Jos kumppani pystyy pettämään luottamuksesi(yhdessä sopimanne asiat) eli tekemään selkäsi takana ikäviä asioita sinulle,lupauksista huolimatta,onko mieltä enää jatkaa liittoa?Ainakin,jos kuvio toistuu tai on jatkunut pitkään ulkopuolisen kanssa.Liitto=luottamus toimii vain,jos molemmat sitoutuneet noudattamaan samoja sääntöjä,asettamaan toisen ainakin yhtä korkealle kuin itsensä elikkä arvostus,kunnioitus,luottamus ja rakkaus avainasemassa.Ja tehdään toiselle niinkuin toivottaisiin itselle tehtävän.Pysytään toisen vierellä,vaikka joskus omat halut ja tarpeet eivät täyttyisikään.Vaikka toinen sairastuisi syöpään,masentuisi,tulisi taloudellisia tappioita taikka elämä muutoin murjoisi.Sitä on liitto.Kaikki muut variaatiot ovat muuta kuin liitto..Ja usein hyvin lyhytnäköisiä,omien halujen ja himojen täyttämistä varten olevia suhteita.Jonain päivänä ehkäpä herää,huomaa olevansa ehkä sairas tai väsynyt ja vanha ilman "markkina-arvoa" ja miettii,jospa olisi joku,jonka kanssa jakaa nämä elämän pimeämmät puolet.Joku,jonka kanssa on jo ystävystynyt,johon luottaa täysin ja joka rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet...
Luottamus=Liitto
Epäitsekäs onni
6126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikea sanoa tuntematta pariskuntaa, onko mieltä jatkaa liittoa vai ei. Kun luottamus on kadonnut, sen takaisinsaaminen on työn ja tuskan takana. Elät ylämäkeä luottaen ja tulet alamäkeä pää kolmantena jalkana luottamuspulassa. Ja itse ainakin, todeten, että ei ollut edes syytä epäillä, mutta kun ei voi luottaa, niin ei voi. Haluan luottaa ja toivon, että ajan kanssa luottamus palaa. Varsinkin, kun toinen on enemmän kuin halukas osoittamaan olevansa luottamuksen arvoinen ja enemmänkin. Joku oppii virheestään, joku ei opi ja toistaa sen. Toivon, että omalla kohdallani toinen tosiaan on oppinut.
Rakkaus on voimakas tunne ja kun sitä on riittävästi, sitä pystyy jopa antamaan anteeksi asioita, joita ei ikinä kuvitellut antavansa anteeksi.
Omien tunteiden kirjo tässä muutaman kuukauden sisällä on valtava: jätän, en jätä, älä jätä, jätän, en jätä... Kestämättömän tuntuista, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä varmempi olen omista tunteistani. Ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, niitä saattaa joutua katumaan.
Anna aikaa itsellesi, anna aikaa tunteillesi. Ajan kanssa tiedät, pystytkö ja haluatko antaa anteeksi. Tsemiä!
Rakastaa voi, mutta kaikella on rajansa, ja tyhmä ei tarvitse sentään olla. Jos olet jo kerran kärsinyt pettämisen vuoksi, antanut anteeksi, luottamus ho silloin rikottu, ajan kanssa ja kovalla työllä päästy suhtkoht yli, ja sitten tulee taas korviisi tieto että miehesi pettää, niin siinä ei ole rakkaudella enää mitään sijaa eikä tilaa, ainoastaan surkeeta sääliä, sairasta riippuvuutta, köyhtymisen pelkoa, tai toisen kiduttamista ja hyväksikäyttämistä.
Ei kunnon mies todella lähde taas rikkomaan taas kerran saavutettua tilaa ja rakastamiseen tarvitaan aina myös kaksi, mies ei siten todella rakasta jos tekee noin.
Velvolllisuus lapsia kohtaan voi estää miestä eroamasta.
---Elina Kiikko. Pää puskaan ja silmät kiinni.
Jos annat kerran anteeksi ja voit elää epäluottamuksessa, niin ole tietoinen (varmasti) tulee tapahtumaan toistekkin. Jos haluat elää noin, elä. Varaudu jossakin vaiheessa syömään rauhoittavia ...
Ja minä uskon,että ihminen voi muuttua halutessaan.Olen itse nähnyt muutaman esimerkin ympärilläni.Ikävä kyllä,usein vain tarvitaan kova kolaus,menetys,jotta ymmärtää mitä oikeesti haluaa ja mitä arvostaa elämässä.Ja silloin voi tietty olla jo myöhäistä.Mutta,muutos on mahdollinen.Se että kasvaa oikeasti vastuunsa tuntevaksi,epäitsekkääksi,itseään ja muita arvostavaksi kypsäksi yksilöksi..
Kirjoitin ehkä sekavasti.Luin täältä mitä onnettomampia juttuja,ja halusin kertoa omat mietteeni.Itse erosin aikoinani pettävästä alkoholistista,lähdin lasten kanssa muualle asumaan.Tein kuitenkin kaikkeni,jotta toinen olisi ymmärtänyt muuttua,mutta tajusin,ettei toista voi muuttaa,vaan vain itseään.Kaikkea muuta kuin helppoa se oli,rahaton,työtön ja sairas kun olin.Mutta tiesin selviäväni,koska olin selvinnyt vuosia rakkaudettomassa liitossakin.Olisi ehkä pitänyt lähteä jo aiemmin,muiden mielestä,mutta minä tarvitsin aikaa punnita asiaa,eikä mies ollut täysin mätä,vaan omalla tavallaan hyväkin ihminen.En voi vain ymmärtää,miksi ihmiset ovat elämänsä suhteessa,jossa on paha olla.Elämä on kovin lyhyt.En ikinä halua elää ihmisen kanssa,johon ei voi luottaa,se syö sisältä ihmisen tyhjäksi,kun elää jatkuvassa epävarmuudessa.Kannatta olla rehellinen ennenkaikkea itselleen ja miettiä,minkälaisena näkee sitten vanhana oman elämänsä,kun taaksensa katsoo.Tervettä itsekkyyttä peliin.Ja,aina kun luopuu jostakin,saa jotakin uutta tilalle.Tärkeintä kuitenkin.että ymmärtää pahojen asioden ja olojen menevän ajan myötä ohi.Aurinko oikeasti paistaa välillä risukasaankin!
"En voi vain ymmärtää,miksi ihmiset ovat elämänsä suhteessa,jossa on paha olla.Elämä on kovin lyhyt.En ikinä halua elää ihmisen kanssa,johon ei voi luottaa,se syö sisältä ihmisen tyhjäksi,kun elää jatkuvassa epävarmuudessa.Kannatta olla rehellinen ennenkaikkea itselleen ja miettiä,minkälaisena näkee sitten vanhana oman elämänsä,kun taaksensa katsoo.Tervettä itsekkyyttä peliin.Ja,aina kun luopuu jostakin,saa jotakin uutta tilalle.Tärkeintä kuitenkin.että ymmärtää pahojen asioden ja olojen menevän ajan myötä ohi.Aurinko oikeasti paistaa välillä risukasaankin!
JUURI NÄIN .AIVAN SAMAA MIELTÄ.ON VAIN NÄITÄ VAIMOJA JOTKA EIVÄT OLE YHTÄ TOPRAKOITA JA VAHVOJA, ELÄVÄT MIEHEN KAUTTA, SIKSI ANTAVAT KOHDELLA ITSEÄÄN NOIN,LUULEVAT ETTÄ ELÄMÄ OLISI HELEVETTIÄ ILMAN MIESTÄÄN. VOIKUN YMMÄRTÄISIVTÄ, TAI IHAN SAMA MINULLE MITEN PILAAVAT ELÄMÄNSÄ, MUTTA JOS MINULLA OLIS TÄLLAINEN SISKO TAI YSTÄVÄ, KYLLÄ SAISI KUULLA JA TAOITTAIS JÄRKEÄ PÄÄHÄN.