Minulla meni välit erääseen sydän ystäväksi kokemaani henkilöön n. vuosi sitten riitaisasti. Nyt hän liittyi facebookiin ja pyysi minuakin kaverikseen.. En oikein tiedä mitenkä asiaan suhtautua tai mitä tehdä.
Väliemme katkeaminen lyhyesti:
Löysi omistushaluisen ja kusipäisen miehen, alkoi olla vähemmän ja vähemmän tekemisissä. Kuuntelin kaikki itkut ja huudot miehen haukkumisista ja teoista yms.. Kehoitin jättämään useasti, koska ei ansainnut moista kohtelua. Sanoi rakastavansa, ilmoitin että tietää kantani, mutta mikäli asia on noin ni sitten ei voi mitään ja tuen häntä. Yhteydenpito vain harveni ja harveni, mies ei halunnut tutustua hänen kavereihin. Lopulta syytti minua raskaaksi tulostaan ja elämänsä kaikesta paskasta. Väitti etten ollut tosi ystävä yms. tukenut häntä.. Ilmeisesti taustalla katkeruutta ettei saavuttanu yhtä ihanaa parisuhdetta kuin minä, millaisesta oli aiemmin ilmoittanut haaveilevansa. Hän haukkui minut siis tosi pahasti kun kysyin kuulumisia ja että onko meidän välit ok.
Tuolloin ilmoitti ettei kaipaa laistani ystävää yms. Toivotin hyvät jatkot kaikesta huolimatta..
Jotenkin nyt tuntuu omituiselta, että ihminen pyytää facebookissa minut kaveriksi. Kyylätäkseen vain tekemisiäni ja statustani vai? Jotenkin tuntuu ettei viitsisi.
Entä jos ottaa nyt yhteyttä ja haluaisi ns. sopia? Ajattelin joskus että tajuaa kyl varmaan jälkeenpäin että yritin ain kyl olla hyvä ystävä. Jotenkin vain, tuntuu että mikäli annan anteeksi, suostunko vaan taas hyväks käytettäväksi..?
Hän kuitenkin loukkasi minua todella pahasti, koska olin luottamuksellisesti kertonut hänelle ongelmistani/ ikävistä kokemuksistani, jotka hän tylysti unohti samassa kun teki pesä eron..
Numeroni on salainen, joten varmaan poisti aikanaan suutuspäissään..
Sen verran tosiaan on paskaa tullut niskaan ja näitä samanlaisi "ystävyys" kokemuksia tullut, että jotenki pelkään olevani taas liian hyvä uskoinen..
Väliemme katkeaminen lyhyesti:
Löysi omistushaluisen ja kusipäisen miehen, alkoi olla vähemmän ja vähemmän tekemisissä. Kuuntelin kaikki itkut ja huudot miehen haukkumisista ja teoista yms.. Kehoitin jättämään useasti, koska ei ansainnut moista kohtelua. Sanoi rakastavansa, ilmoitin että tietää kantani, mutta mikäli asia on noin ni sitten ei voi mitään ja tuen häntä. Yhteydenpito vain harveni ja harveni, mies ei halunnut tutustua hänen kavereihin. Lopulta syytti minua raskaaksi tulostaan ja elämänsä kaikesta paskasta. Väitti etten ollut tosi ystävä yms. tukenut häntä.. Ilmeisesti taustalla katkeruutta ettei saavuttanu yhtä ihanaa parisuhdetta kuin minä, millaisesta oli aiemmin ilmoittanut haaveilevansa. Hän haukkui minut siis tosi pahasti kun kysyin kuulumisia ja että onko meidän välit ok.
Tuolloin ilmoitti ettei kaipaa laistani ystävää yms. Toivotin hyvät jatkot kaikesta huolimatta..
Jotenkin nyt tuntuu omituiselta, että ihminen pyytää facebookissa minut kaveriksi. Kyylätäkseen vain tekemisiäni ja statustani vai? Jotenkin tuntuu ettei viitsisi.
Entä jos ottaa nyt yhteyttä ja haluaisi ns. sopia? Ajattelin joskus että tajuaa kyl varmaan jälkeenpäin että yritin ain kyl olla hyvä ystävä. Jotenkin vain, tuntuu että mikäli annan anteeksi, suostunko vaan taas hyväks käytettäväksi..?
Hän kuitenkin loukkasi minua todella pahasti, koska olin luottamuksellisesti kertonut hänelle ongelmistani/ ikävistä kokemuksistani, jotka hän tylysti unohti samassa kun teki pesä eron..
Numeroni on salainen, joten varmaan poisti aikanaan suutuspäissään..
Sen verran tosiaan on paskaa tullut niskaan ja näitä samanlaisi "ystävyys" kokemuksia tullut, että jotenki pelkään olevani taas liian hyvä uskoinen..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedätkö, joskus sitä tekee virheitä. Suuriakin virheitä. Kyllä suhteen katkaiseminen, rankankin suhteen varsinkin on raskas juttu, vaikka ystävä sitä neuvoisikin. Siinä on niin monet tunteet ja tunnustamiset itselleen kuvioissa, ettei sitä aina ihminen kestä, vaikka ystävä olisikin oikeassa. Asiat voivat olla liian raskaita tai tulla liian nopeasti. Ne kaikki ristiriidat, suhteen loppuminen, ja vaikeudet ennen sitä, surut ja vihat ja monenlaiset itsetunnon kokemukset varmasti heijastuvat myös riitoina helposti ystävyyteen.
Anna ystävälle mahdollisuus, juttele vaikka ihan vain mitä hänelle kuuluu nykyään pitkästä aikaa. Älä heti torppaa facesta, eihän sinne nyt kukaan muutenkaan mitään salaisuuksia laita. Jos asiasta ei tule myöhemminkään mitään ja face tuntuu huonolta ratkaisulta, voit aina rajata oikeuksia nähdä omaa tilaasi. Et sinä menetä mitään.
Tietysti on kurjaa kun toinen on ollut vihapäissään sinulle. Ja olet tullut loukatuksi, elämä ei ole aina helppoa ja virheitä tulee kaikille. Kuitenkin aina on mahdollisuus aurinkoisempaan päivään sateisen jälkeen. Ehkä asiasta voi myös oppia jotakin. Ystäväsi saattaa katua asiaa, halusi kuitenkin kaveriksikin vielä. Olisi helppo kovettaa itsensä ja torjua toinen aina. On silti hienoa, jos jaksat antaa luvan lähestyä sinua kaiken jälkeen.