olemme kihloissa noin 60-70v pari ongelma asuminen. minulla pieni yksiö johon ei voi ottaa kaveria asumaan, sos asunto, kaverillani iso oma osake, osake on perikunnan ja hänellä oikeus asua kuolemaansa saakka siinä, eli leski, 3 kertaa ehdottanut että myy sen muutetaan yhteen, ostaa jonkun mukavan mökin, ½ vuoden välein peruu aina asian, vaatii minua muuttamann asuntoonsa joka on perikunnan omaisuutta, meillä on ikää jo, jos muutan siihen ja hänelle tapahttuu jotain niin lennän pihalle 2 viikossa, ei suostu siihen että saan asua vähintään vuoden tässä tai ostamassaan uudessa asunnossa, joutuisin myymään omaa omaisuuteni muutaessani hänen luokse, nyt tilanne se että tulee ero os ei tilanne selviä heti, en juokse 2 asunnon väliä ja kuljeta tavaroitani 2 kertaa viikossa ees taas, asumme p-l-s-m täällä m-t-k-to hänellä, hän ruokkii minut siellä ja inä hänet tällä, nyt ero eessä enkä enään peräänny jos yhteistä asumis muotoa ei löydy ja sopua;
HALUAN KUULLA MIELIPITEITÄNNE ASIASTA
HALUAN KUULLA MIELIPITEITÄNNE ASIASTA
Vastaukset 7
Vanhimmat
mamma ja maija ei tarkoita että olemme ho----. vaann nimi merkki, olemme nainen ja mies kummatkin isolla N_M
Puolisosi ei voi myydä perikunnan omistamaa asuntoa. Siihenhän tarvitaan kaikkien osakkaiden suostumus. Toki hän voi myydä oman osuutensa jollekin perikunnan osakkaalle, sitäkö tarkoitit puhuessasi myymisestä?
Mulle tuollainen asumismuoto olisi loistava. Ei aikuisten ihmisten tarvitse nyhjätä koko ajan kylki kyljessä ja asua samassa asunnossa. Ehkä puolisosi on juurikin ihminen, joka haluaa välillä omaa tilaa olla ja hengittää? Ahdistuu sun vaatimuksistasi. Toisaalta ymmärrän sun kiireesi ja halusi yhteenmuutosta, onhan teillä jo ikää.
Jos puoliso asuu kuolleen vaimonsa ja hänen yhdessä omistamassaan asunnossa, hän saa asua siinä niin kauan kuin haluaa (joku lesken oikeus). Jos hän muuttaa siitä pois, ja joku osakas haluaa osansa osakkeesta, se on myytävä tai muut osakkaat osatavat tämän ulos. Niin kauan kuin leski asuu siinä, sitä ei voi myydä.
Eikö ap voisi ajatella säilyttävänsä osaa tavaroistaan miesystävän luona, ettei tarvitsisi kaikkea kantaa mukana joka kerta. Mielestäni tavaroiden kantaminen toisen luo on se pienin vaiva ja helpoin ratkaisu. Asutte siis omissa asunnoissanne ja jatkatte samalla tyylillä.
Ihan ymmärrettävää että jos ero tulee ei halua toista nähdä. En minä ainakaan katselisi ketään entistä heilaani asunnossani.
Jos haluat toisen kanssa olla, niele ylpeytesi ja jousta. Et voi vaatia toista ostamaan teille yhteistä asuntoa. Sinulla ei ilmeisti olisi varaa ostaa isompaa, näin ymmärsin. Mielestäni teidän tilanne on nyt paras mahdollinen kummallekin.
En ymmärrä, mikä on vialla? Valitit että joudut ravaamaan tavaroinesi kahden asunnon väliä. Se ei ole iso vaiva, etenkin kun tapaamispäivät ovat yhteen menoon. Jokin muu taitaa nyt suhteessanne kiristää. Asumisongelma taitaa olla vain tekosyy, johon on hyvä siirtää paha olonsa.
ystäväni ite ehdotti yhteen muuttoa pieneen mökkiin , perikunta on ehdottanut jakoa ja haluaa omansa !
kysymys ei ole oikeudesta asua asunossa, ihan itse on ehdottanut muuttoa pieneen mokkiin , mutta aina peruu sen ½v välein, eli lupaa kuun taivaalta mutta antaa kiven masta, itselläni on hieno asunto kokoero on pieni, muutan enään vain kerran ,omaan yhteiseen otiin tai hautaan.
ylläoleva ei tarkoita että tekisin itsemurhan, vaan muutan asuntoa vaan kerran enään ennen kuin nukun, kaverini kanssa jonnekkin omaan tai hauturille sitten joskus.
Perikunta ei voi häätää häntä asunnosta vaikka haluaisi. On ymmärrettävää että hyvän ilmaisen asunnon vaihto pieneen mökkiin ehkä asuntolainoineen ei ole hänelle helppo ratkaisu. Toisaalta, teillä kummallakin on kai nyt hyvät asunnot, eikä parisuhde vaadi välttämättä yhdessä asumista. Järjestäkää molempien asuntojen varustus niin ettei tarvitse kuljetella tavaroita, ja pelkkä siirtyminen asunnosta toiseen ei liene sen vaivalloisempaa kuin muutenkin kaupungilla käynti. Ei kai tällaisen takia kannata lopettaa suhdetta?