Poikaystäväni on tehnyt typeriä asioita minulle. Nyt en puhu fyysisestä väkivallasta enkä pettämisestä. Enemmänkin katoamistempuista ja kylmyydestä, joita hän harrastaa suuttuessaan. Suuttuessaan kovin usein itseasiassa ja asioista, joista ihminen ei normaalisti edes suuttuisi.
Muutenkaan hän ei koskaan muista minua laittamalla ruokaa, hankimalla edes minkäänlaista pienintäkään lahjaa, ei vaikka pyytäisin "kulta, tekisitkö minulle joku päivä hyvää salaattia?" vastaus on yleensä "Mistä se tuli mieleen?" ja lisäkysymyksiä, mutta ei ikinä tee sitä salaattia.
Okei, en minä tarvitse lahjoja tai lahjontaa häneltä. Olisi välillä vaan kiva jos hän tekisi jotain romanttista, EDES pienen vihjailun seurauksena, mutta ei.
Ennen halusin viettää lähes kaiken vapaa-aikani hänen seurassaan. Nykyään huomaan olevani mielummin tyttökavereideni kanssa tai yksin. Tuntuu, kuin suuri osa kunnioituksestani häntä kohtaan olisi kadonnut ja luultavasti nimenomaan sen takia, että hän on tehnyt näitä katoamistemppujaan. Sen takia, että minulla ei ole oikeutta suuttua hänelle mistään. Muuten hän katoaa elämästäni vähintään viikoksi.
Voiko kadonnutta kunnioitusta saada takaisin? :/
Muutenkaan hän ei koskaan muista minua laittamalla ruokaa, hankimalla edes minkäänlaista pienintäkään lahjaa, ei vaikka pyytäisin "kulta, tekisitkö minulle joku päivä hyvää salaattia?" vastaus on yleensä "Mistä se tuli mieleen?" ja lisäkysymyksiä, mutta ei ikinä tee sitä salaattia.
Okei, en minä tarvitse lahjoja tai lahjontaa häneltä. Olisi välillä vaan kiva jos hän tekisi jotain romanttista, EDES pienen vihjailun seurauksena, mutta ei.
Ennen halusin viettää lähes kaiken vapaa-aikani hänen seurassaan. Nykyään huomaan olevani mielummin tyttökavereideni kanssa tai yksin. Tuntuu, kuin suuri osa kunnioituksestani häntä kohtaan olisi kadonnut ja luultavasti nimenomaan sen takia, että hän on tehnyt näitä katoamistemppujaan. Sen takia, että minulla ei ole oikeutta suuttua hänelle mistään. Muuten hän katoaa elämästäni vähintään viikoksi.
Voiko kadonnutta kunnioitusta saada takaisin? :/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kysymys lähinnä kuuluu, että kannattaako sitä kadonnutta kunnioitusta yrittääkään saada takaisin?
Poikaystäväsi pyrkii saamaan henkisen yliotteen sinusta katoamistempuillaan niin, että katoamistemppujen pelossa olisit "kiltisti" etkä suuttuisi. Onko se oikein - no ei tietenkään. Exäni oli samaa maata siinä suhteessa, että jos suutuin tai olin jostain asiasta eri mieltä, hän pystyi kevyesti olemaan viikonkin puhumatta minulle mitään. Totesin, että tilanne ei tuosta parane, pahenee vain - joten siksi hän on ex.
Poikaystäväsi epäilemättä tykkää, kun sinä "paapot" häntä, mutta itsekäs pöljä kun on, ei välitä tunteistasi sen vertaa, että tekisi jotain kivaa vastavuoroisesti sinua ajatellen. Siihenkään ei ole muutosta luvassa, koska kyllä sen muutoksen pitäisi tulla hänen aloitteestaan - ei auta, vaikka miten vihjailisit!
Joten... Summa summarum: mieti, mitä suhteelta haluat. Laita nykytilanteen plussat ja miinukset vaikka paperille... Auttaa ihmeesti selkiinnyttämään ajatuksia. Ehkä tulet siihen tulokseen, että poikaystäväsi joutaakin jäämään sille tielle katoamistemppuinenn...
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä edellä kirjoittaneen kanssa. Kyse on vallasta. Miettisin kahdesti kannattaako elää pahan olon kanssa. Ennemmin vaikka yksin kuin suhteessa, jossa ei koe olevansa onnellinen.
En usko, että teitä on tarkoitettu toisillenne. Koette jotai yhdessäolon kiintymystä ja olette kokeneet alkuhuumaa eli seksin himoa suurimmaksi osaksi, jos nyt kylmästi vaan miettii. Mutta te olette ihan erilaiset, siis erilaisuus on rikkaus, mutta te olette jo liikaa sitä. Liika on liikaa.
Sinä kaipaat romantiikkaa ja romanttisempaa suhdetta: mies ei sitten pätkääkään. Hän ei halua tajuta vihjeita, sillä eihän kukaan ole niin tyhmäkään ettei tajuaisi (EIHÄN?!), jos toinen vielä vihjaa. Kyllä täytyisi sitten olla sen verran yksinkertainen tapauskin, että kannattaisi jo miettiä haluatko elää puupökkelön kanssa. Te olette aivan eri tyyliset ja kaipaatte aivan eri asioita romantiikassa ja parisuhteessa. Lopulta se tappaa seksinnekin, koska sinä et saa sydämelle ja siis seksin pohjaksi sitä mitä kaipaat. Huomaamista, huolehtimista ja hellimistä.
No, sitten hän on vielä herkkänahkainen juntti joka katoilee paikalta. Just.
No, kannattaako tuossa suhteessa kenties jonkun syyn takia roikkua?
Hän siis ei välitä taaskaan tunteistasi vaan katsooo, että hänhän se voi kohdella sinua kuin tarvekalua, olet siinä kun olet kiva ja jos menee sukset hiukkaakaan ristiin, herralla on oikeus marssia paikalta ja kadota.
Eli ei nyt taida synkata tälläkään osastolla.
Sinä haluat hengailla jo muiden kanssa, et kunnioita häntä, ja olet jopa yksin ennemmin kun hänen kanssaan.
Miksi teidän pitäisi olla enää yhdessä?
Miksi sinä haluat tuota suhdetta?
Miksei hän vaan voisi kadota elämästäsi kokonaan?
Mitä tommoisesta suhteesta voi saada, mikä ois sen arvosta? Missä sun mielestä teidän suhteessa näkyy rakkaus, kunnioitus, yhdessäolo, kumppanuus ja ystävyys, se että saa olla oma itsensä ja molempien toisen aito kohtaaminen?
Vastaus: ei missään. Haaskaat aikaasi, anna jo olla.
Itse olen harrastanut tätä samaa pelleilyä kauan.
Se johtui vain heikosta itsetunnosta ja menettämisen pelosta. En teidän suhteestanne osaa sanoa, mutta omassa tapauksessani yritin jatkuvasti rimpuilla eroon suhteestä, joka oli kuitenkin "täydellinen".
Tytössä oli omia "vikojaan" jotka edesauttoivat omaa typeryyttäni kukoistamaan.
Yritin väsyttää tyttöä, yritin saada hänet sanomaan, että pärjää ilman minua, tai ettei minua edes halua, koska en voinut uskoaettä hän olisi tosissaan kanssani. Samasta syystä parin vuoden hienon seurustelun jälkeen aloin unohtaa synttärit, en enää mennyt hänen kanssan mihinkään, en muistanut häntä tai ajatellut häntä samalla tavalla. Ei siksi että olisin häntä vihannut, rakastin häntä enemmän kuin ketään koskaan, vieläkään, mutta olin vain liian heikko sanoakseni hänelle, että tee mitä lystäät, koska olen aivan täysin sinun. Se tuntui todella pahalta.
Olisiko suhde mennyt liian vakavaksi miehellesi, että häntä alkaa ahdistaa koko juttu? Oletko liian helppo hänelle, osaatko sanoa, että nyt riittää, ja osaatko pitää kiinni asettamistasi rajoista? Jos aina lipsut, niin voi olla että mielenkiintokin lakkaa, mieheltäsi siis. Mies ei halua naista, joka on orjana itselleen, varsinkaan jos mies ei ajattele itsestään paljoa.
Itse en voinut ikinä uskoa, että olisin tyttöystävälleni yhtään mitään, ja silti hän kohteli minua aivan liian hyvin kun kohtelin häntä huonosti. Se suhde oli tuhoon tuomittu, joka on harmi, toista en varmaankaan tule koskaan löytäämän. Harmi että nyt vasta sitä oppii kaikenlaista kun on jo liian myöhäistä ja kaikki on pilalla. Tämä suhde oli kyllä jo kai pilalla ihan alkuunsa, ihan vaan siksi että tyttö taisi tosissaan olla liian hyvä minulle muutenkin, ilman pelleilyjä, ja ehkä hän on sen tajunnutkin jo.
Kokeile puhua, ja murtaa miehesi sanomaan mikä on oikeasti vikana. Jos selityksiksi tulee pelkkää että "Sinä sitä ja sinä tätä" niin hän ei katso peiliin. Ensin pitää huomata omat virheensä ja myöntää ne, ja sitten toisen, tee samoin, se helpottaa tajuttomasti.
Poikaystävä ei ikinä kerro selitystä mihinkään. Jos häneltä kysyisi esimerkiksi "Miksi sinä et vain voi tehdä minulle sitä salaattia?" niin vastaus on olkien kohautus. Jos häneltä haluaa selityksen ESIM. hänen myöhästymiselleen, vastaus on "anteeksi".
Kai minä vain rakastan häntä, enkä halua tuottaa hänelle tuskaa jättämällä hänet. Ja toisaalta, kun ajattelisin omaa elämääni ilman häntä, tuntuisi melkoisen tyhjältä sekin. Kun en näe häntä pariin päivään, tulee ikävä. Mutta sitten kun taas näen hänet, ei enää tee mieli niin paljoo pussailla, halailla jne. En enää näe hänessä sitä ihmistä, joka hän alussa oli. Nämä tunteet on noussut pintaan hänen kolmannen katoamistemppunsa jälkeen. (jokainen kestänyt n. viikon)
Sinulla on aika mielenkiintoinen käsitys "pienestä vihjailusta". Onko sinulla hyvin useinkin tapana harrastaa tuon kaltaista "pientä vihjailua"? Jos näin on, ei mikään ihme, että jätkä ottaa aikalisän.
Kuinka tarkan selonteon vaadit myöhästymisen syistä? Tivaatko sellaista kovinkin pitkään? Anteeksipyyntö ilmeisesti ei merkitse mitään. On se myöhästyminen sen kaltainen rikos, että siitä tehdään tiliä, niinkö?
On myös mielenkiintoista, että sanot hänen katoamisilleen syyksi sen, ettet sinä saisi suuttua mistään. Sinä siis suutut, hän lähtee ja sinä ihmettelet, miten hän suuttuu asioista, joista ihminen ei normaalisti suuttuisi. Eli hänen pitäisi ilmeisesti nöyränä vaan ottaa sinun suuttumisesi niskaansa. Paikalta ei saa poistua eikä omilla tunteilla saa reagoida sinun käytökseesi. Tunteet kuuluvat ilmeisesti sinun oikeuksiisi.
Sori vaan, mutta kuulostat aika rasittavalta ihmiseltä. Näin naisena totean, että tuollaista ihmistä en katselisi kovin kauaa vaan pistäisin ovesta ulos. Hemmetti. En jaksaisi tuollaista ihmistä edes ystävänä.
Jos nyt vaikka tuottaisit hänelle tuskaa jättämällä hänet. Tulisitte varmaankin molemmat onnellisemmiksi...
No helvetti, en minä sanonut että hän on kadonnut sen takia, että minä olen hänelle suuttunut!! Vaan milloin mistäkin syistä, kerran siitä kun suutuin hänelle syystäkin, kerran siksi kun kerroin vitsin ja kerran siksi kun sanoin, että jos hänen jatkuvat suuttumisensa ei lopu, en tiedä voiko suhde enää jatkua. Kerran hän katosi (tosin vain päiväksi) sen takia, että puraisin häntä VAHINGOSSA. Haloo? Pyysin anteeksi, vaan eipä riittänyt se, kun häntä kerran sattui.
Mitä ihmeellistä on "pienessä vihjailussa" joka on kohdaltani sellaista, esim. "kulta, minulla on kylmä." Tällöin moni tuntemani mies tulisi lämmittämään ja ottaisi kainaloon, vaan tämäpä vain hymähtää.
Nyt kun oma kunnioitukseni häntä kohtaan on vähentynyt, olen huomannut, kuinka paljon hän minusta välittää. Yrittää koko ajan tulla pusuttelemaan ja halailemaan, mutta minua se vaan hiukan ahdistaa...
"Tuntuu, kuin suuri osa kunnioituksestani häntä kohtaan olisi kadonnut ja luultavasti nimenomaan sen takia, että hän on tehnyt näitä katoamistemppujaan. Sen takia, että minulla ei ole oikeutta suuttua hänelle mistään. Muuten hän katoaa elämästäni vähintään viikoksi."
Olet hänelle jo sanonut, ettet tiedä, voiko suhde jatkua, jos hänen suuttumisensa ei lopu. Ei ole loppunut. Miksi siis jatkat? Haloo?
Usko pois. Hän pärjää vallan mainiosti ilman sinua, sinun vihjailujasi ja kiukkuiluasi. Opettele kommunikoimaan suoraan tarpeistasi. Manipuloiva käytös useimmiten vain ärsyttää. Jos vaikka sitten saisit salaattiakin joltain toiselta jossain tulevaisuudessa. Tämä nykyinen kun on ilmeisesti tullut vihjailuillesi immuuniksi jo aikoja sitten.
Tuskinpa sinäkään jäät niitä ahdistavia haleja ja pusuja kaipaamaan. Pusuttelet sitten jotakuta, joka on valmis käskystä lämmittämään.
P.s. kiroilu on tuhmaa
todella tehdä katoamistemppuja. Se ettei toinen vastaa luuriin, tärkeimmälle henkilölleen, kertoo kyllä paljon. Eri asia on tietysti satunnainen unohtaminen tai toisen jatkuva pommittaminen ärsyttää.... äää kyllä ihmisillä on vaisto näiden asioiden kanssa.
Jos joku ei koskaan yllätä, se kertoo hiukan tylsämielisyydestä. Toisaalta jatkuva sen odottaminen tai ylläreiden tekeminen ei olisikaan enää yllätys.