Antisemitistin mielestä ' murha on murha on murha', holokaustin voisi jo unohtaa.
Uskosta ja tiedosta
1) Antisemitistia kiinnostavat vain faktat, ei oikea tieto. Tieto on jotakin mikä tuo maailmaan jotakin uutta, jotakin mitä ei ennen tiedetty. Tieto perustuu tarkastettavissa oleviin tosiasioihin, joilla se voidaan perustella, tai sitten kumota. Tieto on hyvin perusteltu, tosi uskomus. Informaatioksi 'tiedon' tunnistaa sen perusteella, että sitä vastaan voi väittää, uusi tieto kumoaa vanhan. Tietäminen koskee sitä mikä on tietoa toistaiseksi. tietoa vastaan voi esittää järkeviä kysymyksiä. Tiedolla on aina jokin 'paikka', johon se sopii, jokin kehys, jota se laajentaa, tekee enemmän ymmärrettäväksi. Fakta on detalji. Tiedon sirpale.
Jonkun 'uskoa' vastaan voi väittää, mutta se on turhaa, sillä jos niin tekee, se vain vahvistaa uskojan käsitystä siitä, että vastaanväittäjä on väärässä ja hän on oikeassa. Päädytään järjettömyyksiin. Aletaan inttää. Antisemitisti heittelee väitteitä, joitten todistustaakan hän jättää niille, jotka kysyvät perusteluja. Hänen jakamansa 'faktat' edustavat puhdasta totuutta, jotakin mikä on vain hänen päänsä sisällä, idea, vanha idea, ei uutta. Antisemitisti on oman lajinsa uskovainen, fanaatikko.
Joka hänelle väittää vastaan, se saa päälleen syytteen että 'sinähän se totuutta julistat'!Perusteluista hän ei ole kiinnostunut, hän vain sanoo olevansa. Hän ei antaudu keskusteluun. Hedelmä on hänen hallussaan, se on hänen 'tutkimustensa' tulos, 20 vuottakin hän on saattanut miettiä asioita, mutta jossakin alkuvaiheessa on unohtunut jokin mitä sanotaan keskusteluksi! Myöhäistä mikä myöhäistä, mitäpä siitä. Ajattelemista ei tarvita. Määrä korvaa laadun, vahvempi heikomman, vihaaja sen joka ei edes jaksa vihata.
Antisemtistin asia on tehdä propagandaa valittujen faktojen avulla.
2)Propagandasta:
Kun on kysymys siitä mikä on propagandaa, silloin törmää 'kiistattomiin'
'faktoihin', kiistattomiin siksi että ne on faktamerestä valittukin vain niitten propaganda-arvon takia. Ei faktan painavuuden tai 'tietämisen takia' tai informaation antamisen takia, vaan taivuttelun ja salaa vaikuttamisen takia, 'yhteisen edun nimissä'. Propagandistin mielestä mitään tiedettävää ei varsinaisesti enää olekaan, koska juuri hänelle on valjennut totuus: on tullut aika uskoa, vaikka väkisin, joskus kirveellä, joskus kaasulla..milloin milläkin, jos sana ei kuulu. On aika 'uskoa', usko on tehtävä todeksi. 'Faktat' todistavat propagandan, ei järki, järjen voi unohtaa. Mutta hän esittää asiansa kerta kerran jälkeen aivan kuin hänellä olisi jokin UUTUUS tarjottavanaan. Se kuulostaa otollisessa kuulijakunnassa järkevältä!
Propagandaa vastaan voi yrittää väittää, mutta propagandistia sekään ei kiinnosta. Hän ei ole keskustelija vaan inttäjä, sananikkari. Hän on vakaan uskonsa vallassa, että hänellä on nyt asiaa 'koko maailmalle': nyt kerron teille sen mistä muut 'vaikenevat', uskon teille salaisuuden! Hän on KAIKKIEN puolella, mutta oikeasti hän ei ole kenenkään puolella. Hän on ITSENSÄ puolella, ja vaikka todellisuus olisi häntä vastaan, sen pahempi todellisuudelle, siitä viis. Hän on kaikkia vastaan. Kaikki ovat häntä vastaan. Hän onkin taipuvainen paranoijaan, oikeasti. Ja jos hänen esityksiään epäilee, tämä vain vahvistaa hänen vainoharhaisuuttaan, toisaalta se lujittaa hänen uskoaan siitä miten syvällisesti juuri hän on oikeassa, toiset nuo toiset eivät vain ymmärrä!
3) Jos erimieliset ihmiset keskustelevat keskenään, he esittäisivät toisilleen perusteluja, joita molemmat voivat tarkastella eri kulmista. Mutta ei fanaatikko, hän seisoo yhdessä paikassa, samassa kulmassa ja asemassa, pylväänsä päällä. Hän on valinnut määrätyt faktat, hän osoittaa numeroin ja päivämäärin varustettuja luetteloita, aikoja sitten valittuja ennen kuin keskustelu edes alkoikaan. Hän sanelee ehdot. Jos hän jää kiinni siitä, etä jokin tarpeellinen oleellinen fakta puuttuu, hän kiistää tuon 'faktan' merkityksen. Se ei TODISTA mitään, se ei ole arvokkampi kuin hänen esittämänsä! Hänellä on toinen strategia, hän on mestari. Hän VALEHTELEE tosiasioitten avulla. Maailmasta tulee parempi jos noudatetaan samaa reseptiä kuin natsien propagandistit: todellisuudella ei ole mitään väliä, sen voi pilkkoa omien päämäärien tähden aivan millaisiksi paloiksi vain haluaa.
........
Lisäksi näille natsistisen retoriikan harrastajille on tyypillistä pysytellä abstraktioissa: oletetaan sitä tai tätä, sanotaan väliin: no ihmiset ovat sellaisia ja sellaisia, kaikilla puutteensa ym. Esimerkki, otin sen Österbackan tuoreista hattaroista:
"Kirjoittanut (antisemitismin kohtuullisuus): lauri österbacka, 7.6.2004 klo 23.36 ..täytyisihän minun se fasisti tappaa... miksihän fasisti tappaisi perheeni? ei kai fasistit murhaa enempää kuin muutkaan ryhmät, epäilen että rikolliset ja pohjasakka harrastaa murhia, mutta että kunnialliset fasistit...?? täytyyhän se jokaisen ymmärtää että fasisteihinkin saattaa olla joutunut joku mustalammas joukkoon. ei kaikki fasistit ole hyviä ihmisiä. mutta moni hyvä mies voi olla fasisti. jopa juutalais kannattajan täyryy myöntää, myös juutalaisiin mahtuu mustia lampaita."
Noin kirjoittaa joku joka työntää fasistivarvasta oven väliin aivan väen vängällä, koska 'fasisteillekin kuuluu ihmisoikeudet' ja 'aivan pikkuisen antisemitismiä tulee sallia', se on suvaitsevaisuutta. Hän on päättänyt myydä 'pölyimurinsa'! Se on kyllä todella vanhaa mallia. Ei pisaraakaan mitään uutta.
Hänhän ei sano yhtään mitään.
Uskosta ja tiedosta
1) Antisemitistia kiinnostavat vain faktat, ei oikea tieto. Tieto on jotakin mikä tuo maailmaan jotakin uutta, jotakin mitä ei ennen tiedetty. Tieto perustuu tarkastettavissa oleviin tosiasioihin, joilla se voidaan perustella, tai sitten kumota. Tieto on hyvin perusteltu, tosi uskomus. Informaatioksi 'tiedon' tunnistaa sen perusteella, että sitä vastaan voi väittää, uusi tieto kumoaa vanhan. Tietäminen koskee sitä mikä on tietoa toistaiseksi. tietoa vastaan voi esittää järkeviä kysymyksiä. Tiedolla on aina jokin 'paikka', johon se sopii, jokin kehys, jota se laajentaa, tekee enemmän ymmärrettäväksi. Fakta on detalji. Tiedon sirpale.
Jonkun 'uskoa' vastaan voi väittää, mutta se on turhaa, sillä jos niin tekee, se vain vahvistaa uskojan käsitystä siitä, että vastaanväittäjä on väärässä ja hän on oikeassa. Päädytään järjettömyyksiin. Aletaan inttää. Antisemitisti heittelee väitteitä, joitten todistustaakan hän jättää niille, jotka kysyvät perusteluja. Hänen jakamansa 'faktat' edustavat puhdasta totuutta, jotakin mikä on vain hänen päänsä sisällä, idea, vanha idea, ei uutta. Antisemitisti on oman lajinsa uskovainen, fanaatikko.
Joka hänelle väittää vastaan, se saa päälleen syytteen että 'sinähän se totuutta julistat'!Perusteluista hän ei ole kiinnostunut, hän vain sanoo olevansa. Hän ei antaudu keskusteluun. Hedelmä on hänen hallussaan, se on hänen 'tutkimustensa' tulos, 20 vuottakin hän on saattanut miettiä asioita, mutta jossakin alkuvaiheessa on unohtunut jokin mitä sanotaan keskusteluksi! Myöhäistä mikä myöhäistä, mitäpä siitä. Ajattelemista ei tarvita. Määrä korvaa laadun, vahvempi heikomman, vihaaja sen joka ei edes jaksa vihata.
Antisemtistin asia on tehdä propagandaa valittujen faktojen avulla.
2)Propagandasta:
Kun on kysymys siitä mikä on propagandaa, silloin törmää 'kiistattomiin'
'faktoihin', kiistattomiin siksi että ne on faktamerestä valittukin vain niitten propaganda-arvon takia. Ei faktan painavuuden tai 'tietämisen takia' tai informaation antamisen takia, vaan taivuttelun ja salaa vaikuttamisen takia, 'yhteisen edun nimissä'. Propagandistin mielestä mitään tiedettävää ei varsinaisesti enää olekaan, koska juuri hänelle on valjennut totuus: on tullut aika uskoa, vaikka väkisin, joskus kirveellä, joskus kaasulla..milloin milläkin, jos sana ei kuulu. On aika 'uskoa', usko on tehtävä todeksi. 'Faktat' todistavat propagandan, ei järki, järjen voi unohtaa. Mutta hän esittää asiansa kerta kerran jälkeen aivan kuin hänellä olisi jokin UUTUUS tarjottavanaan. Se kuulostaa otollisessa kuulijakunnassa järkevältä!
Propagandaa vastaan voi yrittää väittää, mutta propagandistia sekään ei kiinnosta. Hän ei ole keskustelija vaan inttäjä, sananikkari. Hän on vakaan uskonsa vallassa, että hänellä on nyt asiaa 'koko maailmalle': nyt kerron teille sen mistä muut 'vaikenevat', uskon teille salaisuuden! Hän on KAIKKIEN puolella, mutta oikeasti hän ei ole kenenkään puolella. Hän on ITSENSÄ puolella, ja vaikka todellisuus olisi häntä vastaan, sen pahempi todellisuudelle, siitä viis. Hän on kaikkia vastaan. Kaikki ovat häntä vastaan. Hän onkin taipuvainen paranoijaan, oikeasti. Ja jos hänen esityksiään epäilee, tämä vain vahvistaa hänen vainoharhaisuuttaan, toisaalta se lujittaa hänen uskoaan siitä miten syvällisesti juuri hän on oikeassa, toiset nuo toiset eivät vain ymmärrä!
3) Jos erimieliset ihmiset keskustelevat keskenään, he esittäisivät toisilleen perusteluja, joita molemmat voivat tarkastella eri kulmista. Mutta ei fanaatikko, hän seisoo yhdessä paikassa, samassa kulmassa ja asemassa, pylväänsä päällä. Hän on valinnut määrätyt faktat, hän osoittaa numeroin ja päivämäärin varustettuja luetteloita, aikoja sitten valittuja ennen kuin keskustelu edes alkoikaan. Hän sanelee ehdot. Jos hän jää kiinni siitä, etä jokin tarpeellinen oleellinen fakta puuttuu, hän kiistää tuon 'faktan' merkityksen. Se ei TODISTA mitään, se ei ole arvokkampi kuin hänen esittämänsä! Hänellä on toinen strategia, hän on mestari. Hän VALEHTELEE tosiasioitten avulla. Maailmasta tulee parempi jos noudatetaan samaa reseptiä kuin natsien propagandistit: todellisuudella ei ole mitään väliä, sen voi pilkkoa omien päämäärien tähden aivan millaisiksi paloiksi vain haluaa.
........
Lisäksi näille natsistisen retoriikan harrastajille on tyypillistä pysytellä abstraktioissa: oletetaan sitä tai tätä, sanotaan väliin: no ihmiset ovat sellaisia ja sellaisia, kaikilla puutteensa ym. Esimerkki, otin sen Österbackan tuoreista hattaroista:
"Kirjoittanut (antisemitismin kohtuullisuus): lauri österbacka, 7.6.2004 klo 23.36 ..täytyisihän minun se fasisti tappaa... miksihän fasisti tappaisi perheeni? ei kai fasistit murhaa enempää kuin muutkaan ryhmät, epäilen että rikolliset ja pohjasakka harrastaa murhia, mutta että kunnialliset fasistit...?? täytyyhän se jokaisen ymmärtää että fasisteihinkin saattaa olla joutunut joku mustalammas joukkoon. ei kaikki fasistit ole hyviä ihmisiä. mutta moni hyvä mies voi olla fasisti. jopa juutalais kannattajan täyryy myöntää, myös juutalaisiin mahtuu mustia lampaita."
Noin kirjoittaa joku joka työntää fasistivarvasta oven väliin aivan väen vängällä, koska 'fasisteillekin kuuluu ihmisoikeudet' ja 'aivan pikkuisen antisemitismiä tulee sallia', se on suvaitsevaisuutta. Hän on päättänyt myydä 'pölyimurinsa'! Se on kyllä todella vanhaa mallia. Ei pisaraakaan mitään uutta.
Hänhän ei sano yhtään mitään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.