Asun yhdessä miehen kanssa joka erosi 4 vuotta sitten 10 vuoden suhteesta, josta olivat 4 vuotta naimisissa. Vaimo jätti tuolloin yksin asuntovelan kanssa ja häipyi toisen miehen perään. Kyseessä oli parikymppisenä aloitettu suhde ja miehen ensi rakkaus.
Meillä menee periaatteessa hyvin mutta.... Miehellä on suunnaton huijatuksi tulemisen ja hylkäämisen pelko. Hän ei halua/uskalla ostaa kanssani asuntoa, eikä myöskään halua mennä koskaan enää naimisiin. Tämä jälkimmäinen ei minusta ole vielä ajankohtaista, koska olemme asuneet yhdessä vasta vuoden. Asunnon ostoon hänet järkiperusteilla saan kyllä suostuteltua, eihän meidän tarvitse rahojamme yhteen laittaa. Mutta, minua huolettaa enemmän se kaukanko toipuminen tuosta edellisestä suhteesta kestää? Milloinkohan voin edellyttää mieheltä täyttä luottamusta minuun?
En haluaisi jankata hänen kansaan tästä asiasta, josta on nyt puhuttu kerran. Sen sijaan haluaisin antaa miehelle aikaa ja ottaa asian uudelleen esiin myöhemmin, jos se vielä minua vaivaa.
Olen valmis odottamaan mutta tuntuu pahalta, kun toinen sanoo ettei voi enää koskaan täysin luottaa ja mennä naimisiin.
Toivon, ettei kyse ole sitä ettei halua koskaan naimisiin minun kanssani, koska mies ainakin sanoo, että jonkun kanssa menisi se olisin minä.
Naimisiin meno ei ole minulle mikään pakollinen asia mutta olen huolestunut siitä, että miehelle naimisissa olo olisi hänen mukaansa tavoiteltava tila muttei pysty sihen.
Meillä menee periaatteessa hyvin mutta.... Miehellä on suunnaton huijatuksi tulemisen ja hylkäämisen pelko. Hän ei halua/uskalla ostaa kanssani asuntoa, eikä myöskään halua mennä koskaan enää naimisiin. Tämä jälkimmäinen ei minusta ole vielä ajankohtaista, koska olemme asuneet yhdessä vasta vuoden. Asunnon ostoon hänet järkiperusteilla saan kyllä suostuteltua, eihän meidän tarvitse rahojamme yhteen laittaa. Mutta, minua huolettaa enemmän se kaukanko toipuminen tuosta edellisestä suhteesta kestää? Milloinkohan voin edellyttää mieheltä täyttä luottamusta minuun?
En haluaisi jankata hänen kansaan tästä asiasta, josta on nyt puhuttu kerran. Sen sijaan haluaisin antaa miehelle aikaa ja ottaa asian uudelleen esiin myöhemmin, jos se vielä minua vaivaa.
Olen valmis odottamaan mutta tuntuu pahalta, kun toinen sanoo ettei voi enää koskaan täysin luottaa ja mennä naimisiin.
Toivon, ettei kyse ole sitä ettei halua koskaan naimisiin minun kanssani, koska mies ainakin sanoo, että jonkun kanssa menisi se olisin minä.
Naimisiin meno ei ole minulle mikään pakollinen asia mutta olen huolestunut siitä, että miehelle naimisissa olo olisi hänen mukaansa tavoiteltava tila muttei pysty sihen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jospa unohtaisit tuollaiset jankkaamiset ja antaisit ajan näyttää, onko suhteenne vahvalla pohjalla.
Aika vähän aikaa olet kuitenkin ollut miehen kanssa yhdessä, joten liikaa nyt vaadit mieheltä.
Itselläni eroni jälkeen meni seitsemän vuotta seurustelua uuden kanssa, ennenkuin luotin häneen niin paljon, että uskaltauduin naimisiin jälleen ja vielä sen päälle meni viisi vuotta, ennenkuin uskalsin uusia lapsia täysin varauksetta hänen kanssaan tehdä, niin pahat arvet oli ensimmäinen mieheni minulle jättänyt häipyessään ykskaks aikoinaan ja hylätessään lapsenkin isättömäksi.
Minua huolettaisi miehenäsi - ja myös sinuna enemmän tuon asunnon osto kuin naimisiinmeno... Nimittäin erotilanteesta saattaisi tulla kovin kinkkinen.
"Vaimo jätti tuolloin yksin asuntovelan kanssa ja häipyi toisen miehen perään"
Jos jompikumpi haluaisi häipyä, mutta toinen ei halua, niin mitä sitten tehtäisiin? Molempien pitäisi maksaa asuntoa siihen asti kunnes se saadaan myydyksi. Miten sitten olisi varaa asua muualla, jos toinen ei haluaisi muuttaa, ei lunastaa toisen osuutta, eikä laittaa asuntoa myyntiin?
Tällaisia vain mietin.
Jos miehelle jäis asunto, niin kyllä hänelle jää siitä myös velka. Ei kuulostaisi reilulta, että ex olisi ottanut velast ja mies talon? Mutta sitten itse asiaan...
Miehesi on selkeästi vielä erokriisissä. Mieheillä on todettu menevän erosta toipumiseen 6-10 v, naisilla vähemmän. Eli miehesi on normaalissa vaiheessa. Se, että ei ole vielä eheytynyt ei tarkoita sitä etteikö silti rakastaisi ja olisi valmis henkiesti sitoutumaan toiseen (sinuun). Sitoutumista on selkeästi jo tapahtunut, koska asutte yhdessä.
Sinuna välttäisin kaikin tavoin ruokimasta miehen katkeruutta exäänsä kohtaan. Mitä kauemman kokee itsensä väärinkohdelluksi, sitä kaueemin toipumiseen menee. Se onko exä löytänyt uuden kumppanin tai ei, on täysin merkityksetöntä. Myöskenin ilmaisu "lähti toisen miehen mukaan" ruokkii katkeruutta. Älä tuo puolisoasi noissa ajatuksissa, äläkä yhdy miehesi kauhisteluihin siitä, että hänet jätettiin ja vielä velan kanssa. Sinä voit ohjata miehesi ajatukset noista pettymyksistä pois vain olemalla osallitumatta lietsontaan. Ohjaa ajatukset muualle, hyödytte siitä lopulta molemmat.
Ohhoh, 6-10v! Onneksi olen nainen :).
Minulla meni ero hyvin, koska liitto meni huonosti. Kärsin ainoastaan siitä, etten voinut erota jo aiemmin. Enää ei kannata sitäkään muistella.
Kiitos vastauksista. Tuohon asuntovelka-asiaan ei kannata puuttua, siinä oli ex-vaimon perheenjäsenten takauksia yms. sotkuja, jotka eivät ole tässä tärkeitä. Nainen lähti siis ilman minkäänlaista keskustelua tai kiinnostusta siihen mitä asunnolle pitäisi tehdä eikä vastannut miehen yhteydentottoihin asiassa lainkaan mutta nainen oli nuori ja panen itse ajatuksissani tuon ajattelemattomuuden piikkiin.
En onneksi ollut itse vielä tuolloin kuvioissa vaan olen tavannut miehen noin vuosi eron jälkeen ja näitä asioita on sitten vähitellen tullut ilmi miehen ja läheistensä puheissa. Saattaa tietysti olla että lievän liioittelun kautta mutta omaan sopuisaan asunnonmyynnin sisältäneeseen avoerooni verrattuna aikamoista sotkua ja siksi minun on vaikea käsittää, miten pahasti tuosta voi traumatisoitua.
Ei kai tässä tosiaan auta kuin odotella. Toisaalta olen jo 31-vuotias ja jos aiomme perhettä perustaa se pitäisi tehdä pian. Jostain syystä mies ei vastusta lapsia vaan haluaisi perheen kyllä, pelkästään tuo avioliittoasia tuli negatiivisena esille.
En vielä parin vuoteen ole lapsia hänen kanssa tekemässä, ellei hän vättämätä halua, mutta olen varalta nostanut asian esille ettei tule myöhemmin yllätyksenä.
Kummallinen nuori nainen miehesi ex. On nimittäin erittäin epäedullista hänelle itselleen, jos jättää asuntonsa exänsä kontolle, vaikka omilla sukulaisilla oli takauksia!! Ottiko edes yhteyttä sukulaisiinsa? Onko sotku nyt hoidettu?
Ihmiset voivat ajattelemattomia, nuorina tai vanhempina. Tai sitten muuten vain hankalia ja yhteistyöhaluttomia. Ellei suorastaan pahoja ja ilkeitä. Avio-tai avoliittossa voi traumatisoitua monestakin syystä ja myös erosta.
Jos ostatte yhdessä asunnon, ettekä mene naimisiin, on parempi tehdä keskinäinen testamentti sekä sopimus siitä miten erotilanteessa toimitaan. Ero avoliitosta saattaa olla todella paljon vaikeampi kuin ero avioliitosta. Siinä mielessä sinulla oli onni erotessasi sopuistasti.
Miehesi avioero on vielä kesken, koska pelkää. Ei kai sinullakaan mikään kiire naimisiin ole? Yhteen voitte muuttaa kun siltä tuntuu.