Hei. Ongelmani on tämä: ollaa seurusteltu 2 vuotta, asuttu n.1,5 yhdessä poikakaverini kanssa. Ja puhuessamme keväämmällä isommista asioista kuten asunnon ostosta jne. itselleni tuli sellainen olo, etten halua tehdä mitään suuria päätöksiä kun ei olla edes kihloissa. Ja sittenhän asiasta puhuttiin. Mies sanoi, ettei voi sitoutua..vielä. Meillä on ollut vaikeeta juuri tuolloin keväällä ja tiedän että pitäisi olla miehellä hyvä olo ja sellanen tunne, että voisi jotain tehdä. Nyt on mennyt hyvin ja mieheni on ollut tosi huomaavainen jne. mutta en uskalla enää puhua ja mulle on tullut se olo, että kun en kerran kelpaa niin olenko ihan tyhmä kun tässä vain olen. Eli jäädäkö odottamaan sitä mitä ei ehkä koskaan tapahdu vai lähdenkö? Minulle sitoutuminen on todella tärkeää ja en haluaisi elää ja rakentaa tulevaisuutta ns. tyhjän päälle. Onko kellään vastaavanlaista ongelmaa?
Mitä tehdä?
ottaakoaskelvaiei
4107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näistä tälläisistä viesteistä ja kirjoituksista tulee aina mieleen,että nykyajan ihminen on sellainen minäminäminäminä-ihminen.
"Minä haluan nyt kaiken ja heti!"
"Eli jäädäkö odottamaan sitä mitä ei ehkä koskaan tapahdu vai lähdenkö? "
Tämä sinun täytyy ihan itse päättää. Jos haluat päästää irti suhteestasi vain jonkun kihlan takia niin sitten sinun täytyy päästää. Ehkä et sitten välitä poikaystävästäsi tarpeeksi jos tämän takia mietit eroa. Jokaisella on omat halunsa. Sinä tunnut kuuntelevan omaasi etkä poikaystävääsi.
"tullut se olo, että kun en kerran kelpaa niin olenko ihan tyhmä kun tässä vain olen."
"Meillä on ollut vaikeeta juuri tuolloin keväällä ja tiedän että pitäisi olla miehellä hyvä olo ja sellanen tunne, että voisi jotain tehdä. Nyt on mennyt hyvin"
Niin,miksi et jatka tätä että miehellä olisi hyvä olo ja että voisi tehdä jotain. Pilaat kaiken tuolla minäminä-hengellä. Kuuntele poikaystävääsi ja ota hänen tunteensa huomioon.
"tullut se olo, että kun en kerran kelpaa niin olenko ihan tyhmä kun tässä vain olen."
Onko poikaystäväsi sanonut sinulle tälläistä? Että olet tyhmä etkä kelpaa? Ei. Hän vaan haluaa odottaa kihloja niin kuin sinä halusit odottaa asunnon ostoa. Mutta sinä vaan haluat saada sen minkä sinä haluat saada.
Ehkä teidän kannattaa odottaa asioita ja katsoa rauhassa? On vähän sellainen tunne että teette vähän liian nopeasti ja pakolla nyt asioita. Asunnon osto ja kihlat pitäisi olla iloinen asia KUMMALLEKIN. Ja nyt kummankaan toiveet eivät sovi toiselle.
Aikaa tarvitsette.
Kaikelle on oma aikansa ja paikkansa, ja hyvää kannattaa odottaa. Toista ei voi pakottaa menemään kihloihin kun itse haluaisi jo sitoutua, kuten ei Sinuakaan voinut pakottaa asunnon ostoon. Eli aikaa tarvitsette.
Sitoutuminen vaatii lujan luottamuksen siihen, että toisen kanssa on hyvä olla ja vaikeuksista selvitään. Miehelläsi ei ole tuota luottamusta vielä, jotan aikaa ja yhdessäolon opiskelua se vaatii. Ehkäpä miehesi ei ole varma siitä, että rakastatko häntä ihmisenä vai välineenä. Kirjoituksestasi kieltämättä paistaa hieman välineellistäminen.
Kyllä se yhteisen asunnon osto vaan sitoo vieläkin enemmän, mitä se kihlasormus, jonka voi nakata sormestaan milloin vaan pois ja purkaa kihlan. Asuntokauppoja ei pureta, jos kaupat on jo tehty. Siinä sitten maksellaan velkoja ja ollaan hyvinkin sitoutuneita lainaan ja myös toisiinsa, jollei asuntoa myy pois tai velkoja jaa uudelleen.
Ennemminkin miettisin kannattaako ostaa kämppää yhdessä, jos koko yhdessäoleminen mietityttää noin kovasti. Mihin sitäpaits tarvitsee sormuksia? Eikä sitoutuminen ole jotain paljon vakavempaa, kun sormus sormessa? Henkistä sorttia.