Olin etsinyt miestä (välillä jopa epätoivoisesti) noin vuoden ja 7kk ajan. On ollut hyväksikäyttäjiä, takertujia, valehtelijoita ja aikaan saamattomia.
Lopetin etsimisen pari kk sitten.
Ja nyt viimein tapasin hänet - heti kun lopetin etsimisen! Ja hän on niin täydellinen kuin mies vaan voi olla, en olisi voinut toivoa enempää.
Joten rakkaat sinkut, kyllä se rakkaus vielä löytyy.
Onni voi löytyä kulman takaa - kunhan jaksat vain odottaa.
Pakko avautua!
Tell Me How You Feel
16
645
Vastaukset
En ole koskaan "etsimällä etsinyt" kumppania. Enkä myöskään ole koskaan ollut minkäänlaisessa parisuhteessa. En ole edes treffeille päässyt.
Eli joku tuossa sun teoriassas kusee.- aaaafffsg
Se toimii vain naisilla.
- joskusvituttaa
Kuvasta päätellen olet ihan ok näköinen mies, joten olisiko arkuutta omalta puoleltasi...itse jäin kertalaakista yksin pitkän suhteen jälkeen enkä ole ollut haku päällä, mutta kaikenlaisiin miehenkuvatuksiin olen tutustunut; liekö minussa vikaa ku mistään ei mitään tule enkä sitä edes pahemmin sure.Välillä kyllä yksinolo on vaikeaa, mutta onneksi olen aina ollut vähän erakkoluonne....ja nyt aion olla yksin ja haistattaa pitkät kaikille...sen verran on tullut negatiivistakin palautetta, aivan uskomattomia juttuja.
En ole ruma, kehuvat ihan nätiksi, mutta joku mättää joten antaa olla.Olen siis nainen. joskusvituttaa kirjoitti:
Kuvasta päätellen olet ihan ok näköinen mies, joten olisiko arkuutta omalta puoleltasi...itse jäin kertalaakista yksin pitkän suhteen jälkeen enkä ole ollut haku päällä, mutta kaikenlaisiin miehenkuvatuksiin olen tutustunut; liekö minussa vikaa ku mistään ei mitään tule enkä sitä edes pahemmin sure.Välillä kyllä yksinolo on vaikeaa, mutta onneksi olen aina ollut vähän erakkoluonne....ja nyt aion olla yksin ja haistattaa pitkät kaikille...sen verran on tullut negatiivistakin palautetta, aivan uskomattomia juttuja.
En ole ruma, kehuvat ihan nätiksi, mutta joku mättää joten antaa olla.Olen siis nainen.Arkuutta siinä mielessä etten osaa lähestyä naisia. Mutta mitään vaikeuksia ei ole, jos nainen lähestyy minua.
- huonoa ei
joskusvituttaa kirjoitti:
Kuvasta päätellen olet ihan ok näköinen mies, joten olisiko arkuutta omalta puoleltasi...itse jäin kertalaakista yksin pitkän suhteen jälkeen enkä ole ollut haku päällä, mutta kaikenlaisiin miehenkuvatuksiin olen tutustunut; liekö minussa vikaa ku mistään ei mitään tule enkä sitä edes pahemmin sure.Välillä kyllä yksinolo on vaikeaa, mutta onneksi olen aina ollut vähän erakkoluonne....ja nyt aion olla yksin ja haistattaa pitkät kaikille...sen verran on tullut negatiivistakin palautetta, aivan uskomattomia juttuja.
En ole ruma, kehuvat ihan nätiksi, mutta joku mättää joten antaa olla.Olen siis nainen.sure. Saman mielenkin tunnistaa toisessa. En tiedä mikä mahtaa olla mutta minulla on vissiin tuntosarvet päässä joita ei koskaan katkottu!
Minun puolesta ottakoon kaikki muijat miehen itelleen, pärjään yksin ja viihdyn yksin, samanmielisten kanssa. Olen ikuisesti lapsenmielinen ja suren vain läheisiä jotka olivat minulle hyviä ihmisinä. Menetin jo parhaimman. Ilkeä ihminen ei kelpaa ikinä!
- Hyvä yritys
Mä en ole koskaan etsinyt miestä. Luotin aina siihen, että se löytyy. Aikaan saamattomuudesta en voi syyttää, mutta löysin kasan kamalia ihmisiä ja syynkin tiedän, miksi se pimeä puoli on minulle niin kovin tuttu.
Sittemmin olen ollut vuosia, noin 8 vuotta yksin, käynyt hoidossa, parantanut itseäni ja opetellut sitä yksin oloa ja "olemaan onnellinen yksin". Usein olen onnistunutkin ja tulen jo syntymälahjana keskimääräistä paremmin yksin toimeen.
Jossain vaiheessa ajattelin, että ehkei niitä tosta vaan tulekaan vastaan ja hieman jopa etsinkin. 8 vuoteen mahtuu kyllä epätoivoakin, koska minnun on vaikea luottaa ihmisiin, ja minulla on vähän ystäviä, joten olen josus niin yksin että se sattuu fyysisesti. Onneksi minulla on kuitenkin kaksi niin tärkeää ystävää, että he tietämättään ovat kirjaimellisesti pelastaneet henkeni. Kukaan ei muuten ulospäin näää mitään.
Pitkäaikaisia suhteita minulla on kaksi, ja niissä tietenkään ongelmilta minun puoleltani ei vältytyä, mutta eipä ne muutkaan ihmiset ole täydellisiä olleet.
No, nyt siis olen ollut 26-vuotiaana päättyneen liittoni eron jälkeen (kyllä, minäkin luulin että hä on elämäni mies ja että olemme loppuelämämme yhdessä... Olimme 3 vuotta) ollut yksin 8 vuotta. Ensimmäiseen pariin vuoteen en voinut edes kuvitella, koska olin niin pettynyt. Sitten olen vain jäänyt yksin...
En voinut lopettaa etsimistä, koska en sitä koskaan oikein aloittanutkaan. Mutta ne pari ketä melkein olen tapaillut on kyllä löytynyt töistä/harrastuksista/juhlista, eli paikoista missä voi tavata ihmisiä ja kyllä minä niillä hetkillä syystä tai toisesta olen ollut asialle vastaanottavainen.
Tosin, ei niistä mitään ole tullut, koska vaikka paranisin miten tästä, en tunnu onnistuvan paranemaan niin, että tunnistaisin terveitä.
No, en siis viimeinkään tavannut Häntä, "heti kun lopetin etsimisen" ja mitään noin täydellistä ei ole olemassakaan: jos se on liian hyvää ollakseen totta, se myös usein on. On olemassa vain tavallisia ihmisiä, ei supermiehiä, eikä täydellisiä ihmisiä. Se on vain harhaa. Ei ole kuin tavallisia ihmeellisiä, jotka voivat meille olla hetken täydellisiä, mutta ennimmäkseen erikoisia, koska me rakennamme heidän kanssa suhteen, missä kiintymys tekee rakkauden ja meistä toisillemme erikoisia.
Kaunis ajatus, mutta täysin epärealistinen ja väärän kuvan antava. Jos kulkee silmät kiinni ja etsii täydellisyyttä, päätyy joko valheeseen tai pettymyksiin, tai, ei löydä ketään. Että uskokaa jo: yksinäisyys saattaa sattua ihmiseen fyysisesti, ja se tekee hetkittäin ihmisen epätoivoiseksi, vaikkei se epätoivoisesti ketään etsisikään.
Jos ei pidä silmiään auki, eikä ole siellä, missä muitakin on, ei kyllä löydä ketään. Jos ei ole mahdollisuudelle avoin, ei kukaan lähesty tai itse nää ketään. Kukaan ei kotoa hae!
Täydellisyyttä ei ole olemassa. Kaikki me olemme epätäydellisiä ja meissä on kasa vikoja, sairauksia ja ties mitä. Joten se on harhaa, ja yleensä täydellisyyden harhan aiheuttaa narsisti ja psykopaatti, koska muut eivät siihen pysty. Joten siitä täydellisyyden unelmasta varoitan vakavasti!!!
Vuosi ja 7 kk on todella lyhyt aika, sinä et tiedä yksin olemisesta, sinkkuilusta ja etsimisestä yhtään mitään, sori vaan. Etkä myöskään odottamisesta. Toi on normaali aika olla yksin, joten mietis nyt taas kaksi kertaa. Sadut on kivoja, mutta niistä on yleensä enemmän haittaa kun hyötyä.
Kyllä, rakkaus voi löytyä, ja minäkin uskon siihen. Mutta tuommoiset sadut voisi unohtaa... Se on sama kun joku on eronnut 2 kk aikaisemmin ja selittää miten "en kyllä etsinytkään ketään" tyliin, no et varmaan, mutta ravasit baareissa, tapailit koko ajan ihmisiä ja kaikkea oli, JA pystyit vastaanottamaan! Kun on oikein rikki, ei pysty suhteeseen, vaikka haluaisikin. Joten nuo, lopetin etsimisen ja löysin! On totta, jos sä siis olet ollut tosi epätoivoinen sitten, koska silloin pingottaa, mutta muuten se on kyllä niin, että kun sulkee silmänsä, ei nää mitään.
Kiitos kuitenkin kauniista yrityksestä olla kannustava!- AnteeksNytVaan
Se, että sinä olet menettänyt uskon ihmisiin, ja olet siitä katkera maailmalle, ei oikeuta sinua vähättelemään toisia.
- Hyvä yritys
AnteeksNytVaan kirjoitti:
Se, että sinä olet menettänyt uskon ihmisiin, ja olet siitä katkera maailmalle, ei oikeuta sinua vähättelemään toisia.
Niin, siis tuota, kuten sanoin, uskon kyllä rakkauteen, en vaan usko, satuihin tai että täydellisiä ihmisiä on olemassa. Enkä ollut mikään kovin katkerakaan, vaan realisti, että sori vaan. En vähätellyt vaan kerroin oman mielipiteeni ja sen, että täydellisiä ihmisiä ei ole. Kiitin myös kauniista yrityksestä sinänsä, että yrittää olla kannustava. Kannustavahan aloitus sinänsä varmaan yrittää ollakin, mutta ap, sinä et ole keksinyt pyörää.
Joten, anteeksi nyt vaan, mutta en todellakaan ollut väheksyvä enkä väittänyt olevani katkera maailmalle. En vähätellyt vaan kerroin ihan oman versioni.
Täällä on usein ihmisillä vaikeuksia ymmärtää, ettei heidän kantansa ole mitenkään ainoa oikea, ja niin tuntuu olevan siis sinullakin. Mielestäni en vähätellyt mitenkään, no, paitsi jos sen laskee vähättelyksi, että varoittaa täydellisyyden harhasta, mutta usko pois, se on aiheellinen varoitus, ei vähättelyä. Täydellistä ihmistä ei ole, oikeasti, se harhaluulo ja liialliset odotukset parisuhteelta ajavat ihmiset yksinäisyyteen, eroihin ja uskomaan niihin narsistien satuihin ja esittämiseen kerta toisensa jälkeen. Ei se ole vähättelyä, jos sanoo "jos se on liian hyvää ollakseen totta, se yleensä on" koska näin se ikävä kyllä yleensä on. Alussa tietty aina kaikki onkin yhtä huumaa, mutta... Täydellisyyksiä ei vaan ole. Alkuhuuma on alkuhuumaa ja ikävä kyllä, moni joutuu toteamaan että mitä sadumpi on alku, sen karumpi on todellisuus: ei ole kun tavallisia ihmisiä.
Muitten vähättelyä on pikemminkin se, että väittää että on. Jos niin väittää.
Että ei sinun tarvitse mitenkään pyydellä anteeksi, mutta siinä voisit hieman kehittyä, että luet mitä toinen oikeasti kirjoittaa, etkä ala vääntämään siitä heti mitään maailman katkeruutta, tai toisten väähättelyä: ja vähättele sillä tavoin itse toisia.
Kuten ensimmäinen vastaaja jo hyvin tiivisti "joku tossa sun teoriassas kusee".
Mutta sinä olet ap (olisit voinut hyvin käyttää ap nimimerkkiäsi?) etkä olisi halunnut kuulla nimenomaan siitä, että täydelliseksi mainostamasi suhde ei ehkä ole sen kummempi suhde kuin muutkaan, ettei täydellisyyttä ole. Niin, no, ota se miten haluat, mutta arki se tulee siinäkin suhteessa vastaan, ja 1 puolitoista vuotta ei todellakaan ole pitkä sinkkuaika: ihmettelen miten siinä ajassa edes ehtii tapailemaan noin paljon ihmisiä ja silti olemaan epätoivoinenkin.
Alle 2 vuotta sinkkuna vilkkaalla seuraelämällä ei kyllä ole mikään maailman traagisin ja tuskaisin juttu eikä elämän kokemuksena siitä juuri mitään kipu-pisteitä saa. - Psychomaniac
aikas... mielenkiintoista..
olen suhteellisen nuori"mies" (23 vuotias) ja tuo mitä kirjotit on jotain mitä olen miettiny viimesen 3 vuotta.. en nyt tiedä otatko loukkauksena mutta pystyn jopa samaistumaan tuohon.. joka kerta kun jonkun löydät ja tunnet "nyt tärppäsi" alkaa ihmisestä tuleen puolia esiin pikkuhiljaa joita alussa ei huomannu.. alkaa suhde kariutumaan ym.. se ei ole ongelma.. koska meissä jokaisessa on luonteessa sekä ulkonäössä sun muussa vikaa.. (täydellistä ei olekkaan ja se on pelkästään hyvä asia) mielestäni se jota kutsutaan nimellä "Se Oikea" on oikeasti ihminen jonka puutteet pystyt sietämään.. ja en tarkota pieniä asioita kuten piereskelyä ruokapöydässä.. vaan nimenomaan sitä minkälaisen perusluonteen ihminen omaa ja miten toimii eritilanteissa luonteensa ohjaamana.. joten tuo todellinen sietämisen kesto koe alkaa suhteen alkamis hetkestä aina sen päättymiseen.. kun suhde päättyy se tarkottaa omasta mielestäni että toisessa teistä.. tai teidän molempien viat kävivät ylivoimaisiksi (suhteessa kun on 2 osapuolta ja toista ei voi pelkästään syyttää ongelmista)
Uskon kanssa rakkauteen sekä yhdessä olemiseen.. lähes jokanen tuttavapiirissä seurustelee.. ihme kyllä en katso noita pariskuntia oikeastaan edes kadehtien.. vaan olen enemmän kun ilonen että he ovat löytäneet toisensa ja toivon että jatkossakin ovat yhdessä..
mutta väkisinkin hiipii kysymys mieleeni.. onko osa ihmisistä sittenkin tarkotettu kulkemaan yksin läpi elämän?
yksinäisyyteen ei koskaan totu.. pahimpina aikoina tuntuu että hyvin tärkeä palanen itsestä on kadonnut ja kaipaat sitä todella kipeästi takasin.. tietäen totuuden ettet sitä juuri sillä hetkellä saa.. kaikesta huolimatta sitä kuitenkin jatkaa päivä toisensa jälkeen pitäen mielen avoimena josko sitä tänään tapaisi jonkun..
kuitenkin "elämässä ei ole mikään niin varmaa kuin epävarma." - Huono yritys
Hyvä yritys kirjoitti:
Niin, siis tuota, kuten sanoin, uskon kyllä rakkauteen, en vaan usko, satuihin tai että täydellisiä ihmisiä on olemassa. Enkä ollut mikään kovin katkerakaan, vaan realisti, että sori vaan. En vähätellyt vaan kerroin oman mielipiteeni ja sen, että täydellisiä ihmisiä ei ole. Kiitin myös kauniista yrityksestä sinänsä, että yrittää olla kannustava. Kannustavahan aloitus sinänsä varmaan yrittää ollakin, mutta ap, sinä et ole keksinyt pyörää.
Joten, anteeksi nyt vaan, mutta en todellakaan ollut väheksyvä enkä väittänyt olevani katkera maailmalle. En vähätellyt vaan kerroin ihan oman versioni.
Täällä on usein ihmisillä vaikeuksia ymmärtää, ettei heidän kantansa ole mitenkään ainoa oikea, ja niin tuntuu olevan siis sinullakin. Mielestäni en vähätellyt mitenkään, no, paitsi jos sen laskee vähättelyksi, että varoittaa täydellisyyden harhasta, mutta usko pois, se on aiheellinen varoitus, ei vähättelyä. Täydellistä ihmistä ei ole, oikeasti, se harhaluulo ja liialliset odotukset parisuhteelta ajavat ihmiset yksinäisyyteen, eroihin ja uskomaan niihin narsistien satuihin ja esittämiseen kerta toisensa jälkeen. Ei se ole vähättelyä, jos sanoo "jos se on liian hyvää ollakseen totta, se yleensä on" koska näin se ikävä kyllä yleensä on. Alussa tietty aina kaikki onkin yhtä huumaa, mutta... Täydellisyyksiä ei vaan ole. Alkuhuuma on alkuhuumaa ja ikävä kyllä, moni joutuu toteamaan että mitä sadumpi on alku, sen karumpi on todellisuus: ei ole kun tavallisia ihmisiä.
Muitten vähättelyä on pikemminkin se, että väittää että on. Jos niin väittää.
Että ei sinun tarvitse mitenkään pyydellä anteeksi, mutta siinä voisit hieman kehittyä, että luet mitä toinen oikeasti kirjoittaa, etkä ala vääntämään siitä heti mitään maailman katkeruutta, tai toisten väähättelyä: ja vähättele sillä tavoin itse toisia.
Kuten ensimmäinen vastaaja jo hyvin tiivisti "joku tossa sun teoriassas kusee".
Mutta sinä olet ap (olisit voinut hyvin käyttää ap nimimerkkiäsi?) etkä olisi halunnut kuulla nimenomaan siitä, että täydelliseksi mainostamasi suhde ei ehkä ole sen kummempi suhde kuin muutkaan, ettei täydellisyyttä ole. Niin, no, ota se miten haluat, mutta arki se tulee siinäkin suhteessa vastaan, ja 1 puolitoista vuotta ei todellakaan ole pitkä sinkkuaika: ihmettelen miten siinä ajassa edes ehtii tapailemaan noin paljon ihmisiä ja silti olemaan epätoivoinenkin.
Alle 2 vuotta sinkkuna vilkkaalla seuraelämällä ei kyllä ole mikään maailman traagisin ja tuskaisin juttu eikä elämän kokemuksena siitä juuri mitään kipu-pisteitä saa.Onpa hienoa että joillakin menee hyvin! Oma meni konkurssiin 90-luvulla ja sen jälkeen on eletty syömällä vehnäjauhoja
- yksin.kotona
Mä olen etsinyt ja en ole etsinyt. Ketään ei ole siltin löytynyt joten vitut musta ikinä enään kukaan tykkää. Haastavaa olla yksin seuraavat 40 vuotta mut ei voi mitään jos kukaan nainen musta ei tykkää.
- oohälfweitheer
Yksinäisyys ei ole koskaan ongelma, jos on hyvä itsetunto. Hyvä itsetunto on itsensä tuntemista ja hyväksymistä ja kun sen on saavuttanut voin taata, että sellaiset ongelmat kuin yksinäisyys eivät vaivaa.
- Onnea, mutta -
Alkuhuumaa... Pari kk ei kerro ihmisestä vielä mitään.
Ei ole tarkoitus lytätä onneasi - ole ihmeessä onnellinen ja ihastunut niin kauan kuin voit! - mutta muista, että ensimmäinen vuosi on vasta tutustumista.
Ja jos toinen tuntuu liian täydelliseltä, usein se onkin vain valetta. - 19+2
En nyt haluaisi olla ilonpilaaja, mutta niin minäkin luulin. Kyllä se totta on että jos joku asia tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se myös on.
Ikinä en ole ennemmin miestä pelännyt, tätä sai pelätä. Onneksi tuli esiin ennenkuin oltiin jo vihille menossa.- älä oleta
liikoja. Jos sinulla on vielä prinsessan haaveet mielessä, TOTTAKAI pilvilinnasi sortuu, Kaikilla on huonoja päiviä. Jos huomaa läheisen naamasta, kannattaa pysyä loitolla. Kannattaa myös kertoa päivän mielentila, ettei huomaamaton ylläty ukonmyrskyä.
Jos uskoo joulupukkiin ja jumalaan, oli se siitten allah tai monikäsinen hindujumala, on hieman yksinkertaisemman puoleinen. Toisaalta, lapsille voi sadun kertoa. Vanhempien menetys on niin iso järkytys, ettei tiedä kestääkö itse kovin hyvin ellei ole lapsia joita tehdä...... tai sitten toimii satutätinä ja -setänä. Onneksi nukkuminen on paras mielentila, sillon kun ei edes tiedosta koko rumbaa, ainakaan kipua ja ilkeitä ihmisiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen rakkaus sinua kohtaan ei kuole koskaan
Ihastunut olen moniin vuosien varrella mutta vain sinä jäit sydämeen enkä vaan osaa unohtaa. Olit silloin parasta elämäs541708- 161574
- 821393
- 1741386
Jättimäärä alokkaita keskeyttää asepalveluksen melkein heti "En pystynyt olemaan siellä enää"
Jättimäärä alokkaita keskeyttää asepalveluksen melkein heti – "En pystynyt olemaan siellä enää" Ennen sotaväki oli3031317- 201258
Martina Aitolehti poseeraa Ibizalla
Ihanaa! Ibiza on ihan paras paikka lomailla hengaillen, viinistä ja iltamenoista nauttien. Säpinää riittää. Aitolehti98975Ollaanko me tyhmiä mies?
Miten ihmeessä me onnistuttiin saamaan tästä näin pitkällinen ja masokistinen kuvio. Miten? Jos toisesta tykkää, näinhä61958Unelmoin päivästä, jolloin voimme olla yhdessä.
Niin pieni kuin sydän onkin, sä oot siellä ja ne mun isot tunteet sua kohtaan ❤️Sydämeni sykähtää joka kerta kun sut nää33923- 347845