Olemme mieheni kanssa molemmat 31 vuotiaita, yhdessä ollaan oltu kohta kaksitoista vuotta ja viimeinen vuosi naimisissa, lapsia ei ole. Muutaman viime vuoden aikana olen onnistunut luomaan ainoan aikuisikäni kaverisuhteen ja hänen kanssaan jonkin verran ollaan menty ja tehty, tosin minun mielestäni todella harvoin. Työ/koulukuvioiden kautta toki ollaan päivittäin tekemisissä. Miehelläni ei enää ole ystäviä ja hän viihtyy kotona, ei ymmärrä ulkona käymistä, leffoja, konsertteja yms mikä liittyy hauskanpitoon. Sanoi juuri suoraan että häntä ei saa kyseisiin juttuihin mukaan. Itselleni taas kyseiset jutut olisivat tosi tärkeitä, pidän esim. musiikista paljon. Monet on riidat käyty siitä että minä taivun hänen mielenkiinnon kohteisiinsa siksi että haluan olla hänen kanssaan mutta toisinpäin ei. Harrastan liikuntaa melkein päivittäin ja olenkin saanut kuulla kommentteja tyyliin "löydät varmaan jonkun tosi lihaksikkaan miehen sieltä salilta ja unohdat minut" tai "sinulle on vaan tärkeää mennä koko ajan haluaisit vaan hillua ystävien kanssa baarissa" (olen käynyt tänä vuonna kolmesti ulkona ilman miestä) mielestäni nämä syytökset kuulostavat kohtuuttomilta. Viimeisin riidan aihe jonka yhteydessä on jo puhuttu erostakin on lasten hankkiminen. Mies haluaa, minä en. En ole koskaan salaillut kantaani asiaan vaan tuonut sen hyvin esille, ehkä hän kuitenkin on elätellyt toiveita asian suhteen..minua ajatus ahdistaa, on aina ahdistanut, minusta olisi ihan hyvä olla kaksinkin. Tapasin kolme viikkoa sitten miehen jonka tosin tiedän entuudestaankin (ystäväni ystävän mies) jokin kolahti lujaa, koskaan aiemmin en ole tuntenut näin enkä tehnyt mitään mieheni selän takana, en olisi voinut, nyt suutelin tätä miestä. Mutta tämä mies on jotain erilaista, olemme kirjoitelleet nyt tuon kolme viikkoa päivittäin ja jutelleet tuntitolkulla puhelimessa ja tuntuu että meillä on jokin käsittämätön yhteys, emme saa toisiamme pois mielestämme, tuntuu että ajattelen häntä 24 h, aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä, sydän meinaa räjähtää ulos rinnasta kun keskustelen hänen kanssaan. Kukaan ei koskaan ole aiheuttanut minulle tälläista tunnetta. Tämä uusi mies olisi valmis lähtemään omasta elämästään, vaimo ja kolme lasta, mutta minusta se tuntuu pahalta enkä ole varma tekisikö hän oikein. Hänellä on toimimaton suhde vaimoonsa ja ainoa mikä vielä pitää kotona on lapset. Olemme umpikujassa, järjetön tunne vetää meitä puoleensä, vastaan ei voi laittaa eikä halua mutta seuraukset pelottavat.
Kaikki niin sekaisin..
mitä mä teen??
13735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sanoisin sen verran, että jos päätät lähteä, tee se vain itsesi takia, älä kenenkään muun. Ihan hyvin voi käydä niin että se toinen mien tuleekin katumapäälle, lapset ei sopeudu tai jotain muuta. Sun täytyy pystyä seisomaan päätöksesi takana vaikka jäisitkin ihan yksin eron jälkeen.
Kaikella on puolensa.
Vaikka mies eroaisi ja muuttaisitte yhteenkin, niin "väliinne" tulisi nuo kolme lasta. Ne tuskin vetäisivät teitä puoleenne. SIlti miehen olisi hyvä tavata heitä säännöllisesti.
On varmaan ihan ok, että eroat. Jo sen takia, että miehesi haluaa lapsia ja sinä et. Mutta älä ajattele eroavasi toisen miehen takia. Se ei kannata.
Minä erosin toisen miehen takia. Avioliitossa olevan. Joka vakuutteli olevansa valmis myös aloittamaan elämän kanssani. Tehtyäni kaikki siirtoni, ero, talon myynti, työpaikka hänen paikkakunnaltaan jne., mies sanoi, ettei pystykään lähtemään lastensa takia. Minä uskoin, luotin ja rakastin, mutta jälkiviisaana on nyt helppo sanoa, että toisen vuoksi ei kannata erota vaan nimenomaan itsensä vuoksi.
Kun tällä toisella on vielä 3 lasta, joudut pakollakin lasten kanssa tekemisiin ja jakamaan heidän isänsä kanssasi, kestätkö, haluatko todella tuhota tämän isän ja lasten suhteen, vai oletko aikuinen ja peräännyt hiljaa ja kauniisti.
Tuo 3 lapsen isä tekee väärin.
Hän on huolellisesti ja harkiten hankkinut 3 lasta lastensa äidin kanssa. Nyt kun kotona on kriisipaikka hän hakee helpotusta elämäänsä sinun luotasi.
Ymmärrätko oikein todella miten pahasti tuo mies käyttäytyy, ei vain omaa perhettään kohtaan mutta myos sinua kohtaan? Jos hän olisi kunniallinen mies hän tekisi kaikkensa saadakseen asiat kotona järjestykseen, yhtälo johon sinä et kuulu.
Laske tuo mies menemään ja korjaamaan mitä hänen kotirintamallaan on vinossa - hänen huolellisesti hankkimansa lapset velvoittavat hänet siinen.
Voisitko sinäkin panostaa kotisi ilmapiirin rakentamiseen: Sopikaa vaihtokauppaa miehesi kanssa - sinä olet tietyt ajat touhuamassa kotona hänen kanssaan, hän vuorostaan tulee sinun mukaasi lenkille/näyteikkunaostoksille. Kutsu ystäviänne teille vierailulle, kun miehesi saa huomata miten hyviä ihmisiä he ovat, hän aivan varmasti tulee ulos ujouden kuorestaan ja tuntee olonsa kodikkaaksi heidän kanssaan.
No kannattaa ensin selvittää onko uusi ihastuksesi kuinka erilainen ja suostuuko se siihen että sinä käyt vaikka konserteissa, ulkona baareissa tapahtumissa kavereiden kanssa. Nyky miehes on näköjään mustasukkainen siihen et sulla on muutakin elämää kun kotona oleminen. Minusta olet sosiaalinen ja miehes ei, kun haluat käydä vaikka konserteissa ja leffoissa mikä on ihan normaaalia ihmisen käytöstä ja sosiaalista elämää. Nyky miehes ei siihen ole kykenevä vaan haluaa omistaa sut kokonaan, eli omaa jonkilaisia narsistisia piirteitä jos suuttuu siitä et lähet vaikka konserttiin. Ennen kuin petät niin kannattaa selvittää ja puhua vakavasti nyky miehes kanssa siitä että vaikka seurustelee niin toisen mielipide on huomioitava ja siitä ei saa siltin suuttua jos on eri mieltä. Minusta se on tasa-arvoa huomioida toisen mielipide ilman suuttumista. Jos se vankää vastaan niin sitten kannattaa sanoa suoraan et ero on varmaan parempi ratkaisu. Ja jos olet fiksu niin eroat ennen kun petät!
Niin ja kannattaa miettiä et jos kolmen lapsen isä haluaa sun kanssa suhteen niin onko ihan tosissaan vai vaan muutaman kuukauden huumaa et pääsis omasta vaimosta eroon vähäksi aikaa. Sillä on kuitenkin 3 lasta ja se joutuu niistä huolehtimaan vielä monta vuotta vaikka eroaisi. Eli vaikka silla on oma toimimaton suhde niin miten teidän suhde muka sit toimis jos sen omakaan suhde ei toimi?
Ihastumisia tapahtuu vähän väliä ja se ei siltin tarkoita et siitä tulis pitkä suhde, vai haluatko vaan lyhyen suhteen?
-> ap
seliseli
Näyttää että olet syynhakureissulla.
Good luck
Vaikka olet 31-vuotias, vaikutat hämmästyttävän lapselliselta!
Mitä tulee omaan liittoosi: suhtaudut siihen kuin murrosikäinen kakara: isi ei päästä mua bilettämään. Epäoikeudenmukaista!
Ja se, miten sihtaudut ihastukseesi: Ihkuu, se on niiiin ihana! Mun sydän meinaa räjähtää!
Mitäs sillä on väliä, että muita sattuu, kunhan minä saan sen, mitä mä haluan!
Sanot, ettet halua lapsia, koska elämä olisi kivaa ihan kahdestaankin. Ja samaan hengenvetoon kerrot, kuinka olet suinpäin hakeutumassa suhteeseen kolmen lapsen isän kanssa! Mihin sinä luulet niiden lasten katoavan, jos päädytte suhteeseen? Et selvästikään tunnu tietävän mitä haluat. Sen selvittäminen voisi olla aika hyvä alku, ennen kuin lähdet tuhoamaan useamman ihmisen elämää. Äitipuolen rooli on iso rooli, eikä sitä pitäisi kaltaisillesi vastuuttomille kakaroille myöntää.
Eiköhän sinulle olisi kaikkein opettavinta elää ihan itseksesi. On tainnut jäädä teinivuodet kesken. Saat bilettää juuri niin paljon kuin haluat, harrastaa liikuntaa päivittäin. Ja koska olet opiskelijakin vasta tuossa iässä, saattaisi olla ihan tervettä huomata, että aikuisuuteen kuuluu paljon vastuuta, kun elättää itsensä samalla kun tekee niitä asioita, jotka ovat kivoja. Saattaisit vihdoin ymmärtää, että elämä on täynnä vastuullisia valintoja, eikä pelkästään omien halujen tyydyttämistä.
Eroat tai et, tee se itsesi takia. Fisher eroseminaarin käyneenä uskon, ettei parisuhteen aikana tai heti sen päättymisen jälkeen solmittu suhde ole pitkäaikainen. Seminaarissa puhutaan toipumissuhteista, joiden ennuste on lyhytaikaisuus ja ohimenevä. Suosittelen kirjaa Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä käytetään eroseminaareissa perusteoksena. Olisi hyvä ymmärtää perusasiat ennen kuin päättää näin isoista asioista, joissa lapsiakin mukana. Ja ettei tarvitsisi tehdä samoja virheitä uudestaan!
Et taida ihan kartalla olla, kun et vieläkään tiedä, että opiskella voi minkä ikäsenä tahansa.
Jos itse, et halua lapsia kuten kirjoitit, sopii mies, jolla jo on lapsia hyvin sinulle.
Mieti vain itseäsi. Jos välit ovat jotakuinkin kuolleet eikä yhteistä säveltä ole miehesi kanssa, niin mikä sinua estää hakemasta eroa ilman tätä sydämentykytyksen aiheuttajamiestä?
Et voi koskaan tietää tuon uuden miehen todellista suhdetta vaimoonsa, joten sitä on turha ajatella. Siksi myös sympatiseeraaminen on turhaa - se voi mennä pahasti pieleen.