Mieheni jäi kiinni pettämisestä. Väittää ettei suhde sisältänyt seksiä. Mun on hyvin vaikea tuohon uskoa, sillä jos valehteli muusta yhteydenpidosta niin miksi muka paljastaisi jos oli seksiä? Tätä on nyt puitu ja keskusteltu pääsemättä mihinkään tulokseen. Samat asiat pyörii päässä jatkuvasti. Kumpikaan emme tahtoisi erota. On vaan niin pirun vaikea luottaa koska hän valehteli mulle kauan. Eikä itse paljastanut suhdetta vaan se paljastui muuta kautta. Valheita valheiden perään. Mitään uutta keskusteluissamme ei ole tullut esille. Tätä nyt puitu jo yli kolme kuukautta. Koko kesä mennyt pilalle tämän takia.
Kuinka koskaan enää voin luottaa mieheeni, vai voinko? Hän sanoo ehdoksi jos jatkamme yhdessä, että häntä ei saa kytätä. Sanoin hänelle, että mielestäni hän voi siihen vaikuttaa omalla käytöksellään. Jos on avoin, eikä ole liimattuna puhelimeensa jatkuvasti, ei tule epäilyksen olo. Mutta jos pitää kulkea ihan joka paikassa puhelimen kanssa niin kyllä alkaa mietityttää, miksi näin on.
Petoksen paljastuttua olen ollut aivan hukassa. Tämä oli niin suuri isku vyön alle, sillä en ikimaailmassa olisi miehestäni tälläistä uskonut.
On niin järkyttävän vaikeaa vaan antaa asian olla, sillä en ole saanut kaipaamiani vastauksia. Miksi hän teki mulle niin? Ei tiedä itsekään, ei osaa sanoa sille mitään syytä. Sanoo vain ettei unohda tekoaan koskaan. Sillä on aina ollut luottamuksen arvoinen.
Oliko tämä luottamus tässä, tekeekö helpommin mulle jotain vastaavaa nyt, kun on kerran jo tehnyt. Mistä saan vastaukset kysymyksiini. Sillä jos tuo suhde sisälsi seksiä, ei minun tarvitse enää miettiä jäänkö vai lähdenkö, sillä sitä en anteeksi voi antaa. En voisi hänen antaa koskea itseeni enää koskaan.
Rakentavia mielipiteitä? Tai kokemuksia?
Kuinka koskaan enää voin luottaa mieheeni, vai voinko? Hän sanoo ehdoksi jos jatkamme yhdessä, että häntä ei saa kytätä. Sanoin hänelle, että mielestäni hän voi siihen vaikuttaa omalla käytöksellään. Jos on avoin, eikä ole liimattuna puhelimeensa jatkuvasti, ei tule epäilyksen olo. Mutta jos pitää kulkea ihan joka paikassa puhelimen kanssa niin kyllä alkaa mietityttää, miksi näin on.
Petoksen paljastuttua olen ollut aivan hukassa. Tämä oli niin suuri isku vyön alle, sillä en ikimaailmassa olisi miehestäni tälläistä uskonut.
On niin järkyttävän vaikeaa vaan antaa asian olla, sillä en ole saanut kaipaamiani vastauksia. Miksi hän teki mulle niin? Ei tiedä itsekään, ei osaa sanoa sille mitään syytä. Sanoo vain ettei unohda tekoaan koskaan. Sillä on aina ollut luottamuksen arvoinen.
Oliko tämä luottamus tässä, tekeekö helpommin mulle jotain vastaavaa nyt, kun on kerran jo tehnyt. Mistä saan vastaukset kysymyksiini. Sillä jos tuo suhde sisälsi seksiä, ei minun tarvitse enää miettiä jäänkö vai lähdenkö, sillä sitä en anteeksi voi antaa. En voisi hänen antaa koskea itseeni enää koskaan.
Rakentavia mielipiteitä? Tai kokemuksia?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Tämä on vaikea juttu. Aika todennäköistä on, että seksiä on ollut. Miehesi ei tätä sinulle myönnä, eli valehtelu jatkuu edelleen. Voisitko ottaa yhteyttä toiseen naiseen ja ihan asiallisesti kysyä tätä asiaa häneltä? Jos et seksiä voi antaa anteeksi, kannattanee erota. Omasta mielestäni valehtelu on pahempi asia.
Itse olen kahden vaiheilla siitä voisiko yhden pettämisen antaa anteeksi. Riippuu siitä olisiko mies valmis keskustelemaan asioista kunnolla ja todella tarttumaan niihin syihin, jotka tilanteeseen johtivat. Toisaalta tässä ei ole kyse mistään yhden illan jutusta, vaan oikeasta suhteesta, jos oikein ymmärsin. Klassisesti se tarina menee niin, että kun kerran anteeksi antaa, ymmärtää petturi sen niin, että tällainen toiminta on hyväksyttävää ja anteeksi voi saada = pettäminen jatkossa vielä helpompaa, kun tietää ettei mitään sen takia menetä.
Jos teillä ei ole lapsia, kannattaa sinun miettiä ihan vain itseäsi ja omaa hyvinvointiasi. Älä anna hänen tehdä sinusta pelleä ja ihmisrauniota.
Niin onko edes kovin merkittävää onko miehesi päässyt paneskelemaan vai ei?
Tavoite on ainakin ollut seksi jos suhde ei ole ehtinyt siihen asti vapauttaako se miehesi syytteiltä?
Hänellä on jokatapauksessa ollut suhde toiseen.
Perheterapia voisi olla teille hyväksi.
Samoin mietin voisitko ajatella että pitäisitte vaikka kuukauden tauon eli sinä tai miehesi asuisi muualla hetken.
Niinkuin asumuserossa.
Mietintäaikaa.
Kyllä. Olen keskustellut tuon naisen kanssa tästä. Hän sanoo ettei seksiä ole ollut. Ovat soitelleet ja keskustelleet puhelimessa ainoastaan hänen mukaansa.
Mutta kuinka koskaan voin totuutta tietää.
Mieheni sanoo että minun on vaan uskottava, ei osaa sanoa mitään syytä teolleen miksi tuo edes alkoi. Sen tiedän että kaikki alkoi tuon naisen aloitteesta, sen se myönsi itsekin.
Syytä tälle olen etsinyt, sitä löytämättä, eikä miehenikään osaa sitä kertoa. Katuu syvästi, sen kyllä näkee kaikesta että hänellä on erittäin vaikeaa tämä asia hyväksyä itsestään.
Hän miettii sitä että onko meillä mahdollisuuksia jatkaa sillä pelkää ettei saa luottamusta koskaan takaisin. Sanoinkin hänelle ettei se tule sormia napsauttamalla vaan se ottaa aikaa ja hänen oma käytöksensä vaikuttaa siihen. Mitään ongelmia ei ainakaan tietääkseni meillä ollut joka olisi tähän voinut johtaa. Mieheni sanoo ettei seksiä edes odottanut suhteelta. Mutta mua loukkaa suuresti se, että tuon toisen kanssa hän on jakanut arkisia asioita jotka kuuluisi jakaa mun kanssani. Päässäni soi vaan jatkuvasti, miksi, miksi miksi? Sitä ei mulle kukaan osaa sanoa. Sisälläni on valtava tuska ja loukattu olo enkä tiedä kuinka tästä selviän. En kykene mihinkään. En syö, en nuku. Voimat täysin lopussa. Samalla mietin kuinka voin olla varma siitä että tuo suhde on päättynyt vaikka mieheni niin sanookin. Tämä on erittäin tuskallista ja vaikeaa. Mieheni ei usko terapioihin sillä on aikanaan menettänyt uskonsa lääkäreihinkin. Minä sitä kyllä ehdotin, mutta hän ei näe siitä olevan mitään hyötyä.
Usein se menee niinkin, että salasuhde jatkuu vaan. Nainen ehkä sanoo sinulle sen, mitä on miehesi kanssa sopinut, eli että seksiä ei ollut. Harvoin ne salasuhteet kuitenkaan loppuu kuin seinään.
Miehesi ei sulle tunnusta totuutta, joten kannattaa luottaa naisen vaistoon. Anna ajan kulua, seuraa mitä tapahtuu miehesi käytöksessä. Älä hätiköi, mutta älä myösään jää paikallesi, jos pahin osoittautuu todeksi.
Näin juuri aion tehdä. Annan mahdollisuuden osoittaa miehelleni että todella tahtoo että jatkamme. Jos huomaan merkkejä muusta, niin olen jo nyt tehnyt järjestelyjä, jotka toteutan sitten kaikessa hiljaisuudessa jos tuo peli jatkuu. Lähden sanomatta sanaakaan, ymmärtää varmasti että tiesin suhteen jatkuvan.
Jos hän tekee kuten nyt lupaa, että se loppuu ja me yritämme yhdessä unohtaa tuon, niin huomaan kyllä onko hän tosissaan. Mieheni ei muuten edes halua että käytän sanaa "pettänyt" sillä hän käsittää pettämisellä että siinä on pitänyt olla seksiä mukana. Joten omasta mielestään on pettänyt luottamuksen, mutta ei ole pettänyt sanan varsinaisessa merkityksessä. Tiedä sitten..
No en voi luottaa sen enempää tuon naisen sanoihin kuin miehenikään. Voihan olla tottakin ettei seksiä ole ollut mutta mistä sitä ikinä tiedän kun muutenkin on valehdelleet. Luotan vaistooni. Katson hetken aikaa ja teen päätökseni. Helppoa tämä ei tule olemaan.
Jostain ihmeen syystä mieheni näkee meidän olevan samassa asemassa, eli katsoo niin kamalalla tavalla pettäneensä itsensä että vertaa sitä minun asemaani. Mitä tästä olette mieltä?
Kuulostat järkevältä flikalta. Juuri näin, anna mahdollisuus miehellesi ja anna myös aikaa itsellesi käsitellä asiaa ja sopeutua. Erotahan voi myöhemminkin jos siltä tuntuu. Ehkä ei ole realista odottaa että yhteydenpito tuohon toiseen naiseen katkeaa kuin seinään. Olipa kyseessä minkäsortin suhde vaan, niin varmasti sen päättäminen vaatii yhteydenpitoa, selvittelyitä. Toki sitä petettynä haluaisi, että toisesta naisesta päästäisiin kerta heitolla eroon, mutta harvoinpa niin käy. Ehkä voit hetken sallia yhteydenpitoa nyt, niin että jatkossa sitä ei tarvitse enää tehdä millään verukkeella. Jos et salli, niin varmasti tekevät sen selkäsi takana. Kohtuu ajan jälkeen yhteyden tuohon naiseen on sitten loputtava kokonaan. Ja luota ihmeessä vaistoosi, kyllä varmasti tunnistat sen jos miehesi alkaa käyttäytyä jotenkin salakähmaisesti.
Jos mies vertaa itseänsä sinun asemaasi, niin hän ei tajua lainkaan miten pahasti sua on loukattu. Monikaan pettäjä varmasti ei tajua, vasta ajan kanssa he tajuavat miten paljon tuhoa ja tuskaa ovat saaneet aikaan. Älä anna miehesi heittäytyä uhriksi, hän on kuitenkin kaiken tehnyt ihan omasta tahdostaan. Sinulle tämä on tehty taas kysymättä sinulta ja salailemalla.
Aivan. Juuri näin sanoinkin miehelleni, että et todellakaan ymmärrä miltä musta tuntuu jos vertaat itseäsi tähän mun olotilaan. Ja perusteluna sanoin juuri tuon, että sinä itse olet valinnut, voinut vaikuttaa tekoosi ja sen aiheuttamaan olotilaan. Minä taas en ole mitenkään voinut vaikuttaa siihen kuinka mulle on valehdeltu ja pakotettu elämään valheessa. Täysin eri tilanteet.
En todellakaan anna hänen esittää uhria. Mua on loukaattu niin verisesti, että saa äijä olla onnellinen jos hänet vielä vierelleni kelpuutan.
En kyllä ymmärrä mitä ihmeen selvittelyjä heillä voisi keskenään olla. Meidän asiathan ei kuulu pätkääkään sille ylimääräiselle kapulalle joka liitossamme tällä hetkellä on. Näin mun mielestäni.
Ilman muuta tuo kapula pitää saada häädetyksi, mutta se voi sujua paremmin jos noille kahdelle annetaan tilaisuus ihan avoimesti tuo käydä läpi asiansa ja se, että yhteydenpito loppuu kokonaan. On vaan inhimillistä, että luopuminen tuosta toisesta saattaa vaatia jotain keskusteluita ja selvityksiä. Harva kun pystyy ihan kylmästi laittamaan välit poikki. Ja jos siihen pakotetaan, niin se saattaa johtaa siihen, että sitä tarrautuu siihen entistä tiukemmin mistä joutuu luopumaan. Äkkikatkaisu saattaa johtaa myös siihen, että tuo kapula pommittaa viesteillä miestäsi milloin milläkin tekosyyllä ja selvitystarpeella tms.
Tiedän, että tämä kuulostaa petetylle kauhealta kestää vielä hetken yhteydenpitoa (ja tiedän omasta kokemuksesta), mutta jos miehesi saa tuon suhteen poikkasta "kunniallisesti", niin ehkä pääsette paremmin selvittämään omia asioitanne, kun tuo toinen rintama on selvitetty eikä sieltä suunnalta tule enää mitään häirintää. Miehen voi olla vaikea keskittyä vain teidän asioihin, jos hän joutuu olemaan kahden naisen "ristitulessa". Tiedän ihan omasta kokemuksesta, miten vaikea tilanne on jos tuo kapula heittelee lisää kapuloita rattaisiin ja yrittää tehdä kaikkensa häiritäkseen. Toisaalta jos tuo teidän kapula on miehelle tosiystävä, niin hän ymmärtää kyllä perääntyä ja jättää teidät rauhaan.
No tämä kapula on sen verran sitkeä tapaus, että hänelle on kyllä suoraan sanottu, että antaisi meidän olla rauhassa, mutta ei kun ei.
Miten teidän liitollenne kävi? Jos jatkoitte niin kuinka kauan kesti ennenkuin elämänne oli lähelläkään normaalia uomia? Tuliko uutta petosta?
Raskasta on ollut ja eka vuosi aika helvettiä ihan suoraan sanoen. Yhdessä olemme edelleen. Ensin luulin, että kakkosesta oli jo päästy eroon, mutta jossain vaiheessa kakkonen aloitti mieheni pommittamisen uudelleen viesteillä ja "kutsuillaan" ja jopa uhkaili, että paljastaa suhteen tietyille tahoille jne, joista olisi voinut olla harmia mieheni työasioille. Näistä mieheni ei uskaltanut minulle edes kertoa, kun olin niin huonossa kunnossa.
Tietääkseni mitään pettämistä ei ole ollut, mutta mieheni oli kyllä tyhmyyksissään joihinkin viesteihin jotain ympäripyöreää vastannut, kun oli pelännyt kakkosen tekevän jotain ikävää. Kun asia selvisi, niin sain kyllä pahat raivarit. Sitten mieheni tosiaan pisti välit poikki kakkoseen ja lopetti viesteihin vastaamisen tms. Tästähän kakkonen veti herneet nenäänsä ja alkoi sitten häiriköimään minua. Ja muuten häiriköi silloin tällöin vielä edelleenkin. Toivon kyllä täydestä sydämmestäni, että kohdallesi ei satu samanlaista tapausta.
Tämä tapaus tuntuu luulevan (?) että hänellä on suurikin merkitys mieheni elämässä. No, ehkä onkin tai ollutkin ilmeisimmin, mutta jos hänelle on kerrottu, että mieheni ei tahdo erota, niin eikö se ole selvä viesti, että tajuaisi jo hävitä?
Mutta on vaan niiiin kauhian mukavaa juttuseuraa että! Tottakai on, eihän sen niskassa ole tätä ongelmavyyhtiä joka mulla on, tottakai on helppo jutella silloin niitä näitä iloisesti?
Toivon että mieheni tajuaa millainen ihminen se toinen on, näkee vähän syvemmälle kuin vain sen mukavan juttukaverin, sillä mulle tuo nainen kertoi sellaisia asioita joista sanoi että ei ikinä miehelleni tunnusta niitä mulle kertoneensa, tämä jo paljastaa tuon tyypin kierouden. Toivon vaan että miehenikin sen huomaa ajoissa.
Voimia sinulle raskaassa elämäsi vaiheessa. Tuulta päin!
Ei se unohdu pitkään aikaan.
Vaimollani oli samanlainen suhde väittämänsä mukaan työkaverinsa kanssa, tosin tiedän muuta kautta, että seksiäkin oli kuvissa. Sitä en ymmärrä miten voi väittää ettei ole pettämistä jos ei nussi??? Tuo seksi ei edes häiritse ollenkaan, koska niinkuin sanotaan ei se vene soutamalla kulu. Riittää siitä muillekin. Jos olisi vaan nussinut jotakuta joskus, jotta olisi saanut vierasta aisaa, niin siitä vaan. Asia olisi ollut mun puolelta käsitelty 5 minuutissa.
Nyt kun on ollut tunteita pelissä ja niiden jakamista, asioiden ja arjen muun kuin minun kanssa, se on se mikä tappaa sisältäpäin.
Vaikka tapahtumasta on jo lähes 3 vuotta, niin silti joka kerta kun sanoo menevänsä kavereiden/työkavereiden/työpaikan kanssa viettämään iltaa, tuntuu kuin 5 metrinen rotta jyrsisi sydäntä sisälläni. Ja tietenkään sitä ei voi näyttää toiselle, kun toinen sitten suuttuu ja ahdistuu.
Tosin. Asiaa on helpottanut oma sisäinen päätökseni vähitellen lopettaa rakastaminen. Siksi jos minulle selviää, ettei suhde olekaan loppunut on helpompi vaan heittää hyvästi tuolle naiselle.
Siis kannattaa varautua, jatkui miehesi suhde tai ei, että sinä tulet kärsimään pitkään tuon asian takia. En edes enää pysty laskemaan kuinka monta unetonta yötä olen viettänyt pallotellessani näitä asioista mielessäni. Nyt kun päätin hiivuttaa rakkauteni, olo on huomattavasti parempi.
Sanon vielä tähän selvennykseksi, ett'ä toki rakastan vaimoani, enkä aio lopettaa suhdetta, mutta tämä rakkauden hiivutus on enemmänkin oma mentaalinen juttu, joka liittyy paljon asennoitumiseen. Eli en heittäydy täysillä toisen rakkauden varaan kuten ennen vaan asenne on enemmänkin hällä väliä jos ei mua rakasta.
Tulihan taas filosofoitua...
Kuule, miehes on tuossa tapauksessa varmasti pitänyt itsekkkin yhteyttä tuohon naiseen, hei, se ollut suhde, ja tuore rakkaus, ei se niin helposti vaan unohdu. SIksi tuo kakkonenkin on viestitellyt,, koska on miehes antanut toiveita...ja kenties ovat tapailleetkin, Tiedän kokemuksesta, vaikka minun rakkaani ja suhteemme itse paljastin, viestillelimme ja soittelimme vaikka vaimo luuli että emme ole missään yhteydessä, Hän kertoi, itki, ja kertoi kotitilanteesta, ja mitä tapahtunut ja mitä tuntee nyt..pitkiä puheluita,,,tapaamisiakin, vaikka vaimo kontrolloi kuin haukka. Oli molemmille hirveää aikaa, olin pettynyt kun mies ei uskaltanut erota ja lähteä, että sai jäädä ei itsekkään ymmärtänyt(pettäminen ei ollut eka kerta, kerran kylläkin vaan jäänyt ennen kiinni seksisuhteesta). Ei ole salasuhdetta ilman seksiä. Ah, oli tämän miehen sylissä hyvä olla, kuuluimme niin yhteen kuin vain voi,,,,se muisto syö ja kalvaa, rakastimme toisissamme joka solua ja sielua.
Elävästä elämästä: olin itse jonkinlaisessa suhteessa perheellisen miehen kanssa kolme kokonaista vuotta - soittelimme, tekstailimme, lähetimme s-postia, juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Tasan yhden kerran suutelimme. Henkiseksi uskottomuudeksi itse tuon luokittelisin..? Kaikki eivät vain ole seksin perässä.
Päättyikö tuo miehen liitto eroon tuon suhteenne vuoksi?
Miksi aina kehoitetaan soittamaan toiselle naiselle? Jos mies lähtee uskottomuuden tielle, onko sillä kolmannella henkilöllä sinällään mitään osuutta. Miksi se kolmas on edes velvoitettu kertomaan yhtään mitään. Parisuhde ja sen ongelmat kuuluvat minusta vain kyseiselle pariskunnalle.
parisuhteen ongelma on nimenomaan se kolmas osapuoli. Oletko tyhmä? Tai sitten olet itse juuri se kolmas osapuoli. Etkö parempaan pysty? Tottakai olet suurena ongelmana toisten liitossa ja silloin myös sinulta saa kysyä siihen liittyviä asioita. Vai pidätkö tosiaan itseäsi ulkopuolisena ja viattomana osapuolena tuollaisessa?
"sinällään mitään osuutta" niinpä niin..
No äly vaan sulle! Parisuhteeseen ei pitäisi mahtua kolmatta osapuolta. Jos mahtuu, vika on PARISUHTEESSA. Ei sinne kukaan väkisin änkeä, mieti vähän.
ja mistähän ihmeestä sä tiedät ettei väkisin änkeä. Et ole nähnyt elämää niin paljoa, tarkoitan siinä mielessä väkisin että ottaa yhteyttä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Viaton ei tietysti ole sekään joka vastaa yhteydenottoihin mutta ei hitto soikoon ole viaton myöskään se pommittaja!
Kyllä mun mielestä on jo älyssä jotain vikaa jos alkaa pommittaa varattua miestä, näin se vaan on. Ette te kakkoset tietysti sitä myönnä koskaan, sillä teitä ei vapaat miehet yksinkertaisesti halua, joten teidän on rikottava toisten liittoja joissa varmaankin on ongelmia jo ennestään ja teidän mukaan tulonne ei asioita selkeytä..
Voi kuinka typeriä ihmisiä olettekaan.
Voi voi. Tarkoitin sitä, että ei sinne parisuhteeseen kukaan pääse, jos ei päästetä. Kyllä se puoliso kuittaa vaikka minkälaiset pommitukset ihan vaan kinttaalla, jos haluaa. Mutta eipä taida esim. sun ukkosi näin tekevän.
Kakkosia on tietysti moneen lähtöön, kuten kaikkia muitakin ihmisiä, mutta kyllä se kannattaisi lähteä ratkomaan asiaa sieltä omasta suhteesta. Jos kakkonen häiriköi, käske ukkoasi tekemään rikosilmoitus. Tuskinpa tekee.
toinen nainen on SEURAUS, jostakin jonka vain parisuhteessa elävät voivat ratkaista
Mutta. Vika ei aina kuitenkaan ole parisuhteessa, vaan useimmiten vika on täysin yksin tuon joka pettää!
%määrältään hivenen pieni osa aviossa elävistä henkilöistä joille ei yksi riitä tai testot paukkuu huipussa,bibon maniavaiheessa mennään ylikierroksilla myös seksissä. Olisi perin outoa, ettei kumppan ole ollut jo tietoinen puolisonsa viasta jo seurusteluvaiheessa.
Muut pettämiset menevätkin ihmisluonnolle ominaisen selittelyn piikkiin, vikaa kun ei ole suhteessa eikä missään tapauksessa minussa vaan siinä toisessa, pettäjässä. Kyllä. Akti tapahtui pettäjän toimesta, "hänet kivitettäköön".,mutta mitkä syyt ajoivat tekijän tekoon. Jokin tai joku ajoi hänet "hakemaan pahalle ololleen helpotusta". Oli se sitten mikä tahansa.
Monissa parisuhteissa on ap kaltainen tilanne...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10032344
Monien kannattaa ottaa se peili pienee kätöseen ja niellä ylpeys.
Hippasen tarkennusta juttuusi.. Esim. biboilla sairauden puhkeamista ei voi tietää etukäteen. Ei ole mitään mikä viittaisi, pois sulkien perintötekijät. Vasta ensimmäisen maniajakson jälkeen tietää mistä on kysymys!! Eli ei ole outoa, sorry.
Öööö... mitähän tää "tarkennus" tarkoittaa? Epäiletkö siis että ap:n mies sairastaa kaksisuuntaista?
Kuka on puhunut edes mistään maniajaksosta?
Ehdoton neuvo sinulle, älä anna miehesi sanella nyt tässä tilanteessa mitään ehtoja millekään, sinä olet se, joka asettaa ehdot suhteen jatkumiselle. Jos nyt suostut miehen ehtoihin, hän asettelee niitä myöhemmin lisää ja huomaat, että hän jatkaa tekojaan ehkä samaan tapaan kuin ennenkin. Tee hänelle selväksi, mitä sinä suhteeltanne toivot tulevaisuudessa ja ole ehdoton myös siinä, että mitään yhteydenpitoja muihin naisiin et sulata - ja jos näin tapahtuu, ei ole enää mitään keskusteltavaa vaan sen jälkeen ero on tosiasia. Tosin sinun täytyy itse olla oikeasti myös sitä mieltä ja päättäväinen, että hän huomaa sinun olevan tosissaan. Elä itsellesi, älä miehellesi - tee jotain hyvää itsellesi joka päivä ja tee itsesi onnelliseksi, miehesikin huomaa, että et tarvitse häntä kaikkeen, vaan voit olla myös itsenäinen ja tätä kautta hän ehkä havahtuu siihen, että elämä kanssasi ei olekaan niin itsestäänselvää kuin hän ehkä kuvittelee.
Sinulle "1324321...." Fiksusti sanottu! Näin sen kuuluisi mennäkin. Mielestäni HÄN ei ole tässä kohtaa se joka asettaa ehtoja. Kyllä minulla, jos hän on sanonut ettei tahdo erota, on oikeus asettaa ehdot jatkolle. Eikä ole kohtuutonta vaatia että ylimääräiset henkilöt heivataan hevon kuuseen tästä. Ei ole mahdollisuuksia jatkamiselle jos joku ylimääräinen ihminen sekottaa tätä entisestään.
En tarvitse häntä todellakaan elämääni, siis pärjään kyllä hyvin ilman häntäkin. Se on varmaa. Hänen laitansa voisi olla hieman heikompi tässä kohtaa. Senkin tiedän.
Tiedän, että minun täytyisi kiinnittää itseeni enemmän huomiota. Olen vaan ihminen joka on tottunut ottamaan huomioon ensin toiset ja sitten vasta itsensä. Pidän toki hyvää huolta myös itsestäni, mutta tämä asia on niin suuri, että se on vallannut ajatukseni, enkä tällä hetkellä kykene mihinkään. Tämä on ollut niin suuri loukkaus ja olen niin ymmärtämätön koska mulle ei kerrota miksi elämässä näin käy, varsinkin kun ei ole selvää syytä tälläiselle käytökselle. Olisikin helpompaa hyväksyä tämä jos siihen olisi selvä syy, että olisin ollut jotenkin mahdoton miehelleni tai jotain sellaista, mutta kun en vaan ole.
Hän sanoikin minulle etten ymmärrä kuinka paljon hän tästä kärsii. Vastasin että mielestäni se on aivan oikein että kärsit, sillä tavoin ymmärrät kuinka väärin olet tehnyt minua kohtaan, sekä myös itseäsi kohtaan.
Olen todellakin itse sitä mieltä, että jos tämä ei ala näyttämään siltä että mieheni on tosissaan yrittämisen kanssa, niin poistun näyttämöltä, uudestaan en anna hänelle mahdollisuutta loukata mua näin. Hän ei mulle ehtoja luettele, jos niin tekee, niin saa mennä menojaan. Löydän kyllä itseni arvoisen miehen rinnalleni vielä.
No voi voi vaan sullekin. Et vieläkään ymmärtänyt pointtiani. Se oli se, että miksi hitossa jotkut ihmiset pitää itsellään oikeuden toimia noin. Tottakai mies on yhtä syyllinen, mutta miksi sen kakkosen teot mitätöidään aina? Kyllä hän on syyllinen ihan yhtälailla kuin tuo mieskin.En mielestäni ole omasta miehestäni tässä maininnut mitään?
Kuten näillä palstoilla on moneen kertaan todettu, ei välttämättä, huom, välttämättä parisuhteessa ollut mitään vikaa vaikka petos tapahtuukin. Niin sitä väitetään että tilaisuus tekee varkaan, voi olla, mutta kyllä moraali on nykyään niin alhainen ihmisillä että ihan sylettää.
Miten niin aina kakkosten teot mitätöidään? Sinäkin siinä riehut. Maailma on täynna paskoja ihmisiä, mutta jokaisella on oikeus valita onko heidän kanssaan tekemisissä vai ei. Jos kakkonen veisi minun mieheni, antaisin mennä ilomielin, koska silloinpahan tietäisin, että ukko on näinkin helposti vietävissä, eikä meidän parisuhde merkinnyt hänelle samaa mitä itselleni. Parasta olisi, jos tämä tapahtuisi ennemmin kuin myöhemmin, ettei tarvitsisi sitten mummelina miettiä, että niin millainen olikaan se ihminen, jonka kanssa elämäni jaoin.
En todellakaan usko, että mies lähtisi syyttä suotta pettämään. Jos pitää jotain muualta hakea tai langeta hirmuisten kakkosten ansoihin, puuttuu parisuhteesta jotain. Kiinnostavaa olisi tässä tilanteessa mielestäni se, että mitä on se jokin joka meiltä puutttuu, ei se kuinka kavala se kolmas osapuoli on.
No tuosta olisin samaa mieltä jos mun mies pettäisi, niin todellakin tahtoisin tietää syyn mitä meiltä puuttui, mitä sai siltä toiselta mitä meillä ei ollut.
Ja tottakai on parempi vaihtoehto kahdesta huonosta tuo, että saisi mahdollisimman pian tietää jos oma ukko on petturi. Mutta en vaan käsitä sitä, että jos omasta parisuhteesta kokee puuttuvan jotain niin miksi mennään pettämään, eikö keskustelu oman kumppanin kanssa olisi se fiksumpi vaihtoehto ja vaikka sitten ero. Sen jälkeen hyppiköön kukasta kukkaan ihan niin paljon kuin paikat kestää. Peräänkuulutan ihmisten kunnioitusta toisiaan kohtaan.
Mä kyllä ymmärrän sun pointtisi, mutta en millään ymmärrä niitä, jotka vapauttavat nämä kakkoset siitä vastuusta että olivat mukana rikkomassa avioliittoa. Tässä ei mielestäni ole kahta sanaa.
Näyttää siltä, että miehesi ei sinua rakasta. Jos rakastaisi, ei olisi pettänyt eikä edes olisi yrittänyt pettää tai edes aloittanut viestittelemistä toisen kanssa. Jos rakastaisi, niin näyttäisi avoimesti sinulle, että hänellä ei ole mitään salattavaa. Jos rakastaisi, niin oma-aloitteisesti näyttäisi puhelimensa puhelu- ja tekstiviestitiedot sinulle ja osoittaisi avoimesti, että katso vain; minulla ei ole mitään salattavaa. Jos rakastasi, niin ei kieltäisi kyttäämästä vaan osoittaisi kaikin tavoin olevansa luottamuksesi arvoinen eikä sinulla ole edes mitään syytä, miksi kyttäisit. Kyllä naisen vaistosi on jo kertonut sinulle totuuden. Mies tekee sinulle kiusaa tuolla tavalla, että kieltää kyttäämästä. Hän on rakastunut toiseen ja sinun tunteillasi ei ole enään mitään väliä. tee johtopäätökset, mies ei ole arvoisesi. Löydät vielä uskollisen ja rehellisen miehen.
Joo, olen samoilla linjoilla kanssasi. Luottamus on sellainen juttu, että sen pitää toimia kahteen suuntaan: sinun pitää luottaa ja toisen osapuolen pitää haluta olla luottamuksesi arvoinen. Aloittajan tapauksessa mies edellyttää luottamusta, vaikkei itse ole valmis laittamaan juuri kortta ristiin asian eteen...
Toisaalta, jos päättää jatkaa suhdetta, ei pidä määrättömiin toista kovistella ja koetella. Tuttavapiirissäni on pari, jotka päättivät jatkaa miehen uskottomuuden jälkeen. Perustivat perheen, elelivät reilun 10 vuotta yhdessä. Sitten mies kyllästyi jatkuvaan "pomottamiseen" vaimonsa taholta ja pakkasi kamppeensa todeten, että mieluummin taivasalla kuin tossun alla.
Vaikka miten sanotaan, että hyväänkin parisuhteeseen voi päästä ylimääräisiä osapuolia, niin ei se kyllä niin mene. Jotain sen pettävän osapuolen osalta suhteesta puuttuu, vaikka sen kiivaasti kieltäisikin.
Ja ei se nyt niin kaksista ole olla näiden parisuhdedraamojen ns kolmansina osapuolinakaan. Olisi parempi, että pariskunta selvittäisi suhteensa keskenään, ettei tarvitsisi hakea ns ystäviä, ja hyödynnettäisi monella tavalla aivan vieraita ihmisiä tämän avioliiton alttarille!
Tuota.. eikö se draama yleensä just ole se kolmas osapuoli, mitä?
Miksi sä puit sitä asiaa sitten jos mies on jäänyt kiinni pettämisestä. Arvonsa tunteva nainen ottais eron ilman selittelyjä.
Kuinka niin puin? Ei elämää heitetä tosta vaan jonkun tyhjänpäiväisen, siis merkitykseltään tyhjänpäiväisen asian takia. Siis jos sitä vertaa kaikkeen siihen mitä on. Asiat eivät ole noin musta-valkoisia. Arvonsa tunteva... hah, mitähän sekin on.
Arvonsa tunteva nainen ei myöskään ala suhteeseen varatun miehen kanssa.
Mä en pui, vaan ME puimme asiaa, sillä emme halua menettää toisiamme, emmekä sitä kaikkea mitä olemme saaneet aikaan. Me satumme arvostamaan sitä edelleen. Siksi asiaa pitää puida, eikä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Onhan kuitenkin kyseessä elämämme.
Meillä on myös pieni lapsi joka on isänsä silmäterä, sekin vaikuttaa, ei tietenkään ole ratkaiseva asia, mutta hänetkin on otettava huomioon ja tahdon ottaa huomioon myös mieheni tahdon siinä kohtaa. Mieheni työn vaativuuden vuoksi lapsi ei voisi jäädä hänen luokseen asumaan.
Ei rakkauteni mieheeni ole mihinkään kadonnut, nyt sitten "puidaan" hetki sitä, onko mieheni rakkaus minuun kadonnut, ainakaan hän ei sitä myönnä.
Tahdomme olla varmoja asiasta, elämme sitten yhdessä tai eroamme, niin monta asiaa on mietittävä huolella ennen ratkaisua.
Hmm... En kyllä menisi koskaan sanomaan mitään noin pitkälle toisen puolesta... ME sitä ja ME tätä - kun lopultakin tiedät vain omat ajatuksesi, joista niistäkin olet epävarma. Et saa mieheltäsi tarvitsemiasi vastauksia, joten miten voit olla edes varma hänen haluaisistaan..?
Ei luottamuksen pettäminen ole tyhjänpäiväinen tai merkityksetön asia. Se vie pohjan koko parisuhteelta. Minkä elämän koet heittäväsi hukkaan; senkö jossa on omakotitalo, autot ja veltk sekä yhteinen omaisuus. Lapsi on luonnollisesti tärkeä, mutta lapsen tärkein koti on vanhempien onnellinen parisuhde. Lapsi vaistoaa kyllä, jos vanhemmat eivät rakasta tosiaan. Lapset eivät kasva sen paremmiksi ihmisiksi kulissiaiavioliitossa kuin yksinhuoltajaperheissä. Ja eronneetkin vanhemmat voivat tavata lapsiaan, ei vanhemmuus eroon lopu. Et ilmeisesti vain halua menettää kaikkea sitä, mitä miehesi sinulle edustaa; asemaa ja mammonaa. Rakkaudesta tuskin enään on kyse, vaan luopumisen tuskasta. Mutta joskus kun luopuu, voi saada tilalle jotain muuta. Älä ajattele miehesi puolesta, hän lienee oman ratkaisunsa jo tehnyt lähtiessään pettämään.
Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että ME keskustelemme MEIDÄN elämästämme yhdessä, en sano toisen puolesta yhtään mitään, eikä miehenikään sano mun puolesta mitään. Tottakai tiedän varmaksi vain omat ajatukseni ja toiveeni, mutta täytyyhän mun tässä kohtaa myös ottaa huomioon mieheni toiveet. En ole niin lapsellinen, että koska olit mulle paha, niin mä en sua kuuntele missään. Anteeksianto on osa tätä koko soppaa. Mistä tiedät, etten saa tarvitsemiani vastauksia mieheltäni? Osaan ainakin saan. Halunsa hän osaa kertoa ja näyttää. Sitä te ette tällä palstalla näe, joten ette tiedä ja tunne niistä mitään.
Miksi negatiivinen asenne kuultaa aina näillä palstoilla kun joku mietiskelee suuria kysymyksiä koskien elämäänsä, kukaan ei koskaan kannusta ja rohkaise, aina vaan heitetään paskaa niskaan, että rahan takia olet liitossa ym. Mistä ihmeestä te kaivatte noita ajatuksianne..?
En ajattele mieheni PUOLESTA vaan ajattelemme ja mietimme yhdessä. Ei tietenkään ole vähäpätöinen asia luottamuksen menetys, en sitä tarkoittanut, vaan tarkoitin kokonaisuutena siihen kaikkeen hyvään mitä meillä vieläkin on. Enkä todellakaan puhu mistään maallisesta mammonasta. Paskat mulle merkitse yhtään mitään mikään omakotitalo tms. sillä mulla on varallisuutta omasta takaa, mun ei tarvitse sen takia olla kenenkään kanssa. joku kirjoitti että "jos vanhemmat ei rakasta toisiaan" mutta kun mieheni sanoo edelleenkin rakastavansa mua ja mä rakastan häntä.
Hassua edes ajatella että rahasta olisi kysymys. Vai tekevätkö jotkut ihmiset rahan perusteella näin suuria elämän kysymyksiä ja ratkaisuja? Onneksi mun ei ole koskaan tarvinnut rahasta huolehtia. Olemme rahallisesti tasa-arvoisessa asemassa, kummallekin jäisi eron jälkeen ihan mukavasti omaisuutta, siitä ei todellakaan ole kyse. Ei mieheni edusta minulle mitään asemaa, minä olen sellaisessa asemassa työelämässä itse, etten kalpene mieheni rinnalla kyllä tippaakaan. Siitäkään ei ole kyse. En tarvitse ketään pönkittämään itsetuntoani.
Meistä kumpikaan ei ajattele toisensa puolesta. Se olenkin tässä minä, joka varmaan sen lopullisen ratkaisun tekee, mieheni on ilmoittanut ettei halua mua menettää. Minä vaan mietin sitä, kuinka tärkeää on luottamus, alkaako se vaivata mua jollain tasolla, en tiedä kun ei ole kokemusta onneksi tälläisestä. Tiedän pärjääväni ilman miestäni, mutta pärjääkö hän ilman mua, se ei tietysti edes ole vastuullani, jos päätän lähteä.
Kyllä tässä on nimenomaan kyse rakkaudesta, myös tietenkin luopumisen tuskasta. Ette voi sitä ymmärtää, sillä ette tunne meitä, ettekä tiedä, millainen elämä meillä on ollut yhdessä..
Varakas, hyvässä asemassa oleva virkanainen, mutta petetty. Mikä tragedia. Sitten tulee tänne palstalle meuhkaamaan ja todistelemaan molemminpuolista rakkauttaan Ja mikä olikaan ongelma?
Olet saanut melkoisen liudan kommentteja aloitukseesi - mutta ilmeisesti et itseäsi miellyttäviä ; sellaisia, jotka kiistatta vakuuttaisivat sinun olevan oikeassa...? Miksi ylipäätään kirjoitit aloituksen, kun me muut täällä olemme niin tolloja, ettemme ymmärrä sinua - emme tunne sinua, emmekä tiedä elämästänne..?
Ilmeisesti suurin ongelma on se, että olet tottunut kontrolloimaan aina ja kaikkea. Elämä on mennyt haluamissasi uomissa, on opiskeltu, seurusteltu, sitoudutta parisuhteeseen, hankittu perheenlisäystä ja kaikki on "valmista".Nyt sitten olet aivan hukassa, kun ihminen lähelläsi on tehnyt jotain, mikä ei ollut sinun kontrolloitavissa. Kerrot, mitä TE ajattelette ja TE mietitte...
Ja silti olet pihalla kuin lintulauta, kun et tiedä, miksi miehesi teki, mitä teki... Haluaisit häneltä vastauksia, mutta hänellä ei ole niitä antaa... Tai sitten ei halua niitä antaa, kun ajattelee sen loukkaavan sinua lisää.
Sanotaan, mitä sanotaan, niin ihminen, jolla kaikki on oikeasti hyvin parisuhteessa, ei petä. Miksi pettäisi? Ei ole tarvetta, jos parisuhde antaa kaiken, mitä ihminen tarvitsee. Olisiko niin, että tämä toinen nainen - niin paljon kuin häntä halveksitkin - on tuonut miehesi elämään jotain, mitä sinä et voi antaa..? En mene arvailemaan, mitä se on - mutta kirjoitustesi rivien välistä huokuu sinun tarpeesi kontrolloida ja olla oikeassa... Entä jos miehesi on hakenut rennonpaa ja lämpimpää seuraa? Mene ja tiedä.
Mitä muuten tarkalleen tarkoitat tuolla luopumisen tuskalla..?
Annetaan nyt ihmisten sentään kertoa tarinaansa, usein se helpottaa ja varsinkin jos ei ole tai ei halua ystäville kaikea oloaan purkaa. McArttur vaan provoaa, joten älä Turun flikka pahoita tuosta ainakaan mieltäsi! Tsemppiä!
aloittaja on täysi idiootti, epäonnistunut emäntä, joka ei saanut edes miestä pidettyä itsellään. yäk.
Tuota noin... Lueskelin koko ketjun läpi ja tarinasi tuntui kovin tutulta. Lapsia minun tutussa tarinassani oli vain enemmän, eikä tarina sijoittunut Turkuun, vaan lähikaupunkiin Helsingin seudulla. Muitakin pikkujuttuja hiukan erilailla...
Seurustelin tuollaisen miehen kanssa lähes 2 vuotta. Miehellä oli jatkuvasti suhteita toisiin naisiin, minunkin aikanani. Aina tietysti kielsi kaiken. Väillä hän oikeasti yritti erota, ja erosikin lopuksi. Nyt en tiedä, mutta vakaa käsitykseni on että hän on palannut avovaimonsa luokse. Vaimo epäili, mutta mies kielsi aina kaiken. Syytti mustasukkaisuudesta niin minua kuin vaimoaankin, ja ehdoksi asetti aina ettei saa kytytätä - eli hänellä piti olla mahdollisuus saada jatkaa pettävää elämäntyyliään. "Elämä valuu hukkaan" jollei saa totettaa itseään... Täytyi olla polttavaa himoa, ihastuksen tunnetta, suuria tunnelatauksia ja jännitystä. Ja vakituinen paikka mihin palata kun seikkailut päättyvät. Turvallisuutta?
Vaimo ei varmasti tiedä mitään miehen tekemisistä. Miehen työ on sellaista, että matkustaa paljon. Harrastukset sellaisia, että on pois kotoa. Ja joka paikassa täytyy olla jokin viritys tai suhde. Työpaikalla, matkoilla, harrastuksissa...
Mies onnistui huijaamaan minua pitkän aikaa. Halusin uskoa hänen puheensa, halusin luottaa. Annoin aina anteeksi. Erittäin rakastettava ja huomioiva, sosiaalinen, joka paikassa selviäjä, aktiivinen ja reipas. Edustuskelpoinen. Rakastuin, ja kuvittelin hänen olevan elämäni mies. Tällä hetkellä ajattelen hänestä jo eri tavalla. Näen hänen itsekkyytensä, sen miten hän käyttää kaikkia hyväkseen ja valehtelee. Mielestäni hänen "masennuksensa" johtuu siitä, valheessa elämisestä. Hän valehtelee niin muille kuin itselleenkin. Ei taida kestää totuutta itsestään.
Ehkä tuollaisia ongelmallisia miehiä on enemmänkin.
Omaan tarinaani liittyy paljon muutakin. En näe tässä tarpeelliseksi puolustella itseäni, en selittää kaikkea valhetta mitä uskoin, en kertoa kaikkea mitä mies todellisuudessa on. Erosimme lopullisesti keväällä. Olen selviämässä siitä. Se oli vain niin uskomatonta, niin epätodellista, niin käsittämätöntä.. en voi välillä vieläkään uskoa, mitä kaikkea se todellisuus oli ollut kun kaikki alkoi paljastua.
Uskon kuitenkin, että teidän suhteenne on pelastettavissa, jos mies on sinulle rehellinen ja haluaa osoittaa olevansa luottamuksesi arvoinen. Sinä saat vaatia sitä. Se vaatii kyllä mieheltä paljon, etenkin jos hän on samanlainen kuin minun tuntemani. Älä anna hänen syyllistää itseäsi.
Paljon voimia sinulle!
Niin kauan sitä pitää puida, että sinä pääset asiasta yli. Ja siihen tulee varmasti palattuakin, sillä niitä takapakkeja tulee noin isossa asiassa.
Jos mies ei ole valmis kanssasi asiaa korjaamaan, mieti onko sen yksin yrittäminen sen arvoista. Yhdessähän teidän pitäisi olla ja mieshän tässä on mokannut, et sinä.
Luottamusta on vaikaa enää korjata. Kokemuksesta kirjoitan, meillä se ei onnistunut. Mies ei halunnut korjata, ja jatkoi salaa touhujaan. Ei saanut kytätä... Olisi pitänyt vaan luottaa. Niin, mihin? -Siihen, että pettää jatkossakin.
Kiitos Seita sulle AIKUISMAISESTA vastauksesta.
Paljon totta tuossa mitä kirjoitit. Todellakin.
Näille ilkkujille, edelleenkin sanon, ette tunne minua, tietenkään, joten ette mistään voi kyllä tehdä tuollaisia johtopäätöksiä, että kontrolloisin jotenkin meidän suhteessamme. Pieleen meni. Kyllä se on meillä ollut aina niinpäin, että miehen ehdoilla on menty, ihan hänen työnsä takia. Mistähän tuollaisen käsityksen saitte.. En myöskään ymmärrä sitä, että mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että meillä rakkauttakin vielä on jäljellä. Samoin, mikä siinä on niin outoa, jos puhun muodossa "me" kun olen siteerannut meidän käymiä keskusteluja?
En todella ymmärrä kyllä teitä. Mutta ei se haittaa, onneksi joukkoon mahtuu henkilöitä, jotka aivan puolueettomasti osaavat ajatella itse ASIAA eivätkä mieti ja kuvittele asioita joita ei ole kirjoitettu. En yhtään kertaa ole kirjoittanut, etteikö mussa jotain vikaa olisi, tottakai on, ei kukaan ole täydellinen. Mutta onko sekin niin vaikeaa täällä palstoilla hyväksyä, että vaikka suurin osa pettäjistä tekee tekonsa ja nauttii siitä, niin sinne joukkoon voi todellakin mahtua pienen pieni määrä näitä ihmisiä, pettäneitä, jotka myös itse todella kärsivät ratkaisuistaan? Mä kyllä näen, tunnenhan mieheni, että hän todella kärsii, sillä helpompaa olisi varmasti hänellekin, jos olisi joku selvä syy miksi hän teki mitä teki. Esimerkiksi että meillä olisi ollut vaikea avioliitto, rahavaikeuksia, riitoja tms. mutta kun ei vaan ole ollut.
Aivan sama kuka tämän uskoo tai ei usko. Näin se vaan on.
Ja kun joku mainitsi, että miksi kirjoitin alunperin, niin eikö nämä palstat ole juuri siksi, että voi anonyyminä kirjoittaa huoliaan, tuntemuksiaan, ajatuksiaan? Onko siihen joku kriteeri, milloin ja kuka ja missä elämäntilanteessa saa kirjoittaa? Älä lue, älä kommentoi, jos ärsyttää.. niin helppoa se on.
Ootko sä ottanut yhteyttä siihen suhteen toiseen osapuoleen ja kysynyt häneltä mikä on homman nimi? Tosin ovathan he voineet miehesi kanssa sopia, että mitään eivät kerro. Jos miehesi olisi asian itse tunnustanut, niin ehkä silloin olisi helpompaa uskoa, ettei homma jatku?
Sussa ei varmasti ole mitään vikaa, eikä välttämättä teidän liitossannekaan. Jotkut miehet vaan pettää, koska se "vika" on heidän omassa päässään. Eräs ukkomies kertoi, ettei vaan voi vastustaa vieraita naisia, vaimossa ja liitossa on kaikki ok. Onko näin teilläkin?
Oletko varma, että mies kärsii ratkaisustaan? Ettei häntä vaan harmita myös se, että jäi kiinni ja pitää tunnustaa itselleenkin olevansa jotain muuta kuin mitä on esittänyt? Tuokin on mahdollista. Paljon kuulee niitäkin tarinoita, joissa kärsivä ja katuva mies onkin todellisuudessa ikävöinyt sitä toista suhdettaan. Sitähän ei voi sanoa, vaikka se totta olisikin. Luopuminen on aina vaikeaa. Tuo on kriisi myös miehelle, ja hänen on surtava suhteen loppuminen salassa. Toisaalta taas rakastaa myös vaimoaan... Tuossa on vaarana sairastua henkisesti. Repivää.
Sinä tunnet miehesi parhaiten. Toivottavasti saatte molemmat tehdyksi paljon töitä suhteenne korjaamiseen. Siihen menee varmasti pitkä aika. Varo kuitenkin, ettei sinusta tule hoivaajaa. Se on tuossa tilanteessa tosi raskasta.