Äitini sanomaa: "...":
" Syö mustikkakeittoa, syö sitä. syö tätä.."
"Oletko Koko ajan olet syömässä??" (jos erehdyn käymään jääkaapilla)
"Ruoankin olen teille tehnyt" (eli pitää syyllistyä?)
"Onko pyykkiä?" (joka päivä??: tuskin)
"Pyykkisikin olen pessyt..." (mutta enhän pyytänyt että pesisi, itse kysyy joka päivä)
"Älä juo koko ajan teetä, epäterveellistä" kun kaksi kuppia keitän
"Otako kahvia?"
Jos vähänkin liikun sisällä: "mene ulos, mene sinne, tee sitä ja tätä.."
Jos katson telkkaria pari minuuttia ja huomaa
"vaihda kanavaa , uutiset tulee"
Jos käytän tietokonetta
"Jokapäivä on koneella..mitä siellä tekee"
"Lihot helposti jos syöt" "olet lihonut"
"Olen mitä olen lopuun asti, en ole niin koulutettu (kuin sinä)"
"Töihin, töihin "(tulen kerran n.kerran vuodessa käymään)Itse hän ollut kotiäitinä lähes elämänsä
"Oletko tullut hulluksi, kuuletko ääniä?"
Kun itken pahaa oloani eron jälkeen ja tunnen kaoottisuutta vanhempieni kotona
Erään kriisin päätteeksi heittää kengällä päähän (ei osu)
"Mihin tietokonetta tarvitse?" Kun puhun maisteri opinnoista..
"Nytkö ne jo alkoi!!? surumielinen ,kauhistunut kommentti kun kuukautiseni alkoivat 11 vuotiaana, jotenkin jäi kauhu naiseksi tulemisesta...
Lista olisi loputon. Vietin 10 vuotta ulkomailla. Erehdyn jatkuvasti vääränlaisiin mies suhteisiin ja mukavat ohitan, olen 30 vuotias nainen. Pikkusiskoni uhkuu tukahdettua vihaa jonka ystäväni aistii, en osaa puhua hänelle enkä toiselle siskolleni normaalista , he tulevat äitin kanssa toimeen.
En syytä äitiäni ...mutta ei hän voi mitään että on vahva persoona, näyttää herkältä , kontrolli on koko ajan päällä vaikkei sitä heti huomaisi, mutta kaikessa on suorittamisen maku, ei mitään oikeaa juteltavaa, itken lattialla kyyryssä, niin ja "olethan jo kolmekymppinen ".Olen täysin yksin maailmassa. Jos ikinä saan lapsia arvostan ja rakastan heitä omina itsenään, ja luotan heihin, enkä jätä henkisesti yksin ainakaan yritä.
" Syö mustikkakeittoa, syö sitä. syö tätä.."
"Oletko Koko ajan olet syömässä??" (jos erehdyn käymään jääkaapilla)
"Ruoankin olen teille tehnyt" (eli pitää syyllistyä?)
"Onko pyykkiä?" (joka päivä??: tuskin)
"Pyykkisikin olen pessyt..." (mutta enhän pyytänyt että pesisi, itse kysyy joka päivä)
"Älä juo koko ajan teetä, epäterveellistä" kun kaksi kuppia keitän
"Otako kahvia?"
Jos vähänkin liikun sisällä: "mene ulos, mene sinne, tee sitä ja tätä.."
Jos katson telkkaria pari minuuttia ja huomaa
"vaihda kanavaa , uutiset tulee"
Jos käytän tietokonetta
"Jokapäivä on koneella..mitä siellä tekee"
"Lihot helposti jos syöt" "olet lihonut"
"Olen mitä olen lopuun asti, en ole niin koulutettu (kuin sinä)"
"Töihin, töihin "(tulen kerran n.kerran vuodessa käymään)Itse hän ollut kotiäitinä lähes elämänsä
"Oletko tullut hulluksi, kuuletko ääniä?"
Kun itken pahaa oloani eron jälkeen ja tunnen kaoottisuutta vanhempieni kotona
Erään kriisin päätteeksi heittää kengällä päähän (ei osu)
"Mihin tietokonetta tarvitse?" Kun puhun maisteri opinnoista..
"Nytkö ne jo alkoi!!? surumielinen ,kauhistunut kommentti kun kuukautiseni alkoivat 11 vuotiaana, jotenkin jäi kauhu naiseksi tulemisesta...
Lista olisi loputon. Vietin 10 vuotta ulkomailla. Erehdyn jatkuvasti vääränlaisiin mies suhteisiin ja mukavat ohitan, olen 30 vuotias nainen. Pikkusiskoni uhkuu tukahdettua vihaa jonka ystäväni aistii, en osaa puhua hänelle enkä toiselle siskolleni normaalista , he tulevat äitin kanssa toimeen.
En syytä äitiäni ...mutta ei hän voi mitään että on vahva persoona, näyttää herkältä , kontrolli on koko ajan päällä vaikkei sitä heti huomaisi, mutta kaikessa on suorittamisen maku, ei mitään oikeaa juteltavaa, itken lattialla kyyryssä, niin ja "olethan jo kolmekymppinen ".Olen täysin yksin maailmassa. Jos ikinä saan lapsia arvostan ja rakastan heitä omina itsenään, ja luotan heihin, enkä jätä henkisesti yksin ainakaan yritä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saat sympatiani, uskon ymmärtäväni tilanteesi.
Äitisi tyylin, itsetehostuksen, pätemisen ja marttyyrinä olemisen poistamiseen ei valitettavasti ole mielessä mitään apukonstia. :/
Kiitos. Ihmisiä ei voi muuttaa ja kaikilla omat puolensa.On myös paljon hyvää, mutta terven itsetunnon kehittymiseen en usko tyylin käyvän..
Ymmärrän hyvin tilanteesi. Oma äitini on myös kontrollifriikki ja täydellisyyden tavoittelija - siis MUIDEN pitää olla täydellisiä hän määrittelemällään tavalla.
Myös nämä mainitsemasi ristiriitaiset viestit kuuluvat kuvaan; yhtenä päivänä äiti on yhtä mieltä, toista täysin päinvastaista. Hän vaihtaa mielipidettä sen mukaan, miten oma lapsi reagoi, eli ei ota vastuuta sanomisistaan.
Minäkin asuin nuorena pitkään ulkomailla. Yksi syy lähtöön oli juuri pesäeron tekeminen äitiin, minun oli päästävä hänestä ihan konkreettisesti eroon.
Tsemppiä sinulle, hyvä että tiedostat asian noin hyvin, se jo auttaa sinua!