Kuinka kauan olet ollut sinkkuna ja miten kestit sen ajan?
Itse olen 21v mies. Olen ollut jo yli puoli vuotta ilman naisen läheisyyttä.
Periaatteenani on, että jos nainen ei "tositarkoitus" -mielessä kiinnosta, en suhtaudu häneen kuin kaverina. Välillä se on todella vaikeaa..
Tähän asti näistä tilanteista olen selvinnyt laskemalla päässä 1:stä 100:n ensin ruotsiksi ja sitten vasta suomeksi.=)
Itse olen 21v mies. Olen ollut jo yli puoli vuotta ilman naisen läheisyyttä.
Periaatteenani on, että jos nainen ei "tositarkoitus" -mielessä kiinnosta, en suhtaudu häneen kuin kaverina. Välillä se on todella vaikeaa..
Tähän asti näistä tilanteista olen selvinnyt laskemalla päässä 1:stä 100:n ensin ruotsiksi ja sitten vasta suomeksi.=)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kohta tulee kaksi vuotta täyteen, kun mun vähän pitempiaikanen suhde meni poikki. On mulla jotain säätöjä kylläkin ollut, mutta kenenkään kanssa en ole mennyt aivan loppuun asti. On tästä jo yli puoli vuotta kun mä oon viimeeks ees pusua saanu ja lähes yhtä kauan kun mies on muhun edes koskenut. Oon siis nainen. Ja nuori, munhan pitäs viettää hurjaa sinkkuelämää. Mutta kuten sä, jos ei tyyppi kiinnosta tositarkoituksella, niin ei mulla itellä oo muita ku kaverillisia ajatuksia. Välillä sitä oikeesti toivoo, et tulis niitä muita ajatuksia ees mieleen!
Nyt ku mun erosta on jo niin kauan, ni tähän elämään alkaa jo tottua. Ku ei tiedä paremmasta...
Miks sitä ei voi saada, jonka oikeesti haluaa?!?! Tyhmää :(
Minkälainen mies herättäisi sun mielenkiinnon?
jota ei oo ees olemassa! Koska mulla on niin monta kriteeriä, että toistaseks mä oon tavannu vaan yhen henkilön, joka osuu aika lähelle. Mut se onki just se tyyppi, jota mä en voi saada.
Ulkonäkö on mulle ainakin tosi tärkee. Mä en niinkään tykkää kuvankauniista miehistä, joita kaikki kuolaa, vaan niissä piirteissä täytyy olla Jotain. Sit mielellää se sais olla urheilullinen, lukee kirjoja, kuuntelee jotai muuta musaa ku NRJ:n viimesempiä hittejä tai teknopaskaa, pitkä, tumma, huumorintajuinen, laiha, vähän lapsenmileinen, boheemi, musikaalinen jne... Eli sellanen, jota ei todellakaan oo olemassa :)
Hetkinen hetkinen! Tuollainen mies todellakin on olemassa! Satun olemaan juuri sellainen.:)
Nuohan kuulostaa ihan peruskriteereiltä. Ainakin täällä Jyväskylässä törmää jatkuvasti tuollaisiin miehiin. Ehkä sä olet etsinyt vääristä paikoista? ;)
Sen pitää osaa pukeutuakin. Sellain rennon tyylikkäästi. Eikä se saa olla sellanen nössö, joka jää heti tossun alle, vaan omaa tahtoa pitää olla sopivasti.
Mä asunkin niin Etelä-Suomessa, että täällä ihmiset ei pyri olemaan muuta ku lehtien kansikuvia ja pintaliitotyyppejä. Aivotki on sellasta paperimassaa... Hymykin harvinainen näky (muijilla menee varmaa meikki pilalle, jos ne hymyilee...).
Raakaa yleistystä, kyllä siellä joukossa on pakko olla niitä fiksuja ja hyviä tyyppejä. Mut kuten sanottu, täällä on tosi vaikee tutustuu keneekää (oon siis toiselta paikkakunnalta kotosin). Kylä uskoa kuitenkin löytyy, että joku päivä...
Mä olen aika harvoin tuollaisiin pintaliitäjiin törmännyt. Mutta tiedän, että niitä kyllä on.=)
Pukeudun rock/metalli/skeitti-henkisesti. Aika monet naiset aluksi kiinnostuneita.. Ennen kuin palatan tilanteen lähtöpisteeseen.. Sanon, että on parempi unohtaa meikäläinen, maailmassa on niin paljon mukavia miehiä - tottahan se on.
Se tuntuu tosi pahalta, kun tiedän että tyttö ajattelee, ettei kelpaa..=(
En vain halua luopua toivosta, että löytäisin Sen Oikean. En vielä. En halua kovettua sisältä.
Kai musta saa fyysisesti sellaisen kuvan, että olisin hirveän räväkkä.. jota en ole.. ja vääränlaiset ihmiset kiinnostuu. Ehkä tämä on just se pääsyy tähän kaikkeen..
Helsingissä vaan melkein Helsingissä. Helsingissähän on ihmisiä moneen junaan, mutta tää kun on melkein Stadi niin täällä ei olla kuin nokka pystyssä ja olevinaan trendikkäitä. Tosin oon mä onnistunut pari kaveria täältä saamaan ja onneksi mun ihana sisko asuu täällä.
Mutta niin, aiheeseen palaten. Siihen yksinoloon todellakin tottuu. Mutta älä totu liikaa, ettei susta oikeesti tule mitään nirsoa. Mulle riittää kiinnostuksen lopahtamiseksi ihan pikkuasiatkin, kuten esim. väärän väriset sukat :) Tai sitten mä vaan etsin niitä syitä, joiden takia se tyyppi pitäis lempata.
Ja toisaalta nyt kun on ollut näin kauan yksin, niin nyt mä tiedän mitä MÄ haluan, ja on itse päässyt kasvamaan henkisesti vahvaksi (heh, ja kolikon kääntöpuolihan oli se, että en koskaan törmää sellasiin tyyppeihin, jotka kiinnostais oikeesti...).
Loppujen lopuksi mä oon kuitenkin tyytyväinen elämääni ja otan jokaisen päivän uutena seikkailuna. Koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan.
mä oon sitä mieltä että toista ihmista ei saa ottaa korvaamaan toista. mun eräs tuttavani tekee niin jatkuvasti. sillä on pitkiä seurustelu suhteitä ja sitte ku niil menee poikki ni siin kestää ehkä viikko ku se jo seurustelee toisen kaa. mun mielest toi on aika väärin.
Olen täysin samaa mieltä - sehän on pelkkää toisen ihmisen hyväksikäyttöä. Varsinkin jos antaa ymmärtää, että olisi vilpittömästi liikkeellä.
Jyrkkä EI tuollaisella aktiviteetille.
Sinkkuna vajaat viisi vuotta ja jatkuu edelleen.
Hätäkös tässä, tähän on jo tottunut jossain määrin.
Kiitti vastauksesta.
En ole sitten vissiin ollu tarpeeks kauaa sinkkuna.. Kun se vielä ahistaa. Kai tää meikäläiselläkin tästä tasottuu.=)
Sinkkuna 7 vuotta, josta 3 vuotta vakipanona jollekin. Toivossa OLI hyvä elää.
Sinkkuuteen tottuu ja yhä vaikeammaksi käy perhe-elämästä ajatteleminen. Miehet ei kiinnosta enää, seksi ei houkuttele, lähinnä läheisyyttä kaipaa silloin-tällöin...
..tätä vastausta, kertaalleen jo kokeilin, mutta joko vika minussa, tai sitten sivujen ylläpitäjän puolella jokin tökkii..?
Siis, sinkkuna melkein koko pienen ikäni. Niitä pieniä "juttuja" on toki ollut, mutta ei mitään missä olisin ollut sydämelläni mukana.. Ja ihastuksia tietysti, mutta aina niihin vääriin ihmisiin (mistä niitä riittää..). Toisaalta olen niin nirso, että ihanatkin ihmiset tulee käännytettyä pois, kun ei vaan nappaa.. Ei taida se minun Oikeani löytyä ihan heti. Enkä ole sitä ehkä vielä etsimässäkään, kun vain löytäisi jonkun, joka kiinnostaisi edes jonkin elämää pienemmän jutun verran.. Mutta hyvä tietää, että en ole yksin ongelmani kanssa..:) Ja kyllä tähän sinkkuuteen tottuu, pelottaa vain, että vähän liiankin hyvin. Osaankohan ikinä seurustellakaan, kun opin nauttimaan vapaudestani liikaakin..?
kaks vuotta sinkkuna ja ei loppua näkyvissä, ei mitään hätää..
Sinkkuna jotain nelisen vuotta, alkaa tympimään. Mutta nyt vasta, aikaisemmin olen ihan mielelläni vapaana liidellyt. En ymmärrä minkä takia sinkkuna pitää laskeskella numeroita jotta selviää "vaikeista" tilanteista. Herran pieksut, sitähän ollaan sinkkuja, silloin ei ole mitään velvollisuuksia ketään kotona odottavaa kohtaan. Eli miksikäs ei nauttia tilanteesa, ottaa opiksi ja kokea. Sitten ehkä, kun aika tulee niin osaa arvostaa sitä, mitä saa suhteessa ja tietää mitä haluaa. Eipähän tarvitse harrastella mitään puolen vuoden seurusteluja mitkä loppupeleissä on vain alkuja ja loppuja, milloinkaan näkemättä itse suhdetta ja sen mahdollisuuksia.
Tuntuu vaikealta uskoa että miehillä, varsinkin nuorilla, on tuon suuntaisia mielipiteitä ja periaatteita..
Itse olen nuori nainen ja elän yhtä tuskaa, koska etsin pelkästään miestä kenet oikeasti haluan.
Alan tuntea häpeää kun kaverit ihmettelevät miksi en ikinä ole kenenkään kanssa ja haikailen vain tietyn tyypin perään.. Joskus, mutta todellakin harvoin, saan hälläväliä asenteen ja annan mennä, mutta vain jos on tietyn oloinen ihminen kyseessä ja sitten haikailen perään pitkän aikaa ja kadun jotain tehtyä tai kenties tekemätöntä, en vain ole luotu yhdenillan jutuille !