole edelleenkään edes suudellut naista. Hyvin vaikea kuvitella, että tässä iässä tilanne enään muuttuisi. Ihmisestä tulee varsin kompleksinen ja itsekeskeinen, kun elää riittävän kauan yksin.

Olisi vapauttavaa jos kolmekymppisenäkin voisi sanoa suoraan olevansa täysin kokematon. Valitettavasti todellisuudessa on aina pakko valehdella, jos tulee puhetta naisista tai parisuhteista. Kokemattomuus ei vain kerta kaikkiaan ole sosiaalisesti hyväksyttävää.