Jo edesmennyt mummoni, lähes 90-vuotiaaksi elänyt tervaskanto ja suvun pitkäaikainen ja kaikkien kunnioittama ja rakastama matriarkka, aikoinaan jäätyään nuorehkona leskeksi, elätti itseään ja perhettään kodinhoitajana.
Tarkalleen ottaen mummo itse kutsui työn tekemistään piikana oloksi, mutta työnantajansa käytti siitä nimitystä kodinhoitaja, joten siihen nimitykseen tyytykäämme. Mummo siis eräässä varakkaassa kauppiasperheessä palkkaa vastaan petaili sängyt, valmisti ateriat, tiskasi, siivosi, kävi asioilla ja ruokakaupassa, pyykkäsi, silitti ja korjaili vaatteita, jne, kaikkea mitä perheessä kodinhoitaja tekee. Hän ei kuitenkaan asunut siinä perheessä vaan illat ja yöt oli kotonaan lapsiensa luona.
Nyt meillä on tämä työttömien kyykyttämiseen eikun kuntouttamiseen tarkoitettu 9-euron orjatyösysteemi. Kun tässä työttömänä ollaan, niin viime kerralla työkkärissä he työkkärittäret rupesivat ehdottelemaan että miten olis, jos vaikka 9-euron orjaksi lähtisit jonnekkin?
Minä vastaehdotin, että jospa minä rupean kuntouttavana työtoimintana tekemään samaa kuin mitä mummoni aikoinaan teki ansiotyökseen, siis tarkalleen ottaen rupean ystäväni naapurissa asuvan työttömän Joren kodinhoitajaksi, ja vastapainoksi Jore, joka siis myös on työtön, rupeaa minulle kodinhoitajaksi, ja me kumpikin siivoamme ja tiskaamme ja laitamme ruokaa ja pyykkäämme jne toisillemme, ja te maksatte sekä minulle että Jorelle 9-euroa orjarahaa päivältä työttömyyskorvauksien lisäksi, ja kuntouttavat työviikot ovat tietysti sekä minulla että Jorella 5-päiväisiä. Näin sekä Jore että minä kuntoudumme tuotapikaa, korkeintaan kaksi vuotta tarvitaan ja kunto varmaankin palaa kohdalleen kummallakin. Ja kun tässä on ihan itse etsitty ja järjestetty kuntoutustyötoimintapaikka jopa kahdelle, luonnollisesti on täydet perusteet olemassa jotta myös 100 euron aktiivisuuslisää olisi kummallekkin maksettava.
Että kävisikö tällainen päinsä?, kysyin. Vielä kerroin että olen Joren kantaa asiaan tiedustellut, ja Jore on valmis osaltaan hyväksymään ehdotuksen, ja toimimaan kuntouttavana työtoimintanaan minun kodissani kodinhoitajana.
Ehdotus taisi olla outo - uus, mutta "ei käy" vastattiin, pitäisi kuulemma mennä oikeisiin työpaikkoihin 9-euron orjaksi, kotityö jonkun toisenkaan kodissa, ei ole siinä mielessä työtä, annettiin ymmärtää.
Tuohduin, ja kysyin että siis miksi ei muka käy, pyrittekö te nyt häpäisemään mummoni muiston, ja mummoni aikoinaan tekemän ja kaikkien Suomen kotiäitien ja -isien tänäkin päivänä tekemän arvokkaan päivittäisen työn?, vielä jatkoin. Enpä saanut oikein mitään vastausta tähän.
Sillä kertaa kuntouttavaan 9-euron orjatyöhön meno sitten jäi auki, mutta asiaan varmasti vielä palataan.
Minusta tuo ylläkerrottu osaltaan todistaa että tämä kuntouttavana työtoimintana tunnettu orjatyöjärjestelmä on pelkkää työttömien kuzetusta ja pyrkii vain tuomaan jonkinlaisen laillisuuden ja hurkauden savuverhon työttömiin kohdistettavan törkeän riiston ylle.
Tarkalleen ottaen mummo itse kutsui työn tekemistään piikana oloksi, mutta työnantajansa käytti siitä nimitystä kodinhoitaja, joten siihen nimitykseen tyytykäämme. Mummo siis eräässä varakkaassa kauppiasperheessä palkkaa vastaan petaili sängyt, valmisti ateriat, tiskasi, siivosi, kävi asioilla ja ruokakaupassa, pyykkäsi, silitti ja korjaili vaatteita, jne, kaikkea mitä perheessä kodinhoitaja tekee. Hän ei kuitenkaan asunut siinä perheessä vaan illat ja yöt oli kotonaan lapsiensa luona.
Nyt meillä on tämä työttömien kyykyttämiseen eikun kuntouttamiseen tarkoitettu 9-euron orjatyösysteemi. Kun tässä työttömänä ollaan, niin viime kerralla työkkärissä he työkkärittäret rupesivat ehdottelemaan että miten olis, jos vaikka 9-euron orjaksi lähtisit jonnekkin?
Minä vastaehdotin, että jospa minä rupean kuntouttavana työtoimintana tekemään samaa kuin mitä mummoni aikoinaan teki ansiotyökseen, siis tarkalleen ottaen rupean ystäväni naapurissa asuvan työttömän Joren kodinhoitajaksi, ja vastapainoksi Jore, joka siis myös on työtön, rupeaa minulle kodinhoitajaksi, ja me kumpikin siivoamme ja tiskaamme ja laitamme ruokaa ja pyykkäämme jne toisillemme, ja te maksatte sekä minulle että Jorelle 9-euroa orjarahaa päivältä työttömyyskorvauksien lisäksi, ja kuntouttavat työviikot ovat tietysti sekä minulla että Jorella 5-päiväisiä. Näin sekä Jore että minä kuntoudumme tuotapikaa, korkeintaan kaksi vuotta tarvitaan ja kunto varmaankin palaa kohdalleen kummallakin. Ja kun tässä on ihan itse etsitty ja järjestetty kuntoutustyötoimintapaikka jopa kahdelle, luonnollisesti on täydet perusteet olemassa jotta myös 100 euron aktiivisuuslisää olisi kummallekkin maksettava.
Että kävisikö tällainen päinsä?, kysyin. Vielä kerroin että olen Joren kantaa asiaan tiedustellut, ja Jore on valmis osaltaan hyväksymään ehdotuksen, ja toimimaan kuntouttavana työtoimintanaan minun kodissani kodinhoitajana.
Ehdotus taisi olla outo - uus, mutta "ei käy" vastattiin, pitäisi kuulemma mennä oikeisiin työpaikkoihin 9-euron orjaksi, kotityö jonkun toisenkaan kodissa, ei ole siinä mielessä työtä, annettiin ymmärtää.
Tuohduin, ja kysyin että siis miksi ei muka käy, pyrittekö te nyt häpäisemään mummoni muiston, ja mummoni aikoinaan tekemän ja kaikkien Suomen kotiäitien ja -isien tänäkin päivänä tekemän arvokkaan päivittäisen työn?, vielä jatkoin. Enpä saanut oikein mitään vastausta tähän.
Sillä kertaa kuntouttavaan 9-euron orjatyöhön meno sitten jäi auki, mutta asiaan varmasti vielä palataan.
Minusta tuo ylläkerrottu osaltaan todistaa että tämä kuntouttavana työtoimintana tunnettu orjatyöjärjestelmä on pelkkää työttömien kuzetusta ja pyrkii vain tuomaan jonkinlaisen laillisuuden ja hurkauden savuverhon työttömiin kohdistettavan törkeän riiston ylle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.