Kuinka kauan kestää toipua?

Kunhan esittää.... oikeassa olemisen tarve on niin suuri. Kun naista on hakattu syystä, se kykenee uuteen suhteeseen jo vuosi ennen avioeroa ! Näin meillä.....

Itseasiassa olin väkivaltaisessa perheessa. Mutta nyt kaikki menii jo ohi.

Hän ottaisi sinut kun hän uskoo sinuun koko sydämellänsä. Se kestäisi monta kuukauta, tai voi olla pidempää aikaa myös.

Tärkein että rakastat häntä. Pidä erikoisen hyvää huolta hänestä, älä kiire.

Toivon kaiken hyvää teille.

Luottamuksen rakentuminen vie pitkään. Etene pikkuhiljaa, osoita olevasi kiinnostunut ja puhu asioista.

Tsemppiä! Naisen luottamuksen kehittyminen voi kestää, mutta se on luultavasti sitäkin palkitsevampaa.

Olen näyttänyt kuinka välitän, olen yrittänyt olla ymmärtäväinen ja hellä mutta nainen yhtäkkiä muuttui minua kohtaan viileäksi :( en tiedä mitä tapahtui :( olinko liian tunteellinen?

Nainen saattoi säikähtää. Väkivaltaa kokeneena tiedän, että toipumisprosessi ei ole suoraviivainen, vaan hyvätkin hetket voivat saada pelkäämään. Uskom olevan parasta, että kerrot ajatuksistasi suoraan naisellesi. Kerro, että et satuta häntä ja että haluat ymmärtää häntä ja auttaa toipumaan. Hidas ja rauhallinen eteneminen on hyväksi.

Itselläni on väkivaltaisesta suhteesta eroamisesta jo kaksi vuotta, ja vasta nyt uusi suhde on onnistunut. Pari aiempaa kokeilua kaatui minun lukkoihini.

Kiitos vastauksista ja 12 18 kokemuksen kertomisesta :) joo tosiaan tämä nainen ei uskalla suhdetta ja ei luota miehiin, ei pysty suhteeseen kanssani vaikka tunteita kuulemma on. Olemme olleet vuosia ystäviä ja rakkaus leimahti minun osalta kuin salama, huomasin kuinka ihana nainen hän on..

En tekisi hänelle pahaa, en juo ja en ole väkivaltatyyppiä. Mutta ei hän sitä tule saamaan selville kun ei uskalla suhdetta kanssani ja tapailutki loppui kun kerroin tunteistani, ikävä olisi jo kova. Ehkä hän ajattelee, poissa silmistä=poissa mielestä :(

Olisiko naisilla kertoa lisää omia kokemuksia, miten teidän uudet suhteet eteni, oliko vaikea luottaa mieheen joka halusi suhdetta kanssasi, pelkäsitkö että tämäkin mies on väkivaltainen? Oliko tunteita mutta kuitenkin sanoit, ei ole tunteita, koska epäilit miehen luotettavuutta?

En nyt haluaisi olla ilonpilaaja, mutta voihan myös olla, ettei hän tunne sinua kohtaan mitään muuta kuin ystävyyttä? Luottamusongelma voi olla myös vaan selitys, koska hän ei tahdo sinua loukata.

Kun erosin exästäni (joka oli väkivaltainen), olin kyllä valmis heti luottamaan miehiin. Ehkä ei olis kantsinut kun nyt taas olen suhteessa miehen kanssa, joka suhteen alkumetreillä oli väkivaltainen :D Mutta vaikka nyt eroaisin niin en kuitenkaan pelkäisi miehiä. En ole ikinä pelännyt miestäni väkivallasta huolimatta.

Juuri näin, erittäin todennäkösesti naisella ei ole tunteita sinua kohtaan ja keksii syyksi exän ja ettei pysty suhteeseen, kun nainen tapaa ihanan miehen, on heti valmis suhteeseen, ihan varma asia!! Siinä unohtuu huono entinen suhde samantien, miksi ihmiset ei voi sanoa suoraan totuutta, totuus sattuu mutta enemmän valheet!!

Minulla oli ainoastaan neljän kuukauden suhde mieheen. Suhde päättyi melkein heti kun jouduin miehen törkeän pahoinpitelyn kohteeksi. Nyt tapahtuneesta on kulunut puoli vuotta enkä voisi kuvitellakaan suhdetta uuteen mieheen. Minulla ainakin jos huomaan jonkun olevan kiinnostunut minusta ja haluavan jotain enemmän otan heti etäisyyttä mieheen vaikka kaipaan parisuhdetta ja läheisyyttä enemmän kuin mitään muuta. En kuitenkaan uskalla luottaa enää miehiin ja ajattelen pessimistisesti, että mies jollain tapaa satuttaa minua. Ei välttämättä fyysisesti vaan henkisesti. Johtuu varmaan siitä, että ex käytti niin paljon myös henkistä väkivaltaa fyysisen lisäksi.

En tiedä milloin olen valmis uuteen parisuhteeseen ehkä sitten kun exän kanssa kaikki oikeusjutut sun muut on hoidettu, mutta en tiedä ehkä jos joku mies oikeasti näyttäisi olevansa luottamuksen arvoinen voisin pikku hiljaa alkaa luottamaan taas miehiin...

Erosin väkivaltaisesta miehestä viiden avioliito vuoden jälkeen 1980. Jäin kahden pojan kanssa Yh *-75 ja *-78

Ero oli todella vaikea, eikä mies millään uskonut suhteen olevan loppu. Olin perheen ainoa elättäjä mies opiskeli. Ehti hyvin rikoa suhteeni sukuuni. Puhelilla ja valheilla kuin ero ei ole pysyvä minä vain "kiukuttelen"..

Sukuni on väkivaltainen; serkut tädit sedät siskoni ja veljeni isä ja äitini ovat/olivat vankasti sitä mieltä että miehen kuuluu hakata vaimo, jos tämä on erimieltä ei palvele miestä tai haluaa jotain itselle tai olettaa miehen osallistuvan kodin- ja lastenhoitoon.

Mies syyti ensin minua että eroan vain koska haluan "paremman" miehen. Ilmoitin sitten kaikille etten eroa ottaakseni uutta miestä otan vain eron TÄSTÄ miehestä.
Muutaman vuoden sisällä oli pakko kieltää X-miehen kaikki vierailut kodissa/asunnossa. Toimitin lapset tapaamispaikkaan, kunnes hyöläävä kasvatus tuli ilmi. Isä valitti rahan menoa ja ruoka kaupan lakuja lapsille, joka tapaamisella sekä valisti lapsia kuinka äidillä ON RAHAA se ei vain anna.
Onnekseni lapset itse lopulta eivät haluneet tavata isäänsä..

Minut pahoinpiteli ja raiskasi lähes 30 sitten kusipää, joka on nykyäään PV:ssa everstiluutnanttina.
Inho ja viha ole mennyt vieläkään ohi. Dementia ehkä armahtaa.

Mutta oletteko pystyneet uuteen suhteeseen, te joilla ollut paha mies ennen?

Mielestäni väkivaltaisessa parisuhteessa eläminen jättää aina jonkinmoiset jäljet, joita voi tuskin koskaan täysin unohtaa. Itse elin semmoisessa 1,5 vuotta ja läksin lätkimään tarpeeksi kauan sitä katseltuani. Tapasin melkein heti tämän jälkeen ihanan ja luotettavan miehen jonka kanssa seurusteltiinkin vuosia, kunnes elämä heitti sitten lopulta erilleen.

Vaikka tämä mies korjasikin ne arvet mitä väkivaltaisesta suhteesta sai, niin itseasiassa vasta tämän viimeisimmän eron jälkeen olen huomannut kuinka vaikea on ollut luottaa miehiin ja aloitella esim. uutta suhdetta vaikka potentiaalisia tarjokkaitakin pyörisi ympärillä - se on kuin joku ihmeellinen möykky sisällä joka vaikuttaa suhtautumisessa toiseen sukupuoleen.

Kukaanhan ei meistä tätä kyseistä naista tunne, ehkä hänelle tekeekin ihan hyvää olla hetken yksinään ja miettiä asioita. Hiljaa hyvä tulee. ;)

ai niin, ja lisäisin vielä että mielestäni sitä on ehkä turha liikaa vatvoa että nainen on kokenut väkivaltaa aikaisemmin, ne on aina ihmisen omia pelkoja joita vastaan hän taistelee - siinä ei toinen ihminen voi yleensä hirveästi auttaa ainakaan omasta mielestäni. Kyllä tämäkin nainen sen varmasti tajuaa jossain vaiheessa, että ei sitä voi elämäänsä ikuisuuksiin surkutella, vaan on mentävä eteenpäin.

Tietenkin tämä riippuu siitä oliko väkivaltainen suhde kuinka pitkä ja oliko väkivalta kuinka vakavaa, mutta mielestäni asia ei loppuen lopuksi ole sinun harteillasi, ole vain oma itsesi niin kyllä se nainen vielä lämpiää mikäli hän on sinusta kiinnostunut. :)

Itse olin 3 vuotta väkivaltaisessa parisuhteessa. Väkivalta oli sekä henkistä, että fyysistä, mutta kipeimpänä mieleen on jäänyt kummittelemaan raiskaukset joita suhteen aikana tapahtui muutama.

Erosta on nyt vuosi, eikä luottamus miehiin ole palautunut ennalleen, vaikka editystä onkin tapahtunut. Suhteen aikana itsetunto ja luottamus muihin ihmisiin hajosi palasiksi. Myös intiimikosketus tuntuu pelottavalta ajatukselta. Elämäniloni olen kuitenkin saanut jo takaisin ja uskon ajan parantavan haavat. Jos tapaisin miehen, joka olisi luotettava ja riittävän kärsivälinen niin saattaisi suhde ehkä jo onnistua.

Minulla kesti kaksi ja puoli vuotta päästä yli asiasta vaikka uuteen suhteeseen menin jo puoli vuotta erosta. Vieläkin kova vihainen ääni taikka nyrkin pöytään paiskaaminen tms. saa minut pelkäämään ja varuilleni siitäkin huolimatta että tiedän 100% varmasti että mieheni ei koskaan pahoinpitelisi minua. Se on vain jäänyt ikäväksi jäljeksi tuonne muistikeskukseen. Ainoa jolla siitä voi eheytyä on uusien hyvien muistojen luominen vastaavanlaisissa tilanteissa. Eli vaikka jos mies kiukuissaan lyö nyrkin pöytään kun jotain on mennyt pieleen niin tulee sen jälkeen halaamaan ja sanomaan ettei halunnut/tarkoittanut säikäyttää. Toivottavasti naisesi eheytyy niin että pystyy kanssasi jatkamaan. Ja sinulta taasen vaaditaan kärsivällisyyttä ja että menet hänen tahdillaan.

Kyllä mä ainakin pystyin luottamaan miehiin ihan heti, mut mulle oli kehittynytkin jonkunlainen tuntosarvi, millä mä tutkailin miehiä ja välttelin niitä, jotka oli edes vähänkin samanlaisia kuin ex. Miehen ilmeet oli siinä tärkeitä, jotenkin osasin lukee niitä. Hakeuduin vain sellaisten miesten seuraan, jotka oli selkeesti erilaisia kuin se.

Musta toi, mitä ap kirjoittaja ihmetteli, että kuinka kauan kestää jne on outoa. Täytyy olla melkosen pitkä väkivaltahistoria takana ja tekijöitä useita, jos tulee sellanen fiilis, että nyt ei keneenkään enää uskalla luottaa. Kyllähän mä, vaikka olin 10 vuotta väkivaltaisessa suhteessa, tapasin ja näin sentään koko senkin ajan, että toisenlaisiakin miehiä on olemassa, mun mies vaan oli mikä oli . Ei mulle kehittynyt sellasta pelkoa, että jokainen mies on väkivaltainen.

Mun mielestä ihmisen pitää periaatteessa kuitenkin pystyä luottamaan toiseen ihmiseen, muuten ei elämästä tule yhtään mitään. Jos kaikkee epäilee, niin sitten pitää elää itsekseen vaan. Järkevä pitää tietenkin olla eikä syöksyä mihinkään suinpäin, mutta täytyy sille omalle onnelleenkin mahdollisuus antaa.