Tekstiviestit

Miehesi ilmeisesti testaa luetko hänen viestejään! Ei kukaan oikeasti noin hölmö voi olla.

nainen kirjoitti:

Miehesi ilmeisesti testaa luetko hänen viestejään! Ei kukaan oikeasti noin hölmö voi olla.

että mistään testistä kyse oli,koska en ole koskaan aikasemmin mieheni puhelimeen koskenut.
luulenpa ettei hää osannu edes unissaan kuvitellakkaan et kävisin puhelimeen kiinni saatika tekstiviestejä lukenut.
ja jäi muuten viimeseks kerraks,en enää koskaa koske kenenkää puhelimeen!!!

miksei niin voisi tehdä, jos sillä voi selvittää sen että toinen on menossa väärillä poluilla, sehän on vain itsesuojelua.

Käsittämätöntä hurskastelua nuo moraalisaarnat kännykän henkilökohtaisuudesta. Nykyään petetään niin paljon kumppania juuri kännykän avulla. Jos puolisolla on syytä epäillä toisen luettavuutta niin väitänpä että ei savua ilman tulta, eli se toinen osapuoli on todennäköisesti loukannut jo epäilijää paljon raskaammalla rikoksella kuin mitä yksityisyyden loukkaaminen on.

III kirjoitti:

miksei niin voisi tehdä, jos sillä voi selvittää sen että toinen on menossa väärillä poluilla, sehän on vain itsesuojelua.

Ennen vanhaan naureskeltiin naisille jotka tutkivat miestensä paidankaulukset ja tonkivat taskut. Nykyisin ne tutkivat kännykät. Eikö olisi helpompi kysyä suoraan ja laittaa kumppani tiukoille, ja pyytää näyttämään juuri sillä hetkellä esim. viestit ja tallennetut numerot, jos kerran epäilee kieroutta. Siinä vaiheessa jos kumppani kakistelee, voi sanoa että jaahas, tätä minä epäilinkin.

kokemusta kirjoitti:

Käsittämätöntä hurskastelua nuo moraalisaarnat kännykän henkilökohtaisuudesta. Nykyään petetään niin paljon kumppania juuri kännykän avulla. Jos puolisolla on syytä epäillä toisen luettavuutta niin väitänpä että ei savua ilman tulta, eli se toinen osapuoli on todennäköisesti loukannut jo epäilijää paljon raskaammalla rikoksella kuin mitä yksityisyyden loukkaaminen on.

oikein. Taitaa nämä kännykäntutkimisen saarnaajat olla niitä joilla itsellään on jotain salaista piiloteltavaa kännykässään...

kokemusta kirjoitti:

Käsittämätöntä hurskastelua nuo moraalisaarnat kännykän henkilökohtaisuudesta. Nykyään petetään niin paljon kumppania juuri kännykän avulla. Jos puolisolla on syytä epäillä toisen luettavuutta niin väitänpä että ei savua ilman tulta, eli se toinen osapuoli on todennäköisesti loukannut jo epäilijää paljon raskaammalla rikoksella kuin mitä yksityisyyden loukkaaminen on.

Vaikka minulla ei olekkaan mitään salattavaa puolisoltani, saisin raivokohtauksen jos hän ilman lupaani alkaisi tutkia puhelintani tai käydä käsilaukullani.

Eräs hurskastelija kirjoitti:

Vaikka minulla ei olekkaan mitään salattavaa puolisoltani, saisin raivokohtauksen jos hän ilman lupaani alkaisi tutkia puhelintani tai käydä käsilaukullani.

Olen samaa mieltä että aiheetta kyttääminen pilaa suhteen ja raivokohtaukset oikeutettuja. Mutta niin kuin kirjoitin että siinä vaiheessa kun epäilyjä syntyy niin yleensä kumppani ei ole enää viaton. Nainen huomaa hyvin helposti puolisonsa muuttuneen käytöksen.

kokemusta kirjoitti:

Olen samaa mieltä että aiheetta kyttääminen pilaa suhteen ja raivokohtaukset oikeutettuja. Mutta niin kuin kirjoitin että siinä vaiheessa kun epäilyjä syntyy niin yleensä kumppani ei ole enää viaton. Nainen huomaa hyvin helposti puolisonsa muuttuneen käytöksen.

Eikös tuollaisten epäilysten suhteen kannata kysyä suoraan eikä alkaa kyttääväksi kumppaniksi. Jos toisen tuntee, huomaa varmasti jos toinen valehtelee.

III kirjoitti:

miksei niin voisi tehdä, jos sillä voi selvittää sen että toinen on menossa väärillä poluilla, sehän on vain itsesuojelua.

Minä poistan aina kaikki sivusuhteeni mailit ja tekstiviestit, eikä myöskään osoitteita tai numeroita ole tallennettu mihinkään koneeseen. Aika kuumia kirjoitelmia sieltä välillä tulee.

III kirjoitti:

miksei niin voisi tehdä, jos sillä voi selvittää sen että toinen on menossa väärillä poluilla, sehän on vain itsesuojelua.

toisen saa pois vääriltä poluilta tällaisen "itsesuojelun" avulla? Tonkiminen vain kertoo, ettei kumppanisikaan voi luottaa sinuun.

kun kerran mieheni kajota kännykkääni, niin lähtö tulee! Ei siksi, että siellä olisi mitään salattavaa...vain siksi, että en voi sietää kyyläämistä ja vahtimista! Se on aivan naurettavaa aikuisessa parisuhteessa.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä mieheni kännykkä sisältää. Ja näin se pitäisi ollakkin. Ja vaikka kiinnostaisikin, niin pitäisi sitä toiseen sen verran luottaa ja toisen oikeuksia kunnioittaa, ettei nenäänsä mene joka paikkaan tunkemaan.

Miramar kirjoitti:

kun kerran mieheni kajota kännykkääni, niin lähtö tulee! Ei siksi, että siellä olisi mitään salattavaa...vain siksi, että en voi sietää kyyläämistä ja vahtimista! Se on aivan naurettavaa aikuisessa parisuhteessa.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä mieheni kännykkä sisältää. Ja näin se pitäisi ollakkin. Ja vaikka kiinnostaisikin, niin pitäisi sitä toiseen sen verran luottaa ja toisen oikeuksia kunnioittaa, ettei nenäänsä mene joka paikkaan tunkemaan.

Että nostatte moisen metelin jostain kännykän tutkimisesta...?? Että lähtö tulee jos toinen katsoo toisen kännykkään... huhhuijaa. Miten se kännykkä joillekin onkin niin henkilökohtainen asia? Outoa todella.

Eikös se nimenomaan osoita luottamuksen puutetta toiseen jos ei anna kumppaninsa nähdä oman kännykän sisältöä, jos siellä kerran EI ole mitään salattavaa.

monella kirjoitti:

Että nostatte moisen metelin jostain kännykän tutkimisesta...?? Että lähtö tulee jos toinen katsoo toisen kännykkään... huhhuijaa. Miten se kännykkä joillekin onkin niin henkilökohtainen asia? Outoa todella.

Eikös se nimenomaan osoita luottamuksen puutetta toiseen jos ei anna kumppaninsa nähdä oman kännykän sisältöä, jos siellä kerran EI ole mitään salattavaa.

Kyllä hän saa kännykkääni käyttää vapaasti, jos tarvitsee tekstiviestiä lähettää tai soittaa. Ei siitä ole kyse. Mutta jos hän alkaa oikein asioikseen tutkimaan minun puhelimeni sisältöä, niin sitten sitä mennään jo rajoista yli ja lujaa. Seuraavaksi varmaan sitten saa kuulla mitä sitä maililaatikossa on ja mitä sitä tuli kirjoitettua päiväkirjaan viime viikolla. Niin helppoa se on..yhdestä rajasta kun mennään yli niin seuraava on jo näkyvissä.

Sitäpaitsi...se, että en halua hänen tutkivan puhelintani, ei tarkoita sitä, että minulla olisi siellä kuumia viestejä joltain mieheltä. Satunpa tekstiviestitse pitämään yhteyttä moneen ystäväänikin, jotka ovat saattaneet kertoa tekstimuodossa jotain minulle...ja VAIN MINULLE! Varmaankin ovat kuitenkin luottaneet siihen, että en anna ihan kaikkien lukea puhelintani.

Minulla ainakin puhelin kuuluu yksityisyyden piiriin, niinkuin myös mailit ja päiväkirjakin. Ei kaikkea yksityisyyttään tarvitse eikä pidäkkään menettää, jos seurustelemaan alkaa. Jaamme toki paljon, mutta kaikkea ei tarvitse jakaa. Ihan kaikki asiat eivät puolisollekkaan kuulu...varsinkaan ystävieni asiat...=)

Miramar kirjoitti:

Kyllä hän saa kännykkääni käyttää vapaasti, jos tarvitsee tekstiviestiä lähettää tai soittaa. Ei siitä ole kyse. Mutta jos hän alkaa oikein asioikseen tutkimaan minun puhelimeni sisältöä, niin sitten sitä mennään jo rajoista yli ja lujaa. Seuraavaksi varmaan sitten saa kuulla mitä sitä maililaatikossa on ja mitä sitä tuli kirjoitettua päiväkirjaan viime viikolla. Niin helppoa se on..yhdestä rajasta kun mennään yli niin seuraava on jo näkyvissä.

Sitäpaitsi...se, että en halua hänen tutkivan puhelintani, ei tarkoita sitä, että minulla olisi siellä kuumia viestejä joltain mieheltä. Satunpa tekstiviestitse pitämään yhteyttä moneen ystäväänikin, jotka ovat saattaneet kertoa tekstimuodossa jotain minulle...ja VAIN MINULLE! Varmaankin ovat kuitenkin luottaneet siihen, että en anna ihan kaikkien lukea puhelintani.

Minulla ainakin puhelin kuuluu yksityisyyden piiriin, niinkuin myös mailit ja päiväkirjakin. Ei kaikkea yksityisyyttään tarvitse eikä pidäkkään menettää, jos seurustelemaan alkaa. Jaamme toki paljon, mutta kaikkea ei tarvitse jakaa. Ihan kaikki asiat eivät puolisollekkaan kuulu...varsinkaan ystävieni asiat...=)

Siis kuka on tärkein ihminen sulle? Ne ystävät jotka kertoo pikku salaisuuksia tekstiviesteillä ja maileilla (eikö ne muuten osaa ääneen puhua jos niillä on jotain suurta ongelmaa) vai sun tosikumppani. Vai eikö se ehkä olekaan tosikumppani?
Avoimuus=luottamus.
Parisuhteessa olis tarkotus, etä tunnetaan toinen. Mun puolesta mun päiväkirjankin sais lukea. Vai ehkä hän ei tosiaankaan ole sulle mitenkään vakava suhde?
Ja miksi ne viestit muuten pitää siellä puhelimessa säästää, en oikeeen sitäkään tajua. Jos Maija kirjottaa mulle:"nain yhden ihanan tyypin kanssa eilen" niin enkö muista sitä huomenna vai onko Maijalla jo kenties uus hoito huomenna ja miks mun sit pitäis se muistaa.??:-))

Mävaa kirjoitti:

Siis kuka on tärkein ihminen sulle? Ne ystävät jotka kertoo pikku salaisuuksia tekstiviesteillä ja maileilla (eikö ne muuten osaa ääneen puhua jos niillä on jotain suurta ongelmaa) vai sun tosikumppani. Vai eikö se ehkä olekaan tosikumppani?
Avoimuus=luottamus.
Parisuhteessa olis tarkotus, etä tunnetaan toinen. Mun puolesta mun päiväkirjankin sais lukea. Vai ehkä hän ei tosiaankaan ole sulle mitenkään vakava suhde?
Ja miksi ne viestit muuten pitää siellä puhelimessa säästää, en oikeeen sitäkään tajua. Jos Maija kirjottaa mulle:"nain yhden ihanan tyypin kanssa eilen" niin enkö muista sitä huomenna vai onko Maijalla jo kenties uus hoito huomenna ja miks mun sit pitäis se muistaa.??:-))

Ei kyse ole ollenkaan siitä, kuka on tärkein. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että joitain juttuja en kerro puolisolleni, esimerkiksi vaikka siksi, että en halua loukata häntä. Vai oletko koskaan kuullutkaan sanontaa "tyttöjen" jutut? Joitan asioita miehet eivät yksinkertaisesti ymmärrä.

Se, miksi pidän päiväkirjaani yksityisyyteni alaisuuteen kuuluvana, johtuu siitä, että puran sinne syvimpiä tuntojani...jos joka kerta, kun minua harmittaa jokin, avaisin suuni, niin eihän meillä muuta kuin tapeltaisi jatkuvasti. Joskus kun olen oikein väsynyt, niin tuntuu, että kaikki ottaa silloin päähän...eikö se ole parempi purkaa paha olonsa kirjaan, kuin puolisoonsa, joka yleensä on täysin syytön siihen, että olen väsynyt? Päiväkirja on yksityínen asia..ainakin minulle.

Se taas, miksi säilön joskus viestejä puhelimessani, johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että en aina ehdi vastaamaan niihin ihan juuri sillä sekunilla. Joskus vastaamiseen menee kevyesti puoli päivääkin. Ystäväni tietävät sen, että kun olen kaksissa töissä ja koulussa, niin aina en ehdi heti luuria näpelöimään. Mutta se, jos puhelimessani on saapunut viesti, ei tarkoita sitä, että puolisoni voi automaattisesti mennä lueskelemaan sen. Puhelin on myös henkilökohtainen...ainakin minulle. Onneksi puolisoni ymmärtää tämän. Olen sanonut hänelle, että jos häntä kiinnostaa mitä sieltä tuli, niin kysyy. Kyllä minä kerron, keneltä tuli ja mihin liittyy. Jos se on yksityistä, niin sanon kyllä senkin. Täytyyhän minun ystäviänikin ajatella...eivät he välttämättä halua, että puolisoni tietää kaiken. He kun eivät edes seurustele hänen kanssaan!

Ja mitä suhteeni vakavuuteen tulee...enpä minä ihan kevytkenkäisistä syistä ole saman miehen kanssa kuutta vuotta seurustellut. Viisi vuotta ollaan samassa osoitteessa asuttu ja oltu kihloissa. Mutta silti, jotkut asiat ovat yksityisiä. Niin hänellä, kuin minullakin. Ei meillä ole mitään syytä epäillä toisiamme...me elämme AIKUISESSA parisuhteessa, jossa vallitsee luottamus. Se, jos luottamus joskus rikkoontuu, on sitten sen ajan murhe. Tällä hetkellä olemme mahdottoman onnellisia yhdessä...vaikka hän ei puhelintani tongikkaan!

Ei se ihme ole, että niin moni suhde kaatuu jo omaan mahdottomuutensakkin, jos ei kummallakkaan ole mitään ns. omia juttuja. Kyllä minulla on omat ystävät ja heidän kanssaan omat jutut...ihan yhtälailla kuin miehellänikin on omien ystäviensä kanssa. Sen lisäksi meillä on myös paljon yhteisiä ystäviä, joiden kanssa meillä on yhteiset jutut. Minä ainakin tukehtuisin suhteeseeni ihan alta aika yksikön, jos ei mitään omia juttuja saisi olla. Eihän sellaisessa tapauksessa minulla olisi kuin yksi ystävä ja hänkin olisi kumppanini. HUH HUH. Kyllä siitä suhteesta joskus aina on lomaa saatava. Onneksi meillä se järjestyy...ihan niin ettei toisen tarvitse siitä herneitä vetää nenäänsä. Onnellinen ja vapaa VAKAVA suhde..kaikinpuolin. =)

Miramar kirjoitti:

Ei kyse ole ollenkaan siitä, kuka on tärkein. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että joitain juttuja en kerro puolisolleni, esimerkiksi vaikka siksi, että en halua loukata häntä. Vai oletko koskaan kuullutkaan sanontaa "tyttöjen" jutut? Joitan asioita miehet eivät yksinkertaisesti ymmärrä.

Se, miksi pidän päiväkirjaani yksityisyyteni alaisuuteen kuuluvana, johtuu siitä, että puran sinne syvimpiä tuntojani...jos joka kerta, kun minua harmittaa jokin, avaisin suuni, niin eihän meillä muuta kuin tapeltaisi jatkuvasti. Joskus kun olen oikein väsynyt, niin tuntuu, että kaikki ottaa silloin päähän...eikö se ole parempi purkaa paha olonsa kirjaan, kuin puolisoonsa, joka yleensä on täysin syytön siihen, että olen väsynyt? Päiväkirja on yksityínen asia..ainakin minulle.

Se taas, miksi säilön joskus viestejä puhelimessani, johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että en aina ehdi vastaamaan niihin ihan juuri sillä sekunilla. Joskus vastaamiseen menee kevyesti puoli päivääkin. Ystäväni tietävät sen, että kun olen kaksissa töissä ja koulussa, niin aina en ehdi heti luuria näpelöimään. Mutta se, jos puhelimessani on saapunut viesti, ei tarkoita sitä, että puolisoni voi automaattisesti mennä lueskelemaan sen. Puhelin on myös henkilökohtainen...ainakin minulle. Onneksi puolisoni ymmärtää tämän. Olen sanonut hänelle, että jos häntä kiinnostaa mitä sieltä tuli, niin kysyy. Kyllä minä kerron, keneltä tuli ja mihin liittyy. Jos se on yksityistä, niin sanon kyllä senkin. Täytyyhän minun ystäviänikin ajatella...eivät he välttämättä halua, että puolisoni tietää kaiken. He kun eivät edes seurustele hänen kanssaan!

Ja mitä suhteeni vakavuuteen tulee...enpä minä ihan kevytkenkäisistä syistä ole saman miehen kanssa kuutta vuotta seurustellut. Viisi vuotta ollaan samassa osoitteessa asuttu ja oltu kihloissa. Mutta silti, jotkut asiat ovat yksityisiä. Niin hänellä, kuin minullakin. Ei meillä ole mitään syytä epäillä toisiamme...me elämme AIKUISESSA parisuhteessa, jossa vallitsee luottamus. Se, jos luottamus joskus rikkoontuu, on sitten sen ajan murhe. Tällä hetkellä olemme mahdottoman onnellisia yhdessä...vaikka hän ei puhelintani tongikkaan!

Ei se ihme ole, että niin moni suhde kaatuu jo omaan mahdottomuutensakkin, jos ei kummallakkaan ole mitään ns. omia juttuja. Kyllä minulla on omat ystävät ja heidän kanssaan omat jutut...ihan yhtälailla kuin miehellänikin on omien ystäviensä kanssa. Sen lisäksi meillä on myös paljon yhteisiä ystäviä, joiden kanssa meillä on yhteiset jutut. Minä ainakin tukehtuisin suhteeseeni ihan alta aika yksikön, jos ei mitään omia juttuja saisi olla. Eihän sellaisessa tapauksessa minulla olisi kuin yksi ystävä ja hänkin olisi kumppanini. HUH HUH. Kyllä siitä suhteesta joskus aina on lomaa saatava. Onneksi meillä se järjestyy...ihan niin ettei toisen tarvitse siitä herneitä vetää nenäänsä. Onnellinen ja vapaa VAKAVA suhde..kaikinpuolin. =)

Mutta kaikilla ei ole asiat niin hyvin.

Entä jos miehesi alkaisikin yhtäkkiä käyttäytyä aivan eri tavalla kuin aiemmin? Sellaistakin tapahtuu, siitä parhaimmasta ja avoimimmastakin suhteesta voi tulla helvetti... (toivottavasti niin ei käy kenellekään).

Ihmeellisiä pitkiä puheluja, jonka ajaksi miehesi lukkiutuu vessaan tai toiseen huoneeseen, jatkuvia yöllisiäkin tekstiviestejä...

Kyselisit ja ihmettelisit asiaa saamatta mieheltäsi oikein mitään vastausta. Epäilet vahvasti toisen suhteen olemassaoloa, muttet voi varmasti tietää, eikä miehesi sinulle kerro asiasta rehellisesti vaikka kuinka yrittäisit puhua, vaikka olisitte olleet kuinka avoimia ja rehellisiä aiemmin toisillenne, mies vaikeneekin nyt kuin muuri.

Epäilys kalvaisi sinua jatkuvasti, et saisi siltä ja ajatuksiltasi hetken rauhaa.

Mitä tekisit? Tulisiko mieleesi vilkaista miehen puhelinta ja selvittää asia vai tyytyisitkö osaasi?

pieni mutta kirjoitti:

Mutta kaikilla ei ole asiat niin hyvin.

Entä jos miehesi alkaisikin yhtäkkiä käyttäytyä aivan eri tavalla kuin aiemmin? Sellaistakin tapahtuu, siitä parhaimmasta ja avoimimmastakin suhteesta voi tulla helvetti... (toivottavasti niin ei käy kenellekään).

Ihmeellisiä pitkiä puheluja, jonka ajaksi miehesi lukkiutuu vessaan tai toiseen huoneeseen, jatkuvia yöllisiäkin tekstiviestejä...

Kyselisit ja ihmettelisit asiaa saamatta mieheltäsi oikein mitään vastausta. Epäilet vahvasti toisen suhteen olemassaoloa, muttet voi varmasti tietää, eikä miehesi sinulle kerro asiasta rehellisesti vaikka kuinka yrittäisit puhua, vaikka olisitte olleet kuinka avoimia ja rehellisiä aiemmin toisillenne, mies vaikeneekin nyt kuin muuri.

Epäilys kalvaisi sinua jatkuvasti, et saisi siltä ja ajatuksiltasi hetken rauhaa.

Mitä tekisit? Tulisiko mieleesi vilkaista miehen puhelinta ja selvittää asia vai tyytyisitkö osaasi?

minä hyvin todennäköisesti kysyisin muutaman kerran, että mikä mättää??? Jos en vastausta saa ja homma jatkuu niin siinä tapauksessa luultavasti harkitsen eroa vakavasti, vaikka se kipeältä tuntuisikin. Syynä siihen ei suinkaan ole epäily toisesta suhteesta...vaan puhtaasti se, että en enää seurustelisi saman miehen kanssa. Minun mieheni on luotettava, avoin ja tahtoo todella nukkua yönsä. Minä tahdon seurustella hänen kanssaan...=)

Sen tiedän, enkä häpeä myöntää sitä, että pettämisen jälkeen en pysty suhdetta jatkamaan. Mutta se ei minusta tee vainoharhaista eikä kyttäriä. Mieheni pettää kyllä, jos on pettääkseen. En tahdo edesauttaa sitä roikkumalla hänen hihassaan ja olemalla mustasukkainen joka asiasta. Jos hän pettää, suhde loppuu. Ei se helppoa ole, mutta helpompaa kuin jatkaa enää sen jälkeen...ainakin itselleni. Mutta silti...tuosta kaikesta huolimatta, en katso oikeudekseni tutkia sen paremmin hänen puhelintaan, kuin sähköpostejaan. Kyllä hänkin minusta mustasukkainen on...mutta kyllä henk.koht. tavarani ovat silti saaneet olla rauhassa. Olen hänelle miljoona kertaa sanonut, että jos jokin asia mieltä vaivaa, niin sanoo sen. En voi tehdä asialle mitään, jos en tiedä siitä mitään. Näin se meillä pelaa...=)

Mutta luulenpa vastanneeni kysymykseesi niin hyvin, kuin osaan. Eli kyllä...tyytyisin osaani mieluummin, kuin kajoisin hänen henkilökohtaisiin tavaroihinsa. Ja melko varmasti eroaisin hänestä...ihan vain sen takia, että ei olisi sama mies. Niin paljon tuo käytös hänen käytöksestään poikkeaisi. Minä haluan vapaan ja avoimen suhteen...olen monesti lopettanut suhteet alkuunsa heti, kun toinen on ruvennut vahtimaan. Minä en siedä sitä...en voi sille mitään. Haluan olla vapaa varattu henkilö...=)

monella kirjoitti:

Että nostatte moisen metelin jostain kännykän tutkimisesta...?? Että lähtö tulee jos toinen katsoo toisen kännykkään... huhhuijaa. Miten se kännykkä joillekin onkin niin henkilökohtainen asia? Outoa todella.

Eikös se nimenomaan osoita luottamuksen puutetta toiseen jos ei anna kumppaninsa nähdä oman kännykän sisältöä, jos siellä kerran EI ole mitään salattavaa.

Kyllä minäkin suuremman metelin nostaisin kännykän tutkimisesta ja kaikenlaisesta vakoilusta kuin mieheni suhteesta toiseen.

pieni mutta kirjoitti:

Mutta kaikilla ei ole asiat niin hyvin.

Entä jos miehesi alkaisikin yhtäkkiä käyttäytyä aivan eri tavalla kuin aiemmin? Sellaistakin tapahtuu, siitä parhaimmasta ja avoimimmastakin suhteesta voi tulla helvetti... (toivottavasti niin ei käy kenellekään).

Ihmeellisiä pitkiä puheluja, jonka ajaksi miehesi lukkiutuu vessaan tai toiseen huoneeseen, jatkuvia yöllisiäkin tekstiviestejä...

Kyselisit ja ihmettelisit asiaa saamatta mieheltäsi oikein mitään vastausta. Epäilet vahvasti toisen suhteen olemassaoloa, muttet voi varmasti tietää, eikä miehesi sinulle kerro asiasta rehellisesti vaikka kuinka yrittäisit puhua, vaikka olisitte olleet kuinka avoimia ja rehellisiä aiemmin toisillenne, mies vaikeneekin nyt kuin muuri.

Epäilys kalvaisi sinua jatkuvasti, et saisi siltä ja ajatuksiltasi hetken rauhaa.

Mitä tekisit? Tulisiko mieleesi vilkaista miehen puhelinta ja selvittää asia vai tyytyisitkö osaasi?

Jos mieheni lukkiutuisi vessaan puhumaan ja tekstailisi öisin niin en todellakaan haluaisi hänen viestejään lukeja! Mutta osoittaisin varsin suoraan, ettei niin toimita. Jos on koukussa johonkuhun toiseen niin kyllä siinäkin pitää muistaa hyvä käytös kumppania kohtaan!