***Toivottavasti jaksat lukea seuraavan, se olisi todella tärkeää minulle..***
Menin huhtikuussa yksityiselle grillille töihin, sillä tuttu työnantaja _itse pyysi_ soittamalla. Sillä hetkellä hänellä ei ollut kuin 1 työntekijä itsensä lisäksi (2 muuta äkillisellä sairaslomalla) ja aukioloaikojen vuoksi vuoroja kyseisessä paikassa on paljon (auki "yötä päivää").
Lupauduin tulla avuksi, sillä sillä hetkellä minulla ei ollut tiedossa kesätöitä. Oikeastaan en ollut vielä osannut hakeakaan, sillä lähitulevaisuuteni oli melko avoin. Edessä saattaa olla uusi opiskelupaikka ja muutto toiselle puolen Suomea, ajankohtakin tietämätön.
Olen ollut töissä tähänkin päivään asti, enkä ole tehnyt työsopimusta. Työnantaja on aika iäkäs, eikä välttämättä hoida tällaisia asioita heti alta, vaikkakin on muuten hyvä palkanmaksaja ja luotettava kaikinpuolin.
Kun hän yhtäkkiä kysyi minulta, kuinka pitkään voin olla ("voitko olla elokuun loppuun?"), kauhistuin. Hän oletti, että olisin todellakin elokuun loppuun, vaikka en tiennyt koulustakaan. Nyt tiedän, että voin varmuudella olla heinäkuun puoleenväliin, sillä silloin saan tietää opiskelupaikasta. Mahdollisesti voin olla myös heinäkuun loppuun tarvittaessa apuna, mutten täysipäiväisesti kuitenkaan.
Työnantaja ei minulle puhu asiasta mitään, mutta kuulen jatkuvasti muilta ihmisiltä, kuinka hän on nurissut siitä, etten olekaan koko kesää. On sanonut, ettei olisi edes palkannut, jos olisi tiennyt.
Totuus on kuitenkin se, että olen ollut "jo" 3kk töissä, aloitan neljättäkin. Elämäntilanteeni vuoksi en _välttämättä_ pysty olemaan koko kesää, vaikkakin pieni mahdollisuus on. Olen yrittänyt selittää, että haluaisin kuitenkin pitää jotain lomaa, koska tulin suoraan yo-kirjoituksista töihin ja kävin siinä sivussa pääsykokeissa ja tein jonkun aikaa muitakin hommia.
Työnantaja ei kuitenkaan minulle mitään sano, myönnyttelee vain ja on iloinen, mutta puhuu selkäni takana kaikkea paskaa. En oikein käsitä, sillä itsehän hän pyysi minua, koska tarvitsi välittömästi työvoimaa, eikä puhunutkaan mistään työsopimuksesta. Ymmärrän, että olisin itsekin voinut sanoa, mutta en käsittänyt asiaa silloin.
Huh. Anteeksi kauhea paasaus, mutta haluaisinkin tietää, kumman tässä pitäisi olla närkästynyt; minun vai työnantajan?
Itteä ainaki vituttaa. Työkin on tosi rankkaa eikä palkka päätä huimaa. Olen kuitenkin kiitollinen, että pääsin edes sinne.
Menin huhtikuussa yksityiselle grillille töihin, sillä tuttu työnantaja _itse pyysi_ soittamalla. Sillä hetkellä hänellä ei ollut kuin 1 työntekijä itsensä lisäksi (2 muuta äkillisellä sairaslomalla) ja aukioloaikojen vuoksi vuoroja kyseisessä paikassa on paljon (auki "yötä päivää").
Lupauduin tulla avuksi, sillä sillä hetkellä minulla ei ollut tiedossa kesätöitä. Oikeastaan en ollut vielä osannut hakeakaan, sillä lähitulevaisuuteni oli melko avoin. Edessä saattaa olla uusi opiskelupaikka ja muutto toiselle puolen Suomea, ajankohtakin tietämätön.
Olen ollut töissä tähänkin päivään asti, enkä ole tehnyt työsopimusta. Työnantaja on aika iäkäs, eikä välttämättä hoida tällaisia asioita heti alta, vaikkakin on muuten hyvä palkanmaksaja ja luotettava kaikinpuolin.
Kun hän yhtäkkiä kysyi minulta, kuinka pitkään voin olla ("voitko olla elokuun loppuun?"), kauhistuin. Hän oletti, että olisin todellakin elokuun loppuun, vaikka en tiennyt koulustakaan. Nyt tiedän, että voin varmuudella olla heinäkuun puoleenväliin, sillä silloin saan tietää opiskelupaikasta. Mahdollisesti voin olla myös heinäkuun loppuun tarvittaessa apuna, mutten täysipäiväisesti kuitenkaan.
Työnantaja ei minulle puhu asiasta mitään, mutta kuulen jatkuvasti muilta ihmisiltä, kuinka hän on nurissut siitä, etten olekaan koko kesää. On sanonut, ettei olisi edes palkannut, jos olisi tiennyt.
Totuus on kuitenkin se, että olen ollut "jo" 3kk töissä, aloitan neljättäkin. Elämäntilanteeni vuoksi en _välttämättä_ pysty olemaan koko kesää, vaikkakin pieni mahdollisuus on. Olen yrittänyt selittää, että haluaisin kuitenkin pitää jotain lomaa, koska tulin suoraan yo-kirjoituksista töihin ja kävin siinä sivussa pääsykokeissa ja tein jonkun aikaa muitakin hommia.
Työnantaja ei kuitenkaan minulle mitään sano, myönnyttelee vain ja on iloinen, mutta puhuu selkäni takana kaikkea paskaa. En oikein käsitä, sillä itsehän hän pyysi minua, koska tarvitsi välittömästi työvoimaa, eikä puhunutkaan mistään työsopimuksesta. Ymmärrän, että olisin itsekin voinut sanoa, mutta en käsittänyt asiaa silloin.
Huh. Anteeksi kauhea paasaus, mutta haluaisinkin tietää, kumman tässä pitäisi olla närkästynyt; minun vai työnantajan?
Itteä ainaki vituttaa. Työkin on tosi rankkaa eikä palkka päätä huimaa. Olen kuitenkin kiitollinen, että pääsin edes sinne.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun mielestäni teidän molempien on oikeus olla närkästyneitä. Olet ilmeisesti hyvä työntekiä koska sinut halutaan pitää töissä, se että olisit lähdössä pois harmittaa pomoasi. Se ettei hän osaa ilmaista asiaansa oikealla tavalla suoraan sinulle on hänen heikkoutensa.
Minun mielestäni sinun kannattaa jatkaa hommiasi pystyssäpäin ja tietäen että olet tarpeellinen.
Onhan sinulla sitten oikeus ottaa lopputili tarvittaessa. Siitä palkasta vielä, tuskin pikkugrilleillä on edes varaa mitää mahottomia palkkoja maksaa.