Petin poikaystävääni vähän alle puoli vuotta sitten, vaikka en ikinä olisi luullut siihen pystyväni. Tunnustin asian rakkaalleni, ja hän antoi anteeksi. Nyt kuitenkin tuntuu, että meidän suhde ei ole enää ollenkaan sellainen kuin haluaisin sen olevan, vaikka kuinka kovasti yrittäisin. Mä tiedän, että poikaystävä yrittää myös, välillä menee ihan hyvinkin ja tuntuu että kaikki voisi olla taas hyvin. Mut sitten se taas alkaa: mollaaminen, vittuilu ja muistuttelu siitä, mitä mä silloin tein. Mä ymmärrän kuinka kovasti miestäni sattuu, mutta en kohta itsekään enää jaksa tätä. Rakastan häntä ja haluaisin saada suhteemme toimimaan. Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja asumme yhdessä. Viimeisen viikon aikana olen itkenyt melkein joka ilta. Välillä riitelemme rajustikin ja seuraavana päivänä kaikki on taas ns. hyvin. Mieheni ei pysty puhumaan tunteistaan avoimesti.
Kaikki, jotka aikovat tulla tänne sanomaan, että omapa on vikasi, älkää vaivautuko. Tiedän sen varsin hyvin itsekin ja olen oppinut läksyni kantapään kautta. Aina kaikki ei ole niin yksinkertaista. En tiedä mitä ajattelin silloin kun tein niin loukkaavan teon kumppaniani kohtaan.
En siis halua kuulla moraalisaarnoja vaan toisten ihmisten kokemuksia. Onko joku muu ollut samassa tilanteessa ja miten kävi? Mieheni on todella ihana ihminen ja tiedän, että hän vielä rakastaa minua. Tämä tilanne ei totisesti ole hänelle helppo, mutta en minäkään kaikkea jaksa. Välillä siis menee hyvin eikä mitään ongelmaa, mutta... Katoaako tämä asia koskaan väliltämme? Onnistuuko luottamuksen palauttaminen ja aito rakkaus ajan kanssa? Jos se mahdollisuus on olemassa, haluan tehdä kaikkeni, että se onnistuisi. Jos saitte selvää mun sepityksestä, kertokaahan kokemuksia! Kannattaako mun vielä yrittää?
Kaikki, jotka aikovat tulla tänne sanomaan, että omapa on vikasi, älkää vaivautuko. Tiedän sen varsin hyvin itsekin ja olen oppinut läksyni kantapään kautta. Aina kaikki ei ole niin yksinkertaista. En tiedä mitä ajattelin silloin kun tein niin loukkaavan teon kumppaniani kohtaan.
En siis halua kuulla moraalisaarnoja vaan toisten ihmisten kokemuksia. Onko joku muu ollut samassa tilanteessa ja miten kävi? Mieheni on todella ihana ihminen ja tiedän, että hän vielä rakastaa minua. Tämä tilanne ei totisesti ole hänelle helppo, mutta en minäkään kaikkea jaksa. Välillä siis menee hyvin eikä mitään ongelmaa, mutta... Katoaako tämä asia koskaan väliltämme? Onnistuuko luottamuksen palauttaminen ja aito rakkaus ajan kanssa? Jos se mahdollisuus on olemassa, haluan tehdä kaikkeni, että se onnistuisi. Jos saitte selvää mun sepityksestä, kertokaahan kokemuksia! Kannattaako mun vielä yrittää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
No on aika naivia uskoa enään mihinkään tosirakkauteen tuollaisen jälkeen, ehkä jos mies olisi pettänyt niin kompromissi olisi voinut syntyä. Useimmiten tällaisten jälkeen yhdessä pysyminen taitaa olla jotain muuta kuin rakkautta, esim. taloudelliset syyt, perhe jne..mutta silloin se on tietoinen valinta ja sen kanssa pitää elää kummankin, jos kovin hiertää kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja....
Sen että tunnustamisesta ei ikinä seuraa mitään hyvää.
on vielä liian lyhyt aika, jotta voisi sanoa mitään varmaa suuntaan tai toiseen.
Miehesi ei tule koskaan unohtamaan tekoasi, mutta voi oppia hyväksymään sen, kunhan aikaa kuluu enemmän. Vaikka hän antoikin anteeksi, niin se pysyy hänen mielessään ja väkisinkin riitatilanteissa puskee vahvasti hänen mieleensä, vaikka riita johtuisikin ihan jostain muusta syystä.
Sinun pitäisi pyrkiä elämään siten, ettei hänellä olisi syytä epäillä pettämisen uusiutumista, eli välttää sellaisia tilanteita, missä se voisi olla mahdollista, sillä hän on hyvin epävarma sen suhteen ja epäilee lähes kaikkea mahdollista.
Toipuminen on hidasta ja kehitys ei ole tasaista, mutta jos kehitystä tapahtuu pitemmällä aikavalillä, niin kannattaa yrittää.
petti minua. Aikaa on kulunut jo parisen vuotta, mutta silti asia vaivaa ja suhteemme on vieläkin aika huonolla mallilla. En pysty unohtamaan tapahtunutta, vaan sitä vatvotaan yksin tai yhdessä aika usein vieläkin. Näen asiasta painajaisia, olen nähnyt pettämisestä asti. Ne ainakin pitävät huolen siitä, ettei juttu unohdu.Luottamus on välillä aika nollassa. En luota hänen sanoihinsa tai menemisiinsä.Lisäksi minulla on ongelmia itsetuntoni kanssa. Ajattelen, etten ole tarpeeksi hyvä/kaunis.Ajattelen, että hän pitää kaikkia muita naisia minua parempana.
Kun kirjoittaa kaikista näistä ongelmista, fiksummat varmaan ihmettelevät, että mitä järkeä sitten olla sellaisen ihmisen kanssa.
Aina välillä mielessä onkin ero, mutta sitten taas tulee niitä päiviä, kun kaikki on hyvin.
Mutta muista se, että rakkautenne on kokenut niin kovan kolhun, ehkä pahimman mahdollisen: luottamus on mennyt, että sitä ei koskaan saa enää ennalleen. Hänen tunteensa sinua kohtaan eivät ole enää niin viattomat ja vahvat. Niin suuri loukkaus se on toista kohtaan. Omat tunteeni tuskin koskaan tulevat niin vahvoiksi, kuin ennen pettämistä.
Nyt on sinun vuorosi näyttää, että olet anteeksiannon arvoinen. Älä luovuta, kun aikaa on kulunut vasta niin vähän!Sinun täytyy olla 100 % luotettava ja olla hänen tukenaan aina, kun hän sinua tarvitsee. Älä vähättele hänen vihaansa tai tunteitaan, se vaan pahentaa asiaa.
Mieti, että olet saanut uuden tilaisuuden. Sinun pitäisi olla onnellinen siitä ja kunnioittaa hänen päätöstää, eikä lähteä nyt karkuun, kun hän on uudestaan luomassa luottamusta sinua kohtaan. Jos nyt petät hänet uudelleen, teet suuren virheen.
Voit myös lukea alempaa tekstin "pettäjät oletteko ajatelleet". Siinä on aiheeseen liittyvää.
Mun mies petti 9kk sitten ja sen seurauksena erottiin. Yhteen paluu tapahtui puoli vuotta sitten ja lopulta muutettiin saman katon alle. Hän vaikuttaa siltä, että haluaa olla kanssani, mutta on tosi surullista, kun se pettäminen tulee aina välillä mieleen!Ollaan siitä paljon puhuttu, mutta hän ei edelleenkään tiedä mikä häneen silloin meni. Sanoo oppineensa läksynsä ja tajuaa kuinka se kaikki on minua satuttanut. (Hän jäi kiinni rysän päältä!)Ei kuulemma enää haluaisi tehdä mitään sellaista. Sanoo aina elämässään olleensa sellainen, että kun joku nainen edes vähän kiinnostuu hänestä, niin hän aloittaa pelin vaikka naisystävän selän takana. Tämä johtuu siitä, että hän on ollut pyöreä mies nuorena ja kiusattu. Naiset alkoi kiinnostaa häntä vasta päälle parikymppisenä ja silloin hän myös sai kiinnostusta osakseen. Nyt hän on 29-vuotias!Ei kuulemma enää halua mitään pelejä, että on kasvanut siitä ulos, tajusi sen kun jätin hänet.
Itse koen myös huonouden tunteita, en ole mielestäni tarpeeksi kaunis ja seksikäs jne. Usein mieleeni palaa sen naisen kasvot, jonka kanssa hän melkein petti, loppuun asti eivät ehtineet!Mies kyllä väittää, ettei ollut aikonutkaan mennä loppuun asti ja oli estellyt. Mutta kun kerran naisen oli kotiinsa päästänyt ja lähetellyt tälle ihailevia viestejä niin eiköhän se nainenkin siitä ala vaatteita riisumaan!Uskon kyllä, että yhdyntään asti se juttu ei olisi mennyt, koska mies ei onnistu ekalla kerralla kunnolla, varsinkaan jos ei ole tunnesidettä toiseen ja jos ei tunne toista. Ajan mittaa hän meidänkin tavattuamme onnistui kanssani. Ja hyvä onkin, sen voin kyllä myöntää...
Mutta todellakin, pettäminen jättää niin syvät henkiset haavat ettei ole tosikaan. Itsetunto menee täysin nollaan, sekä ihmisenä, että seksin suhteen. Sitten ei oikein enää tee mieli rakastellakaan!Toisen osapuolen pitää todella olla kärsivällinen.
Minäkin välillä suoranaisesti auon päätäni siitä jutusta, vaikka hän on ihan vakavissaan kanssani, eikä ole osoittanut mitään merkkejä, mistä olisi syytä epäillä!Puran näin pahaa oloani, koska eihän sitä petetty voi yksin kantaa, täytyy siinä pettäjänkin ottaa vastuu tekosistaan.
Ymmärrän alkuperäistä kirjoittajaa, että liika on liikaa. Minäkin yritän kovasti olla rauhallinen ja ottamatta asiaa puheeksi, mutta ei se aina onnistu. Uskon, että mieheni rakastaa minua, mutta ei hänkään jaksa ikuisesti vatvoa samaa asiaa. Hän sanoo, että tekisi mitä tahansa, että saisi taas luottamukseni takaisin, koska mistään muusta meillä ei riitoja edes oikeastaan ole!
Mun tyttöystävä petti mua pari kertaa.. Aluksi lähti siitä, että suuteli muita miehiä.. Meillä oli kaukosuhde, joten ymmärsin.. Sitten yhtäkkiä se vähän väliä sanoi vihaavansa mua.. Kunnes sitten lopulta selvisi, että se oli pettänyt mua - ihan loppuun asti. Pyysin kertomaan yksityiskohdat.. Kertoi, että oli kokeillu ottaa suihinkin..Sano, että se jätkä oli kuulemma kehunu sitä siitä..Mulle se ei ole edes niin koskaan tehnyt..enkä olisi sitä kyllä halunnutkaan.
Olin vihainen..(tietenkin!) Sanoin antaneeni anteeksi, vaikken koskaan todella antanutkaan..oltiin oltu jo yli 4v yhessä ja tyttökaveri on mulle siis ihan täydellinen nainen - kaikki menee yksiin (ensisuhde vielä kaiken lisäksi). Kenen muun kanssa en ole kokenut mitään niin vahvaa tunnetta.
Pettämissydeemi kummitteli kuitenkin jatkuvasti mielessä..Tuli sellaisia "flasbackejä"..seksin sen miehen kanssa oli varmasti maailman parasta..
Sitten alko tulemaan sellaisia mustasukkaisuusharhoja, että nyt se on taas nussimassa jotain..illat oli pahimpia..kun se oli jossain tyttöporukalla ja kaikki oli kännissä ja nukuttiin vieraiden miesten kanssa samassa sängyssä..Suoraan sanottu pelotti, että menetän sen..musta tuli vihainen, epäluuloinen, kylmä..vaikka aina riitojen jälkeen pyysin anteeksi käytöstäni..
Tyttöystävä petti sitten mua jälleen..Taas sama kuvio toistui..Sitten itse oli baarissa, naisia tulee aina muutama illassa juttelemaan..Vitutti älyttömästi oma suhde..ja Ajattelin itsekin, että miksei?
Menin tytön luo..oli ihan mukavaa..mutta ei se tuntunut miltään. En tekisi toiste. Kerroin tapahtumasta tyttöystävälle..sanoi ymmärtävänsä ja antavansa anteeksi, mutta nyt sekin alkoi muuttumaan samanlaiseksi kuin minä. Päätettiin sitten, että annetaan jutun olla..=(
Ei kulu yhtään päivää, etten kaipaa niitä menneitä hetkiä..mutta ymmärrän, että oli parempi näin. Kelekään en ole voinut kertoa tästä, koska en tunne ketään joka voisi pitää salaisuuden.. On ollu tosi vaikeeta tämän takia.. ku on pitäny peittää kaikki.
Liian nuorena ei kai pitäisi yrittää seurustella.
Toivottavasti tästä oli sinulle jotain apua.
Helpompaa on unohtaa se jo auttamattomasti pilalle mennyt suhde ja etsiä tilaisuutta aloittaa puhtaalta pöydältä. Olen ollut samassa tilanteessa kuin kundisi ja itse kostin pettämisen pettämisellä jonka jälkeen sovittiin asia kuitatuksi ja puolin ja toisin anteeksi annetuksi. Pari vuotta jaksoin yrittää jatkaa suhdetta, mutta vaikka silloinen kumppanini olikin jatkossa uskollinen ja kaikin puolin mukava, niin ei siitä vain enää tullut mitään. Jotain oli peruuttamattomasti rikki ja suhde tuntui jotenkin likaiselta. Eli jouduin kuitenkin lopulta nostamaan kytkintä, vaikka ikävä ja kaipuu jäikin vaivaamaan. Hassua.