Täältäkin olen useasti lukenut, että pitkissä avioliitoissa voi ja tulee kausia, että tunteet on kateissa. Että ei tunne enää rakastavansa, tai vihaavansakkaan puolisoa.
Osaisittekos kokeneet sanoa, miten kauan se sellainen vaihe sitten voi kestää? Missä kohtaa toivo tunteiden palaamisesta on menetetty?
Olen kohta 2 vuotta elänyt oudossa tunnetyhjiössä, enkä tunne puolisoani kohtaan mitään. Ollaan kämppiksiä ja toimeen tullaan, mutta minkäänlaisia tunteita minulla ei hänelle ole. Masennusta minulla ei ole, ei tämä voi johtua siitä. Järkeilemällä tiedän, että puoliso on hyvä puoliso, ja moni ottaisi hänet mielellään. Miksi en saa tunteitani häneen heräämään?
Osaisittekos kokeneet sanoa, miten kauan se sellainen vaihe sitten voi kestää? Missä kohtaa toivo tunteiden palaamisesta on menetetty?
Olen kohta 2 vuotta elänyt oudossa tunnetyhjiössä, enkä tunne puolisoani kohtaan mitään. Ollaan kämppiksiä ja toimeen tullaan, mutta minkäänlaisia tunteita minulla ei hänelle ole. Masennusta minulla ei ole, ei tämä voi johtua siitä. Järkeilemällä tiedän, että puoliso on hyvä puoliso, ja moni ottaisi hänet mielellään. Miksi en saa tunteitani häneen heräämään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sen kauden pituus riippuu siitä, miten sen hoitaa, kipinä pitää löytää uudelleen, mutta se ei löydy kotona kyykkimällä.
Se löytyy kahdenkeskeisellä ajalla, treffeillä, elokuvissa käynneillä, matkoilla, parisuhdekursseilla tahi parisuhdeleireillä.
Yhteisistä harrrastuksista, muistelemalla, miksi aikoinaan rakastui kumppaniin.
Meillä tuo aika kesti omalta osalta noin puoli vuotta, sen jälkeen ruvettiin satsaamaan liiton eteen sata lasissa, nyt kaikki on mukavaat ja rakkautta riittää.
Niin ja 22 vuotta on oltu aviossa.
Tunteeton kausi kestää niin kauan kunnes alatte tekemään asialle jotakin.
Suurimmalla osalla avioituneista on kummallinen käsitys, että jos puutarha kuihtuu, niin odottamalla tarpeeksi kauan rikkaruohot ja itikat lähtevät ja uusi kukoistus alkaa
Tunnetyhjiö on osuva sana tälle olotilalle. Itsellä tuota on kestänyt jo inhottavasti viitisen vuotta. Välillä tosin nousee tunne, mutta se ei ole mikään positiivinen ja lämmin, päinvastoin.
Ongelma on todellinen ja mielestäni aivan omani. Mies on ollut koko ajan samanlainen ja ihan ookoo mies. Itsellä vaan ajatukset ovat muuttuneet ja tuntuu, että haluan elämltä jotain muuta mitä se tällä hetkellä tarjoaa.
Auttaa en sinua voi. Onhan itselläni samanlainen tilanne.
Mennyt katkoitta mutta muuttunut yli 40:n vuoden aikana.
Päällimmäisenä on nykyään lämmin toveruuden henki ja hellä suojelun halu.
Kumpikin ottaa toisen mieltymykset huomioon ja pyrkii toimimaan niiden mukaisesti tuntematta uhrautuvansa vaan kokien asiasta mielihyvää.
Intiimissä mielessä minä olen itsekkäämpi mutta en suinkaan tunteeton vaimoni suuntaankaan.