Minä:
- noin 30-vuotias mies
- tietää mitä haluaa, mutta ei ole ehdoton
- todella hyvä itsetunto ja paljon itsevarmuutta, mutta ei tarvetta päteä tai olla esillä
- sosiaalinen ja supliikki, mutta mieluummin yksin kuin seurassa vain seuran vuoksi
- arvostaa rehellisyyttä ja aitoutta yli kaiken
- harrastukset yhdistystoimintaa ja luonnossa liikkumista
- normaalivartaloinen ja vähän keskivertoa pidempi
- hyvä fyysinen kunto
- ei tykkää koirista, naisen koira on ehdoton turn-off
Naiselta odotan samansuuntaista henkistä kanttia ja kiinnostusta luonnossa liikkumiseen, muuten olen melko avoin kaikelle.
Elävässä elämässä tulee vastaan vain varattuja, ja nettideitissä ne jutut, jotka eivät katkea heti ensimmäisiin viesteihin eivätkä etene treffeihin asti, katkeavat melkein poikkeuksetta siihen, että naisella on koira.
Turhaudun.... Eikö mistään löydy sopivaa KOIRATONTA naista?
- noin 30-vuotias mies
- tietää mitä haluaa, mutta ei ole ehdoton
- todella hyvä itsetunto ja paljon itsevarmuutta, mutta ei tarvetta päteä tai olla esillä
- sosiaalinen ja supliikki, mutta mieluummin yksin kuin seurassa vain seuran vuoksi
- arvostaa rehellisyyttä ja aitoutta yli kaiken
- harrastukset yhdistystoimintaa ja luonnossa liikkumista
- normaalivartaloinen ja vähän keskivertoa pidempi
- hyvä fyysinen kunto
- ei tykkää koirista, naisen koira on ehdoton turn-off
Naiselta odotan samansuuntaista henkistä kanttia ja kiinnostusta luonnossa liikkumiseen, muuten olen melko avoin kaikelle.
Elävässä elämässä tulee vastaan vain varattuja, ja nettideitissä ne jutut, jotka eivät katkea heti ensimmäisiin viesteihin eivätkä etene treffeihin asti, katkeavat melkein poikkeuksetta siihen, että naisella on koira.
Turhaudun.... Eikö mistään löydy sopivaa KOIRATONTA naista?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Samaa olen ihmetellyt. Joka toisessa profiilissa on maininta koirasta. Vaikka nainen olisi unelma niin koira on sitäkin isompi riesa.
JUstiinsa tuossa livin dokumentissa todettiin että tunnepuolen asioissa voi olla ehdoton, mutta muusta voidaan sopia.
Niinpä kun kirjoitit:
*** ei tykkää koirista, naisen koira on ehdoton turn-off***
Tuollaiset käytännön ongelmien turn-offi on naurettavia ja lapsellisia, tuollaisesta juuri voi sopia, jos kaikki muu toisessa on kohdallaan, eihän tuollainen ole kuin järjestelykysymys, tai sitten jos sinussa on joku turn-off, voi sopia että kumpikin tulee puoleen väliin vastaan
Omalla kohdallani tilanne on se, että vaan kerta kaikkiaan välitä koirista yhtään. Koira pitäisi nähdä perheenjäsenenä, mutta minä tuskin kiintyisin koiraan sen vertaa, että pitäisin sitä muuna kuin riesana, joka omasta näkökulmastani vaatisi aikaa ja vaivaa mutta ei antaisi oikein mitään. Ymmärrän tietysti, että koiraihminen saa koirastaan niin paljon, että tuo yhtälö kääntyy toisin päin. Kaikki eivät nyt vaan ole koiraihmisiä.
Kaikkein hulluinta on se, että tunnun lähes vetävän puoleeni juuri koiranomistajanaisia, varsinkin nettideitissä. En pidäkään koiran omistamista sinänsä huonona asiana, vaan se on enemmänkin positiivinen merkki, mutta koira itse on ylitsepääsemätön ongelma.
Mikä ihme tästä asiasta tekee naurettavan ja lapsellisen?
Eiköhän moni nainen suostu koiransa hoitamaan parisuhteessakin. Jos sinä suostut asumaan saman katon alla inhoamasi piskin kanssa, niin kyllä naiselta voi odottaa sen verran vastaantuloa, ettei edellytä sinun alkavan koiraihmiseksi.
Tuollaiset vähän erikoiset ehdot kyllä tosiaan rajaavat ihan turhaan mahdollisia rakkauksia. Itse ainakin olen aina ajatellut, ehkä lapsellisesti, että rakkaus tulee ensin ja on tärkein. Sen jälkeen aletaan sitten miettimään miten elämät saadaan yhteensovitettua ja kyllähän ne melkein aina saadaan jos on se usko rakkauteen taustalla molemmilla.
Ulkoiluhalun vaatiminenkin on mielestäni vähän toissijaista. Suurin osa elämästä vietetään kuitenkin muualla kuin siellä luonnossa. Eli suurin osa parisuhteestain on muualla kuin siellä metsävaelluksilla, joille voit varmaan lähteä yksinkin tai kenen kanssa nyt ikinä olet tähänkään asti käynyt.
En minäkään odota naiseni tulevan mukanani kuntosalille, jalkapalloa pelaamaan tai edes tulla ulkomaanmatkoille mukaani. Voin kyllä tehdä kaikkia noita joko yksin tai muussa seurassa, kuten teen silloinkin, kun ei ole tyttöystävää.
mitä noi listat oikein on olevinaan. parinhaussa se ensivaikutelma kyl ratkasee hyvin pitkälle. sen takia en oikein ymmärrä miten nettideitit voi toimia. kiva jos kuitenkin sieltä seuraa löytyy!
Tuo lista oli lyhyt kuvaus minusta. Nettideittiprofiilini on aivan erilainen. Nettideitti voi toimia siten, että sen avulla voi löytää samanhenkisen ihmisen ilman, että tarvitsee jutella ties kuinka monelle hutille baarissa. Suhteesta ei tietenkään voi puhua ennen kuin on nähty ja tykätty myös livenä.
mä kun luulin, että se the rakkaus är inte så nöpönuga. Mut eipä taaskaan ollut. Sesse parka tiennytkään et kun syntyi, niin mahdolliset palavat tunteet kuoli niin että sihahti ja pilke miehen silmissä sammahti samaan syssyyn. "Rakkaus" johonkin ihmiseen, just se suurin tunne, millä pitäis kestää elämässä kaiken, vähän enemmän kuin yhden karvaturriaisen olemassaolo muutaman vuoden, ei kestänyt edes alkua. Itses osaat kyllä kehua joo, itserakkaus onnistuu näköjään mainiosti. Voin vain kuvitella miehen suhtautumisen lapseen, miettikää miehelle vaikka vammainen lapsi, katastrofihan se olis. Kyl se on paree, että ei sulle naista, eikä ainakaan rakastavaa ja välittävää ja vastuuntuntoista koiranaista, menis hyvä nainen hukkaan sun kanssas.
Jos jokin, mikä on kumppanille tärkeää ja yhteisiin menoihimme, tuntuu minusta vain rasitteelta, niin en ennusta suhteelle kovin hyvää tulevaisuutta. Sen verran olen viattoman eläimen puolella, että oletan, että minä, uusi tekijä mahdollisen kumppanini elämässä, lähden, ja koira jää.
Oma lapsi taas on aivan eri asia. Oma lapsi on aina oma lapsi, ja lapsia hankkiessaan ottaa riskin, että se on vaikkapa vammainen, ja sen kanssa on sitten vaan elettävä. Koira puolestaan on jotain, mistä voi päättää etukäteen.
Näillä puhein annan tuon panettelun jäädä omaan arvoonsa, minuun se ei ainakaan osu.
Voi kristus...
nyt täällä verrataan jonkun naisen toimesta jo jonkun toisen koiraa OMAAN LAPSEEN.
Mikset suoraan sano että miehen on huolittava myös kaikkien muiden miesten siittämät pennut vaikka niitä olisi 100 eri väristä hoidettavaksi tai muuten mies varmasti ei tule toimeen tai suorastaan vihaa omia lapsiaan?
Joo, ja minä sitten pidän koirista (mutten toisten miesten lapsista) mutta en ymmärrä tällaista että jos joku ei pidä koirista tai ei tahdo että naisella olisi koiraa että siitä tehdään ihan hirveä haloo aivan kuin maailman suurin tärkein arvo on sillä että kaikki tykkää koirista.
eikä oleyhtään eri asia. Ihan samalla tavalla lapsen tai koiran kanssa joutuu ottamaan vastuuta, huolehtimaan, se voi estää yhteistä aikaa ja vie toisen aikaa. Voihan se olla et sulla katkee suhde ensimmäiseen lapseenkin sitten. Ei sitä joustokykyä ilmeisesti ollutkaan. Lapsi ottaa itselleen kuitenkin kokonaisen kennelin kotiin jossain vaiheessa ja sä joudut vielä oppimaan vähän joustokykyä sen lapsen vuoksi. Ja voihan vammaisesta lapsestakin päättää, onko sen kanssa elettävä vai ei. Parit niskaturvotusseulonnat ja homma on sillä selvä, jos siltä näyttää. Joten sun perustelut on kyllä kestämättömiä nyt.
Voihan sun kumppanille ilmaantua mikä hyvänsä rasite, varmaan sä jättäisit kumppanin het samantien, jos sillä olis joku mihin hän käyttäisi aikaansa. Sitähän tuo vaan oikeasti tarkottaa, tai sit sä olet vaan niin mustasukkainen, ettet kestä edes koiran olemassaoloa.
Onkohan tämä provo? Vastaan nyt kuitenkin, vaikka sanoin kyllä jo tämän kaiken kertaalleen...
Jos alan yhteen naisen kanssa, niin silloin se nainen on sellainen, jonka kanssa haluan olla loppuun saakka, kävi miten kävi ja tapahtui mitä tapahtui. Kaikessa on tietysti riskinsä, mutta se on harkittu ja haluttu riski.
Jos hankin lapsia, niin on aina riski, että lapsi olisi vammainen tms. Moraalini ei kestäisi edes ajatella sitä vaihtoehtoa, että hylkäisin oman lapseni tuollaisen asian takia. Joten lapsikin on harkittu ja haluttu asia, josta ei auta valittaa, kävi miten kävi.
Koira puolestaan... Koira ei ole minun huoleni ennen kuin olen päättänyt ottaa sellaisen huolehdittavakseni. Jos jostakin syystä päätyisin ottamaan koiran, niin ilman muuta huolehtisin siitä loppuun asti, aivan kuten huolehtisin kumppanista tai lapsesta. Nyt on vaan niin, että en tosiaan usko kiintyväni koiraan sen vertaa, että haluaisin pitää siitä huolta koko sen elin iän.
Siksi katson, että on kaikkien kannalta parempi, kun kierrän koiranomistajanaiset, mutta se ei todellakaan tee minusta huonoa puolisoa tai vanhempaa.
Siihen lopputulokseen alan kyllä minäkin tulla, että moni (nuori) nainen kenties hankkii koiran seurakseen, kun ei löydä miestä. En pidä sitä pahana asiana, enkä suinkaan syytä siitä ketään, mutta en voi olla turhautumatta, kun niin moni muuten mielenkiintoinen nainen menee minulta sivusuun sen takia.
"Siihen lopputulokseen alan kyllä minäkin tulla, että moni (nuori) nainen kenties hankkii koiran seurakseen, kun ei löydä miestä. En pidä sitä pahana asiana, enkä suinkaan syytä siitä ketään, mutta en voi olla turhautumatta, kun niin moni muuten mielenkiintoinen nainen menee minulta sivusuun sen takia."
Juuri näin. Koira on hyvä ja uskollinen seuralainen (toisin kuin mies). Jos ja kun kunnollista miestä ei löydy otin koiran elämäni seuraksi ja huomasin kuinka paljon helpompaa elämä nyt on. Koirasta en luovu mistään hinnasta joten jos joku kaksilahkeinen olisi niin ihastuttava persoona (mitä tällä hetkellä suuresti epäilen) että edes harkitsisin jotain suhteen tapaista niin koiran joutuu hyväksymään. Jos tämä ei käy niin valinta ei ole vaikea. Tai oikeastaan mitään valintaa ei edes kerkiä muodostua.
"jos joku kaksilahkeinen olisi niin ihastuttava persoona (mitä tällä hetkellä suuresti epäilen) että edes harkitsisin jotain suhteen tapaista niin koiran joutuu hyväksymään. Jos tämä ei käy niin valinta ei ole vaikea. Tai oikeastaan mitään valintaa ei edes kerkiä muodostua. "
Ymmärrän kyllä tuonkin oikein hyvin, kun itse toimisin kääntäen, eli jos naisella on koira, niin mitään valintaa ei edes ehdi muodostua.
Ei vaan ole kovin mieltäylentävää lukea tuollaista tietäen ja uskoen, että voisi hyvinkin itse olla se kunnollinen (hyvä ja uskollinen) mies...
Tämähän vaikuttaa olevan vähän sama asia kuin se, kun lapsi aiemmasta suhteesta vähentää naisen kiinnostavuutta. Nyt ei vaan ole kyse lapsesta, vaan suhteen tai lapsen korvaajaksi otetusta koirasta.
Entäs kun vaimosi lihoo? Vaikka itse olet hoikka ja sporttinen. Ovatko vaimosi makkaratkin ylipääsemätön rasite? Entä jos vaimosi luontoinnostus lopahtaa? Entä jos vaimosi henkinen kantti romahtaa syystä tai toisesta, eikä sitten enää olekaan samantyyppinen kuin sinä?
Ei kukaan nainen halua ottaa riskiä olla kanssasi, kun asetat niin ehdottomia raja-aitoja rakkaudelle.
Eikä se koirasi sen luotettavampi ole.. joku kaksilahkeinen, esimerkiksi minä voisin sen rakkauden ja huomion hyvin sinulta viedä.. Koirat kun joskus ovat turhan eläimellisiä siinä kenestä "tykkäävät" eniten. Iso alfauros usein saa koiralta suurimmat suosionosoitukset, koira kun pitää tälläista automaattisesti laumanjohtajana, joka menee pidempäänkin tunnetun emännän ohi.
Miesvihastasi sinun olisi hyvä päästä. Hae vaikka ammattiapua.
No kyllä oikeastaan pitäisi ne 100 muiden siittämää pentuakin hyväksyä, koska ehdoton ykkönen pitäisi olla miehen ja naisen välinen kemia. Jos sitä on täysillä, perhoset vatsassa ja taivas salamoi yms. romanttista hömppää, niin miehen ja naisen tulisi olla valmiita sietämään aiemmat lapset ja koirat ja taudit ja synnit ja velat ja hankalat appivanhemmat ja ruosteinen auto ja tyylittömät kengät.
Monilla naisilla tuo koirajuttu liittyy jotenkin hoivaviettiin. Jos ei ole miestä tai lasta, niin se puute korvataan koiralla.
Miehille pitäisi keksiä joku hyvä korvike seksinpuutteeseen.
Kyllä meissä naisissa on myös koiria pelkääviä tai koirille allergisia. Minulla molemmat ominaisuudet, enemmän pelkään niitä (varsinkin isoja, vapaana kadulla juoksentelevia koiria) - allergiani on lievä.
Hyvä kysymys on myös se, miten tuon asian toisi julki. Livenähän koira käy ilmi ihan itsestään melko helposti, mutta nettideitissä ei aina. Aiemmin, kun en maininnut asiasta jo profiilissani, pettymyksiä tuli niin paljon, että en enää jaksanut sitä turhautumista, ja päätin lisätä profiilini "ei koirallisille" -tyylisen merkinnän. Toisaalta en voi olla miettimättä, näyttääkö tuollainen ilmoitus kenties negatiiviselta muillekin kuin kohderyhmälleen, kun profiilissa ei ole tilaa perustella sitä tarkemmin.
Etkä voi laittaa profiiliisi, "En ole tippaakaan koiraihminen." Silloin et aseta typerältä näyttäviä vaatimuksia toiselle, mutta kerrot asiallisesti oman kantasi. Koiranomistajat osaavat sitten olla vastaamatta sulle. Mielestäni kenenkään ei ole pakko pitää koirista, eikä edes sopeutua sellaiseen. Kyllä niitä koirattomia, luonnossa viihtyviä sinkkunaisia on pilvin pimein. Toivon, että löydät omasi.
Juu, ilman muuta profiiliin kannatta laittaa kaikki ne ehdottomat turn-offit, jotta ne ei vastaa, joilla ne turn-offit ovat.
Kyllä, YTM-EVP:n ehdottama "ei koira-ihminen" - ilmoitus on mielestäni aivan asiallista laittaa!
Eiväthän koiranomistajatkaan halua sellaista suhdetta, jossa koira tuottaa ongelmia ja mielipahaa toiselle tai lopulta molemmille.
Koiraihminen ja ei-koiraihminen, ovat mun mielestä ihan oleelliset "kriteerit" nykypäivänä, koska todella monella on koira. Esim. rekkaukset vaan lisääntyy joka vuosi.
Itselläni on koira, ja se on täysin vain ja ainoastaan minun vastuullani kustannuksineen, mutta ymmärrän hyvin, että ihminen, jota koirat eivät kiinnosta, ei halua viettää aikaa koirallisen kanssa. Mutta itse en esim. "koirajuttuja" puhu kuin koiraihmisten kanssa. Eikä koko elämä ole muutenkaan että "koira sitä ja nyt koira tätä", mutta kyllähän se koiranhoito osan vapaa-ajasta vie.
"Eikä koko elämä ole muutenkaan että "koira sitä ja nyt koira tätä", mutta kyllähän se koiranhoito osan vapaa-ajasta vie. "
Kyse on siitä, että koira pitäisi nähdä perheenjäsenenä, jolloin sen tarpeiden huomiointi vaikuttaa helposti ihan kaikkeen tekemiseen. Vaikka koiraa ei varsinaisesti korostettaisi mitenkään, sille pitäisi silti antaa samansuuntainen asema perheessä kuin lapselle, eli se vaatisi jatkuvaa huomioonottamista antamatta minulle oikeastaan mitään.
"se vaatisi jatkuvaa huomioonottamista antamatta minulle oikeastaan mitään."
Heikot on eväät sullakin jos kaikken teet vain sen vuoksi että sitten saat itsekin. Itsekkäät ihmiset ovat vieläkin vastenmielisempiä kuin koirankarvat munavoileivän päällä.
En ole ihan varma, mitä ajat nyt takaa... Niin, siis kuten jo sanoin minun koira on minun vastuullani. Kenenkään muun ei tarvitse koiran huomioimista miettiä. Mutta joo, koira esim. rajoittaa kaikkia ex-tempore tempauksia, koska se koiran hoitovastuu ei katkea missään vaiheessa. Hoitopaikkaa ei välttämättä tunnin varoitusajalla löydä.
Mä olen ollut koirien kanssa tekemisissä penskasta asti, niin mä en sillä lailla osaa ajatella, että koira on riesa tai vaiva. Siihen riesauteen tottuu :)
En kyllä sanonut että en tekisi _mitään_ sellaista, mistä en saisi itsekin jotain.
Kutsuisin tällaista "itsekkyyttä" ennemmin ennakoivaksi vastuuntuntoisuudeksi.
Todellinen itsekkyys, se, että kaikesta pitää saada suoraa hyötyä, on jotain aivan muuta, ja sellainen en ole.
"Mutta joo, koira esim. rajoittaa kaikkia ex-tempore tempauksia, koska se koiran hoitovastuu ei katkea missään vaiheessa. Hoitopaikkaa ei välttämättä tunnin varoitusajalla löydä."
Tuota juuri tarkoitan. Koira ei ole harrastus siinä mielessä, että sille annetaan aikaa silloin kun itselle sopii, vaan se tarvitsee sitä silloinkin, kun itseä ei niin nappaisi. Vähän kuin lapsi.
Tiedän, mistä puhun, sillä olen mukana järjestötoiminnassa, jota voi kutsua myös vapaaehtoistyöksi. Siinäkin tulee monesti sitoutuneeksi asioihin, jotka on tehtävä, kun on luvannut, vaikka juuri silloin ei innostaisikaan, ja vaikka välitöntä hyötyä ei olisikaan näkyvissä.
sääliö!
Ei löydy, koska sinulla on VAATIMUS!
Miehen pitäisi ottaa millainen ruttosika tahansa, millaisella lapsi- ja eläinkatraalla ja millaisilla elämäntavoilla tahansa. Muuten on vaan sika ja sovinisti.
Ei ,vaan niiden turn-offien pitäisi liittyä persoonaan tai edes olemukseen (sisältäen ulkonäön ja seksuaalisen vetovoiman), eikä johonkin niinkin merkityksettömään kuin koiraan tai vaellusharrastukseen.
Mutta tämä nyt onkin vain tälläinen prinsessaunelmoijan näkemys asiasta, mikäs siinä jos mies ja nainen kummatkin ajattelevat suhteesta pragmaattisemmin.