Onko muilla näin? Isäni kanssa menee noin viikko erittäin hyvin, kun tulee kylään. Sitten mua alkaa vitutaan hänen kommenttinsa ja pinttyneet tapansa, samoin häntä alkaa rasittamaan mun luona olo. Loppujen lopuks kumpikaan ei puhu mitään ja yhdessä olo on painostavaa ja ahdistavaa, kunnes tapahtuu jokin todellinen yhteen otto ja menee tyyliin puoli vuotta kun pystytään edes puhumaan. Mä en todellakaan ymmärrä että missä tässä on vikana? Yritän siis oikeesti kestää ja kestää esim julkisilla paikoilla piremistä, hieltä haisemista jne...
Tää on kuitenkin mun elämä ja mun koti ja ympyrät jossa ollaan silloin kun mun luona ollaan kylässä (on pitkä välimatka) Jotenkin vaan väsyn aina siihen varpaillaan oloon ja miellyttämiseen. Jotenkin säälin häntä, en tiedä. Koskaan ei olla pystytty puhumaan asioista suoraan.
Olen muuttanut kotoa aikoinani saman ahdistavan konrtollin alta pois, kun en enää jaksanut.
Kommentit ym eivät ole kovinkaan ystävällistä tai normaalia isän rakkautta, ainakaan minusta, lähinnä kontrollointia ja minun elämäni hyäksymättömyyttä. Olen kuitenkin jo aikuinen nainen.
Tää on kuitenkin mun elämä ja mun koti ja ympyrät jossa ollaan silloin kun mun luona ollaan kylässä (on pitkä välimatka) Jotenkin vaan väsyn aina siihen varpaillaan oloon ja miellyttämiseen. Jotenkin säälin häntä, en tiedä. Koskaan ei olla pystytty puhumaan asioista suoraan.
Olen muuttanut kotoa aikoinani saman ahdistavan konrtollin alta pois, kun en enää jaksanut.
Kommentit ym eivät ole kovinkaan ystävällistä tai normaalia isän rakkautta, ainakaan minusta, lähinnä kontrollointia ja minun elämäni hyäksymättömyyttä. Olen kuitenkin jo aikuinen nainen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.