Mulla on ollut ihan älyttömän kiireinen viime talvi ja kevät ja ylipäätään viimeiset 5 vuotta. On sattunu ja tapahtunu kaikenlaista ja duunia paiskinu niska limassa. Heinäkuussa loppui työsopimus ja olin enemmän kuin helpottunut tulevasta breikistä.
Suunnitelin syksyksi itselleni kunto-ohjelman ja olin päättänyt antaa aikaa perheelleni, kodilleni ja ennen kaikkea itselleni. Olin iloinen tyttäreni puolesta, jonka ei tarvitsisi lähteä yksin kouluun ja koulusta tultuaan olisi välipalat valmiina odottamassa ja auttaisin häntä läksyissä. No kuinkas kävikään. Löytyi uusi työpaikka ja mieheni sanoi minulle, että töihin vaan, ehdit sit myöhemmin lataamaan akkujasi ja koska luonteeni ei antanut periksi sivuuttaa tätä työpaikkaa, niin hain sinne ja pääsin töihin. Breikkiäni kesti siis vain 3 viikkoa.
Koska olin niin älyttömästi tehnyt alkuvuodesta töitä, niin jouduin hakemaan uuden verokortin, johon tuli kaksinkertainen veroprosentti aikaisempaan verrattuna ja työsopimusta kirjoittaessani kävi selville, että työpaikan palkka on niin kusinen, että en ollut uskoa silmiäni kun näin summan. Missä tehtaassa maksetaan vielä alle kympin tuntipalkkaa??? No tuolla näköjään mihin mä menin. Pienten laskelmieni jälkeen tulin siihen tulokseen, että työttömänä olisin tienannut saman, saanu pienen taukoni ja suunnitelmani toteutettua. Sitten mieheni sanoo närkästyneenä huomautuksestani, no älä mene sit töihin. Voi helvetti!!!! Vähän myöhäistä, kun on jo nimet papereissa ja työkkäriin ilmoitettu.
Isäni, sekä mieheni ovat molemmat työnarkomaaneja, eikä ymmärrä, että joku voisi vapaaehtoisesti olla kotona päivät. Lapsuuden kodistani asti minulle on painostettu työn tärkeyttä ja onhan se tärkeää, mutta eikö oma hyvinvointi ole vielä tärkeämpää?
Niin kovin ottaa päähän, ettei veri kierrä. Harmittaa tyttären puolesta, joka jo iloitsi siitä, ettei tarvi olla aamuisin yksin. Hän menee vasta kolmannelle luokalle. :(
Suunnitelin syksyksi itselleni kunto-ohjelman ja olin päättänyt antaa aikaa perheelleni, kodilleni ja ennen kaikkea itselleni. Olin iloinen tyttäreni puolesta, jonka ei tarvitsisi lähteä yksin kouluun ja koulusta tultuaan olisi välipalat valmiina odottamassa ja auttaisin häntä läksyissä. No kuinkas kävikään. Löytyi uusi työpaikka ja mieheni sanoi minulle, että töihin vaan, ehdit sit myöhemmin lataamaan akkujasi ja koska luonteeni ei antanut periksi sivuuttaa tätä työpaikkaa, niin hain sinne ja pääsin töihin. Breikkiäni kesti siis vain 3 viikkoa.
Koska olin niin älyttömästi tehnyt alkuvuodesta töitä, niin jouduin hakemaan uuden verokortin, johon tuli kaksinkertainen veroprosentti aikaisempaan verrattuna ja työsopimusta kirjoittaessani kävi selville, että työpaikan palkka on niin kusinen, että en ollut uskoa silmiäni kun näin summan. Missä tehtaassa maksetaan vielä alle kympin tuntipalkkaa??? No tuolla näköjään mihin mä menin. Pienten laskelmieni jälkeen tulin siihen tulokseen, että työttömänä olisin tienannut saman, saanu pienen taukoni ja suunnitelmani toteutettua. Sitten mieheni sanoo närkästyneenä huomautuksestani, no älä mene sit töihin. Voi helvetti!!!! Vähän myöhäistä, kun on jo nimet papereissa ja työkkäriin ilmoitettu.
Isäni, sekä mieheni ovat molemmat työnarkomaaneja, eikä ymmärrä, että joku voisi vapaaehtoisesti olla kotona päivät. Lapsuuden kodistani asti minulle on painostettu työn tärkeyttä ja onhan se tärkeää, mutta eikö oma hyvinvointi ole vielä tärkeämpää?
Niin kovin ottaa päähän, ettei veri kierrä. Harmittaa tyttären puolesta, joka jo iloitsi siitä, ettei tarvi olla aamuisin yksin. Hän menee vasta kolmannelle luokalle. :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Missä tehtaassa maksetaan vielä alle kympin tuntipalkkaa???"
Tervetuloa todellisuuteen. Alle kymmenen euron tuntipalkka ei ole todellakaan mikään harvinaisuus Suomessa.
puualan tehtaissa on palkka todella heikolla tasolla, ei ihme että niissä porukka vaihtuukin kun sitä ei moni kauaa katsele.
Valitettavasti kuulut siihen suureen sopulilaumaan, joka ei uskalla päättää omasta elämästään. Mitä sinä muita kuuntelet? Elämää pitää elää niin kuin itsestään parhaalta tuntuu ja tehdä ratkaisuja itse eikä kuunnella muita. Sulla taitaa itsetunto olla aika heikko.
Yritä purkaa se uusi työsopimus niin, ettei sitä olisi ollutkaan ja selittää sinne työkkäriin että kyseessä oli väärinkäsitys. Jos ei onnistu, ota lopputili vaikka siitä se 3 kk karenssi tulisikin. Kirjoittamasi perusteella en kuitenkaan usko että tämän ratkaisun uskallat tehdä.
Tuota, eikös työstä maksettava palkka ole asia, joka selvitetään ennenkuin työsopimus allekirjoitetaan?
Ja tosiaan, miksi kuuntelet muita kun kyseessä on oma hyvinvointisi? Olisit varmasti päässyt tuohon työhön myös pienen tauon jälkeen.
Olisiko mahdollista saada jotain lyhennettyjä päiviä lapsen takia.?Voisitko pyytää vanhempiasi hakemaan lasta koulusta`? Laita aamulla jo valmiiksi välipala kun tulee koulusta, ei sen takia tarvitse jäädä kotiin..Koululaiset haluavat olla tosi isoja ja reippaita myös kotona..puhelimella voit pitää yhteyttä ja kun saa kavereita saattavat mennä yhdessä tekemään läksyjäkin.Käykää koulumatka yhdessä kävellen läpi ja puhukaa vaaran paikat selväksi.Mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.Se luo turvallisuutta molemmille.Liikennesääntöjäkin on hyvä opetella.
Opettajilla on yleensä viestivihko jonka avulla vanhemmatkin tietää mitä tulee läksyksi ja kerrotaan päivän kuulumiset ja sinne voi ilmoitella hammaslääkäri ajat ja muut tärkeät asiat.
Sovi työnantajasi kanssa näistä asioista.Isällä ei ilmeisesti ole huolta lapsen uuden elämän vaiheesta..alkuvaiheessa on kuitenkin hyvä tukea..
Minä en olisi puhunut työnarkomaanimiehelleni uudesta työpaikkamahdollisuudesta halaistua sanaa, jos olisin jo suunnitellut pitäväni vähän taukoa työelämästä. Eihän näiden "työ on ainut iloni" -ihmisten kanssa voi asiallisesti keskustella vaihtoehdoista, mitä tulee työelämän/kotielämän/muun elämän yhteensovittamisesta, heidän mielestään työ on aina sijalla 1. ja muut asiat hoidetaan siinä sivussa, jos ehditään.