Hei! Yritän kertoa tarinani lyhyesti ja ytimekkäästi.
Eli, olen siis reilu 20 vuotias nuori nainen ja seurustelin tänä vuonna ekaa kertaa elämässäni. Mies on minua 3 vuotta vanhempi. Heti kun tapasimme, tiesin että hän on kunnollinen ja juuri minun tyyppiäni, niinkuin onkin.
Noin pari kuukautta seurusteltuamme huomasin, että hän alkoi etääntyä ja halusi nähdä harvemmin. Emme myöskään enää pitäneet kännyköilläkään yhteyttä päivittäin, mikä ainakin minun mielestä kuuluu parisuhteeseen, vaikkei joka päivä nähtäisikään. Juttelimme asiasta ja hän halusi vain hidastaa tahtia. Näin meni pari viikkoa, näimme vain viikonloppuina, sitten juttelimme ja päätimme erota. Hänen mielestään olimme enemmän kavereita kuin seurustelukumppaneita. Jatkoimme siitä sitten kavereina.
Ero oli minulle kova pala, sillä hän oli ensimmäinen poikaystäväni ja minulla oli tavallaan ensihuuma vielä päällä. Mutta olin silti samaa mieltä siinä, että jokin mätti.
Erottuamme näimme ehkä n. kk välein kaverina, hän kävi välillä minun luona ja minä hänen. Katsoimme leffaa ja olimme rennosti kavereita, oli mukavaa ja minäkin tunsin että pääsin jo yli hänestä.
Mutta sitten, tässä kesällä vietimme ihanan viikonlopun yhdessä. Silloin tuntui, että ei tämä kaveruutta ole, vaan tunteet tulevat uudestaan, myös hänelle. Tähän viikonloppuun kuului myös seksiä. Sovimme silloin, että aletaan taas seurustelemaan. Olin onneni kukkuloilla.
Kun arki taas alkoi, hän olikin taas etäinen, ainoa asia mikä synkkasi, olikin vain seksi. Minä tykkään, että parisuhteessa ollaan lähekkäin välillä muutenkin kuin seksiä harrastaessa. Tykkäsin silitellä häntä vaikka kun katsotaan telkkaria. Mutta mitään en saanut takaisin. Sanoin hänelle ääneen kuinka hänestä tykkään ja viesteillä, että ikävä. Hän ei noteerannut mitenkään. Kerran hän ei vastannut viestiini, ja vastauta odotin 2 päivää. Silloin mietin että nyt loppu! Juttelimme asiasta monta tuntia. Hänkin sanoi, että väliltämme puuttuu se kipinä, mitä pitäisi olla. Ja olen samaa mieltä, vaikka minulla sitä on varmasti vähän häntä kohtaan. Sovimme sitten että ei seurustella, mutta tapaillaan ja katsellaan, josko kipinä syttyisi kun tutustutaan. Tämän jälkeen meillä oli muutamaa päivää myöhemmin ihanan rento ja kiihekä ilta/yö. Kaikki sujui heti kun ei seukata. Olin taas niin onnellinen. Sitten viestitellään ja hän vastaa kylmästi takaisin. Näimme nyt vasta ja minulla oli hänen seurassaan olo, että häntä ei kiinnosta seurani yhtään. Olen sen jälkeen kun palasimme takaisin yhteen ollut enemmän onneton kuin onnellinen. Jokin hänessä pitää minua kiinni.
Mietin vain, hukkaanko aikaani? Jos voisin tässä samalla kun painin tunteitteni kanssa hänen pillinsä mukaan tavata minulle sen oikeamman ja vieläkin ihanamman miehen, jolta saan sitä huomiota ja hellyyttä, jota parisuhteelta kaipaan. Tämä on aika vaikea juttu, vaikka nyt kun kirjoitan tämän ylös, niin tuntuu, että tyhmä minä, unohda tuo ja elä! Kyllä se oikea tulee... Se ei vaan ole niin yksinkertaista, tai saattaa olla. Ähh,, kertokaa mielipiteitänne ja jos on vastaavia kokemuksia niin olisi kiva kuulla! :)
Huomaanko Sen oikean kanssa, että tämä mies onkin ihan täysin Väärä??!!
Eli, olen siis reilu 20 vuotias nuori nainen ja seurustelin tänä vuonna ekaa kertaa elämässäni. Mies on minua 3 vuotta vanhempi. Heti kun tapasimme, tiesin että hän on kunnollinen ja juuri minun tyyppiäni, niinkuin onkin.
Noin pari kuukautta seurusteltuamme huomasin, että hän alkoi etääntyä ja halusi nähdä harvemmin. Emme myöskään enää pitäneet kännyköilläkään yhteyttä päivittäin, mikä ainakin minun mielestä kuuluu parisuhteeseen, vaikkei joka päivä nähtäisikään. Juttelimme asiasta ja hän halusi vain hidastaa tahtia. Näin meni pari viikkoa, näimme vain viikonloppuina, sitten juttelimme ja päätimme erota. Hänen mielestään olimme enemmän kavereita kuin seurustelukumppaneita. Jatkoimme siitä sitten kavereina.
Ero oli minulle kova pala, sillä hän oli ensimmäinen poikaystäväni ja minulla oli tavallaan ensihuuma vielä päällä. Mutta olin silti samaa mieltä siinä, että jokin mätti.
Erottuamme näimme ehkä n. kk välein kaverina, hän kävi välillä minun luona ja minä hänen. Katsoimme leffaa ja olimme rennosti kavereita, oli mukavaa ja minäkin tunsin että pääsin jo yli hänestä.
Mutta sitten, tässä kesällä vietimme ihanan viikonlopun yhdessä. Silloin tuntui, että ei tämä kaveruutta ole, vaan tunteet tulevat uudestaan, myös hänelle. Tähän viikonloppuun kuului myös seksiä. Sovimme silloin, että aletaan taas seurustelemaan. Olin onneni kukkuloilla.
Kun arki taas alkoi, hän olikin taas etäinen, ainoa asia mikä synkkasi, olikin vain seksi. Minä tykkään, että parisuhteessa ollaan lähekkäin välillä muutenkin kuin seksiä harrastaessa. Tykkäsin silitellä häntä vaikka kun katsotaan telkkaria. Mutta mitään en saanut takaisin. Sanoin hänelle ääneen kuinka hänestä tykkään ja viesteillä, että ikävä. Hän ei noteerannut mitenkään. Kerran hän ei vastannut viestiini, ja vastauta odotin 2 päivää. Silloin mietin että nyt loppu! Juttelimme asiasta monta tuntia. Hänkin sanoi, että väliltämme puuttuu se kipinä, mitä pitäisi olla. Ja olen samaa mieltä, vaikka minulla sitä on varmasti vähän häntä kohtaan. Sovimme sitten että ei seurustella, mutta tapaillaan ja katsellaan, josko kipinä syttyisi kun tutustutaan. Tämän jälkeen meillä oli muutamaa päivää myöhemmin ihanan rento ja kiihekä ilta/yö. Kaikki sujui heti kun ei seukata. Olin taas niin onnellinen. Sitten viestitellään ja hän vastaa kylmästi takaisin. Näimme nyt vasta ja minulla oli hänen seurassaan olo, että häntä ei kiinnosta seurani yhtään. Olen sen jälkeen kun palasimme takaisin yhteen ollut enemmän onneton kuin onnellinen. Jokin hänessä pitää minua kiinni.
Mietin vain, hukkaanko aikaani? Jos voisin tässä samalla kun painin tunteitteni kanssa hänen pillinsä mukaan tavata minulle sen oikeamman ja vieläkin ihanamman miehen, jolta saan sitä huomiota ja hellyyttä, jota parisuhteelta kaipaan. Tämä on aika vaikea juttu, vaikka nyt kun kirjoitan tämän ylös, niin tuntuu, että tyhmä minä, unohda tuo ja elä! Kyllä se oikea tulee... Se ei vaan ole niin yksinkertaista, tai saattaa olla. Ähh,, kertokaa mielipiteitänne ja jos on vastaavia kokemuksia niin olisi kiva kuulla! :)
Huomaanko Sen oikean kanssa, että tämä mies onkin ihan täysin Väärä??!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juu väärä mies, täyttä ajan hukkaa.
Väärä on. Kun se oikea tulee kohdalle kumpikin haluaa oikeasti olla yhdessä ja kaikki on helppoa ja rentoa. Ei tarvitse kysellä että seurustellaanko me tai otaa välillä etäisyyttä.
Löydät parempaa, nykyinen on vain seksisuhde lisättynä kaveruudella ja lähinnä sinun puoleltasi tulevilla vaihtelevilla tunteilla. Mies ei sinua oikeasti halua saati rakasta, kunhan pitää lähellä perempaa odotellessa.