Moniavioisuus

Kieltämättä tuo moniavioisuus toisi melkoisia ongelmia. Jo sen määrittely kuka on kenenkin kanssa aviossa, ei ole helppoa. Jos menisin Pekan kanssa ensin avioon ja sitten Matin kanssa, niin olisivatko nyt Pekka ja Mattikin keskenään aviossa? Vai pitäisikö heidät vihkiä erikseen.

Entä jos Pekka ei tykkää seksistä Matin kanssa, niin ovatko he kuitenkin pari? Kuka on kehenkin elatusvelvollinen? Jos Matti jää työttömäksi ja saa kelan päivärahaa, niin saako hän mitään jos muilla on tuloja? Tai Pekka kuolee, niin saako Mattikin periä hänet?

Entä lasten huoltajuus. Pekan kanssa saisin tytön ja Matin kanssa pojan. Sitten Pekka haluaisi erota ja tyttö jäisi minulle. Onko nyt Matti mitenkään velvollinen huoltajana tytölle? Entäpä jos itse kyllästyisin vaikka Pekan juopotteluun, niin pitäisikö Pekan ja Matinkin erota, vaikkeivät niin halua?

Uskollisuus ei kuulu tähän malliin, sillä jos kahden ihmisen seksuaalielämä on melkoista tasapainoilua, niin mitä se onkaan kun soppaan laitetaan useampi.

No, oma kantani on että tuollainen suhde onnistuu vain, jos mukana ei ole liikaa tunteita. En osaisi ajatella niin läheistä ja syvää suhdetta mieheni kanssa jos joutuisin päivittäin kilpailemaan hänen kiintymyksestään.

Useimmat monisuhteet kun kaatuvat juuri tuohon, mitään intiimiä ei oikein voi muodostua ja se aiheuttaa kilpailua puolisojen kesken. Toimii yleensä nuorempana sellaisena läpimeno vaiheena.

Emme ole kasvaneet yhteisöllisessä kulttuurissa jossa kaikki jaetaan ja tehdään yhdessä. Omalta kohdaltani oli sietämätöntä että täällä huushollissa huseeraisi toinen nainen. Todennäköisesti hänen tapansa olisi niin erilaisia, että siitä ei tulisi kuin sanomista. Vaikka hän olisi jalkavaimo, eli määräysvaltani alla ja asuisi muualla, en siltikään voisi luottaa siihen ihmiseen. Enkä usko että voisin luoda rakkaussuhdetta häneen.