Millä alalla olet ONNELLINEN?

Henkilöstöpäällikkönä, eli vastaamassa ketä tulee ja menee firmasta.

Kuka saa potkut ja kuka ei, saa päättää itse.



Tuohon pitäisi laittaa elinkeinotoimistosta koulutus myös tuolle alalle.

Suunnittelutoimistossa, olen assistentti/dokumentoija. Itsenäistä hommaa, mutta yleensä sanotaan mitä pitää tehdä, saa silti suunnitella. Tykkään. Koulutus insinööri.

Olen merellä töissä, tykkään tosi paljon!

Virkamies tutkimuslaitoksessa. Totaalisen itsenäistä hommaa, sopivasti kenttäreissuilla. Kukaan ei oikein tiedä missä olen menossa. Lyhyt työaika ja paljon lomaa. Talvella raportointia. Palkkakin riittää. 10-12 v päästä eläkkeelle.

Päiväkodissa. Tämä päivä oli ihana, mutta aina välillä on niitä jolloin olisi vain kannattanut jäädä peiton alle. Lasten kanssa on raskasta, mutta tosi antoisaa.

Sulla on perustavanlaatuinen ongelma kysymyksessäsi. Voihan monilla aloilla / monessa työssä viihtyä hyvin tai huonosti. Viihtyvyyteen vaikuttavat suuresti työkaverit, työaika, työn itsenäisyys, työn vaihtelevuus, työn merkittävyys jne.

Kannattaisi vaikka ensin etsiä netistä joku testi, joka antaa jotain suuntaa millaisessa työssä saattaisit viihtyä.

Esim: http://www.mol.fi/avo/avo.htm

En ole kokeillut, en tiedä onko hyvä vai huono testi.

Itse olen harrastusohjaaja. Olen opiskellut tätä harrastusta alle kouluikäisestä lähtien ja nyt siitä on tullut ammatti. Enimmäkseen opetan lapsia. Lapset on ihania ja saan heiltäkin samanlaista palautetta, he tykkäävät minusta. On upeaa nähdä kun lapset oppii ja innostuu, ja monien kanssa saan työskennellä niin pitkään että heistä tulee aikuisia! Tämä on rikkaus! Iloitsen monista pienistä asioista, kuten siitä että saan hieman valettua itseluottamusta pieneen arkaan tyttöön. Koen että työni on tärkeää ja myös oppilaiden vanhemmat on useimmiten kiitollisia!

Työaikani on iltaa, sillä silloin kaikki pääsevät harrastuksiin. Joten työaikani on 1-7 tuntia valmistelut vähintään 1-2 tuntia päivä. Eli parina päivänä viikossa minulla on aikas kevyttä.

Olen ollut myös peruskoulussa ja siellä opettajien työ on rankempaa ja epäkiitollisempaa.

Varmasti monella ihmisellä on parempi palkka kuin minulla mutta pärjään kyllä. Kesäisin (ja joskus aamupäivisin ja viikonloppuisin)teen vuokratöitä, ne on ihan ok vaihtelua kun ei tarvitse pinnistellä henkisesti eikä jännittää etukäteen työpäivää. Opetustyö vaatii tietyn jännityksen kun joskus pitää improvisoida hetkessä jotta saa oppilaan oppimaan tai että opetuksen intensiteetti säilyy mielenkiintoisena koko tunnin ajan.

Positiivista tässä on myös se, että saan suunnitella omat työaikani, sekä että ei ole hankalia työkavereita. Ei siis työkavereita ollenkaan.

Negatiivista on se että ei ole lomapalkkaa eikä turvaa jos sairastuu, silloin jäisin tyhjän päälle. Ja oikeastaan en voi olla töistäkään poissa kuin kerran talvessa jos nyt niin paha lenssu iskee. Sijaisia ei ole. Mutta olen kyllä kantapään kautta oppinut pitämään itseni terveenä.

Myös joskus harmittaa kun arkena ei tavallaan sellaista ihan vapaata ole niin kuin esim. klo 16 töistä pääsevilla. Aamu ja päivä ennen töitä on kuitenkin sitä valmistautumista töihin ja hieman jännityskin on päällä. Mutta en vaihtaisi pois. Vaikka töihin mennessä jännittääkin, niin töistä päästessä sitä on aina onnellinen että työpäivä on ollut mukava!

Minä olen siivooja ja usko tai älä mutta tykkään työstäni

Tutkijana elämä hymyilee, kun saa tehdä juuri sitä minkä kokee itselleen (ja yhteiskunnalle) tärkeäksi:) Mitään lisäämättä ja mitään pois ottamatta.

t. sairaalan onnellinen tutkija

ps. ainut ongelma on tietenkin palkka, mutta se on sivuseikka työn palkitsevuuden vuoksi!!

Puutarha-ala! Niin hyvin ihanaa etten alaa ikinä vaihtaisi. Ei kyllä sovi kenellekään sellaiselle joka ei nauti täysin siemauksin puutarhajutuista, koska työ on kausiluontoista (yleensä vain kesäisin töitä) ja palkka on poikkeuksetta surkea. Mutta on se vaan niin ihanaa, kasvattaa kasveja ja tuntea se onnistumisen riemu kun ne oikeasti kasvavat kauniiksi tai runsaasti hedelmää kantaviksi.

Perintätyö. Olen kilpailuhenkinen ja vahva luonteeltani, en ota stressiä asioista. Mitä enemmän rahaa kilahtaa kassaan sen mukavempi. Asiakkaita palvelen asiallisesti mutta määrätietoisen jämäkästi. Työ on itsenäistä ja haastavaa, kohtalainen palkkaus. Siistiä toimistotyötä. Työkaverit on mukavia ja yhteishenki hyvä. Tällä alalla olen onnellinen.

OPETTAJANA. Tykkään, erityisesti juuri nyt.

Kyllä minäkin tykkään opettajan duunista. Vaikka työ on ainakin kolmanneksi vaarallisinta; poliisin ja siwan/salen kassan jälkeen, niin silti minä tästä hommasta tykkään varsinkin nyt (18.6. vai mikä päivä tänään on ja paljonko kello on?!)

Eläinten kanssa on hyvä työskennellä. Niillä ei huonoa päivää olekaan, eikä ne nalkuta turhasta, eikä asiastakaan.

Uskoisin että useimmat ihmiset ovat onnellisia sellaisella alalla joka oikeasti kiinnostaa heitä, ja sehän riippuu aivan henkilöstä. Joten sanoisin että se paras työpaikka riippuu omasta kiinnostuksen kohteesta eikä ole kaikille ihmisille sama.

Olen ns. kansankynttilä en siis kansan kynttilä. Tykkään tästä olemisesta.

liki parikymmentä vuotta hoitotyössä ----> ja toivon ettei kukaan teistä koskaan erehdy samaan. pitää olla tosi masokisti, että lähtee näiden nykymaistereiden pompoteltaviksi milloin mihinkin projektiin, ei sillä väliä kuka tuona aikaa potilaat / asiakkkaat hoitaa.
sen verran aasi olin, että aikani hppäsin kun käskettiin, nyt alkon myyjänä ja TYKKÄÄN työstäni, vaikka palkassa häviänkin. raha ei tee onnelliseksi.
t. ex-erikoisairaanhoitaja

IT-alalla. Olen onnellinen.

Olen kokenut onnea tehdessäni kulttuuri- ja viestintäalan töitä.

Olen työtön.

Aloitin matkatyön toukokuussa 1978 ja teen sitä edelleen. Viimeiset 20 vuotta olen ollut euroopan ulkopuolella ja yhdeksän viimeistä vuotta afrikassa. Olen ollut välillä vuoden paikallaan suunnittelutyössä mutta ei se oikein sopinut minulle. Olen tekniikan alan töissä ja tavallaan pidän tästä sen takia, että täällä on haasteita.

Ei se ole alasta kiinni, se on työilmapiiristä ja ympäristöstä kiinni se viihtyminen. Monta työpaikkaa olen käynyt läpi, ollut yksityisellä sektorilla, julkisella sektorilla ja ulkomailla. Nyt vasta olen tyytyväinen. Aiemmin ilmapiiri pilannut kaiken, edellisessä työpaikassa olin 7 vuotta hyvällä liksalla, mutta pahoinvoiden. Harkitsin jopa alan vaihtoa, kun tämän alan työpaikat on olleet enemmän tai vähemmän ilmapiirillisesti haastavia. En viihtynyt teennäisessä tekohymy joukossa kravaatit tiukalla ja puvun napit tarkalleen oikeassa järjestyksessä. Palavereja toistensa jälkeen, tietokoneen edessä naputtelua ja suunnittelua muutoin. Jalat pöydälle jos muuta ei keksi. Mitä sitä työsuhdeautolla ja puhelimella jos työilmapiiri on masentava? Nyt ilmapiiri on hyvä, palkka on reilusti aiempaa pienempi, mutta kohtuullinen ja työ on mukavaa, haastavaa ja tekemistä riittää. Työpaikkana tehdas ja koulutukseltani olen insinööri. Kolmas vuosi menossa enkä töitäni enää vaihda ellei syystä tai toisesta potkuja saa.

tärkeää on kouluttautua siihen ammattiin josta pitää. lisänä tulee hyvä liksa. nuorilla on monta kertaa aika hakusessa se mihin oppiin tai ammattiin haluta koska ei kumminkaan turhia vuosia kande koulujen ja opintojen kera viettää mikä johtaa turhautumiseen ja valmistuminen ammattiin " joka ei ole oma ala". siinä vaiheessa kun olet väärässä työssä alkaa pakkopulla ja sairaslomat ja vuosi toisensa jälkeen tuntuu vain siltä että kunnon kansalaisena tässä nyt töitä revin jotta elätän itseni ( perheeni) aika sooloilua tää elämä kyl on .

Mä olen jo lapsesta saakka ollut kova tekemään käsillä askartelua ja muuta luovaa. Kouluttauduin neljässä vuodessa sekä vaatturiksi, että pukuompelijaksi, ja löysin oman alani työpaikan keskellä lamaa vuonna 2008. Nyt neljä vuotta jälkeenpäin olen onnellinen paikastani. Olen edennyt urallani, saanut paljon vastuuta ja erilaisia työtehtäviä. Pelkkä 'ompelija' ei riitä työni kuvaukseksi, vaan olen myös leikkaaja, kaavoittaja, mallimestarin assistentti, tuotekehitysryhmän visualisti... Palkkakin on neljän vuoden aikana noussut 42%, vaikken edelleen yllä edes mediaanipalkkaan, mutta se ei ole olennaista mulle. Olen kuitenkin saanut selvää tunnustusta rahallisessa muodossa, sekä toimitusjohtajan kehut työstäni. Mun työpanos on huomattu, ja se tekee musta onnellisen.

Mä ajan bussia hsl-alueella ja tykkään! Päivät on usein pitkiä, mutta työ itsessään on melko leppoisaa, hyvä työyhteisö, ja palkkakkin ihan kohtuullinen. Eikä tarvitse viedä töitä kotiin.

Se on kyllä totta, kuten muutama muukin jo totesi, että ilmapiiri, työkaverit ja sopivan rento asenne, tekee työstä kuin työstä huomattavasti miellyttävämpää ja viihtyisämpää.

Itse ajattelen sen niin, että kun siitä hereilläoloajasta käytännössä kuitenkin suurin osa ollaan töissä, kannattaa siitä ajasta tehdä itselleen mahdollisimman mukavaa.

Mesia-ala.

Työttömänä olen TOSI ONNELLINEN ...Jo 4 vuotta.

Koulunkäyntiavustajana ala-asteella. Palkka on ihan hyvä,mukavat työkaverit ja antoisaa työtä sekä minulle sopivan haastavaa. Päivätyötä joka sopii minulle,viikonloput vapaata,samat lomat kuin koululaisilla. Pidän tästä työstä paljon enemmän kuin päiväkodissa työskentelystä.

OPETUSTYÖSSÄ olen onnelinen, JUURI NYT!!!!!!!!

Raksalla. Tykkään tehdä miesten kanssa töitä, ne on vaan jotenkin rentoja ja reiluja. En enää vaihtaisi naisvaltaiseen työhön (olen tehnyt sitäkin). Ja maalarina työ on usein niin itsenäistä että saa tehdä hommia myös yksinkin josta myös nautin. välillä tietenkin on raskasta tai muuten tympeetä, hankalat olosuhteet mutta niistä selviää kun on se tunnelma kunnossa. Ja mikä parasta; töissä saa nauraa!

Kommentti aikaisempaan "Tärkeintä kouluttautua siihen ammattiin josta pitää", juuri näin sillä edellytyksenä että alalta löytyy töitä Jos tietää että mielialalta ei löydy nyt (eikä tod.näk. tulevaisuudessa töistäkään) niin parempi kouluttautua melkein miksi tahansa muuksi.

HYVIÄ KYSYMYKSIÄ!
valitettavasti ei ole ns. hyvää työn antajaa momellakaan! En tiedä ikääsi, mutta jos olet nuori, pidä puoles kaikissa tilanteissa,jos olet kypsässä vaiheessa anna ongelmat nuorille! Mun mielestä nuorille täytyy taata työrauha!

Ammattikoulun opettajana on kivaa jos opettaa jotain kädentaitoja. Muiden aineiden opettajia vituttaa aika lailla ja on muuten totta että opettajan työhön hakeutuu ne jotka ei pärjää normaalissa työelämässä.

Olen ollut samalla työnantajalla yli 30 vuotta, opiskellut ja edennyt työssäni johtavaksi asiantuntijaksi. Hiljalleen kuitenkin olen alkanut tuntea tympääntymistä siihen, että DI- ja insinöörikoulutus ei tuota enää laaja-alaisesti sivistyneitä nuoria alalleni vaan suorastaan tökeröä porukkaa. Rekrytointimme kerta toisensa jälkeen tuottaa toinen toistaan huonompia tuloksia. Aikaa tietysti pitää näillekin antaa ja kai samat epäilyt aikanaan kohdistuivat vanhempien kollegojen osalta itseeni. Ärsyttää vain joskus tietämättömyys asioista sekä tekniikan tuntemuksen heikko taso. Nykyaikana kun kaikki tekniset laskelmat niin lujuuden kuin materiaalienkin suhteen tehdään tietokoneilla. Olen havainnut nuoren polven puutteena sen ettei heidän käsityskykynsä kykene liikkumaan oikeassa mittasuhteessa saatuihin tuloksiin. Eli tarkoitan kun tietokoneen antama tulos tulee niin pitäisihän se nähdä jo otsallaankin että koneelle annettuissa tiedoissa on perustuvaa laatua oleva virhe.

Olen tekniikan tohtori ja professori IT- ja matematiikka-alalla. Siis alani on tarkemmin sanottuna matemaattinen informaatioteknologia. Lisäksi olen IT-alan yrittäjä. Saan soveltaa monipuolisesti tosi paljon niitä oppeja, joita olen opiskellut TKK:lla. Työ on matemaattisloogisesti vaativaa, luovaa ja bisnes-henkistä. Ja lisäksi 100%:sti vapaata ja stressitöntä. Opin koko ajan uutta, esim. markkinointia mitä kehittämiini tuotteisiin tulee. Saan matkustaa kaikissa teollisuusmaissa mutta myös kehittyvissä talouksissa. Siksi tiedänkin gourmet-ruoista tosi paljon, samoin eri maiden kulttuureista ja arkielämän tavoista. Olen monopoliasemassa olevien tuotteiden vuoksi miljonääri ja vaurastun koko ajan. Työni seurauksena fiksuja kavereita ja tasokkaita naisystäviä on todella paljon. Esim. kesähuvilallamme vierailee kavereita useita henkilöitä viikossa. Kaiken tämän ja myös monen muun seikan johdosta työni on iki-ihanaa.

TEEN TÖITÄ KOTONA.. OLEN SIIS TAIDEMAALARI.. HANKIN PALJON RAHAA.. JA RAKASTAN MAALATA :))

Opetustyö on ihanaa - juuri tällä hetkellä. Olen toooosi onnellinen.

Hienoa että foorumeilta löytyy tällaistakin positiivisuutta! Yleensä ensimmäiseen kymmeneen kommenttiin mahtuu hyvin monia "kivat sulle", "hyvin eräitä lykästää" -kommentteja. Itsekin rakastan työtäni jossa saa olla luova, analyyttinen, laskelmoiva, heittäytyvä, saa matkustella, tavata uusia ihmisiä, liukuvat työajat, ja palkka kohdallaan, hieno työympäristö ja hienot työkaverit. Olen etuoikeutettu. Kiitos!

Mulla on viha-rakkaussuhde ravintola-alaan. Olen opiskellutkin pari kertaa mutta aina palaan takaisin ravintolaan. Parasta duunissa on työkaverit! :)

Miulla oli tänään rokulipäivä. Joulu meni vähän pitkäksi. Huomenna verstaalle.

Itse nautin työstäni ja olen siis koulupsykologi :)

Sairaanhoitajana. Nyt olen työpaikassa jossa ei ole koko ajan hirveä kiire. Suorastaan rakastan tätä työtä! Osastolla työ oli kaaoksen hallinnan yrittämistä. Nyt saan keskittyä työhöni.

Olisin onnellinen tubettajana, silloin tällöin tekisi videota ja rahaa kilisee tilille vaikka nukkuessa kun niitä katsottaisiin ympäri maailman.
Valitettavasti kanava ei vetänytkään katsojia lähellekään nyt vaadittavaa määrää, tuhat tilaajaa ja 4000 tuntia katsonta-aikaa vuodessa joten vastenmielinen töissä raataminen vaan jatkuu :/ Vituttaa tällainen huonolla palkalla raataminen, kyllä jyrsii ja pilaa elämänlaadun täysin. Vapaa-ajalla on liian väsynyt tehdäkseen mitään mielenkiintoista. Kroppakin alkaa mennä paskaksi, jossain vaiheessa tämä paska on lopetettava...
Ei kyllä mikään muukaan ole elämässä mennyt minun edun mukaisesti, aina joudun vaan sellaiseen vastenmieliseen tilanteeseen mihin en olisi halunnut ja mitä olen jopa yrittänyt vältellä mutta ei sitten millään onnistu sellainen mitä itse haluaisin >_<!! On se perkele vittumaista tällainen elämä!!

Tähänkös kirjoitukset loppuivat?
Olin samalla työnantajalla kolme vuosikymmentä. Tein minkä pystyin, illatkin pakkasi menemään työssä. Moneen suuntaan piti ehtiä ja järjestelyt olisivat voineet olla fiksummat, mutta parannusehdotuksista loukkaannuttiin.
Ollessani lähdössä hiukan ennenaikaisesti eläkkeelle, yritettiin uhkauksin se estää. Olin varmaan yksinkertainen ja arka, kun katsoin hyvän toiminnan ja vallitsevan käytännön eron niin suureksi ettei siihen voi puuttua eikä jaksa sitä sietää.
Poistuessani sanottiin " Et kyllä paljon kertonut mitä haluaisit tehdä."

Maatalous. On se niin nannaa painaa jyrällä vauhilla kovaan takatuuleen kuivalla savipellolla - pölyverho peittää edestä näkyvyyden ... voi voi nyt MENI MUNAT ja KANAT! Heheheee.
NYT TULEE JYRÄÄ, ettekö näeeeee.
Taustamusiikkina Bad Boys Bad Boys ... Whats y gonna do when they come for YYYYYYY.
Siipirikko ... raato ... raato ... MUNATON NARTTU. Kruts!
Niin, tarkoituksenahan ei ollut aiheuttaa massiivista eroosiota ja luontokatastrofia. No, vahinkoja sattuu.
Ei ole pitkään aikaan ollut yhtä hauskaa, joku aika kun suon kaivinkonella kaivoin pois häiritsemästä, niin se oli aika lähellä ... JYTKYY JYTKYY vaan ei UPPOOOOOO.

Mä oon tehnyt uinninvalvojan töitä isossa kuntakeskuksessa ennenkin. Silloin lähdin katselemaan josko ruoho olisi muualla vihreämpää. Kaduin päätöstäni vuosia. Nyt pääsin palaamaan omaan hommaan ja en voisi olla tyytyväisempi. Missään työpaikassa en tuntenut oloani hyväksi ja kaipasin aina takaisin.

Paikkahan on surkea, mutta sillä pärjää. Rakastan työtäni ja pidän sitä tärkeänä. Olen hyvä asiakkaiden kanssa ja ajatus siitä, että turvaa jonkun henkeä ja pelastaa hengen tarvittaessa on upeaa! Työkaverit ovat kuin toinen perhe ja uintikeskus kuin toinen olohuone. En enää koskaan lähde! Paitsi kouluttautumaan vauvauinti- vesijumppaohjaajaksi...ehkä.

En ole koskaan halunnut tehdä mitään työtä, kuitenkin tein töitä yli 20 vuotta hammasta purren. Joka työsuhteessa erilaisissa tehtävissä, olen myös ollut pitkissäkin työsuhteissa kuten yli 14 vuotta ja voin sanoa että vitutti joka päivä, joten työ ei ole minua varten ja siksi olenkin mielelläni vain kotona ja harrastelen kyllä kaikkea mikä vain kiinnostaa.

Nyt on kivaa ja hermo lepää ja muuten en ole perseaukinen luuseri jos sen meinasit seuraavaksi sanoa. Voinkin sanoa että olet itse luuseri kun teet mitä et halua tehdä työksesi mutta teet kuitenkin ja kärsit joka päivä siitä ihan helvetisti, minun ei tarvitse tehdä mitään.

Syyllistämisen voit lähettää Sipilän poppoolle ja kertoa ettei kiinnosta kiky talkoot eikä muutkaan työelämän heikennykset, kaltaisiani on jo tuhansia Suomessa ja joka päivä tulee vain lisää.

Nostan tietenkin kaikki yhteiskunnan tuet mitä irti lähtee kokoomuksen tyyliin, mitä isot edellä niin me muutkin perässä. Sitä saa mitä tilaa.

Kokeile omavarais taloutta ainakin osaksi elämää,mulla se auttoi sain 62 v eläkeanomuksen hylättynä.teillä nuoremmilla ikäpolvilta on viety eläkkeet.haistattaakaa paskat koko yhteiskunnalle.tehkää ruoka itse.käykää ulkomailla välillä,avaa silmiä kummasti.itse tekemällä pääsee pitkälle.Elämässä on paljon mahdollisuusia,kun unohtaa yhteiskunnan ja ahneet politikot omat tulot 430ekua kuussa

Mitkä asiat sinua kiinnostavat, kun sinulla on aikaa? Ja monesti on niin, että se arkinen puurtaminen töissä, on sitä kun tekee rutiinilla hommat pois alta. Miksi? Koska siitä saa palkkaa.
Palkan takia valtaosa ihmisistä tekee työtään. Oletko koskaan ajatellut yrittäjyyttä, ja jos olet, niin millä alalla? Tuossa pohdittavaa.

Mieluiten tekisin jotain toimistotyötä, jossa saa istua ja olla itsekseen.

Minua vadelmattaa lukea näitä menestystarinoita.

Olen sairaanhoitaja. Nuorena olin kymmenen vuotta valmistumiseni jälkeen töissä erikoissairaanhoidossa eri osastoilla. Sitten mieheni alkoi tekemään töitä ulkomailla. Asuin mieheni töiden takia kuudessa eri maassa, enkä tehnyt ulkomaills ollessani ollenkaan hoitotyötä. Sitten, kun mieheni lopetti ulkomaanprojektit. Suoritin amk tutkinnon sairaanhoitaja koulutuksen lisäksi. Mutta en tiedä nyt, mitä sillä tekisin. Olen tehnyt nyt keikkatyötä. Tällä hetkellä minulla ei ole ivluvat voimassa, joten teen lähihoitajan ja iv luvattoman sairaanhoitajantöitä. En tiedä, suoritanko enää ivlupia. Olen tällä tavalla tykännyt hoitotyöstä, mutta jos olisin aina joutunut tekemään hoitotyötä. En olisi jaksanut enkä tykännyt.