Mulla on omasta mielestäni aika normaalit välit isän puolen sukulaisiini.
Isän kanssa soitellaan joskus, nähdään kun ollaan samalla paikkakunnalla ja joskus hankkiudutaan erikseen samoille seuduille ihan tarkoituksella.
Isän äidin luona käyn aina kun olen hänen asuinpaikallaan ja soittelen pari kertaa kuussa.
Isän sisarusten eli tätieni ja setieni kanssa en soittele mutta joskus lähetän valokuvia ja jos menen heidän lähelleen ja vaikka syödään yhdessä. Kesällä jonkun kesäpaikassa saunotaan ja otetaan vähän kaljaa.
Serkkujen kanssa vaihtelee. Yhtä tapaan vain hautajaisissa ja vastaavissa.
Muiden kanssa ollaan facebook-kavereita ja kierrätetään muksujen tavaraa ja kesällä jos on joku tapahtuma yritetään mennä samaan aikaan tai tehdään joku piknik tms. Asutaan kaukana toisistamme.
Näiden lisäksi on yksi serkku, tuon ei-yhteyttä pitävän sisko itse asiassa.
Hänellä on ulkopuolisuuden tunne, jota hän jauhaa jatkuvasti. Hän muistaa AINA mainita ja marmattaa miten hänelle ei ole kerrottu jostakin asiasta (josta ei välttämättä ole puhuttu muidenkaan kanssa) ja miten hänen luna ei käydä jne. On tullut tunne että hän paisuttelee meidän muiden yhteenkuuluvuutta, että me jotenkin ollaan bestiksiä ja nuohataan paita ja perse -mentaliteetilla.
Näin ei ole. Ja olipa välit muihin sukulaisiin mitä vain, niin en koe että tämän yhden serkun tulisi saada sanella koko sukuhaaralle kuka saa olla yhteyksissä ja kehen.
Mitä vinkkejä tai ajatuksia teillä on?
Isän kanssa soitellaan joskus, nähdään kun ollaan samalla paikkakunnalla ja joskus hankkiudutaan erikseen samoille seuduille ihan tarkoituksella.
Isän äidin luona käyn aina kun olen hänen asuinpaikallaan ja soittelen pari kertaa kuussa.
Isän sisarusten eli tätieni ja setieni kanssa en soittele mutta joskus lähetän valokuvia ja jos menen heidän lähelleen ja vaikka syödään yhdessä. Kesällä jonkun kesäpaikassa saunotaan ja otetaan vähän kaljaa.
Serkkujen kanssa vaihtelee. Yhtä tapaan vain hautajaisissa ja vastaavissa.
Muiden kanssa ollaan facebook-kavereita ja kierrätetään muksujen tavaraa ja kesällä jos on joku tapahtuma yritetään mennä samaan aikaan tai tehdään joku piknik tms. Asutaan kaukana toisistamme.
Näiden lisäksi on yksi serkku, tuon ei-yhteyttä pitävän sisko itse asiassa.
Hänellä on ulkopuolisuuden tunne, jota hän jauhaa jatkuvasti. Hän muistaa AINA mainita ja marmattaa miten hänelle ei ole kerrottu jostakin asiasta (josta ei välttämättä ole puhuttu muidenkaan kanssa) ja miten hänen luna ei käydä jne. On tullut tunne että hän paisuttelee meidän muiden yhteenkuuluvuutta, että me jotenkin ollaan bestiksiä ja nuohataan paita ja perse -mentaliteetilla.
Näin ei ole. Ja olipa välit muihin sukulaisiin mitä vain, niin en koe että tämän yhden serkun tulisi saada sanella koko sukuhaaralle kuka saa olla yhteyksissä ja kehen.
Mitä vinkkejä tai ajatuksia teillä on?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tapa se.
Tämä sinun ongelmasi ei mene jakeluun alkuunkaan. En oikein usko näihin koko sukuhaara vastaan yksi kamala tyyppi-juttuihin. Herää epäilys, että ongelma onkin lähinnä sinun ja hänen välillä. Ja jos olisikin niin, että koko muu suku olisi häntä vastaan ja aiheuttaisi tämän hänen ulkopuolisuuden tunteensa, olisi hän mielestäni uhri jota pitäisi paremmin sääliä ja auttaa kuin parjata täällä nettipalstalla. Ja vaikka häntä ei oikeasti syrjittäisi riittää että hänellä on se tunne.
Oletko koskaan tuntenut itseäsi ulkopuoliseksi, muiden syrjimäksi? Jos olet, tiedät että se ei ole kiva tunne. Miksi aiheuttaa se jollekin toiselle? Ja miksei auttaa häntä siitä tunteesta eroon?
likka, sana joka särähtää korvassani.....
tyttö, nainen,neito ovat paljon kauniimpia sanoja.
ehkä sä nautit tuosta hänen ulkopuolisuuden tunteesta?
vai tunnetko huonoa omaatuntoa hänen ulkopuolisuuden tunteesta?
jokainen olkoon yhteyksissä kenen kanssa haluaa ja kenen kanssa juttu toimii.
miksi näistä ihmis- ja sukulaissuhteista tehdään niin hankalia?
Emppä tiiä, sano ett kattoo vähemmän Amerikkalaisia TV sarjoja
taitaapi olla tuo aloittaja, jonka pitäisi katso vähemmän niitä leffoja.