Itselleni on tullut aikaisemmista kokemuksista johtuen erilaisia sitoutumiskammoon liittyviä merkkejä. Ahdistun kovin helposti jos mies tekee pienenkin virheliikkeen tutustumisvaiheessa, epäilen ja lopulta juoksen karkuun. Halusin vaan kysyä onko miehillä samankaltaisia tuntemuksia ja mitkä asiat saavat ahdistumaan ja perääntymään??
Olisi mielenkiintoista tietää..
LovelyScorpion
9315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla aivan sama ongelma. Heti kun mies alkaa soittelemaan liian usein,
tai haluaa nähdä useammin niin jalat alle. Vaikka olisi siis kyseessä oikein mukavakin ehdokas niin silti. Joku typerä pelkohan siinä on taustalla. Minuakin kiinnostaisi kuulla vastakkaisen sukupuolen edustajien mielipiteitä!
No kerrotaan sitten näin miesnäkökulmasta. Erosta on jo toistakymmentä vuotta ja se ei ollut helpoimmasta päästä. Ex häipyi toisen mukaan ja sitten jälkikäteen yritti oikeusteitse moneen kertaan lapsia itselleen. Siinä onnistumatta. Ja omaisuuden jaon vei sitten pesänjakajalle eikä siinä huomioitu esimerkiksi sitä, että minä oli kesätienesteistäni lähtien (vuosia ennen kuin edes tavattiin) ollut asuntosäästäjä.
Kaiken tuon jälkeen olen elänyt lapsille, jotka tosin nyt ovat jo n. täysi-ikäisiä. Jotain viritelmää ihmissuhderintamalla on ollut, mutta ne ovat kaatuneet. Minulla on varmaan yhä jonkinmoinen kovettunut suojakuori tai sitten pelko, että toinen kuitenkin pettää luottamuksen. Ahdistus on kuitenkin väärä sana. Mieluummin niin että järki ohittaa tunteet.
Toinen mies näkökulma..
Mulla on oikeestaan AP:n vastainen sitoutumiskammo. Mua alkaa yleensä pelottaa, jos menee liian hyvin. Mitä paremmalta tuntuu, sitä kovempaa sattuu, jos/kun homma menee reisille myöhemmin.. :/
Kerran pudonnu kovaa ja niin korkealta, ettei halua kokea samaa uudestaan...
Ymmärrän niin hyvi.. mut toi lopulta haittaa elämää niin paljon, on saattanu menettää jotain merkittävääkin tyhmyyttään... mut on vaa tällainen pelkuri
Niin tosi typeräähän toi on. En sitä kiellä ollenkaan. Omalle alitajunnalleen on vaan hankala laittaa kampoihin sanoo järki mitä tahansa. Aika näyttää pystyykö joskus vielä pääsemään menneisyyden yli vai joutuuko oleman yksin koko loppu elämän typerien pelkojen takia :(
Onkos niitä aikaisempia "huonoja" kokemuksia muka ollut sitten niin paljon, että sä säikyt jo lähes kaikkea mitä mies sanoo tai tekee?
Ei se ole paljoudesta kiinni.. riittää yksikin ihminen josta todella välitti ja johon kiintyi vuosien mittaan ja joka ei yhtäkkiä välittänytkään eikä rakastanut. Ja kun sen jälkeen tulee vastaan pelkkiä pettymyksiä alkaa toivo mennä. Mutta kaikenlaiseen kipuun tottuu ja sen jälkeen tulee turtumus, kaikki ne pelot ja epäluulot...
Sä tarkotat, että onko toisella useita mieskokemuksia. Ja jos olis, sä saisit aiheen halveksua tilannetta, jos ei olis, sä vähättelisit toisen tunnetta ja kokemusta. veikkaan näin ja en ole edes pahasti väärässä.
Voi olla, että naisella ei ole varsinaista yhtään oikeaa suhdekokemusta, mutta miehistä yleensä niin huonot kokemukset, että on vaikeaa..
Sitä noloa julkaisematonta sarjaa, että oli juttua, josta ei tullut mitään, kun toinen hävisi ääntä päästämättä..
tai juttua tai luuloa, mutta yhtäkkiä miehellä olikin toinen.
tai juttua, jonka itse pilasi jotenkin, eikä vieläkään tiedä missä oli vika, mutta syyllinen on tiedossa kuitenkin
tai juttua, jossa annettiin ymmärtää kunnes mieli muuttui ja lopputulos oli hirveät riidat ja kauna
tai juttua, mikä itsestään vain kuivui kasaan.
tai miehiä, joille on tehty aloitteita, saatu enemmän tai vähemmän tylyjä pakkeja, kauniita pakkeja, ei vastausta ollenkaan.
tai miehiä, jotka yleensä kohtelevat naisia niin inhottavasti, että naisen oma kokemus itsestään muuttuu myös rumaksi.
tai yleiset paineet, jotka kaatuu jokaisen naisen niskaan, jolla on olemassa inhimillinen tekijä, epävarmuus. Niitä juttuja, joita tietää naisille sattuvan, mutta joita "ei ole olemassa".
tai se yleisin: nainen on ruma, jostain mistä hyvänsä pilalla ja toinen kauniimpi. Mutta kun rumia ihmisiä ei ole olemassakaan, jos muilta kysyy, ei mitään ongelmaa ollutkaan, paitsi silloin kun niin oikeasti oli. Näitä ja muita juttuja tietää kaikki naiset.
Näistä mikään ei ole mikään suhde. Mikään ei siis varsinaisesti saisi koskea eikä pitäisi koskea eikä tuntua missään. Niitä juttuja, joita ei saa eikä voi edes itkeä, joista jää vaan nolo ja kurja olo jonka kanssa pitää selvitä ja olla kuin ei mitään koskaan missään olisi ollutkaan ja mitään lohtua niihin ei ole. Asioita, joiden jälkeen oma suhtautuminen muihin ihmisiin on hankalaa, asiat menevät vaikeiksi, tulee epäluottamus ja pelko. Näitä tapahtuu jatkuvasti. Mutta noista sopivalla sekoitusyhdistelmällä ei naisesta ole suhteeseen, eikä ajattelemaan välttämättä ainakaan samalla tavoin kuin sinä.
Kaunis kirjoitus ja valitettavan tosi :)