Hei!
Haluaisin teiltä kommenttia tilanteeseeni. Miten minun tulisi käyttäytyä miestäni kohtaan kun hän on hirveän kylmä ja kova. Asumusero meillä tuli toukokuussa mieheni riehuttua asunnossamme yksinään. Minä ajoin hänet pois. Haluan kuitenkin tehdä kaikkeni jotta meillä olisi vielä tulevaisuus. Välillä tunnen mieheni haluavan sitä myös mutta välillä taas en. Odotamme aikaa perheneuvolaan. Kysykää josjotain haluatte viel meistä tietää. Vastasin aikaisemmin kysymykseen Asumusero? käykää sieltä lukemassa suhteemme laadusta. En haluaisi vielä luovuttaa mutta pelkään mieheni luovuttavan!
Haluaisin teiltä kommenttia tilanteeseeni. Miten minun tulisi käyttäytyä miestäni kohtaan kun hän on hirveän kylmä ja kova. Asumusero meillä tuli toukokuussa mieheni riehuttua asunnossamme yksinään. Minä ajoin hänet pois. Haluan kuitenkin tehdä kaikkeni jotta meillä olisi vielä tulevaisuus. Välillä tunnen mieheni haluavan sitä myös mutta välillä taas en. Odotamme aikaa perheneuvolaan. Kysykää josjotain haluatte viel meistä tietää. Vastasin aikaisemmin kysymykseen Asumusero? käykää sieltä lukemassa suhteemme laadusta. En haluaisi vielä luovuttaa mutta pelkään mieheni luovuttavan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Perheneuvola ei tuo apua. Te molemmet joudute kuitenkin tekemään omat ratkaisunne.Parasta neuvolassa on se, että saa lisäaikaa, kun odottaa sinne pääsyä.
No en nyt noinkaan sanoisi. Totta on, etteivät ketkään muut kuin te itse loppupelissä suhdettanne saa selvitetyksi ... eikä se perheneuvolan tarkoitus olekaan. Perheterapian tarkoitus on auttaa lukossa olevan keskustelusuhteen avaamisessa, auttaa tapahtuneiden asioiden analysoinnissa ... jotta molemmat osapuolet voisivat nähdä tapahtuneet hieman toisesta näkövinkkelistä, myös toistensa.
Herkästi käy niin, että kahden ihmisen keskustellessa keskenään kriisitään kaivetaan omat taisteluhaudat, pistetään silmälaput päähän jotta putkinäkö on varmistettu, objektiivisuus unohdetaan, ja sitten aletaan tekemään "kehäpäätelmiä". Usein myös vuosia kestäneen parisuhdekriisin aikana on tullut sen verran paljon "paskaa tuulettimeen", ettei asian käsittely onnistu ilman "kontrolloitua" tilaa ja "puheenjohtajaa" ... kun lukossa olevan/olevien henkiseen "patoon" pitäisi porata pieni reikä, mutta vaarana on että se sortuu ellei sitä osata tehdä.
Perheneuvola ei ainoa paikka joka ao. palvelua tarjoaa, väestöliiton perheterapia myös oikein asiantuntevaa.
Itse alkuperäisen kysymykseen komentoisin, ettei toista voi tai saa pakottaa yrittämään ja parisuhteessa elämään ... molempien on tahdottava sitä. On hyväksyttävä se tosiasia, että yhteiseloon tarvitaan kaksi, eroon riittää yksi. Eikä miehesi välttämättä ole luovuttamassa, vaan ehkä hän on pohdinnoissaan nähnyt suhteenne mahdottomaksi jatkaa omalta kohdaltaan ... jos näin, on sinun vain sopeuduttava siihen ja jatkettava elämääsi.
Ehkä en tarpeeksi kirjoittanut edelliseen viestiin. Halusin kysellä teiltä miehiltä (ehkä naisiltaki) sitä että voiko mieheni käyttäytminen johtua myös siitä että hän haluaisi tulla kotia ja siksi ehkä käyttäytyy näin. Pitämällä tiettyä etäisyyttä ei palaa kotiin..Jos hänelle vain tekee sydämeen niin kipeää ettei hän uskalla muuten toimia jotta ei hajoaisi. Miten te itse käyttäydyitte/käyttäydyttä samanmoisessa tilanteessa ja mitä ehkä odotatte naiselta?
Perheneuvolasta vielä sen verran että olemme sinne menossa juuri siksi että meidän ei tarvitseisi riidellä joka asiasta kun täytyisi puhua vain yhdestä tietystä asiasta.- Eli menemme sinne koska haluamme jonkun toisen vieraan ihmisen ohjaavan meidän keskustelua oikeille raiteille ja antamalla kummallekin suunvuoron. Ei perheneuvolan tehtävä ole antaa käskyjä miten meidän tulisi toimia vaan heidän tarkoitus on juuri se että he auttavat meitä näkemään asiat oikealla lailla jha löytämään omat ratkaisumme.
Jopa miehet ovat yksilöitä ... mahdoton henkilöä tuntematta sanoa "juuta tai jaata" siitä, käyttäytyykö hän kuvaamallasi tavalla koska haluaa jatkaa elämää kanssasi tai nimenomaan ei (kuten antaa ymmärtää) ... "voep olla, voep olla olematta" ... sinä kun hänet täätä lukevista kuitenkin parhaiten tunnet.
Yleisesti suhtaudun "luullun arvaamiseen" ja pitkälle vietyihin päätelmiin toisen tarkoitusperistä aika varovaisesti, kyllä lähtökohtaisesti pitää uskoa mitä toinen sanoo. Unohtamatta kehonkieltä, koska tätä sanatonta viestintää harva ihminen osaa peittää. Niin tai näin, mielestäni sinä et voi paljoa nykyistä enempää asian eteen tehdä ... eikä ehkä kannatakaan. Anna miehesi tietää mikä on oma tahtotilasi, kerro tunteistasi, miten näet lähitulevaisuuden, ja mitä odotat terapiasta. Älä "jankuta" tai tuputa ajatuksiasi ... kerro toteavasti ilman liikaa tunteilua ja kyyneleitä. Asiat hautuvat miehesi mielessä, ja toivottavasti auttavat terapiassa keskustelun alkuun (olet sisäistänyt perheterapian tavoitteet hyvin, jossa käsitellään myös eroa yhtenä vaihtoehtona kohdallenne .. tai ainakin pitäisi)