Olen varma, että en ole ainut joka elää masentuneen puoliskon kanssa.
Kertokaa näin vertaistuki mielessä mistä teillä riittää sitä ymmärrystä,rakkautta, tukea ja omaa jaksamisen ylläpitoa suhteessa.
Itellä meinaa loppua välillä "huonoina kausina" usko, voimat yrittää auttaa ja tukea toista. Välillä tuntuu sitä, että masennus on hyvin helposti tarttuva tauti.
Enkä ole varmasti ainut joka syyttää itseään toisen pahastaolosta, siitä ettei muka tee kaikkeensa puoliskon eteen ym.
Siihen tulokseen oon kyllä tullut että puoliskoni rakastan valtavasti, mitään muuta mahdollisuutta ei ole.
Mutta silti nyt on sellanen olo että vertaistukea on pakko saada, yksin ei vaan jaksa.
Kertokaa näin vertaistuki mielessä mistä teillä riittää sitä ymmärrystä,rakkautta, tukea ja omaa jaksamisen ylläpitoa suhteessa.
Itellä meinaa loppua välillä "huonoina kausina" usko, voimat yrittää auttaa ja tukea toista. Välillä tuntuu sitä, että masennus on hyvin helposti tarttuva tauti.
Enkä ole varmasti ainut joka syyttää itseään toisen pahastaolosta, siitä ettei muka tee kaikkeensa puoliskon eteen ym.
Siihen tulokseen oon kyllä tullut että puoliskoni rakastan valtavasti, mitään muuta mahdollisuutta ei ole.
Mutta silti nyt on sellanen olo että vertaistukea on pakko saada, yksin ei vaan jaksa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
*korjaus
Kertokaa näin vertaistuki mielessä mistä teillä riittää sitä ymmärrystä,rakkautta, voimaa tukea, omaa jaksamista suhteen ylläpitoon...
Mistähän masennus sai alkunsa, olisiko yhteisten asioiden teko mielekästä, entä pieni matkustelu yhdessä, jossa todella olet hänen kanssaan.
Pyydät kävelylle kanssasi.
Nyt olisi tärkeintä saada se masentava asia pois painamasta, oli se mikä hyvänsä, eli pitää yrittää löytää muuta elämää jos suinkin mahdollista.
Masentunut tarvitsee aina lähelleen luotettavia ihmisiä, jotka eivät pakota häntä mihinkään, eivät moiti pienelläkään sanalla, vaan yrittävät saada mukaan asioihin, joista voi edes hetken iloita ja unohtaa vaikean asian joka painaa.
Olen tämän niin itse kokenut, jotta tiedän miltä tuntuu, kun kaikki pahat asiat tapahtuu samalla kertaa. Ihmisen psyyje ei yksinkertaisesti jaksa mahdottomasti ottaa vastaa pelkkiä ikävyyksiä, minulla oli omaa ja läheisten sairautta, käheisen avioero(suorastaan kamala ero, ei mikään normaali, tuli täytenä shokkina") lemmikin kuolema, äidin kuolema. En ole kyllä vieläkään näistä toipunut, mutta joku päivä on parempi, toinen huonompi. Näihin liittyy niin paljon ikäviä asioita, jotka vieläkin painavat, itkeine kirjoitan tätä ja toivon hartaasti, että jokainen saisi jostakin apua , ystävällisyyttä.Toivon että ei jätettäisi yksin hetkeksikään.