Olisin kiinnostunut ymmärtämään ihmisten omista kokemuksista millaisten asioiden kanssa kannattaisi olle varovainen, kun suomalainen seurustelee eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa.
Tarkoitan omia kokemuksia, en pelkkiä mielipiteitä.
Mistä kulttuurista/maasta, miten suhteenne eteni ja mitä ongelmia on tullut vastaan ? Miten olette ongelmat ratkaisseet ? Mikä on nykytilanne ?
Tarkoitan omia kokemuksia, en pelkkiä mielipiteitä.
Mistä kulttuurista/maasta, miten suhteenne eteni ja mitä ongelmia on tullut vastaan ? Miten olette ongelmat ratkaisseet ? Mikä on nykytilanne ?
Vastaukset 42
Vanhimmat
En ymmärrä tuota varomis-sanaa. En mä ainakaan varo erityisesti mitään, vaikka joistain asioista olemmekin eri mieltä olleet ja kompromisseihin päätyneet.
Tällä palstalla tulee joka toisessa keskustelussa samat asiat esiin, mutta laitetaan ne nyt vielä kerran. Mies kun on muslimi, niin ei hyväksy:
-alkoholin käyttöä
-liian niukkaa vaatetusta
-miespuolisia ystäviä
-sianlihan syömistä
-rillutteluja yöelämässä
Olen siis luopunut alkoholista, en näytä liikaa ihoa edes kesällä, en hengaile muiden miesten kanssa, en syö sikaa enkä käy baareissa. Elämä ei ole muuttunut noiden "luopumisten" myöta miksikään, korkeintaan paremmaksi vain.
Mieheltä puolestaan olen pyytänyt että:
-Ei pyöri kavereiden kanssa aamusta iltaan
-Ottaa huomioon minun mielipiteeni eri asioissa (kun omasta maasta kotoisin olevalla vaimolla ei olisi sananvaltaa oikein mihinkään)
-Ilmoittaa menemisensä ja tulemisensa kuten minäkin
Ei tässä kahden eri kulttuurin suhteessa oikein muuta edes tarvita. Miehen ei tarvitse muuttua suomalaiseksi, eikä minun kurdiksi. Kumpikin ottaa huomioon toisen toiveet ja noudattaa niitä.
Mieheni on muslimi enkä ole joutunut mitään edellä luettelemistasi asioista muuttamaan. Käytämme molemmat alkoholia (lähdemme usein yhdessä iltaa istumaan ja kyllä siinä tulee otettua lasillinen jos viideskin). Edelleen käytän samoja tiukkotiukahkoja vaatteita (en ole kyllä ennen avioliittoanikaan ollut mikään porno pirkko) yms. eikä mieheni koskaan kommentoi jos kaula-aukko on avonainen. Lähinnä sanoo että näytät hyvältä.
Miespuolisia ystäviä minulla on useita. Ennen ne olivat minun ystäviä mutta kun menimme yhteen ja hän tutustui heihin he ovat nyt myös hänen ystäviään. Käy pelailemassa fudista, saunailloissa jne. Sianlihaa syön mutta en ole muutenkaan mikään megalomaaninen lihan syöjä joten ei sen suhteen ongelmaa. Kotiin en sianlihaa kanna mutta muualla syön ihan normaalisti jos maistuu. Jokaisessa myös perisuomalaisessa avioliitossakin tehdään aina myönnytyksiä ja joustetaan. Jos on liian ehdoton omien halujensa suhteen niin liiton tie kaikissa suhteissa on pidemmän päälle melko kivikkoinen. Molemmat ovat meidän suhteessa tulleet toisiaan vastaan. Ennen naimisiin menoamme juttelimme paljon kulttuurieroistamme ja sanoin että jos haluat kuuliaisen muslimimuijan niin älä ota suomalaista vaan ota oman kulttuurisi edustaja.
Meillä menee todella erinomaisesti. Olemme kyllä kuin toisillemme luodut ja meillä on kaikkein hauskinta kun olemme keskenämme. Mieheni ei todellakaan hillu turkkilaismiesten kanssa kaiket illat baaritiskillä ja minä kotona odottelen. Me olemme kaiken aikaa yhdessä ja todella viihdymme yhdessä. Jos menemme tiskille notkumaan, menemme yhdessä. Emme siksi että emme saisi mennä yksin vaan siksi että haluamme mennä yhdessä. Ja jos mieheni on mustis niin todella olen minäkin. Kaamee kyylä. Asioista puhutaan ja sovitaan yhdessä. Tottakai tapellaankin niin kuin normaaliin parisuhteeseen kuuluu mutta riidan jälkeen meillä vasta hauskaa onkin ;). Kipinät sinkoilee :D.
En ymmärrä miksi sinun PITÄÄ luettelemistasi asioista!!! Jos ITSE tahdot, se on eri asia, mutta että mies käskee puhumattakaan vaatii, on todella väärin!!!
Mun mies on myös kurdi ja ym. asiat on tulleet puheeksi, mutta minä kun olen suomalainen, en pyytämällä lopeta alkoholinkäyttöä, mikäli olutta tekee mieli. (toki olen vähentänyt) Pukeudun tilanteen mukaan, mutta esim. rantakohteissa ja baarissa, pukeudun kuten ennenkin, miehen kotiin mennessä tokikin peitän enemmän. Miespuolisia ystäviä on aina ollut ja tulee olemaan, ei tulisi pieneen mieleenkään lopettaa vuosien tai vuosikymmenten ystävyyttä, koska poikaystävä niin vaatii!!! Sianlihasta en pidä, joten se ei ole ongelma, mutta kesällä mökillä syön kyllä grillimakkaran, jos siltä tuntuu! Yöelämässä käyn, jos huvittaa, mutta nykyään ei juurikaan huvita. Rillutellut en ole koskaan ja tanssimista vihaan, joten ei ongelmaa.
Rakkaudessa, oli se sitten monikulttuurista tai härmäläistä tulee ottaa toinen huomioon, mutta toista ei voi vaatia muuttumaan. Joskus tulee törmäyksiä, mutta hyvässä suhteessa ne lujittaa, ei riko.
"Rakkaudessa, oli se sitten monikulttuurista tai härmäläistä tulee ottaa toinen huomioon, mutta toista ei voi vaatia muuttumaan. Joskus tulee törmäyksiä, mutta hyvässä suhteessa ne lujittaa, ei riko.""
Hyvin sanottu! :)
"Rakkaudessa, oli se sitten monikulttuurista tai härmäläistä tulee ottaa toinen huomioon, mutta toista ei voi vaatia muuttumaan".
Sun purkauksesta tulee mieleen pelkästään se, että itse et nimenomaan ota huomioon toisen kulttuuria ja tottumuksia, vaan uhmalla vedät bissee ja makkaraa koska "muahan ei määrätä perkele".
Ihmettelen mitä miehesi ajattelee ja miten suhtautuu tuohon että et kunnioita häntä. Ihan jokainen kurdimies toivoo että akka ei juo (ellei mies sit itsekin juo) eikä kulje puolialasti ihmisten ilmoilla. Sun mies on joko todella maallistunut muslimi tai asunut Suomessa helvetin kauan, jos sietää kaiken tuon edellämainitsemasi ja pitää turpansa kiinni. Ja on kolmaskin vaihtoehto: olette seurustelleet niin vähän aikaa, ettei mies ole vielä hennonut sanoa todellisia ajatuksiaan.
Jos asutaan Suomessa, tulisi ottaa myös ja varsinkin huomioon suomalaisen osapuolen kulttuuri ja tottumukset. Niiden hallitsemisesta olisi suurta hyötyä myös tänne muualta tulleelle.
Tarpeetonta sanoakaan, että suomalainen kulttuuri on jotakin paljon enemmän kuin bisset ja makkarat. Se on se elämäntapa, jota havitellen mainitsemasi kurdimiehetkin ovat tänne tulleet, ja joka rakentuu miehen ja naisen tasa-arvolle. Olet varmaan huomannut, että mitä sorretummat naiset, sen alikehittyneempi maa.
Jos mies tuntee, ettei hänen kulttuuriaan kunnioiteta suhteessa, hänen kannattaa lähteä siitä. Samoin naisen, jonka kulttuuria mies ei vaikuta kunnioittavan.
Mitään pahaahan ei ole alastomuudessa, saunakaljassa tai makkarassa. Eri asia, jos nainen vaatisi miestä myös käyttämään rannalla shortseja tai juomaan alkoholia tai syömään HK:n sinistä vain siksi että se kuuluu naisen kulttuuriin.
Tosin jonkun yhden ruokalajin syöminen tai syömättömyys on aika pikku juttu verrattuna siihen että pitäisi alkaa luopua ystävistään tai vaikka uintiharrastuksesta.
Kannattaa ottaa sellainen puoliso, jonka tavan elää pystyy hyväksymään.
Erittäin hyvin sanottu!
Väärin! Mieheni ei ole käynytkään Suomessa, asumme miehen kotimaassa. Minä nimenomaan otan mieheni huomioon, mutten luovu omista "nautinnoista! kuten yhdestä tai kahdesta bissestä ruuan kanssa lomakohteessa, Suomessa grillimakkarasta tai kivasta kesämekosta rantakohteessa. Ei siinä mitään eikä ketään uhmata. Mieheni ymmärtää minun tulevan vapaasta Euroopasta ja se on ok, mikäli ITSE niin haluan. Seurustelua muuten takana useampi vuosi. :)
Nimim, Kaikki muslimit eivät ole samasta puusta.
Näin meilläpäin: Luin vasta nyt sun tekstis kun olin omani kirjoittanut ja olipas samanmoinen sisältö :D.
Alistavia ideologioita kannattaa varoa ja varsinkin jos se mies on hiukankin yksinkertainen.
aika laaja kysymys sinulla. Jos kaipaat neuvoja voisit edes tarkentaa minkä maalaista miestä havittelet, asuuko hän Suomessa, minkä uskonnon edustaja hän on jne.
Kaikki ovat yksilöitä, eli sinun tulee ottaa huomioon oma luonteesi, suomalainen kulttuuri, arvosi ja asenteesi, ja yhdistää se miehen kulttuuriin, luonteeseen, arvoihin ja asenteisiin ja siitä voi alkaa jossakin määrin hahmottamaan millaisia ongelmia tulevaisuus tarjoaa.
suurimmat ongelmat tod.näk tulee, jos
- kumppanisi on jostakin täysin erilaisesta kulttuurista
-teillä on eri uskonnot
-teillä on suuri ikäero
-mies ei ole lähellekään yhtä korkeasti koulutettu / suurinpiirtein samaa yhteiskuntaluokkaa olevasta perheestä. (se vielä voi toimia, että nainen tulee
köyhemmistä oloista.)
-teillä on eri elämänarvot/tavoitteet tulevaisuudelle
-mies tarvitsee sinun apuasi oleskelulupa-asioissa
missään ei sanottu että ap on nainen, joka etsii miestä ;)
Totta...
Mutta mitä asioita olisi hyvä miehen ottaa huomioon ?
Aidolla rakkaudella ei tarkoiteta hyötymissuhteessa olevaa ,kehitysmaasta
parempiin oloihin tulevaa tyttöystävää, joka mielistelee itsensä sisään.
Eikä tyttöä, jonka koko perhettä ja sukua elätetään sitten Suomesta käsin.
Nämä lähtökohdat kun ei ensinkään ole selvät peräkammareiden pojille.
Yllätyksenä se monille on tullutkin.
Jospa ensin alkaisti etsiä ihan tästä vaikka itänaapurista tai Suomesta.
Maissa, jossa ei ole minkäänlaista toimivaa eläkejärjestelmää, on kulttuuri ja vahva käytäntö että lapset elättävät vanhempansa kun he tulevat ikään jolloin eivät enää pysty elättämään itseään.
Se ei ole useimmille tuntemilleni aasialaisille naisille minkäänlainen motiivi avioliittoon, mutta avioliitto ei vapauta heitä vastuustaan perhettään kohtaan.
Jos omat vanhempasi eivät saisi yhteiskunnalta mitään, antaisitko heidän mieluummin kuolla nälkään kuin että voit rikkoa suomalaista "perinnettä" jonka mukaan vanhemmilta pitää saada vain itselle ? Etkö itse koe että sinulla on velvollisuus vanhempiasi kohtaan ?
Aasiassa usein perhe pitää yhtä ja yksi perheenjäsen jolla menee paremmin, tukee muita. Tämä on siellä normaalia, jopa meidän moraalikäsityksemme mukaan erittäin kunnioitettavaa, ja sitä saisi esiintyä mielestäni myös Suomessa paljon useammin.
"Aidolla rakkaudella ei tarkoiteta... Eikä tyttöä, jonka koko perhettä ja sukua elätetään sitten Suomesta käsin."
Se, että asia pitää ymmärtää, ennenkuin ryhtyy suhteeseen aasialaisen naisen kanssa, on erittäin tärkeää. Mutta miehen "aito rakkaus" ei mitenkään tarkoita sitä, että suomalainen mies vaatisi naista luopumaan tavoistaan ja kulttuuristaan, perheestään tai sen hyvinvoinnista huolehtimisesta. Päinvastoin !
Toisaalta, naisen "aito rakkaus" ei myöskään tarkoita sitä että hän rakastuttuaan yllättäen hylkäisi perheensä, kulttuurinsa ja arvonsa.
Et voi mitenkään väittää, että "aito rakkaus" olisi ristiriidassa perheestään huolehtimisen kanssa. Itse asiassa, jos "aidosti rakastat" omia vanhempiasi, huolehdit heistä ja käyt heidän luonaan, tai veljestäsi jos hän on avun tarpeessa.
Sanan mies tilalle voi laittaa 'rakkaasi'.
Aasialainen nainen, tarkoitatko siis mistä maasta? Turkista, Iranista, Intiasta, Kiinasta vai mistä? Näilläkin mailla on ihan omat kulttuurinsa ja tapansa.
On selvää, että on tärkeää ymmärtää juuri se kulttuuri, josta puoliso on kotoisin. Ei vain maa, vaan myös uskonto; puhumattakaan etnisyydestä. Esim. Malesiassa on etnisiä kiinalaisia, jotka eroavat kulttuuriltaan paitsi Malesialaisista ja kiinalaisista, myös keskenään kulttuurinsa puolesta.
Toisaalta, jos ajatellaan vaikka Intialaisia, Kiinalaisia, Filippiinoja tai Pakistanilaisia, heidän kulttuureistaan löytyy todella paljon yhteistä mikä eroaa ratkaisevasti länsimaisesta, vaikka uskonnot ja etniset ryhmät ovat varsin erilaisia. Kyllä mielestäni on perusteltua käyttää termiä "aasialainen", tai "aasialainen kulttuuri" nimenomaan erottamaan länsimaisesta kulttuurista; niin paljon kuin heidän keskeltään eroja löytyykin.
Ongelmahan on aina se, että ei savolaisia voi pitää samanlaisina kuin helsinkiläisiä; se ei estä meitä puhumasta "suomalaisesta" kulttuurista; tai niin erilaisia kuin suomalaiset ja kreikkalaiset ovatkin, on tämä meidän "eurooppalainen" kulttuurimme niin paljon kiinalaisesta kulttuurista poikkeava, että mieluummin itsekin samaistumme kreikkalaisiksi kuin kiinalaisiksi tavoiltamme.
Mielestäni pitää varoa kumppania jolla on voimakas halu kontrolloida.
Jos hänelle on ehdottomuus että lapsille laitetaan hänen suvussaan esiintyviä etunimiä on tämä jo epäilyttävä signaali.
ota myös selvää millainen on ihailtu aviomiehen/vaimon rooli puolisosi kotimaassa. Se voi olla vaikea sinulle toteuttaa. Esim. yksin itse pärjäävää henkilöä pidetään pärjäävänä pohjoismaissa, yhteisöllisessä maassa tällainen yksilö on sooloilija joka rikkoo perheen perinteitä. jos ei anna rahaa suvun menoihin on myös itsekäs kun täällä jokainen hoitaa aika pitkälle omat kulunsa.
Paras varmaankin on että kulttuurisesti oltaisiin suht synkassa. Muuten toinen tai molemmat ovat ison kompromissin edessä.
Mielestäni, ja kokemuksen mukaan kannattaa välttää seuraavia asioita, pätee sekä miehiin että naisiin:
- jos joku vaikuttaa olevan liian hyvää ollakseen totta, niin se ei sitä todennäköisesti ole ts. aidosti sinuun mieltynyt ulkomaalainen on todennäköisesti sinun "tasoisesi" ulkonäön, iän, perhetaustan ja koulutuksen puolesta. Nämä "liian hyvää ollakseen totta" -tyypit ovat sitten valitettavan usein niitä huijareita.
- liian kiihkeästi omasta kulttuuristaan kiinnipitävä ei valitettavasti useinkaan pysty elämään muunmaalaisen kanssa sovussa, arkielämäkin on hankalaa, kun kaikki ruoasta ja kodinsisutuksesta lähtien pitää tehdä ko. henkilön kulttuurin tapoja ja makua noudattaen. Samaan aikaan hän on kyvytön nauttimaan muiden maiden kulttuurien tuotteista (ruoka, taide jne.).
- liika uskonnollisuus on ehdoton vaaran merkki, mikäli ette kuulu samaan uskontoon (ja kirkkokuntaan)
- yllä mainittu perheen tukeminen on selviö monille, muta tässäkin kannattaa hieman selvittää tämän tukemisen tasoa. Jos kyseessä on esim. yksi monista vanhempiaan sekä ehkä nuorempia sisaruksiaan tukevista saman perheen jäsenistä niin asia on OK, mutta sen sijaan jos tuon yhden ulkomaille lähteneen odotetaan elättävän koko sukunsa tai suuri perheensä kotimaassaan, niin ollaan jo ongelmissa. Toinen huomioitava seikka on se, että osa kehitysmaistakin on melko kalliita, esim terveydenhuollon ja asumisen suhteen ja realismia siitä, millaisia summia Suomessa voi ansaita ja lähettää kotimaahan tarvitaan molemmin puolin.
- lasta ei kannata tehdä suhteen alkumetreillä (ei ehkä suomi-suomi parienkaan), mutta mokupari vaatii enemmän aikaa saadakseen arkensa molempia tyydyttävällä tavalla sujuvaksi. Lapsen tulo ennen kuin elämä on uomissaan ja esim. ulkomaalainen puoliso kotiutunut uuteen kotimaahansa, aiheuttaa helposti pahan kriisin, jopa eron.
Tässä nyt oli muutamia omiin havaintoihini perustuvia juttuja. Takana on pari vuosikymmentä mokueloa ja tuttavapiirissä sekä suvussa on nähty sekä onnistuneita että epäonnistuneita suhteita aika paljon.
"- liian kiihkeästi omasta kulttuuristaan kiinnipitävä ei valitettavasti useinkaan pysty elämään muunmaalaisen kanssa sovussa, arkielämäkin on hankalaa, kun kaikki ruoasta ja kodinsisutuksesta lähtien pitää tehdä ko. henkilön kulttuurin tapoja ja makua noudattaen. Samaan aikaan hän on kyvytön nauttimaan muiden maiden kulttuurien tuotteista (ruoka, taide jne.)."
Tämä juuri oli suurin syy, miksi minä ja puolisoni erosimme. Minua loukkasi joka päivä se, että hänen mielestään "Suomi on paska maa", ja kaikki piti tehdä täsmälleen kuten hän oli tottunut omassa maassaan. Tosin tämä ei käynyt ilmi seurusteluaikana, silloin toki Suomi oli niin ihana ja kaikki oli ihanaa... en toivoisi tällaisten ihmisten tulevan Suomeen ollenkaan, valehtelemaan. Toisin hän tuli tänne opiskelemaan, ei minun takiani.
Juuri tähän tällaisten omassa kulttuurissaan liian kiinni olevien kanssa eläminen johtaa: toinen on lähes koko ajan tai ainakin lähes päivittäin vähän loukkaantunut ja arkielämän on äärimmäisen rasittavaa, kun pitää seurailla sen toisen maan tapoja ja makua.Ylipäänsä näiden tyyppien kannattaisi pysyä kotimaissaan tai mikäli joutuvat ulkomaille, niin maanmiestensä kanssa. Ei tämä muuten ole mikään harvinainen ihmistyyppi ihan länsi-eurooppalaistenkaan keskuudessa.
Kaikestahan ei tarvitse pitää ulkomailla asuessa, mutta itseään tyydyttävän jä läheisille siedettävän elämän eläminen ulkomailla vaatii kykyä nauttia ainakin jostakin uuden kotimaan kulttuurin antimista.
Tuo on aivan totta.
Mutta ongelmaksi muodostuu tietysti se, etää noiden kulttuurilleen uskollisten mahdollisuus löytää täältä puoliso on melkein olematon, koska etenkin miesten on vaikea löytää puolisoa joka edelleen haluaa alistua siihen naisen asemaan joka heidän kotikulttuurissaan on vähän niinkuin pakko...
Näin ollen mies, joka kuitenkn haluaa löytää vaimon, haluaa kulttuurinsa mukaisesti esitttää täydellistä, kunnes on saanut vaimon. Ja se taas johtaa siihen petokseen joka joskus tulee naiselle konkreettiseksi vasta avioliitossa.
Siksi tälläkin palstalla on ihan asiallisesti (tosin myös asiattomasti) varoitettu suomalisia naisia menemästä liian pitkälle muslimin kanssa ilman että asioista on kunnolla sovittu yhteisesti. Tosin, on ehdotoman totta, että kaikki muslimit eivät vaadi vaimoiltaan sitä mitä kotimaassaan. Näin ollen, naisen osalle jää iso kysymysmerkki jollei asioista ole (kirjallisesti) sovittu ennen avioliittoa.
Sitten, oma lukunsa ovat tietysti ne jotka haluavat vain pysyvää oleskelulupaa, mutta siitä lienee kirjoitettu jo ihan tarpeeksi täällä.
Sellainen pikku huomautus, että minun entinen puolisoni ei ollut muslimi.
Tarkentaisin myös, että en minäkin tarkoitin tuolla "liian kiihkeästi omasta kulttuuristaan kiinnipitävällä" siis kulttuuria ihan konkreettisessa mielessä, eli oman maan ruokia, sisustustyyliä, kirjoja, elokuvia, kuvataidetta, designia, vaatetustyyliä, musiikkia jne. En nyt tässä viitannut kulttuuriin tarkoittaen ihmisten asenteita, sukupuolten asemaa, käytöstapoja jne.
Olen myös huomannut, että monet noista omassa kulttuurissaan roikkujat ovat nimenomaan kotoisin Euroopan ns. suurista kulttuurimaista.
Laitoin sen tuohon pieneen listaani, koska useimmat ihmiset eivät tajua, kuinka rasittavia nämä "Suomi on paska maa, x:ssä on kaikki paremmin/hienompaa/kiinnostavampaa" -tyypit ovat pitkässä juoksussa.
Mieheni on kotoisin "euroopan sivistyksen kehdosta" ja vastaavia Suomea herjaavia kommentteja esitti suhteen alkuaikoina. Tein kuitenkin nopeasti herralle selväksi, että tällainen puhe on äärimmäisen loukkaavaa. Sanoin myöskin että täällä ei ole kenenkään pakko asua jos ahdistaa. Tämän jälkeen ei ole pahemmin ollut ongelmia kyseisen asian kanssa.
Toinen juttu onkin sitten miehen omanmaalaiset ystävät. Sieltä kuulee tätä kitinää vähän väliä ja monta kertaa tekee mieli paukauttaa (ja taisin kerran sanoakin) että Helsinki-Vantaalta lähtee jatkuvasti koneita että kyytiin vain.
Olen asunnut mieheni kotimaassa muutaman vuoden eikä sielläkään aina kaikki mennyt kuin strömsössä, mutta hyväksyin asian ymmärtämällä, että en ollut paikallinen ja silloin kaikki ei ole niin helppoa. Nämä hellanteltut eivät käsitä tälläistä ollenkaan vaan kaikki pitäisi kantaa eteen kultalautasella koska he ovat ulkomaalaisia eikä heidän selvästikkään sen takia tarvitse kokea mitään vastoinkäymisiä. Asuntolainat pitäisi tulla eteen kuin manulle illallinen ja tietenkin pienemmällä korolla kuin paikallisille, ihmisten pitäisi hymyillä hampaat irvessä ettei ulkkis masennu ja oman maan sapuskaa pitäisi löytyä jokaisesta kaupasta hyllytolkulla ettei tarvitse kärsiä kamalasta ruuasta ..vali vali...jne.
Sori että tästä tuli nyt vähän tälläinen vuodatus. Selvästi kärsin jonkinlaisista patoutuneista tunteista asian suhteen.
"muslimi" kurdi exäni oli tällainen:
- yritti kieltää mm. kaupassa käynnin koska se voi olla pettämistä tai ainakin miehen suhteesta kateelliset "kaverit" valehtelivat niin, useinhan sitä ostoskärryyn tarttuu kii joku himokas mies ruokamarketin kassalla vai?? hehheh
- kielsi myös kaupungilla käymisen (kävin ehkä kerran kuussa jos sitäkään)
- kuten näkyy mies yritti kieltää kaiken kivan tekemisen ilmeisesti olisi pitänyt istua vain kotona lihomassa..
- kielsi baarissa käymisen koska oli kuullut niin kavereiltaan (en juonut enkä käy baareissa) itse mies kyllä sai käydä baareissa ja suhteen aikana teki sen salaa
- naisen pitää olla aina tavoitettavissa, miehellä sen sijaan saattoi olla puhelin kii, puhelin lainattuna kaverille tai toinen prepaid käytössä ilmoittamatta jne..
- roikkui ja roikkuu kaverinsa alaikäisessä tyttöystävässä kii ja tottelee tytön käskyjä
- yritti käskyttää ja muuttaa elämääni hänen mieleisekseen niin että voisi paremmin vahtia ja tietää tekemiset tarkkaan niin ettei vaan kukaan toinen mies edes puhu naiselle, ehdotteli elämänmuutosta vaikka olisi tarvinnut sitä itse
- kielsi muille miehille juttelun kokonaan, itse mies kyllä vietti iltoja ja öitä kaverien ja kaverien naisten kanssa..
- kaikkea ruokaa kyllä oltiin tarjoovinaan mutta mitään ei sitten kumminkaan jaksettu tehdä! ellei vaatimalla vaadi ja yleensä aina pelkkää riisiä tosi gourmetruokaa
- olemattomia omia "asuntoja ja autoja" kuulemma löytyi ainakin kehujen mukaan, koskaan niitä ei näkynyt
- töitä oli koko ajan oikeasti aika meni jossain ihan muualla kuten yleiseen hengailuun..
- aina kun tuli hankalaa yritti vedota islamiin ja keksi omia juttuja kuten että islam kieltää kaikki normaalit asiat aina ihmisille puhumisesta kauppaan menoon asti, hyvin on se koraani luettu not..
- eron koittaessa miestä ei tietenkään saanut arvostella! kuten ei myöskään miehen kaverien jakorasiatyttöystäviä vaan miehen päämääräränä eron sattuessa oli pilata toisen maine ja mustamaalata aiheetta
- vaikeuksia aiheutettuaan (toisen miehen hakkaaminen sun muuta..) mies koki parhaaksi lähteä "lomalle" Irakiin mamman helmoihin....
^ Jopas olet poikaystävän ottanut!!! Mun kurdimies sallii mulle kaiken mitä ikinä haluankin tehdä. Juttu on vaan siinä, etten halua ryypätä, rällätä, juosta baareissa ja pukeutua minihameisiin koko ajan. Mulla saa olla omat ystävät, jopa miespuoleiset ja saan mennä minne ikinä haluan. Elämä on valintoja, myös miesten suhteen....
Seurusteluvaiheessa se sallii joo, muttei enää aviossa eikä etenkään
kun perheessä on lapsia. Silloin kaikki muuttuu.
Muutenhan noi muslimiäijät ei pääsis koskaan naimisiin.
Niinkö? Väität että jokaikinen on samanlainen? Kuten sanoin, mieheni kyllä kunnioittaa minua ja minä häntä ja sallimme toisillemme kaikki, mitä toinen yksilönä haluaa tehdä. Ei aikuista ihmistä voi kieltää kuten lasta. Toki toivoa voi, ettei ihan kaikkea päätöntä tekisi. Ja niin, olemme naimisissa! :)
Voi että kun ihmisillä osaa olla elähtäneitä käsityksiä kurdimiehistä!! Ei se avioliitto mitään muuta, jos mieskin on aidosti ja tosissaan rakastunut. Ihan eri asia on nämä järjestetyt avioliitot, joissa vaimoa kohdellaan kuin koiraa (ellei huonomminkin) koska tunteilla ei ole mitään tekemistä yhdessäolon kanssa.
Varsinkin kurdimiehissä on juurikin sellaisia poikkeuksellisia helmiä sikojen joukossa, että kun sydän vie, niin mies vikisee! Ja kun mies rakastaa ihan aikuisten oikeasti, niin kontrollin määrä vähenee. Ihan seurustelumme alussa minunkin mieheni halusi muuttaa minua ja oli jyrkempi monen asian suhteen. Nykyään ei sano oikein mistään ja saan olla juuri sellainen kuin olen.
Ja kyllä, itsekin pitkässä suhteessa ja naimisissa kurdimiehen kanssa :)
Kuten pari aiempaakin vastaajaa, totean tähän, että ei kaikilla muutu. Toki elämä muuttuu väkisinkin säännöllisemmäksi lasten myötä, ellei se sitä aiemmin ole, mutta se ei ole varsinaisesti miehestä kiinni. Olen tästä aiemminkin maininnut, mutta meillä mies on muuttunut vain parempaan suuntaan avioliittomme aikana. Ei siis yritä edelleenkään kontrolloida menemisiäni, ystäviäni tai tekemisiäni, mitä nyt joskus pyytää, että jättäisin vauvan kotiin hänen kanssaan (se ei ole toistaiseksi hyvä ajatus, jos aion olla poissa useamman tunnin).
Minullakin kurdimies ja kun luin tekstisi niin se oli juuri niin kuten meilläkin tämä kuvio meni. Aluksi vähän yritti machoilla ;D mutta minä olin aika kova ja julmakin välillä alussa (johtuen ehkä juuri siitä että tiedostin kulttuurierojen mahdollisesti tuomat ongelmat). Sain armaani muutamaan otteeseen itkemäänkin. Siinä pikku hiljaa machoilun elkeet karisi. Sanoin että ota tai jätä tällaisen saat ja jos ei kelpaa etsi toinen. Sanoisin että mieheni on juuri tuollainen helmi. Siivoaa, laittaa ruokaa, pitää kuin kukkaa kämmenellä. Minä suorastaan uin rakkaudessa :D. Meidän perheessä kyllä todellakin rakastetaan molemmin puolin aikuisten oikeesti :) ja siis pitkässä suhteessa kurdimiehen kanssa :).
Olen näitä "pitkiä" suhteita nähnyt monta, ne yleensä päättyvät viiden vuoden paikkeilla viimeistään, kun pysyvä oleskelulupa on taskussa.
Että paljonkohan neidin "pitkä" suhde olikaan ? 3kk ?
Oleskelulupaa ei tarvita kuin korkeintaan miehen kotimaahan. Ei tulisi pieneen mieleenkään muuttaa tänne peräpohjolaan, jossa kaltaisesi rasistiset ihmiset osoittaa raukkamaisuuttaan.
Miehen kotimaassa on paljon parempi elää!!!
Siis "tänne" peräpohjolaan? Kenen pieneen mieleen?
Kerropa vielä sen ihmemaan nimi, jossa rasistiset ihmiset eivät osoita raukkamaisuuttaan yhtä paljon kuin Suomessa ja jossa on paljon parempi elää.
Tämän rouvan pitkä suhde on kestänyt 7 vuotta. Paremmin menee kuin koskaan. Ollaan mietittykin usein että koska se arki meidän rakkauteen tulee ja alkaa toisen naama kyllästyttää kun edelleen ollaan yhtä rakastuneita kuin suhteen alkuaikoina jos ei paljon enemmänkin ja suhteeseen on tullut syvyyttä.
Tuohon kovuuteen kommentoin vielä sen verran että kova olin ehkä siksi kun olin toisen ulkomaalaisen miehen kanssa saanut juuri eritttttäin pahoin nenilleni. Saman maan edustaja. Valheita, törkeää hyväksikäyttöä (taloudellista) jne. Olin siis saanut kovin pahoin näpeilleni joten olin erityisen varovainen ja pelkäsin taas saavani näpeilleni. Pelkäsin. Mutta rakkaus voitti ja olemme erittäin onnellisesti olleet nyt yhdessä 7 vuotta. Mies edelleen halusi olla kanssani vaikka näki minut myös pahimmillaan. Opin kantapään kautta ja voin sanoa että toisaalta olen tyytyväinen että opin.
Niin Että olen kyllä hyvin tietoinen näistä hyväksikäyttäjistä. Mieheni maassa tarpeeksi kauan asuneena voin sen kokemuksesta sanoa että kyllä näitä löytyy ja olkaa alussa aina varovaisia. MUTTA olen ollut myös suomalaisten miesten kanssa ja kyllä sielläkin paaaaljon on pettäjiä ja valehtelijoita. Voisin sanoa että varmasti puolet ystävieni miehistä ja ystävistäni ovat pitäneet vispilänkauppaa tai muuta peliä vastakkaan sukupuolen kanssa. Että kuka meistä on ketään tuomitsemaan. Puolet suomalaisista avioliitoista päättyy eroon. Kyllä siihen joku syy täytyy olla.
Jos avioliittoon aiotaan, niin avioehto on tehtävä ilman muuta. Sama koskee suomalaisenkin kanssa avioituvia, mutta ulkomaalaisen kanssa avioiduttaessa se on aivan välttämätön.
Myös on sovittava mahdollisten tulevien, saati olemassaolevien, lasten oikeuksista. Kumppanin aikaisemmat suhteet, lapset ja niiden elatus sekä mahdolliset nykyiset puolisot ulkomailla olisi syytä selvittää.
Tärkeää oliisi myös, että ulkomaalainen puoliso kävisi lääkärintarkastuksessa ja testeissä.
Olisi myös keskusteltava vakavasti siitä, miten elämän tärkeisiin kysymyksiin suhtaudutaan. Usein se vain jää tekemättä puutteellisen kielitaidon takia.
Jos henkilöllä' on rankka menneisyys - väkivaltaa, rikollisuutta, huumeita, lapsisotilaana olemista, kidutusta yms. - en ryhtyisi hänen kanssaan vakavaan suhteeseen, olipa etninen tausta mikä hyvänsä.
Yleensäkin toisen osapuolen tunteminen on todella tärkeää, vaikka olisi miten ihastunut ei pidä syöksyä avo- tai aviolittoon ulkomaalaisen kanssa ennen kuin on tuntenut hänet melko pitkään (nuorille tiedoksi että 2-3 kk EI ole 'pitkään'). Huom. myös kavereita täytyy tavata, että tietäisi millaisten ihmisten kanssa hän on tottunut liikkumaan. Ja täytyy puhua, puhua ja vielä kerran puhua. Yhteisen kielen puute tai huono osaaminen tietää ilman muuta vaikeuksia.
Minäkin olen usein ihmetellut sitä valtavaa kiirettä, millä ulkomaalaisen kanssa pitää mennä naimisiin. Parin kuukauden tuttavuus ei todellakaan ole pitkä aika eikä siinä ehdi oppia tuntemaan toista kuin pintapuolisesti.
Itselläni oli juuri tällainen lyhyt tutustumiskokemus ja en toki kadu sitä, että menin naimisiin aasialainen naisen kanssa runsaan kolme kuukauden tuttavuuden jälkeen.
Mutta kun olemme olleet nyt yhdessä Suomessa reilun vuoden, eläneet normaalia elämää, niin paljon uusia asioita - osa ei niin miellyttäviäkään- on saanut oppia ja myös hyväksyä.
Yksi suomalaisesta yhteiskunnasta poikkeava asia on juuri tässäkin keskusteluketjussa esillä ollut aasialainen perhekäsitys ja kuinka se vaikuttaa vaimoni ja myös minun elämääni
Vaimolleni suku on erittäin tärkeä. Vanhemmat, sisarukset ja sisarusten lapset sekä serkutkin lapsineen kuuluvat ikäänkuin perheeseemme; yhteydenpito heihin on lähes jokapäiväistä ja minäkin sain noin 40 uutta sukulaista naimisiin mentyämme.
Ainoa harmittava asia tässä on se, että kun menemme vaimoni kotimaahan pariksi viikoksi lomalle, niin kaikki aika tahtoo tuhrautua sukulaisvierailuihin ja päivällisiin suvun kanssa.
kaikkien kutsuihin pitää vastata myönteisesti, koska olisi loukkaus, jos menemme syömään vaikka toisen sisaren perheen luo mutta emme toisen.
Minua haluttaisi joskun tutustua maahan niin sanotusta turistina ja katsella nähtävyyksiä ja käydä muuallakin kuin sukulaisten luona samalla paikkakunnalla. Mutta ehkä ensi talvena teemmekin näin...
Hyvä puoli tässä kaikessa on kuitenkin se, että rahaa ei ole tarvinnut vaimon sukulaisille ikinä antaa; jotain pientä suomalaista lahjaa olemme vieneet heille tuliaisiksi. Myös suku on ostanut meille tuliaisia Suomeen vietäväksi.