Niin, että missä menee raja, koska pitäisi lakata puolustamasta itseään ja uhrautua sopuisan yhteiselon nimissä?
Mä vastaan kuten aiemminkin - tampion ja v.itun tyhmän välissä. Ongelma lähtee ajatusmaailmasta - silloin kun tarve puolustautua ja uhrautuminen kulkevat samassa lauseessa on turha enää kysyä rajaa - se on jo ylitetty.
Ero on siinä että puolustaako mielipidettä ja sanomaansa vai puolustaako jotakin epämääräistä mainetta. Joskus nämä vain sekoittuvat niin pahasti, että niitä ei enää erota toisistaan.
Eli kysymystä täytyy rajoittaa, jotta voimme edes aloittaa asiasta keskustelun.
0Äänestä
käräjätuomari
UPDATE_8170427 kirjoitti:
Mä vastaan kuten aiemminkin - tampion ja v.itun tyhmän välissä. Ongelma lähtee ajatusmaailmasta - silloin kun tarve puolustautua ja uhrautuminen kulkevat samassa lauseessa on turha enää kysyä rajaa - se on jo ylitetty.
Ero on siinä että puolustaako mielipidettä ja sanomaansa vai puolustaako jotakin epämääräistä mainetta. Joskus nämä vain sekoittuvat niin pahasti, että niitä ei enää erota toisistaan.
Eli kysymystä täytyy rajoittaa, jotta voimme edes aloittaa asiasta keskustelun.
Periaatteet on liian laaja ja hengen puolustaminenkin pahimmillaan. Onko esim. ennakoiva sota (naapurin ennakoiva tappaminen) liian kärkästä - mun mielestä on. Periaatteet tarkoittanee sitä et kaksi oikeassa olevaa vetää toisiaan turpaansa.
0Äänestä
käräjätuomari
UPDATE_8170427 kirjoitti:
Periaatteet on liian laaja ja hengen puolustaminenkin pahimmillaan. Onko esim. ennakoiva sota (naapurin ennakoiva tappaminen) liian kärkästä - mun mielestä on. Periaatteet tarkoittanee sitä et kaksi oikeassa olevaa vetää toisiaan turpaansa.
Entä yleinen oikeudenmukaisuus? Taistelee yleisen oikeudenmukaisuuden puolesta omasta maineestaan (tai maineen menettämisestään) piittaamatta.
Ei, vaan aina, kun kokee tilanteen sen kaltaiseksi.
Paino sanalla kokee. Mä koen et rakennekynsien katkeaminen on yleisen oikeudenmukaisuuden rappio - ne ei saa katketa ja tapan kenet hyvänsä asiani puolesta.
0Äänestä
käräjätuomari
UPDATE_8170427 kirjoitti:
Yleinen oikeudenmukaisuus?
Niin. Pyrkii tasoittamaan tietä niille, jotka joutuvat tulevaisuudessa samanlaisiin tilanteisiin. Esim. tuomalla julki muiden ihmisten pahat teot.
0Äänestä
käräjätuomari
UPDATE_8170427 kirjoitti:
Paino sanalla kokee. Mä koen et rakennekynsien katkeaminen on yleisen oikeudenmukaisuuden rappio - ne ei saa katketa ja tapan kenet hyvänsä asiani puolesta.
Aina on tilanteita, joista voi oppia. Jotkut eivät edes iän myötä opi asioita, jos heidän kalloonsa ei taota asioita vähän voimallisemmin. Jos joutuu tällaisten kovakalloisten kanssa tekemisiin, niin eikö ole hyvä laittaa heitä vähän ojennukseen yleisen hyvän nimissä?
Aina on tilanteita, joista voi oppia. Jotkut eivät edes iän myötä opi asioita, jos heidän kalloonsa ei taota asioita vähän voimallisemmin. Jos joutuu tällaisten kovakalloisten kanssa tekemisiin, niin eikö ole hyvä laittaa heitä vähän ojennukseen yleisen hyvän nimissä?
Esim. maantiellä kandee harjoittaa pientä liikenneopetusta. No toki sillekin on paikkansa, mutta mites jos kaksi kovakalloa kohtaa - kuinka tietää et itse ei ole juuri sitä? Kannattaako älykkäämmän väistää?
Esim. jos exä on vittumainen niin muistaa kertoa sen lähitorilla. Entäs jos homma onkin päinvastoin, mutta itse on vaan aivan liian sokea?
Minä näkisin parempana vaihtoehtona kertoa miten jotkut "pahat" ihmiset toimii sen sijaan että sormella osoittaisin. Ne tietyt kaavat kun tuppaa toistumaan...
0Äänestä
käräjätuomari
UPDATE_8170427 kirjoitti:
Esim. jos exä on vittumainen niin muistaa kertoa sen lähitorilla. Entäs jos homma onkin päinvastoin, mutta itse on vaan aivan liian sokea?
Eeeei noin vaan niin, että hakee ratkaisua virallisia teitä, sillä mistään pikkuasioista ei sentään puhuta. Exä voi sitten juoruilla turuilla ja toreilla ja hakea sympatiaa sitä kautta, jos kokee sen enemmän omaksi tavakseen.
Eeeei noin vaan niin, että hakee ratkaisua virallisia teitä, sillä mistään pikkuasioista ei sentään puhuta. Exä voi sitten juoruilla turuilla ja toreilla ja hakea sympatiaa sitä kautta, jos kokee sen enemmän omaksi tavakseen.
Ok. Mä uskon et on tapauksia jolloin kandee hakea apua oikeudelta. Esim. oma pikku stalkkeri ei välttämättä ymmärrä sanaa vaan voi vaati poliisin/oikeuslaitoksen väliintuloa. Tosin sekin tehoaa vaan keskikovaan päähän - tosi kovat ei taivu ennen tuhkausta. Enkä silti kannata kuolemantuomiota.
Entä yleinen oikeudenmukaisuus? Taistelee yleisen oikeudenmukaisuuden puolesta omasta maineestaan (tai maineen menettämisestään) piittaamatta.
No silloin kannattaisi mennä mukaan taistelemaan jos oikeudenmukaisuus on kerran uhattuna.
Miksi olet niin huono että nöyristelet vääryydelle? Häpeä ja mene sen puolelle joka ei moista heikkoutta itsessään suvaitse. Hän on se jonka pitäisi opettaa sinua.
0Äänestä
käräjätuomari
UPDATE_8577284 kirjoitti:
No silloin kannattaisi mennä mukaan taistelemaan jos oikeudenmukaisuus on kerran uhattuna.
Miksi olet niin huono että nöyristelet vääryydelle? Häpeä ja mene sen puolelle joka ei moista heikkoutta itsessään suvaitse. Hän on se jonka pitäisi opettaa sinua.
Luulen, että tältä palstalta löytyy minua parempia asiantuntijoita tässä asiassa. Sellaisia kärkkäitä itsensä puolustajia. Jos minä alkaisin asiaan vastausta miettimään, se olisi vaan sellaista spekulointia...
Luulen, että tältä palstalta löytyy minua parempia asiantuntijoita tässä asiassa. Sellaisia kärkkäitä itsensä puolustajia. Jos minä alkaisin asiaan vastausta miettimään, se olisi vaan sellaista spekulointia...
Mut jos haluat kuulla mun spekulointeja, niin kerro yksi esimerkki liian kärkkäästä itsensä puolustamisesta. Voidaan sitten yhdessä miettiä syy sellaiseen.
0Äänestä
käräjätuomari
old_profile_48636 kirjoitti:
Mut jos haluat kuulla mun spekulointeja, niin kerro yksi esimerkki liian kärkkäästä itsensä puolustamisesta. Voidaan sitten yhdessä miettiä syy sellaiseen.
No, jos hankkiutuu vaikkapa vuosittain käräjille riitelemään asioista.
No, jos hankkiutuu vaikkapa vuosittain käräjille riitelemään asioista.
Mistä asioista? Kaipais vähän tarkennusta.
Voittaako tai häviääkö ne jutut käräjillä?
0Äänestä
käräjätuomari
UPDATE_8170427 kirjoitti:
Mistä syystä?
En minä tiedä, mistä syystä, mutta tempaisin hatusta tuollaisen oletetun määritelmän, joka saisi minut kenties vakuuttumaan siitä, että henkilö on liian kärkäs puolustamaan itseään sen sijaan, että hankkiutuisi vaikkapa eroon vaikeista ihmisistä.
En minä tiedä, mistä syystä, mutta tempaisin hatusta tuollaisen oletetun määritelmän, joka saisi minut kenties vakuuttumaan siitä, että henkilö on liian kärkäs puolustamaan itseään sen sijaan, että hankkiutuisi vaikkapa eroon vaikeista ihmisistä.
Noh. Jos on riittävästi rahaa ja hyvä asianajaja, niin luulisin mahdollisuuksien paranevan huomattavasti. Mutta tapahtuuko siinä oikeus? Siis käräjillä yleensä. Kuin usein oikeudessa oikeus toteutuu? Mulla ei ole oikeastaan mitään hajua siitä, paitsi sen verran ettei se oikeudenkäynti välttämättä takaa oikeuden tapahtumista. Laillisuuden ja laittomuuden ehkä kykenee erottamaan, mutta onko laillisuus synonyymi oikeudelle...?
Minusta on lähes aina huonompi juttu, jos käräjille asti täytyy mennä erimielisyyksiä ratkomaan. Mut minkäs teet? Sellaisia jääräpäitä monet ovat. Eivät pääse keskenään yhteisymmärrykseen...
Voiko edes olla muuta kuin omassa sisäisessä merkityksessään? Järjestäytyneen rikollisuuden sisäisen oikeuskäsitys ei ole yhtenevä valtion oikeuskäsityksen kanssa, mutta voi silti oikeudenmukainen.
0Äänestä
jkrytu
old_profile_48636 kirjoitti:
Onko minkään maan oikeuslaitos oikeudenmukainen?
Ei taida olla ja sitä ei ole helppo hyväksyä, eikä myöskään Suomen yliopistoistituuttia, jonka luulin olevan sivistyksen ja korkeimman tieteellisyyden kehto, jossa tehdään ja ihmiset ovat pyytettömiä tieteen ja toistensa edessä.
0Äänestä
1plus4=vaikee
Vaikea sanoa ja ehkä määrittelykysymys.
Puolustamisen kun voi ymmärtää vaatimukseksi saada olla sitä mieltä kuin on tai toimia kuin toimii ilman vaikutusta muihin. Tai se voi olla muihin kohdistuvaa vaatimusta sopeutua.
Jälkimmäistä voi ainakin olla liikaa. Ehkä sitä toistakin.
0Äänestä
ettäknäkemistäon
Jos puutut tai kristisoit liikaa ammattilaisten työtä, niin jäynän teko alkaa, porukasta löytyy aina muutama kaveri tekemään sitä. Tietyissä ammattikunnissa on henkisesti kypsymätöntä, tasapainotonta ihmisväkeä töissä, liikaa sellaisia samassa paikassa, että sääliksi käy asiakkaita.
0Äänestä
tikru..
Riippuu vähän asiasta.
0Äänestä
tikru..
Kun on asioita, jotka kannattaa jättää noteeraamatta ja on asioita joita ei vaan voi jättää noteeraamatta. Kannattaminen on toissijaista. :-)
Tosin epäilen sen noteeramattomuutesi kestävyyttä...
0Äänestä
tikru..
old_profile_48636 kirjoitti:
Kauan se sulla kestikin.
Tosin epäilen sen noteeramattomuutesi kestävyyttä...
Tai sit sä otat mut liian vakavasti. :-)
0Äänestä
ettänäkemistäon
Kumpaan to tahallinen jäynän teko kuuluu?
0Äänestä
y.b..
On paikkoja, jossa se kääntyy itseään vastaan. Joskus on vaan helpompi ja järkevämpi olla puolustamatta itseään. Voi miettiä, että onko sillä mitään väliä, jos joku jää väärään luuloon minusta, että en puolusta itseäni, koska olen väärässä, heikoilla, toinen on osunut arkaan paikkaan tms. Riippuu siis täysin siitä, kuka se on, ketä vastaan pitäisi puolustautua. Joskus voi olla parempikin, että se toinen osapuoli jää väärään luuloon, tai ns."voitolle".
0Äänestä
käräjätuomari
Entä, jos "virallisesti" olisit oikeassa ja oikeutettu korvauksiin. Sittenkinkö antaisit toisen voittaa?
0Äänestä
y.b..
käräjätuomari kirjoitti:
Entä, jos "virallisesti" olisit oikeassa ja oikeutettu korvauksiin. Sittenkinkö antaisit toisen voittaa?
En tietenkään. Niinkuin sanoin, riippuu siitä täysin, kuka toinen osapuoli on. Jaksanko nähdä vaivaa oikaisuun, puolustamiseen jne. Joskus on vain hauskaa, että se toinen osapuoli luulee voittavansa. mut nyt häivyn :)
0Äänestä
tikru..
y.b.. kirjoitti:
En tietenkään. Niinkuin sanoin, riippuu siitä täysin, kuka toinen osapuoli on. Jaksanko nähdä vaivaa oikaisuun, puolustamiseen jne. Joskus on vain hauskaa, että se toinen osapuoli luulee voittavansa. mut nyt häivyn :)
Tai on vaan hauskaa, et se saa jankuttaa jankuttamistaan. Ja aina tulee vastaan takas. Sekin on joskus hauskaa. :-)
Sensijaan muut voivat olla liian laisikoja ja paatuneita auttamaan, jolloin vika ei ole siinä joka pyrkii puolustautumaan - vaan kokonaisyhteisön kertakaikkisessa arvonpuutteessa.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Mitä vittua sä tarkoitat? Yrität sä syyllistää mua jotenkin? Ite oot kärkäs.
Niin, että missä menee raja, koska pitäisi lakata puolustamasta itseään ja uhrautua sopuisan yhteiselon nimissä?
Mä vastaan kuten aiemminkin - tampion ja v.itun tyhmän välissä. Ongelma lähtee ajatusmaailmasta - silloin kun tarve puolustautua ja uhrautuminen kulkevat samassa lauseessa on turha enää kysyä rajaa - se on jo ylitetty.
Ero on siinä että puolustaako mielipidettä ja sanomaansa vai puolustaako jotakin epämääräistä mainetta. Joskus nämä vain sekoittuvat niin pahasti, että niitä ei enää erota toisistaan.
Eli kysymystä täytyy rajoittaa, jotta voimme edes aloittaa asiasta keskustelun.
No, kuten omia periaatteitaan ja henkeään.
Periaatteet on liian laaja ja hengen puolustaminenkin pahimmillaan. Onko esim. ennakoiva sota (naapurin ennakoiva tappaminen) liian kärkästä - mun mielestä on. Periaatteet tarkoittanee sitä et kaksi oikeassa olevaa vetää toisiaan turpaansa.
Entä yleinen oikeudenmukaisuus? Taistelee yleisen oikeudenmukaisuuden puolesta omasta maineestaan (tai maineen menettämisestään) piittaamatta.
Fanaattisesti?
Ei, vaan aina, kun kokee tilanteen sen kaltaiseksi.
Yleinen oikeudenmukaisuus?
Kuin usein? Useita kertoja päivässä?
Paino sanalla kokee. Mä koen et rakennekynsien katkeaminen on yleisen oikeudenmukaisuuden rappio - ne ei saa katketa ja tapan kenet hyvänsä asiani puolesta.
Niin. Pyrkii tasoittamaan tietä niille, jotka joutuvat tulevaisuudessa samanlaisiin tilanteisiin. Esim. tuomalla julki muiden ihmisten pahat teot.
Aina on tilanteita, joista voi oppia. Jotkut eivät edes iän myötä opi asioita, jos heidän kalloonsa ei taota asioita vähän voimallisemmin.
Jos joutuu tällaisten kovakalloisten kanssa tekemisiin, niin eikö ole hyvä laittaa heitä vähän ojennukseen yleisen hyvän nimissä?
Esim. maantiellä kandee harjoittaa pientä liikenneopetusta. No toki sillekin on paikkansa, mutta mites jos kaksi kovakalloa kohtaa - kuinka tietää et itse ei ole juuri sitä? Kannattaako älykkäämmän väistää?
Esim. jos exä on vittumainen niin muistaa kertoa sen lähitorilla. Entäs jos homma onkin päinvastoin, mutta itse on vaan aivan liian sokea?
Minä näkisin parempana vaihtoehtona kertoa miten jotkut "pahat" ihmiset toimii sen sijaan että sormella osoittaisin. Ne tietyt kaavat kun tuppaa toistumaan...
Eeeei noin vaan niin, että hakee ratkaisua virallisia teitä, sillä mistään pikkuasioista ei sentään puhuta. Exä voi sitten juoruilla turuilla ja toreilla ja hakea sympatiaa sitä kautta, jos kokee sen enemmän omaksi tavakseen.
Ok. Mä uskon et on tapauksia jolloin kandee hakea apua oikeudelta. Esim. oma pikku stalkkeri ei välttämättä ymmärrä sanaa vaan voi vaati poliisin/oikeuslaitoksen väliintuloa. Tosin sekin tehoaa vaan keskikovaan päähän - tosi kovat ei taivu ennen tuhkausta. Enkä silti kannata kuolemantuomiota.
No silloin kannattaisi mennä mukaan taistelemaan jos oikeudenmukaisuus on kerran uhattuna.
Miksi olet niin huono että nöyristelet vääryydelle? Häpeä ja mene sen puolelle joka ei moista heikkoutta itsessään suvaitse. Hän on se jonka pitäisi opettaa sinua.
Missä on nöyristelty?
Mielestäni kysymys kuuluu, että MIKSI joku ihminen on liian kärkäs puolustamaan itseään?
No, osaatko sanoa?
Luulen, että tältä palstalta löytyy minua parempia asiantuntijoita tässä asiassa. Sellaisia kärkkäitä itsensä puolustajia. Jos minä alkaisin asiaan vastausta miettimään, se olisi vaan sellaista spekulointia...
Mut jos haluat kuulla mun spekulointeja, niin kerro yksi esimerkki liian kärkkäästä itsensä puolustamisesta. Voidaan sitten yhdessä miettiä syy sellaiseen.
No, jos hankkiutuu vaikkapa vuosittain käräjille riitelemään asioista.
Mistä syystä?
Mistä asioista? Kaipais vähän tarkennusta.
Voittaako tai häviääkö ne jutut käräjillä?
En minä tiedä, mistä syystä, mutta tempaisin hatusta tuollaisen oletetun määritelmän, joka saisi minut kenties vakuuttumaan siitä, että henkilö on liian kärkäs puolustamaan itseään sen sijaan, että hankkiutuisi vaikkapa eroon vaikeista ihmisistä.
Kenties miten milloinkin.
Noniin. Se siitä...
Mä käytän hihaa - joo ehkä ei.
Eikö käräjinti ole vähän arpapeliin verrattavaa?
Noh. Jos on riittävästi rahaa ja hyvä asianajaja, niin luulisin mahdollisuuksien paranevan huomattavasti. Mutta tapahtuuko siinä oikeus? Siis käräjillä yleensä. Kuin usein oikeudessa oikeus toteutuu? Mulla ei ole oikeastaan mitään hajua siitä, paitsi sen verran ettei se oikeudenkäynti välttämättä takaa oikeuden tapahtumista. Laillisuuden ja laittomuuden ehkä kykenee erottamaan, mutta onko laillisuus synonyymi oikeudelle...?
Minusta on lähes aina huonompi juttu, jos käräjille asti täytyy mennä erimielisyyksiä ratkomaan. Mut minkäs teet? Sellaisia jääräpäitä monet ovat. Eivät pääse keskenään yhteisymmärrykseen...
No ei.
Tähän väliin haluan sanoa, että Suomen oikeuslaitos ei ole oikeudenmukainen, Suomen oikeuslaitos on "vahvemman" puolella.
Onko minkään maan oikeuslaitos oikeudenmukainen?
Voiko edes olla muuta kuin omassa sisäisessä merkityksessään? Järjestäytyneen rikollisuuden sisäisen oikeuskäsitys ei ole yhtenevä valtion oikeuskäsityksen kanssa, mutta voi silti oikeudenmukainen.
Ei taida olla ja sitä ei ole helppo hyväksyä, eikä myöskään Suomen yliopistoistituuttia, jonka luulin olevan sivistyksen ja korkeimman tieteellisyyden kehto, jossa tehdään ja ihmiset ovat pyytettömiä tieteen ja toistensa edessä.
Vaikea sanoa ja ehkä määrittelykysymys.
Puolustamisen kun voi ymmärtää vaatimukseksi saada olla sitä mieltä kuin on tai toimia kuin toimii ilman vaikutusta muihin. Tai se voi olla muihin kohdistuvaa vaatimusta sopeutua.
Jälkimmäistä voi ainakin olla liikaa. Ehkä sitä toistakin.
Jos puutut tai kristisoit liikaa ammattilaisten työtä, niin jäynän teko alkaa, porukasta löytyy aina muutama kaveri tekemään sitä. Tietyissä ammattikunnissa on henkisesti kypsymätöntä, tasapainotonta ihmisväkeä töissä, liikaa sellaisia samassa paikassa, että sääliksi käy asiakkaita.
Riippuu vähän asiasta.
Kun on asioita, jotka kannattaa jättää noteeraamatta ja on asioita joita ei vaan voi jättää noteeraamatta. Kannattaminen on toissijaista. :-)
Eli kaikki, mikä liittyy sinuun ja sinun parisuhteeseen, on jotain mitä ei kannata jättää noteraamatta?
Muiden ehkä kannattaa, mun ei ehkä kannata.
Aha... No hyvä, Nyt alat itsekin huomaamaan sen kannattamattomuuden...
Mainiota. Osoitus että säkin opit uutta.
Tai mäkin, kummin vaan.
Kauan se sulla kestikin.
Tosin epäilen sen noteeramattomuutesi kestävyyttä...
Tai sit sä otat mut liian vakavasti. :-)
Kumpaan to tahallinen jäynän teko kuuluu?
On paikkoja, jossa se kääntyy itseään vastaan. Joskus on vaan helpompi ja järkevämpi olla puolustamatta itseään. Voi miettiä, että onko sillä mitään väliä, jos joku jää väärään luuloon minusta, että en puolusta itseäni, koska olen väärässä, heikoilla, toinen on osunut arkaan paikkaan tms. Riippuu siis täysin siitä, kuka se on, ketä vastaan pitäisi puolustautua. Joskus voi olla parempikin, että se toinen osapuoli jää väärään luuloon, tai ns."voitolle".
Entä, jos "virallisesti" olisit oikeassa ja oikeutettu korvauksiin. Sittenkinkö antaisit toisen voittaa?
En tietenkään. Niinkuin sanoin, riippuu siitä täysin, kuka toinen osapuoli on. Jaksanko nähdä vaivaa oikaisuun, puolustamiseen jne. Joskus on vain hauskaa, että se toinen osapuoli luulee voittavansa. mut nyt häivyn :)
Tai on vaan hauskaa, et se saa jankuttaa jankuttamistaan. Ja aina tulee vastaan takas. Sekin on joskus hauskaa. :-)
Ei tietenkään jos häntä kohjtaa vääryys.
Sensijaan muut voivat olla liian laisikoja ja paatuneita auttamaan, jolloin vika ei ole siinä joka pyrkii puolustautumaan - vaan kokonaisyhteisön kertakaikkisessa arvonpuutteessa.