Olin treffeillä netistä tapaamisen henkilön kanssa. Keskustelu viestien kautta oli sujuvaa ja yhteinen äänensävy löytyi heti, joten hän ehdotti että tavataan jotta nähdään toimiiko kemiat.
Tämän takia aloin pohtimaan ekaa kertaa mitä kemioilla tarkoitetaan. Tavattuani hänet totesin, että kemiat eivät toimi ja tutkittuani omia tunteitani kyse oli loppusen lopuksi, että en kokenut häntä tarpeeksi viehättävksi. Siitäkö kemioista on loppujen lopuksi kyse, seksuaalisesta vetovoimasta? Parisuhteeseen vaikuttaa moni muukin asia kuin seksi, mutta kuinka moni on valmis parisuhteeseen jos ei tunne seksuualsita vetoa toiseen.
Olen itse mies ja voitte syyttää minua sovinistiksi, mutta olisi hyvä kuulla kaikkien mielipide. Ennen kaikkea naisten, koska uskon että ajattelette samalla tavalla.
Tämän takia aloin pohtimaan ekaa kertaa mitä kemioilla tarkoitetaan. Tavattuani hänet totesin, että kemiat eivät toimi ja tutkittuani omia tunteitani kyse oli loppusen lopuksi, että en kokenut häntä tarpeeksi viehättävksi. Siitäkö kemioista on loppujen lopuksi kyse, seksuaalisesta vetovoimasta? Parisuhteeseen vaikuttaa moni muukin asia kuin seksi, mutta kuinka moni on valmis parisuhteeseen jos ei tunne seksuualsita vetoa toiseen.
Olen itse mies ja voitte syyttää minua sovinistiksi, mutta olisi hyvä kuulla kaikkien mielipide. Ennen kaikkea naisten, koska uskon että ajattelette samalla tavalla.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Naiset ajattelevat juuri noin vaikkeivät myönnä sitä.
He puhuvat miesten itsevarmuuksista ja kommunikaatiosta, huumorintajuista yms. lopulta yhdistäen ne "kemioiksi" vaikka he aina tarkoittavat lähes poikkeuksetta:
MIEHEN FYYSISTÄ VIEHÄTYSTÄ JA VETOVOIMAA.
Loppu on heidän harhainen valhe itselleen, sille miehelle jolle antavat pakit tai molemmille.
Minulle on eri sanankääntein tuo asia todettu sen verran usein että jossakin vaiheessa vain oppi laskemaan yks plus yks.
Naiset valehtelevat omaa pinnallisuuttaan itselleen tai toisaalta osa yrittää vielä pelastaa asennettaan että "pitäähän suhteessa seksiä olla!" sekä "kipinää ja vipinää vällyjen välissä!" samalla kuitenkin torjuen ajatuksen että he olisivat pinnallisia.
Jos mies tekee samaa niin on pinnallinen seksiä metsästävä sika.
Osa ihmisistä kuvittelee että kemioilla tarkoitetaan yhteistä kommunikaatiota ja samankaltaisia kiinnostuksenkohteita, elämänarvojen ja ajatusten yhteensopivuuttaa mutta se on ihan täyttä roskaa.
Kemiat tarkoittaa yleisessä kielenkäytössä aina peitellen seksiä, seksiä ja vielä kerran seksiä.
Eikä kyse ole siis mistään yhteensopivista kemioista vaan siitä että osa miehistä (kuten tummahiuksiset pitkän huiskeat komistukset) aiheuttavat suuremmassa osassa naisia "kemioiden tuntua" kuin sitten päinvastaiset tapaukset.
Sillä ei ole siis "yhteenkuuluvuuden" kanssa mitään tekemistä.
Kemiat vain tarkoittaa että naista panetti kun miehen seurassa oli.
Naisena kerron, että minusta kemia ei tarkoita automaattisesti seksuaalista vetoa. Minulle on käynyt monesti niin, että olen ihastunut johonkin henkilöön siksi, että hänen kanssaan juttu vaan luistaa hyvin, ja on helppo olla. Alkuun en ole välttämättä edes kyseistä henkilöä noteerannut (ts. ulkonäöllisesti hän ei ole herättänyt huomiotani), ja seksuaalinen vetovoima on tullut kuviohin vasta sitten kun henkisellä tasolla ollaan samalla aaltopituudella. Eli mies on mukavuudellaan saanut luotua minulle hyvän olon ja pohjan ihastumiselle.
Hehehh. perinteinen naisen vastaus.
Ei kannata näitä noteerata. Ihan täyttä potaskaa.
Hhoohohoh:lle: Vastauksestasi huomaa, ettet ymmärrä naisista yhtään mitään.
Tässä miehen kommentti, joka "hyväksyy" kemiat muunakin kuin seksuaalisena terminä ja väittää ymmärtävänsä, mistä on kyse...
Itselleni kemiat on sellaista selittämätöntä intuitiivista tunnetta, että tuossa tytössä on jotain kiinnostavaa. Olen yrittänyt analysoida, mistä siinä on pohjimmiltaan kyse, ja paras arvaukseni tähän asti on, että kemioiden kohtaaminen on sitä, kun osapuolet huomaavat ymmärtävänsä toistensa epäsuoraa kommunikaatiota (äänensävyt, eleet, ilmeet, puhetavat) poikkeuksellisen hyvin.
Ihminenhän tekee aina enemmän tai vähemmän tiedostamattomia oletuksia toisesta ihmisestä noiden epäsuorien viestien perusteella. Niiden oletusten paikkansapitävyyttä sitten testataan vertaamalla niiden välittämää kuvaa siihen, mitä toinen sanoo ja miten toinen reagoi omiin sanoihin ja kehonkieleen. Joskus tulee vastaan tilanne, että nuo oletukset tuntuvat osuvat kohdalleen oikein poikkeuksellisen hyvin, ja joskus vielä harvemmin kumpikin saa tuon saman tuntemuksen yhtä aikaa. Silloin noilla kahdella ihmisellä on kemioita.
Se, että tuntuu, että mainitut oletukset tuntuvat osuvat kohdalleen, ei tietysti vielä tarkoita, että ne todella osuvat pidemmälläkin aikavälillä.
Täh? Siis tottahelvetissä se on myös seksuaalista, parisuhde on myös seksisuhde. Jos etsii kavereita ja ystäviä niin etsii eri asiaa. Kyllä, parisuhteeseen vaikuttaa moni asia, mutta se, mikä erottaa parisuhteen vaikka "tavallisesta" parhaasta ystävyydestä on seksi.
Kuka siis aloittaisi parisuhteen, missä ei tunne seksuaalista vetoa toiseen ja mitä hemmetin järkeä siinä olisi?
No enpä todellakaan ymmärrä. Tosin! Tässä pitäisi muistaa aina sitten ne muutkin asiat. Seksuaalista vetoa ja kipinää ja "kemiaa" voi tuntea ihan väärääkin henkilöä kohtaan! Sen varaan siis ei voi laskea, mutta ei sitä poiskaan voi jättää.
Mä en ymmärrä tuota pinnallisuusväitettä (eka vastaus). Mitä pinnallista on seksissä parisuhteessa? Miksi hän sitten itse haluaisi parisuhteen, et ois kiva kämppis ja voitas asuu kimpas, vai?! Joo, parisuhteella tähdätään vielä usein enempäänkin kun seurusteluun: liittoon ja lapsiin. Ja taas on seksi kuvioissa. Ei se sulje rakkautta tai muita asioita pois, jälleen kerran, mutta kyllä seksi on ihan yhtä syvällistä kun kaikki muukin, jos tietty sen ottaa niin. Voihan seksielämän tasonsa pitää pinnallisella runkkaus-linjalla ja suorittamisena, silloin se kyllästyttää ja kuihtuu parissa vuodessa, mutta no... Kyllä sen kumppanin pitää olla seksuaalisesti haluttava.
Tämä ei tarkoita, että pitäisi kuitenkaan hypätä heti sänkyyn, ei se tarkoita että n*ssia pitäisi samalla sekunnilla: kuten sanottu, kemia voi myös ikäänkuin valehdella! Tustua ja tapailla voi, mutta jos yhdessä olossa ja suudelmissa ei ole kipinää eikä kemiaa, voi sen seksinkin unohtaa, ei se siitä parane.
Mukavuutta pitää olla, ja ihastuminen voi tulla ajankin kanssa, ja kemiat voivat syttyä myös sen ihastuksen myötä, siis, asia voi toimia toisinkin päin, toki. On paljon ystäviä jotka heräävät näkemään toisissaan sitä jotain ajan päästä. Mutta silloin pitää olla tilaus ja toive asiaan.
Ja monilla pelkkä seksikkyys ei riitä, siis silloin kemiaa ei ole. Että voi todeta, että "mun pitäis tykätä tosta" se on vaikka kiva ja komee, mutta ei, mikään viisari ei värähdä. Väärä tyyppi, ei kemiaa.
Meillä oli juurikin puhetta tuossa, miten hyvä tyyppi kummasti kaunistuu ja miten tuntemalla jonkun sen ulkonäkökin ikäänkuin muuttuu paremmaksi. Olettekos huomanneet saman? Eli siis, se viehätys voi myös kasvaa.
Samalla tavalla kus*pää on ruma, vaikka mitä tekisi, etova jopa. Että näin se on. Fyysinen vetovoima on myös kiinni siitä sisällön vetovoimasta.
Mutta lopputulos pysyy samana. Parisuhde on myös seksisuhde.
Minä olin myös nettitreffeillä miehen kanssa. En kokenut kemiaa, en siis pitänyt häntä seks.viehättävänä. Ei välttämättä hänkään minua. Siis, kun kaikkien kanssa ei vaan tule sitä oloa, että "tuon kanssa haluan pussailla" :D Eikä siinä mitään. Me ollaan erilaisia ja thats it. Jollekin muulle tuo mies on varmaan "hot", ja jollekin muulle minä olen varmaan hotsi, mutta ei sitä väkisin voi vängätä.
Ja sitten naiselle merkitsee miehen asenne aika paljon. Tämä tyyppi kertoi lähinnä omasta työstään ja siitä, kuinka paljon on rahaa. No, sitten kun tuli maksun aika, tämä mies sanoi tarjoilijalle: "maksetaan nämä sitten erikseen". Ja tämä mies sanoi minulle alussa: "Tilaa vaan jotain".
Eli minulle tuotti pettymyksen, no ensinnäkin se, että kemioita ei ollut, mutta myös miehen uskomaton asenne treffeille.. En siis sano, että miehen pitäis aina maksaa, mutta hän kutsui minut treffeille ja muutenkin leveili rahoillaan (minä olen opiskelija).
Että sellaista. Asenne vaikuttaa kemiaan, siihen miten nainen miehen näkee.
mielenkiintoista että täältä löytyy näinkin"henkeviä" naisten puheita mutta missä nämä näkyvät nettitreffi puolella.En mä ainakaan ole kokenut siellä mitään tälläistä ajattelua.Lähinnä päinvastoin.
Ensin ollaan "sirkunsirkun",olet niiiiiiin mukavan oloinen kaveri mut sitten kun näkee kuvan niin sinne mäni.
Niiin,eikä profiilitekstilläkään pahemmin tehdä näköjään vaikutusta kun ei naama miellyttä.
Missä on nyt nämä "aistijat" jotka ajattelevat myös tuota kemiaa muunkin kuin seksin kannalta.
Itse voin aistia toisen käytöksestä paljon viehättäviä piirteitä joihin voin ihastua.
Tälläisiä neitokaisia ei vaan tunnu löytyvän kauhean helposti.
Nettideitit ovat eri asia. Eikö sen nyt sano jo järkikin? Ei siellä tutustuta ystävinä ja ajan kanssa: siellä selkeästi ollaan deittaamassa eli etsimässä kumppania ja/tai seksiä. Ei sinne mennä mitään mukavuuksia hakemaan, sä voitkin olla kirjeitten perusteella ihan kiva, mutta siinä kun oikeassa elämässä sulla olisi aikaa jutella, nähdä, käydää kahvilla, niin netissä ei ole. Sulla on mörkki kuva tai itse kameralla otettu, niin jassoo! Mörkki, ei ystäviä (kun on kuvakin pitänyt itse ottaa) ja moro! Siksi, että netti on pinnallinen paikka, missä tuntemattomat ihmiset kohtaavat. Vaihtavat pari mailia ja ovat ihan mielikuvien varassa.
Siis, puhut aivan eri asiasta, kun live-elämästä ja tutustumisesta vaikka opiskelijaryhmässä tai työpaikalla.
Tätä tuntuu olevan vaikeaa ihmisten tajuta. Miksette te ymmärrä todellisuutta ja nettiä toisistaan? Oikeasti, kirjoitetussa sanassa ei loppujen lopuksikaan näy kun teksti, ja netissä voi esittää, olla esittämättä, netti on pinnallista läpän heittoa lopultakin ja suurimmaksi osaksi vielä kökköä monologia monelle.
Eli, siis, sinä etsit henkeviä treffejä pikadeittauksen puolelta: olet väärällä osastolla.
Sinä etsit syvällistä tutustumista pinnallisilla eväillä: olet väärässä paikassa.
Ja todennäköisesti kuvasi on huono ja epäedustava. Panosta siihen, jos olet paikassa missä se ratkaisee mielikuvan itsestäsi. Miten se on niin vaikeaa sekin, ei, netissä ei todellakaan nähdä profiilikuvasta sielujen syvyyksiin, siinä nähdään pinta ja se millaisena itsesi esittelet. Nettiprofiili on deittihakemus, ja kirjoittelu vain etsintää ensimmäiseen askeleeseen: ei edes ensimmäinen askel. Kuva ratkaisee, koska se vahvistaa tai murskaa mielikuvan jonka olet antanut.
Syvällisyyttä voit löytää sitten paljon myöhemmin.
Pikarakastumiset ovat säkää, ne ovat kahden saman tilauksen omaavan ihmisen yhteensattuminen. Ei muuta.
Suhtautukaa nettiin ja etenkin nettideittailuun hieman realistisemmin, niin ei tule niin suuria pettymyksiä.
"Siksi, että netti on pinnallinen paikka, missä tuntemattomat ihmiset kohtaavat. "
Netti on juuri niin pinnallinen paikka kuin mitä sen käyttäjät siitä tekevät. Ei ole pakko mennä massan mukana.
"Vaihtavat pari mailia ja ovat ihan mielikuvien varassa."
Jos asiaa miettisi vähän pidemmälle, niin voisi tajuta, että noinhan sitä tulee itse kullakin toimittua. Se, että moni toimii noin, ei kuitenkaan tarkoita, että tuo olisi ainoa keino. Vaihtoehtoisesti voisi tiedostaa, mikä kaikki nettideitissä perustuu mielikuviin, ja antaa niiden asioiden olla vaikuttamatta.
"Oikeasti, kirjoitetussa sanassa ei loppujen lopuksikaan näy kun teksti, ja netissä voi esittää, olla esittämättä"
Kun kirjoittelee riittävän pitkiä juttuja, oli se sitten harkitumpaa tekstiä tai tajunnanvirtaa, niin rivien välistä voi lukea paljon kirjoittajan ajatusmaailmasta. Omilla kysymyksillä ja jutuilla voi myös ohjata juttua sellaiseen suuntaan, että toisen vastaukset kertovat muutakin kuin sen, mitä hän kertoo suoraan.
"netti on pinnallista läpän heittoa lopultakin"
Netti on edelleenkin juuri sitä mitä sen käyttäjät siitä tekevät.
"Eli, siis, sinä etsit henkeviä treffejä pikadeittauksen puolelta: olet väärällä osastolla. "
Mistä lähtien nettideitti on ollut automaattisesti sama kuin pikadeitti? Nettideittihän on vain tapa tavoittaa ihmisiä, joita ei muuten tapaisi. Se, että tavataan netin kautta, ei estä tutustumasta juuri siten kuin itse kullekin sopii.
"Kuva ratkaisee, koska se vahvistaa tai murskaa mielikuvan jonka olet antanut."
Tämä pätee vain niihin pinnallisiin ihmisiin, jotka haluavat syttyä pelkästä yhdestä kuvasta.
Facebookin käyttäjät voisivat tehdä testin. Miettikää livenä houkuttelevimman näköiset tuntemanne ihmiset, jotka ovat myös Facebook-kavereitanne. Miettikää sen jälkeen, ketkä Facebook-kavereistanne ovat kuviensa perusteella viehättävimpiä. Jos nuo eivät ole samoja ihmisiä, niin se tarkoittaa, että kuvaan ei kannattaisi luottaa kovinkaan paljoa.
Joo, siis tottakai, voit yrittää, ja pitää kiinni asiasta, ja tuloksen huomaat. Siis, kuten jo ylä totesit, tapaamista ei synny, ja kuvan perusteella lakataan kirjoittamasta. Siis tuo yläpuolinen mmmm jne. kirjoitus kertoi jo sen, miten asia on. Ajattele sen olevan pinnallista, tai mitä vaan, mutta näin se nyt vaan on.
Mikäli tätä asiaa ei tajua, on pettymyksiä tulossa. Aina voi tutustua omaan tahtiinsa, toki, mutta etenkin netissä, kun deittipalstoilla haku tehdään jo selväksi: ei siellä haeta kaveria vaan parisuhdetta, deittiä ja seksiä, pitäisi asian niiltä osin olla selvä. Suhdetta ei rakenneta tapaamatta ja netti on netti.
Rivien välistä lukemiselle on synonyymi: arvailu. Ja kun puhutaan toiveista esim. parisuhteen suhteen, on ihmisellä livenäkin lukea yhtä sun toista, ei lienee mennyt tuossa iässä enää ohi sinultakaan? Että sitä voi lukea mitä vaan ja totuus voi silti olla toinen. Joten puhumattakaan kirjoitetusta tekstistä, missä koko ihmisen isoin viestintä: ilmeet, äänen sävyt, kehon kieli, jää puuttumaan, se on todellista arvailua, joskus osuen oikeaan ja joskus ei.
Valokuvan katsomisen taas voit leimata pinnalliseksi, mutta totuus on se, että näköaisti on näkevän ihmisen tärkein aisti ja kun oikea tunteminen ja nuo sävyt, ilmeet jne. puuttuu, jää jäljelle kuva. Ole toki panostamatta siihen ja jääräpäisesti ota pakeja kerta toisensa jälkeen, mutta yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja se on totta. Siis, sano sillä mitä haluat, mutta sano jotain.
Kuvaan ei kannattaisikaan luottaa kovin paljon, mutta ihminen kiinnostuu näkemänsä perusteella.
Kyse ei ole pinnallisista ihmisitä, vaan ihmisistä. Yhtälailla voisi väittää, ettei kannata muutenkaan haaskata sitten aikaansa ihmiseen, joka ei vaivaudu edes esittelemään itseään näköisellään kuvalla ihmiselle, jonka kanssa toivoo parisuhdetta! Ja deittisivustolle ei edelleenkään mennä muuten: siellä toive on ihan selkeä ja rehellinen. Joten on turhaa selitellä, et ei kun mä vaan kaveria tässä toivon. Et toivo, vaan kumppania johon ihastua, rakastua ja jonka kanssa saada parisuhde. Joten siinä, että katsoo myös kuvaa ei ole mitään sen kummemmin pinnallista.
Netti on sitä mitä käyttäjät siitä tekevät: nimenomaan. Eli, älä ota sitä liian tosissaan. Aikaisempi kirjoittaja (en tiedä oletko sinä) on kovin pettynyt, kun syvällisiä suhteita syntyy harvoin. No niin. No, onko täällä runsain mitoin syvällisiä ja asiallisia keskusteluja? Niin, ei. Me voimme toivoa netin olevan mitä vaan, mutta se on mitä se on ja jos käy hyvä tuuri, toiveet toteutuu ja onni löytyy, mutta järkeään saa ja pitää käyttää. Asiat annattaa vaan hyväksyä sellaisina kun ne ovat.
Pakko ei olekaan mennä massan mukana, tai kuvitella myöskään olevansa kovin erikoinen ja niin ainutlaatuinen että massa seuraisi. Yksi ihminen ei muita muuta, ja siis pitääkin olla sitä mitä on , ja etsiä sitä mitä haluaa, mutta myös muistaa, että kaikki eivät silti ole sitä tai muutu sellaisiksi, eikä se tee heistä sen huonompia. Joten, kun tuossa aikaisemmin oli puhetta deittailusta netissä: kannattaa ihan oikeasti ottaa rennommin. Todennäköisesti se myös sujuu paremmin ja on aidompi, kun ei pingota. Pettymyksiä tulee kovasti, jos väkisin vaan vääntää vaikka tajuaa ettei tuloksia tule.
Nettideitti on pikadeitti siksi, että pikaisesti tehdään ensimmäinen arvio: profiilin perusteella. Siinä on ensimmäiset treffit. Kuva on toinen. Siis, sinulla on jo deitit siinä vaiheessa kun profiilia pukkaa ja se tehdään hyvin pikana se arvio, et sinä kirjoita toista kertaa ihmiselle, joka ei sinua pätkääkään kiinnosta jos hän kirjoittaa sinulle tyhjää tuubaa, tai kaksi sanaa, mistä et saa kiinni, etkä sinäkään vastaile profiileihin ensimmäistäkään kertaa, jotka eivät mitenkään herätä. Vai oletko kenties niin syvällinen että tutustut kaikkiin ja tapaatkin ilman kuvaa?
Niin. Et. Että se taas siitäkin tekopyhyydestä. Nettihän on sitä mitä me siitä teemme. Sinä rajaat, sinä mietit, sinä vastaat sille joka kiinnostaa: muissakin voisi olla kärsivällisen viestittelyn ja keskustelujen jälkeen ihan kiinnostavia tyyppejä, mutta... Et sinä heidän kanssaan ala keskustelemaan. Et sinä oikeasti ala kaikille kirjoittelemaan ja odottele että jospa se kiinnostava aihe sieltä tulee: eihän kaikki osaa heti avautua! Oletko niin pinnallinen ettet jaksa odottaa. Olet. Kuten kaikki muutkin.
Ja kuva on tärkeä, se kiinnostaa sinua kuitenkin. Netissä et myöskään tutustu riittävän hyvin: muutenhan te voisitte sopia seurustelevanne jo nettituttavuuden perusteella eikö totta? Kirjoittamallahan voi lukea rivien välistä, oppia tuntemaan toisen, kuvaa ei tarvita ja oikeilla kysymyksillä saa toisen todelliset mietteet selville?
Niin. Ei. Jälleen kerran, näin se vaan on.
Kiva ajatus teoriassa, mutta oikea elämä on oikea elämä. Netissä voi sopia treffit ja tehdä pohjatyötä mutta todellisuuden kertoo vata todellisuus. Eikä siinä ole mitään pinnallista.
Aivan kuten tosielämässäkin, myös netissä suurin osa ihmisistä menee massan mukana. Onhan se helpompaa, kun voi ottaa muista ihmisistä mallia, todeta, että nuo tekevät noin, joten tuo on varmaan normaalia, ja kun se on normaalia, niin se on myös turvallista. Siispä minäkin teen niin.
Kaikki eivät kuitenkaan mene massan mukana, ei tosielämässä eikä myöskään netissä. Se ei tarkoita, että he tavoittelisivat erikoisuutta tai erilaisuutta. Se tarkoittaa vain sitä, että heitä kiinnostaa enemmän se, mikä tuntuu omalta tavalta toimia, kuin se, mikä on yleinen tapa.
Kirjoittamasi pätee tuohon tuttuun ja turvalliseen "normaaliin". Noinhan suurin osa ihmisistä epäilemättä toimii.
Itse olen vuoden nettideittailun tuloksena saanut kuvan takia vain yhdet pakit, vaikka olen lähettänyt kuvani arviolta kymmennelle naiselle. Sekin yksi, joka hylkäsi minut kuvan perusteella, teki sen sellaisella epäkohteliaalla tavalla, että olisin joka tapauksessa itse antanut pakit sellaisesta käytöksestä. Omasta puolestani suostun kyllä sokkotreffeille, kunhan vaan nainen vaikuttaa juttujensa perusteella siltä, mitä haen. Olen itse todennut muun muassa juuri mainitsemani Facebook-testin myötä, että naisen kauneudella tai muulla viehättävyydellä kuvassa ei ole mitään yhteyttä siihen, ihastunko häneen livenä. Tiedän myös valokuvausharrastajana ja ammattikuvaajia tuntevana, että ammattilaisellekin on usein tuntien urakka saada filmille tietty ilme, jolla kuvauksen kohde saadaan filmillä herättämään haluttu mielikuva. On siis ainakin omalla kohdallani täysin arpapeliä, kertooko naisen nettideittikuva, onko hänessä jotain, mihin ihastuisin.
Rivien välistä lukeminen ei ole arvailua, tai jos on, niin esimerkiksi "naisen vaisto" on aivan yhtä paljon arvailua. Se, miten kertoo sen mitä kertoo, kertoo aivan yhtä paljon kuin varsinaiset kerrotut asiat. Joku kertoo esimerkiksi matkastaan paljon teknisiä yksityiskohtia, kuten missä kaikkialla kävi, mitä kaikkea näki, ja kuinka paljon vietti aikaa missäkin. Joku toinen ei muista nähtävyyksien nimiä, vaan ainoastaan kaupungin nimen, mutta kertoo sen sijaan, millaiseksi koki paikan yleisen ilmapiirin, ja millaisia tunteita ja mielikuvia mieleenjääneimmät paikat herättivät. Joku muu taas kertoo erilaisista ihmisistä, jotka kohtasi: millaisia ihmisiä, missä tilanteissa, mikä heissä oli mielenkiintoista. Tämä kaikki on rivien välistä lukemista, joka kertoo ihmisestä paljon. Kuka tahansa voi tietysti teeskennellä ja pelata jossakin määrin, mutta kun viestittely jatkuu vaikkapa viikon verran ja viestit ovat pituudeltaan vähintään näiden viestien mittaisia, niin harva jaksaa enää peittää todellista luonnettaan.
Kaikki eivät tosiaan osaa tai uskalla avautua heti. Siksi kannattaa panostaa profiiliin. Hyvin kirjoitettu profiili voi hyvinkin olla se syy, joka saa vastapuolen jaksamaan odottaa muutaman tönkömmän viestin verran toisenkin lämpenemistä.
On totta, että pelkkä kirjoittelu ei riitä, kun on kyse seurustelukumppanin hausta, ihmisen, jonka kanssa seksinkin pitäisi kiinnostaa. Omalla kohdallani tiedän kuitenkin kokemuksesta, että ulkonäkönsä ja olemuksensa puolesta (seksuaalisesti) kiinnostavia naisia on selvästi enemmän kuin sellaisia, joista kiinnostun myös henkisellä tasolla. Siksi omalla kohdallani viestittelyn sisältö, niin suora kuin rivienvälinenkin, on olennaisempaa kuin kuva. Jos kiinnostuu toisesta riittävästi muuten, niin sitä seksuaalista vetovoimaakin voi olla helpompi löytää, kun motivaatio on kohdallaan.
Voi olla, että olen poikkeus, mutta ajattelen, että jos kerran minä olen näine ajatuksineni päätynyt kokeilemaan nettideittiä, niin miksipä ei sitten myös joku minulle sopiva nainenkin.
Aivan kuten tosielämässäkin, myös netissä suurin osa ihmisistä menee massan mukana. Onhan se helpompaa, kun voi ottaa muista ihmisistä mallia, todeta, että nuo tekevät noin, joten tuo on varmaan normaalia, ja kun se on normaalia, niin se on myös turvallista. Siispä minäkin teen niin.
Kaikki eivät kuitenkaan mene massan mukana, ei tosielämässä eikä myöskään netissä. Se ei tarkoita, että he tavoittelisivat erikoisuutta tai erilaisuutta. Se tarkoittaa vain sitä, että heitä kiinnostaa enemmän se, mikä tuntuu omalta tavalta toimia, kuin se, mikä on yleinen tapa.
Kirjoittamasi pätee tuohon tuttuun ja turvalliseen "normaaliin". Noinhan suurin osa ihmisistä epäilemättä toimii.
Itse olen vuoden nettideittailun tuloksena saanut kuvan takia vain yhdet pakit, vaikka olen lähettänyt kuvani arviolta kymmennelle naiselle. Sekin yksi, joka hylkäsi minut kuvan perusteella, teki sen sellaisella epäkohteliaalla tavalla, että olisin joka tapauksessa itse antanut pakit sellaisesta käytöksestä. Omasta puolestani suostun kyllä sokkotreffeille, kunhan vaan nainen vaikuttaa juttujensa perusteella siltä, mitä haen. Olen itse todennut muun muassa juuri mainitsemani Facebook-testin myötä, että naisen kauneudella tai muulla viehättävyydellä kuvassa ei ole mitään yhteyttä siihen, ihastunko häneen livenä. Tiedän myös valokuvausharrastajana ja ammattikuvaajia tuntevana, että ammattilaisellekin on usein tuntien urakka saada filmille tietty ilme, jolla kuvauksen kohde saadaan filmillä herättämään haluttu mielikuva. On siis ainakin omalla kohdallani täysin arpapeliä, kertooko naisen nettideittikuva, onko hänessä jotain, mihin ihastuisin.
Rivien välistä lukeminen ei ole arvailua, tai jos on, niin esimerkiksi "naisen vaisto" on aivan yhtä paljon arvailua. Se, miten kertoo sen mitä kertoo, kertoo aivan yhtä paljon kuin varsinaiset kerrotut asiat. Joku kertoo esimerkiksi matkastaan paljon teknisiä yksityiskohtia, kuten missä kaikkialla kävi, mitä kaikkea näki, ja kuinka paljon vietti aikaa missäkin. Joku toinen ei muista nähtävyyksien nimiä, vaan ainoastaan kaupungin nimen, mutta kertoo sen sijaan, millaiseksi koki paikan yleisen ilmapiirin, ja millaisia tunteita ja mielikuvia mieleenjääneimmät paikat herättivät. Joku muu taas kertoo erilaisista ihmisistä, jotka kohtasi: millaisia ihmisiä, missä tilanteissa, mikä heissä oli mielenkiintoista. Tämä kaikki on rivien välistä lukemista, joka kertoo ihmisestä paljon. Kuka tahansa voi tietysti teeskennellä ja pelata jossakin määrin, mutta kun viestittely jatkuu vaikkapa viikon verran ja viestit ovat pituudeltaan vähintään näiden viestien mittaisia, niin harva jaksaa enää peittää todellista luonnettaan.
Kaikki eivät tosiaan osaa tai uskalla avautua heti. Siksi kannattaa panostaa profiiliin. Hyvin kirjoitettu profiili voi hyvinkin olla se syy, joka saa vastapuolen jaksamaan odottaa muutaman tönkömmän viestin verran toisenkin lämpenemistä.
On totta, että pelkkä kirjoittelu ei riitä, kun on kyse seurustelukumppanin hausta, ihmisen, jonka kanssa seksinkin pitäisi kiinnostaa. Omalla kohdallani tiedän kuitenkin kokemuksesta, että ulkonäkönsä ja olemuksensa puolesta (seksuaalisesti) kiinnostavia naisia on selvästi enemmän kuin sellaisia, joista kiinnostun myös henkisellä tasolla. Siksi omalla kohdallani viestittelyn sisältö, niin suora kuin rivienvälinenkin, on olennaisempaa kuin kuva. Jos kiinnostuu toisesta riittävästi muuten, niin sitä seksuaalista vetovoimaakin voi olla helpompi löytää, kun motivaatio on kohdallaan.
Voi olla, että olen poikkeus, mutta ajattelen, että jos kerran minä olen näine ajatuksineni päätynyt kokeilemaan nettideittiä, niin miksipä ei sitten myös joku minulle sopiva nainenkin.
Vuoden verran enempi ja vähempi nettideittailleena ja treffeillä käyneenä voinen olla samaa mieltä ap:n kanssa.
Olen siis nainen ja viestitellyt ja tapaillut aika monta miestä.Olen miettinyt ja ajatellut juurikin samoin.
Suurin osa miehistä oli fiksuja, mukavasti kirjoittavia ja ihan ok:n näköisiäkin.Siis siistejä perusmiehiä.
MUTTA ....vaikka heidän kanssaan juttu luisti ja keskusteltavaa löytyi, minulle ei tullut sellaista tunnetta, että haluaisin, enkä kykenisikään heidän kanssaan intiimimpään kanssakäymiseen.
Kun siinä keskustelun lomassa kuvittelin esim. suutelevani jotain näistä miehistä,niin se ei vaan olisi onnistunut, ei sitten millään.
Siis olen oman kokemukseni myötä samaa mieltä, että se seksuaalinen vetovoima tarvitaan livetapaamisessa, muuten ei jatkoa seuraa.
Vaikka tapasin useita miehiä,niin vain yhden kanssa päädyin sänkyyn, en ekoilla ,enkä vielä toisillakaan treffeillä.Mies oli kuitenkin sen oloinen, että herätti mielenkiintoni.Jonkun kuukauden olimme yhdessä, mutta juttu ei jatkunut,harmi.
Selvennykseksi vielä, että se seksuaalinen vetovoima ei ole ulkonäöstä kiinni, vaan jostain, mitä en osaa selittää.
ps. enää en nettideittaile
Kemiat on aina naisista todellisuudessa vain seksiä.
Kunnon panettava ros naimassa heitä.
Muut puheet ovatn pelkkää fantasiaa.
Jos mies ei geeneiltään tai opitulta käytökseltään tai saavutuksiensa tuomalla edulla tee naiseen panettavaa vaikutusta niin luonteet yms. saavat olla mitä hyvänsä.
Naiste ei kiinnosta koska "kemiat ei toimi" = ei paneta.
Joillakin miehillä se voi olla vaikkapa ulkonäkö johon 99% naisista ei tunne mitään vetoa tai sitten se voi olla heikko sosiaalinen asema jokin "puute" käytöksessä (ujous vaikkapa joka nähdään epävarmuutena eli itsevarmuuden puutoksena) niin mies on naiselle pelkkä seksitön olento joka todellisuudessa häiritsee seksuaalisesti heitä.
Nainen haluaa UROKSEN ja MIEHEN jonka määrittä miehen ulkoinen olemus, hänen tekonsa jolla viettelee naisen ja saavutukset joilla esittelee kykyjään. Muut luonteen piirteet tässä prosessissa ja kemioiden luonnissa ovat täysin turhia koska niitä omaamalla ei kemioita synny.
The end. Amen. Piste.
En ymmärrä miksi miulle oli laitettu miinuksia. En ymmärrä. Noi miinus ja plus jutut vois ottaa pois. kuitenkin joku atm käy niitä laittamassa. :(
Älä välitä miinuksista. Ei niillä ole väliä.
Kerroit mielipiteesi ja se riittää.
Suurin osa naisista ei tahdo minun kanssa pussailla kun heille ei tule sitä tunnetta joten puhuit ihan totta.
Kun naisen sydän sanoo pimpeli-pom samassa tahdissa kuin hänen pimppansa sanoo pompeli-pim miehen jyystäessä häntä tai nainen ajattelee miehen jyystämässä häntä.
'Kemioilla' ei ole mitään tekemistä naimisen kanssa, tollo.
Siis se täytyy sanoa, että oon todellakin reilu kuitenkin miesten kanssa. Ei todellakaan tuu ekalla kerralla välttämättä seksuaalista kiiinnostusta mieheen, siis eka treffeillä, mutta jos tää mies osoittautuu ihanaksi ja hyväksi mieheksi, eikä asenne oo hanurista, niin kyllä saattaa hyvinkin olla, että pompeli pim. :D
"Kemiat" tarkoittaa sitä, että KAIKKI puolet ja aiheet synkkaavat, kolahtavat yhteen toisen ihmisen kanssa. Toisen sanomiset ja tarkoitukset ymmärtää puolesta sanasta tai ilmeestä, on helppo tajuta, mitä toinen tarkoittaa.
Sielujen sympatiaa, kehojen yhteensopivaa rytmiikkaa, mielen puolten yhteen sointuvuutta, mikä ei tarkoita sitä, että aina pitäisi olla samaa mieltä kaikesta, vaan että tahtoo ja haluaa ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa, jne ...
Seksi on yksi parisuhteen osa-alue, sillä ei muita alueita saada toimiviksi, vaikka se toimisi kuinka hyvin.