Kuinka paljon on perheväkivaltaa jota peitellään. Mikä vie ihmisen väkivaltaiseksi.
Tässä oli muutama viikko sitten lehdessä kirjoitus, miten pari oli käyttäytynyt väkivaltisesti yleisellä paikalla, siitä ei paikkakunnalla puhuta, joten arvelen olevan ns. paremmista piireissä tapahtuvasta väkivallasta. Olen miettinyt, onko tämä hakattu ihminen tuntemani henkilö, joka on vetäytynyt kauas uuden suhteensa vuoksi.
Itse en ottaisi iskuja vastaan tapahtuivatpa mistä syystä hyvänsä, Minua ei lydä kuin kerran, sillä kyllä ihmisen pitää hallita mielensä joka tilanteessa.
Tiedän näitä nyrkkisankareita, miksi naiset ja miehetkin ette lähde samantien kun ensimmäinen isku tulee. Yleensä tämä iskijä iskee uudelleen, vaikka muuta vannoo.
Pienet lapset elävät kauhutilanteessa perheessä, sillä he näkevät ja kuulevat enemmän kuin uskottekaan.
Itse olen lapsena valvonut peläten vanhempieni riitoja, niistä jäi sellainen kammo, että koskaan en ole niitä unohtanut. Koulunkäyntini kärsi paljon näistä asioista. Vaikka en tiennyt siellä lyötävän, silti oli kauheaa, en kerro tarkemiin, mutta kuten huomaatte lapsen mieleen jää paljon asioita.
Kun lähdette, älkää misään nimessä tuoko uutta ihmistä kotiinne, lapsenne eivät todellakaan kaipaa sitä. Itse en koskaan enää huolisi ketään kotiani särkemään jos joutuisin tuohon tilanteeseen. Sen verran minuun on jo lapsuudesta jäänyt kammoa vanhempieni kamalasta riitelystä.
Tässä oli muutama viikko sitten lehdessä kirjoitus, miten pari oli käyttäytynyt väkivaltisesti yleisellä paikalla, siitä ei paikkakunnalla puhuta, joten arvelen olevan ns. paremmista piireissä tapahtuvasta väkivallasta. Olen miettinyt, onko tämä hakattu ihminen tuntemani henkilö, joka on vetäytynyt kauas uuden suhteensa vuoksi.
Itse en ottaisi iskuja vastaan tapahtuivatpa mistä syystä hyvänsä, Minua ei lydä kuin kerran, sillä kyllä ihmisen pitää hallita mielensä joka tilanteessa.
Tiedän näitä nyrkkisankareita, miksi naiset ja miehetkin ette lähde samantien kun ensimmäinen isku tulee. Yleensä tämä iskijä iskee uudelleen, vaikka muuta vannoo.
Pienet lapset elävät kauhutilanteessa perheessä, sillä he näkevät ja kuulevat enemmän kuin uskottekaan.
Itse olen lapsena valvonut peläten vanhempieni riitoja, niistä jäi sellainen kammo, että koskaan en ole niitä unohtanut. Koulunkäyntini kärsi paljon näistä asioista. Vaikka en tiennyt siellä lyötävän, silti oli kauheaa, en kerro tarkemiin, mutta kuten huomaatte lapsen mieleen jää paljon asioita.
Kun lähdette, älkää misään nimessä tuoko uutta ihmistä kotiinne, lapsenne eivät todellakaan kaipaa sitä. Itse en koskaan enää huolisi ketään kotiani särkemään jos joutuisin tuohon tilanteeseen. Sen verran minuun on jo lapsuudesta jäänyt kammoa vanhempieni kamalasta riitelystä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä olen nähnyt niin paljon perheväkivaltaa et ei mitään rajaa. Tos mun naapuris asuu nainen jonka mies on väkivaltainen.Sil naisel on viel kolme lasta. Kolme vuotta olen katellutr sitä touhuu ja kuunnellut niiden riitoja. pliisitkin olen soittanut monta kertaa kun olen pelännyt ton naapurin naisen hengen puolesta. Aina kun tää naisen mies on kännissä niin aina alkaa hirveet riidat ja silleen. Ei sellasta jaksa. Lapsena mun äiti seurusteli juopon ja väkivaltaisen miehen kanssa. Se oli pari kolme vuotta jatkuvaa ryyppäystä ja riitelyä ja lyömistä. En toivoisi kenellekkään sellasta kun se oli lapsen näkökulmasta katsottuna hirveää katsottavaa
Väkivalta on hirveä asia. Itelläni on siitä kokemusta monen vuoden takaa ja tulee aina vaan lisää. Olen siis 15-vuotias poika ja on kotona jonkin verran ongelmia. Pikkusiskokin joutuu siitä kärsimään. Kyllähän mie ymmärrän että yksinhuoltajan elämä on raskasta, mutta ei se miusta oikeuta lyömään.
Tän kaiken takia on ilmenny monia ongelmia, kuten masennus, viiltely ja tupakointi. Tupakointi alkoi lähinnä vaan sen takia että ei tarvitsisi viillellä pahaa oloa pois. Monta kertaa hyvä kaverini sanoi että vika ei ole minussa ja minun ei tarvitsisi tehdä sitä itselleni, mutta minkäs teet kun kuulee koko ajan kuinka on p*ska tai ei osaa tehdä mitään, tai miten minussa on aina kaikki vika. Kaikista kauhemmalta tuntuu kuunnella syytöksiä asioista joita ei ole tehnyt tai yrittänyt parhaansa mutta silti saa haukut. Tappouhkauksiakin on pari kertaa kuullut.
Tuo miun ystävä oli sitten joskus soittanu miun takia kriisipuhelimeen josta neuvottiin, että miun pitäs soittaa sossuille, mut mie en halunnu sitä. Pienenä piti kestää tarpeeks sitä miten sossut ravas kotona sen jälkeen ku miun isosisko joutu äitin takia lastenkotiin. Nyt mie oon ruvennu toivomaan että mie oisin joutunu huostaanotettavaks pienenä.
Aika usein nykysin tuntuu, et elämä ei oo minuu varten tai että se pitäis nyt ottaa pois niin helpottais. Miulla alkaa aikalailla olla neuvot lopussa tän tilanteen suhteen. Koulu painaa päälle ja pitäs pystyä käymään sitäkin samalla mutta ei siitä mitään tule kun ei yöllä saa unta. Yhessä vaiheessa kaikki tuntu olevan pitkän aikaa vähän paremmin mutta nyt ollaan taas menossa alamäkeen. Koko kesänä en oo tehny mitään itelleni, mutta nyt alkaa taas käymään nekin ajatukset mielessä. Ois tosi mukavaa kuulla neuvoja joltain vanhemmalta ja kokeneemmalta ihmiseltä.