Olen yli nelikymppinen mies. Aloitin seurustelun vaimoni kanssa lukiossa. Opiskelimme, menimme naimisiin, saimme lapsia, menestyin urallani, vaurastuimme. Elämä oli mallillaan. Paitsi, että tein liikaa töitä, mutta ajattelin, jos en tee uraa nyt en tee sitä koskaa. Elämä meni kuin putkessa olin aina ollut kuuliainen ja kunnollinen ja ajattelin näin sen elämän pitää mennä, en kyseen alaistanut mitään.
Kunnes tapasin töissäni, sama ikäisen sinkku-naisen. Hän oli alaiseni, mutta eri maassa. Teimme vuoden verran tiiviisti töitä yhdessä, vietin hänen asemapaikassaan viikon kuukaudessa ja muutenkin olimme yhteydessä päivittäin. Matkustelimme työn puolesta yhdessä ulkomailla. Hyvin pian huomasimme, että pidimme toistemme seurasta ja ymmärsimme, että tässä on muustakin kyse kuin työtoveruudesta. Pystyimme vastustamaan tätä tunnetta vuoden, kunnes ajauduimme suhteeseen. Se mitä koin hänen kanssaan oli sellaista mitä en ollut koskaan kokenut, enkä uskonut sen olevan edes mahdollista. Olimme perfect match ajatuksiltamme, luonteiltamme ja seksuaalisesti. Suhdetta kesti vuoden jolloin jouduin ilmaoittamaan siitä esimiehelleni. Sovimme esimieheni kanssa, että siirrämme hänet toiselle osastolle, mutta sovimme, että hän voi siirtyä samaan paikkaan kanssani. Vaimoni ei ollut tästä mielissään ja hän sai selville suhteestani. Hänen muutettua olimme pari aika avoimesti ja vietin hyvin paljon aikaa hänen asunnollaan. Toivoin sisimmässäni, että vaimoni ottaa avioeron koska minussa ei ollut miestä jättämään häntä ja erityisesti olin huolissani, että lapset kärsivät. Varsinaisesti emme riidelleet vaimoni kanssa koskaan, emmekä mistään. Myöskin meidän siinäv aiheessa 20-vuotta yhteistä taivalta painoi vaakakupissa. Olimme muuttuneet enemmän busines partnereiksi, jotka puorittivät AB perhe Oy:tä. Minä tienasin todella hyvin ja vaimo pystyi keskittymään harrastuksiinsa, lapsiin ja osaikaiseen työhön.
Meni toinen puolitoista vuotta naisystäväni alkoi kyllästyä päättämättömyyteeni vaikka rakastimme toisiamme todella paljon. Olin hänelle rehellinen ja sanoin, että minussa ei ole miestä jättämään perhettäni. Hän haaveili omasta perheestään ja sanoin hänelle, että siinä tapauksessa hänen täytyy etsiä toinen mies, vaikka oli selvää että se oli mahdotonta siinä vaiheessa.En olisi halunnut sanoa tätä hänelle mutta näin miten hän kärsi tässä suhteessa, joten kannustin häntä daiteille vaikka sydämmeni sanoi toisin kuuntelin järkeäni.
Myöskin vaihdoin firmaa ja maisemaa muutin toiseen maahan antaakseni tilaa hänelle ja toisaalta unohtaakseni hänet. Olimme silti yhteydessä päivittäin puhelimitse tai mesellä. Ajattelin häntä jokinen sekuntti. Tapasimme ehkä pari kertaa vuodessa hän sanoi että ei kykene seurustelemaan muiden miesten kanssa kun ei saa minua poistettua sielustaan. Hän kävi psykologilla ja terapiassa ja yritti muttei kyennyt.
Viime vuoden Marraskuussa kun tapasimme hän sanoi, että minun ei tarvitse huolehtia ehkäisystä. Hän kertoi sen jälkeenpäin kun epäili, että oli tullut raskaaksi. Sanoin hänelle että en ole valmis tähän tai jos hän haluaa lapsen voin suostua IVF luovuttajaksi. Hän loukkaantui tästä ja hävisi kuukaudeksi, ymmärsin että hän kärsi jonkiasteisesta masennuksesta
Kunnes tapasin töissäni, sama ikäisen sinkku-naisen. Hän oli alaiseni, mutta eri maassa. Teimme vuoden verran tiiviisti töitä yhdessä, vietin hänen asemapaikassaan viikon kuukaudessa ja muutenkin olimme yhteydessä päivittäin. Matkustelimme työn puolesta yhdessä ulkomailla. Hyvin pian huomasimme, että pidimme toistemme seurasta ja ymmärsimme, että tässä on muustakin kyse kuin työtoveruudesta. Pystyimme vastustamaan tätä tunnetta vuoden, kunnes ajauduimme suhteeseen. Se mitä koin hänen kanssaan oli sellaista mitä en ollut koskaan kokenut, enkä uskonut sen olevan edes mahdollista. Olimme perfect match ajatuksiltamme, luonteiltamme ja seksuaalisesti. Suhdetta kesti vuoden jolloin jouduin ilmaoittamaan siitä esimiehelleni. Sovimme esimieheni kanssa, että siirrämme hänet toiselle osastolle, mutta sovimme, että hän voi siirtyä samaan paikkaan kanssani. Vaimoni ei ollut tästä mielissään ja hän sai selville suhteestani. Hänen muutettua olimme pari aika avoimesti ja vietin hyvin paljon aikaa hänen asunnollaan. Toivoin sisimmässäni, että vaimoni ottaa avioeron koska minussa ei ollut miestä jättämään häntä ja erityisesti olin huolissani, että lapset kärsivät. Varsinaisesti emme riidelleet vaimoni kanssa koskaan, emmekä mistään. Myöskin meidän siinäv aiheessa 20-vuotta yhteistä taivalta painoi vaakakupissa. Olimme muuttuneet enemmän busines partnereiksi, jotka puorittivät AB perhe Oy:tä. Minä tienasin todella hyvin ja vaimo pystyi keskittymään harrastuksiinsa, lapsiin ja osaikaiseen työhön.
Meni toinen puolitoista vuotta naisystäväni alkoi kyllästyä päättämättömyyteeni vaikka rakastimme toisiamme todella paljon. Olin hänelle rehellinen ja sanoin, että minussa ei ole miestä jättämään perhettäni. Hän haaveili omasta perheestään ja sanoin hänelle, että siinä tapauksessa hänen täytyy etsiä toinen mies, vaikka oli selvää että se oli mahdotonta siinä vaiheessa.En olisi halunnut sanoa tätä hänelle mutta näin miten hän kärsi tässä suhteessa, joten kannustin häntä daiteille vaikka sydämmeni sanoi toisin kuuntelin järkeäni.
Myöskin vaihdoin firmaa ja maisemaa muutin toiseen maahan antaakseni tilaa hänelle ja toisaalta unohtaakseni hänet. Olimme silti yhteydessä päivittäin puhelimitse tai mesellä. Ajattelin häntä jokinen sekuntti. Tapasimme ehkä pari kertaa vuodessa hän sanoi että ei kykene seurustelemaan muiden miesten kanssa kun ei saa minua poistettua sielustaan. Hän kävi psykologilla ja terapiassa ja yritti muttei kyennyt.
Viime vuoden Marraskuussa kun tapasimme hän sanoi, että minun ei tarvitse huolehtia ehkäisystä. Hän kertoi sen jälkeenpäin kun epäili, että oli tullut raskaaksi. Sanoin hänelle että en ole valmis tähän tai jos hän haluaa lapsen voin suostua IVF luovuttajaksi. Hän loukkaantui tästä ja hävisi kuukaudeksi, ymmärsin että hän kärsi jonkiasteisesta masennuksesta
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jatkuu
Tammikuusssa jatkoimme edelleen keskustelimme töistä ja niitä näitä lähes päivittäin. Maaliskuussa hän ilmoitti että haluasi tavata minut, en ehtinyt työkiireiltäni ja ymmärsin että hän oli tapaillut erästä miestä jolla oli persoonallisuushäiriö, alkoholi ja huumeongelma.
Huhtikuussa hän vaihtoi facebookiin statuksensa `suhteessa`, olin murheen murtama ja tavallaan onnellinen hänen puolestaan, että hän vihdoinkin oli löytänyt haluamansa suhteen. Itse kannustin häntä vaikka jouduin syömään itse rauhoittavia ja unilääkkeitä, ensimmäistä kertaa elämässäni. Sanoin hänelle, että en ota enää yhteyttä häneen, mutta jos hän koskaan tarvitsee mitään olen aina valmis auttamaan.
Kuukautta myöhemminhän soittaa minulle muina miehinä, arvaan jotain olevan pielessä. Hän kertoo että uudella miehellä on tapana hävitä viikoiksi ryppäämään ja kayttämään huumeita, että tämä on ollut tätä suhteen alusta asti eli tammikuusta. Olin shokissa, en puskenut häntä elämästäni ulos että hän päätyisi tähän tilanteeseen. Kaveri ilmeisesti on `paperilla`kunnollinen mutta sitten on tämä pimeä puoli. Exäni , joka on ilmeisen varakas oli lainannut rahaa hänelle urheiluaiton ostoon jne. Nyt kaveri oli ollut 10 päivää hukassa. Hyppään lentokoneeseen ja menen hänen luokseen hänen sisarensa ja äitinsä olivat jo siellä autan häntä muuttamaan ulos tämän jätkän luota. Viikoa myähemmin tapaamme uudelleen hän kiittää että olin tukena ja lupaa, ettei mene takaisin enää. Vanha suola janotta ja hän sanoo ettei ole mitään riskiä, että han tulisi raskaaksi. Parin viikon päästä hän ilmoittaa, että kuukautiset ovat myöhässä. En ole iloinen tästä ja ensimmäistä kertaa riitelemme näiden 6 vuoden aikana jona olemme tunteneet. Käytin painokelvotonta kieltä. Parinpäivän jälkeen olen rauhoittunut ja päättänyt kertoa kaikille perheelleni ja lähisukulaisille mitä on tapahtunut. Yritän soitta hänelle, mutta hän ei vastaa, lähettää viestin että kuukautiset tulivat. Yritän pyytää anteeksi. Ei vastausta viikkoon. Soitan hänen sisarelleen hän sanoo että sisar on raskaana, mutta ei minulle. olen aivan sekaisin, menen baariin vetämään lärvit. Yritan soittaa ja soittaa. Hän käskee jättämään rauhaan on tämän kaverin kanssa lomalla jossain. Soitan seuraavalla viikolla hänen töihinsä, siitä mitä sisar oli sanonut minulle vedän johtopäätöksen, että lapsi on minun, exäni myöntää, että se on minun. Sanon että tulen tunnustamaan hänet. Seuraavana päivänä raskaus keskeytyy tai keskeytetään, en tiedä. Hän sanoo, että päättämättömyyteni on hänelle pahempi kuin uuden kaverin mielenterveys ja päihde ongelmat. Kiitän häntä viimeisestä 6 vuodesta. Sanon että toivon kaikkea parasta ja emme voi enää olla yhteydessä koska uusipoikaystävä oli lukenut minun lahettämät mailit ja sms:t ja uhannut tappa minut.
Tästä on kulunut pari kuukautta enkä saa häntä mielestäni, eikä minulla ole ketään kenelle puhua. Suren menetettyä ystävää. Perheen kanssa menee näennäisesti hyvin emmehän ole olleet varsinaisesti yhdessä ex naiseni kanssa pariin vuoteen, mutta pinnan alla on sydän murskana. Kun tietää, että elämän suurin rakkaus juuri poistui elämästäni, Ensimmäinen kerta elämässäni kun käyn tätä läpi, toivottavasti se ei kestä kauaa, kumpa voisin unohtaa.
Et tehnyt päätöstä silloin kun oli sen aika. Asiat menevät aina johonkin suuntaan ja jos niitä ei aktiivisesti ohjaa tai puutu, ne menevät aina huonosti. Et jättänyt perhettäsi, et ottanut uuttakaan, perhe ei ole sinulle mikään rakkaus, uuden kanssa meni pieleen kunnolla. Ja miksi? Koska et halunnut. Koska et koskaan halunnut niin paljon, että olisit ottanut vastuun asioista. Koska halusit päästä helpolla. Koska rakkautesi ei riittänyt, mutta tuskaa riitti. Et panostanut ensimmäiseen perheeseesi, mutta et myöskään toiseen naiseen. Et pohjimmiltasi halunnut olla onnellinen, et laittanut tikkua ristiin kun olisit voinut. Siksi.
Limalissuhan se täälläkin feikkaa. Vaihdanpa kanavaa.
Hyväksyä se,mitä ei voi enää muuttaa,rohkeutta muuttaa,minkä voi ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistansa.Menneet on menneitä,turha märehtiä enää niitä.Kannattaa antaa lupa luopua vanhoista,ajan kanssa suru poistuu.
kokoajan menee paremmin ja paremmin. Olen lahentynyt vaimoni kanssa, virittelemme yhteisia harrastuksia ja matkoja ilman lapsia. Luulen, etta kasvoimme erilleen kun, emme panostaneet yhteiseen aikaan. En kadu ollenkaan, etten jattanyt perhettani.
et varmaan kadu, sitähän sä haitkin. Huolto ja palvelu pelaa epäilemättä huolimatta sun vieraissahyppisimistä. Nainen varmaan harkitsisi sun jättämistä, mutta lapset on olemassa. Ei se sua rakasta kuitenkaan. Tollasen jälkeen sua ei voi arvostaa. Kyllä teidän avioliitto on savuava tuhkaläjä, joka löyhkää kauas. Vaikka sähän tietysti viihdyt siinä läjässäkin. Vaimo tekis oikein jos jättäisi sut vähän miettimään elämääsi ihan omasta vinkkelistäsi yksin.
Olimme viikonlopun mokilla kahdestaan oli oikein mukavaa. olemme oytamassa toisemme uudellee. Ei yli 20 vuotta voi pyyhkia pois. Nyt kadun suhdettani. Meilla on kaikki oikeastaan hyvin. Fiksut terveet lapset, ei sairauksia, vakivaltaa, juoppoutta. Ei taloudellisia huolia. Kylla se tasta.
kyllähän se sinulla. Kotona aina vastaanotto, vieraissa on kärsinyt hyppiä minkä ehtii, lopulta palaat takaisin ja mikäs siinä hyvin taas menee. Reilua? Etkö todella ymmärrä, mitä olet mennyt rikkomaan? Ja minkälaisen haavan olet aiheuttanut sekä itseesi että vaimoosi? Miten paljon olet valehdellut, rikkonut luottamusta, lupausta, lähtenyt, kun toinen on pyytänyt. Jättänyt vaimosi, lapsesi, tuskaillut toisen perään. Ehkä sinulla menee hyvin. Vaimollasi ei mene sinun kanssasi.
Ei tarvita sairauksia, väkivaltaa, juoppoutta. Olet ollut sairaana toiseen naiseen, juoppona hänen peräänsä, väkivaltainen henkisesti perheellesi, lyönyt sitä ja vaimoasi laimin. Miten helppo onkaan uskotella itselleen, että kun ollaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, ei muka mitään ole tapahtunut. Rikki mikä rikki ja syyllinen on peilissäsi.
Tutun kuuloinen tarina, ihan kuin omasta elämästä. Paitsi, että mieheni ei hengannut salarakkaansa kanssa noin kauaa. Minä olen siis se vaimo. Myös me jatkamme liittoa, ainakin toistaiseksi. Moni asia minua mietityttänyt ja askarruttanut mieheni käytöksessä ja samanlailla näköjään sinäkin toimit. Olen ihmetellyt miksi mieheni oli niin päättämätön??? myöskin toivoi, että otan hänestä eron kun miehestäni ei siihen ollut, ihan niin kuin ei sinustakaan. Ainoa vastaus tähän mennessä mitä olen keksinyt on se, että ei osaa kantaa vastuuta (edes omasta elämästään). Mikä aiheuttaa sen päättämättömyyden ja jahkailun? Mielestäni on liian helppo ja yksisilmäinen vastaus on se, että kotona palvelu pelaa eikä siitä halua luopua. Todellinen syy on jossain syvemmällä, mutta missä ja mikä???
Kommentoit, että kadut sitä suhdetta ja nyt vaimon kanssa menee hyvin. Kävikö sinulle niin, että et nähnyt metsää puilta avioliitossasi?
Mieheni nimittäin katuu myös suhdettaan ja muka on nyt jälkikäteen huomannut, että asiat ovatkin olleet hyvin koko ajan...............niinpä niin.
Suhteenne kesti aika kauan, mahdoitko olla oikeasti rakastunut siihen toiseen vai saamaasi huomioon. Ne nimittäin ovat kaksi eri asiaa, mitkä sekoitetaan mielellään keskenään?
Mieheni nimittäin vannoi rakastavansa tätä salarakastaan ja miksi? No se on erittäin helppo keino roikottaa ihmistä varalla ja salasuhteessa.
Mietit varmasti joskus miltä vaimostasi tuntuu? Mutta mietitkö sitä miltä sinusta olisi tuntunut jos vaimollasi olisi myös ollut suhde johonkin toiseen? Tai jos vaimosi aloittaisi nyt salasuhteen?
Klassinen esimerkki siitä että vanhuksina todennäköisesti kadumme sitä mitä emme uskaltaneet tehdä emmekä sitä mitä teimme.
Vaimolle (sori mulla ei ole skandeja mun blackberryssa)
Miksi nain kavi, johtuu varmasti siita, etta emme panostaneet parisuhteeseen menimme liikaa tyon perassa ja lasten tultua emme tehneet mitaan yhdessa. Tavallaan vieraannuttiin toisistamme, olin liikaa matkoilla tein liikaa toita. Firmastani tuli tarkeampi kuin perheestani, kaikessa mentiin tyon ehdoilla.
Seksielamamme kuihtui olemattomiin lasten jalkeen.
Tavallaan olen aina arvostanut vaimoani, enka voinut jattaa hanta halusin sen olevan hanen paatoksensa. Lisaksi en halunnut vieraiden miesten kasvattavan lapsiani. En halunnut tuottaa pettymysta vanhemmilleni, appi-vanhemmilleni, sukulaisilleni. Olemme olleet niin kauan yhdessa, etta meilla on sama ystavapiiri. En halunnut jakaa omaisuutta, olen se varakkaampi, joten vaimoni elintaso olisi laskenut hurjasti, silla me olemme panostaneet minun uraani.
Palvelu pelaa kotona silla olen aina kustantanut siivojat/ lastenhoitajat etc.
Salarakkaani olisi halunnut perheen, minulla on jo lapset en halua niita lisaa.
Minulle kavi niin, etta en nahnyt metsaa puilta avioliitossa. Kaipaan toista naista edelleen, mutta olen varma, etta jos olisin lahtenyt hanen matkaansa olisin katunut sita, ennemmin tai myohemmin.
Luulen etta kavin lapi keski-ian kriisin. Kylla rakastin tata naista, mutta koska olimme yhdessa niinkin pitkaan, tunteet alkoivat jo tasaantua. Rakkauden alkuhuumassa ihminen kayttaytyy, aika irrationaalisesti ja tekee asioita joita saattaa myohemmin katua.
Vaimoni on erittain rationaalinen han on antanut anteeksi minulle. Han sanoo, etta pitkassa suhteessa tulee naita kupruja, mutta jos niista oppii eika tee samoja virheita uudelleen, ne saattavat jopa vahvistaa suhdetta. Uskon, etta mies voi rakastaa kahta naista ja miehet ovat luonnostaan moniavioisia, miehet katsovat enemman maaraa kun taas naiset laatua. Jos vaimoni tekisi samalla tavalla nyt kun suhde tuntuu olevan kunnossa, olisin pettynyt, mutta tuskin eroaisin taman takia.
Viela vastaus kysymykseesi:
"suhteenne kesti aika kauan, mahdoitko olla oikeasti rakastunut siihen toiseen vai saamaasi huomioon. Ne nimittäin ovat kaksi eri asiaa, mitkä sekoitetaan mielellään keskenään"
Tama on hyva pointti, en koskaan ole ajatellut tata, en tieda vastausta.
Kovasti olette menneet viimeiset 20 vuotta sinun ehdoilla ja rahoilla. Oletko tullut miettineeksi, että vaimosi olisi eronnut sinusta jo aikaa sitten jos se olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Vaimosi on toistaiseksi ollut kanssasi naimisissa ja sietänyt temppujasi rahan takia ja sen takia ettei halua rikkoa perhettä. Se on monella muullakin pääsyynä siihen miksi tälläisiin liittoihin jäädään.......kitumaan.
Miksi halusit, että vaimosi ottaa eron sinusta? Minulla on arvaus. Siksi, että olisit voinut syyttää häntä jälkikäteen kaikesta. Olisit saanut leikkiä uhria. Tuskin olisit kantanut vastuusi teostasi ja antanut hänelle esim. yhteisen kotinne. Tiedän yhden miehen, joka toisen naisen matkaan lähtiessä teki näin ja se on mielestäni miehen teko.
Kirjoitit, että jos olisit lähtenyt tämän toisen matkaan niin ennemmin tai myöhemmin olisit katunut. Sitten taas toisaalla luonnehdit häntä elämäsi suurimmaksi rakkaudeksi. On todella surullista, ettei vaimosi ole kaiken tämän jälkeen elämäsi suurin rakkaus. Tai jos ja kun menetät vaimosi ehkä huomaat, että se elämän suurin rakkaus oli sittenkin vaimosi???
Minä pidän omassa elämässäni huolen siitä, että mieheni maksaa tempustaan joka pennin takaisin ja kärsii raskaimman kautta. Minulla on aikaa odottaa ja punoa juonia. Herkuttelen ajatuksella, että mieheni saa syövän ja kuolee kuukaudessa tai muuten vaan kuolee onnettomuudessa. Eipä tarvitsisi tapella omaisuudesta.
Petettyjen vaimojen näennäisen viileän kuoren alla saattaa muhia aikapommi. Varo vain ettet huomaan joku päivä olevasi yksin. Vaimo jätti ja elämän suurin rakkauskin löysi uuden.
Hei vaimo,
Edelleenkaan ei ole skandeja, Kirjoitan omasta puolestani. Olemme viettaneet kansainvalista elamaa vaimoni kanssa lahes 20-vuotta. Meilla on 3 lasta, joten hanen oli sopivampi jaada kotiin lasten kanssa koska, emme asuneet Suomen kaltaisessa maassa missa aitiyden ja tyon yhteen sovittaminen on mahdollista, muualla maailmassa ei ole nain. Se, etta olen elattanyt perheeni on minulle itsestaanselvyys, ei ole menty minun ehdoillani on menty perheen ehdoilla. Tyoelama missa mina olen on aika raadollista se on "up or out" , se vie mennessaan. ja varsinkin vei 30-kymppisena. Nyt 40-kymppisena olen enemman sinut itseni kanssa, ei tarvitse enaa patea. tai todistaa kenellekkaan mitaan
En halua puollustella itseani, mutta minulla on ollut 42:n vuoden aikana vain kaksi seurustelusuhdetta, molemmista olen kertonut.
Kutsun salarakastani elamani rakkaudeksi, ehka kun en elanyt hanen kanssaan normaalisti suhdetta loppuun.Mutta kunnon mies ei jata perhettaan.
Varmasti olisin naytellyt uhria, jos vaimo olisi jattanyt. Nama ovat parisuhde asioita, ei niissa ole oikeaa tai vaaraa. Ehka vaimoni kokee ettei tehnyt kaikkeaan pitaakseen parisuhdetta kasassa ja focusoitui liikaa lapsiin. Ehka minua viehatti se etta salarakkaani oli ulkomaalainen, uutuuden viehatys.
Vaimoni on rationaalinen ja tottakai han valittaa minusta. Miksi han lahtisi tasta liitosta, loytaisiko han jostain paremman kumppanin? Olisivatko lapset onnellisempia, jos vaimoni loytaisi netti treffeilta uuden miehen, josta han ei tieda mitaan.
En ole huono mies, vaikka rakastuin tyotoveriini, ei tunteita voi maarata. Muutta voin vaikuttaa tekemisiini. Kuullostat nuoremmalta ja ehdottomammalta. En ole kertonut vaimolleni, etta salarakas oli elamani suurin rakkaus, mutta kuinka moni meista on suurimman rakkautensa kanssa naimisiisa. Luulisin, etta aika harva.
Jos, et voi antaa miehellesi anteeksi ja jatkaa eteenpain miksi et eroa.
Muistat varmasti raamatusta, miten rakkaus maaritellaan. Rakkaus ei katkeroidu...... Miksi jatkat liitossa? Olet loukkaantunut, en usko etta todella toivot lastesi isan kuolemaa. Kaikki nama tunteet ovat irrationaalisia. Tama on vain, elamaa. kukaan ei selvia taalta ilman kolhuja.
Joo, kylläpä on tekopyhää. Eka pitää toista löysässä hirressä ja sit kehtaa vielä molottaa jotain rakkaus ei katkeroidu. Ei katkeroidu joo. Toisaalta vaimolla on se ihana tilanne että hänellä on mahdollisuus saada se rakkaus myös. Se tosirakkaus. Joku muu kuin sinä. Ja oikein oliskin sulle, jos hän lähtisi toisen matkaan. Sähän et katkeroituis, ja välittäisit yhä. Eikö niin? Ei sun vaimos tarvi katkeroitua, kunhan vaan totee, et on viettänyt aikaansä ääliön kanssa liian kauan, ja lähteä pois, ei siinä varmasti kannatakaan katkeroitua vaan lähtä hakeen se onnensa ja rakkautensa sieltä missä se on, sun luona se ei ole.
en saa tehtya tekemattomaksi. Jos vaimo haluaa lahtea hanella on siihen tietysti oikeus. Jos han ajattelee, etta se on parempi hanelle ja lapsille, minulla ei ole oikeutta olla esteena hanen onneleen. Sen verran olen tassa oppinut, etta ketaan ei voi pitaa vakisin.
Kunnon mies ei jätä perhettään???? Et tullut ajatelleeksi, että jätit jo kertaalleen kun lähdit toisen naisen kanssa? Ja monta kertaa.
Viittasit raamattuun. Minä viittaan pappiin vihkiseremoniassa.....pappihan taitaa sanoa, että avioliitto on tahdon asia. Minä joka muuten en ole sinua nuorempi, mutta ehdottomampi .......kyllä, tiedän tästä paljonkin.
Minä olen kaunis ja älykäs nainen, jota on vuosien varrella yritetty iskeä lukemattomia kertoja. Vastaani on tullut mitä ihanampia miehiä, mutta minä tein aikoinani valintani ja olen sen jälkeen tahtonut, tahtonut olla naimisissa valintani kanssa. Kannan vastuun tekemisistäni ja sillä piste. En siis ole koskaan näihin lähentelyihin vastannut millään lailla, muuta kun antamalla ymmärtää, että ei kiinnosta.
On minullakin ollut jo kolmekymmentä vuotta elämääkin suurempi rakkaus. Mies joka saa minut pyörtymään ja aivan sekaisin jos hänet sattumalta näen. Minulla olisi myös ollut mahdollisuus häneen takavuosina kun hän erosi. Kuitenkin tiedän kokeilemattakin, että jos rupeaisin suhteeseen hänen kanssaan tuo vuosikymmeniä kestänyt taika katoaisi ja hän muuttuisi lihaksi ja vereksi eikä olisi sen kummempi kuin kukaan muukaan mies.
Sitäpaitsi tahdoin olla naimisissa ja kunnioittaa miestäni ja liitoamme. Kuten itse sanoit tunteilleen ei mitään voi, mutta tekoihinsa voi vaikuttaa. Minä pysyttelin tuosta ihmisestä kaukana ja päätin rakastaa miestäni ja olla onnellinen hänen kanssaan ja olinkin kunnes tapahtui mitä tapahtui.
Järki-ihmiselle kuten minä tälläiset päätökset ja asiat ovat helppoja jopa itsestään selviä. Mutta se vaatiin sen, että on itsensä kanssa sinut. Mieheni heikkous ja ilmeisesti sinunkin on ollut se, että olette tunneihmisiä ettekä siis kovin rationaalisia ainakaan etukäteen. Jälkikäteen itketään kaatunutta maitoa ja anotaan armoa.
Mieheni ei ole sinut itsensä kanssa vieläkään, on vahvasti tunneihminen eikä kanna vastuuta teoistaan. On muuten pommin varma yhdistelmä, että asiat menevät liitossa jossain vaiheessa kuvailemallasi tavalla eli salarakas astuu kuvioihin.
Miten ajattelit kantaa vastuusi teostasi??? Leikkimällä vastedes hyvää aviomiestä?
Mistäs tiedät ettei vaimosi ole kanssasi vain raha takia? No se on helposti testattu. Kerro vaimollesi, että sinä et ole suuri rakkauteni vaan se toinen nainen. Sitten tarjoudut lähtemään yhteisestä kodista tämän suuren rakkautesi perään mitään omaisuutta mukaan ottamatta, siis tyhjätaskuna. Jos vaimosi ei tätä halua, hän haluaa oikeasti olla kanssasi.
Onko sinusta miestä tekemään tätä???? EI OLE
Ai miksi olen vielä naimisissa? Rahan takia, siis toistaiseksi. Kun saan asiani järjestettyä on minun aikani lopettaa tahtominen ja lähteä suuren rakkauden perään sen joka ei sitten ollutkaan mieheni. Hän olikin pelkkä luuseri, joka meni tunteidensa ehdoilla.
No lasten takia en tahtoisi, että mieheni kuolee, mutta muuten kyllä. Sillä kuolleen kanssa ei tarvitse riidellä rahasta. Olisi erittäin näppärä ratkaisu panna ukko kuoppaan ja jäädä asumaan taloon kun sitä ei tarvitse myydä päästäkseen toisesta eroon.
BTW aika moni meistä on sen suuren rakkauden kanssa naimisissa tai ainakin menee.
Miksi muuten aliarvioit toistuvasti vaimoasi? Kyselet, miksi hän lähtisi tästä liitosta ja mistä hän löytäisi paremman.
Maailma on täynnä toinen toistaan parempia miehiä ja naisia, löysithän sinäkin paremman. Vai pääsikö se jo unohtumaan?
Sinä et haluaisi, että vaimosi löytäisi paremman. Voin vannoa, että hän löytäisi!!!
Hei Vaimo,
Olen kaikesta samaa mielta kanssasi. En aliarvioi vaimoani, mutta ihan realistisesti ajateltuna, luulisin etta hanella olisi aika suuri kynnys lahtea liitosta, koska hanella on todella hyva elintaso. Myoskin tassa iassa kaikki kunnon miehet ovat jo naimisissa ja jos joku mies loytyisi olisi todennakoista, etta tulisi uusio-kuvioita, joita vaimoni kavahtaa. Todennakoisin kuvio on, etta han lahtee siina vaiheessa kun nuorimmaisemme on taysi ikainen, mutta siihenkin on viela aikaa ja toivon ainakin ajan parantavan haavat.
sun jälkeen voi olla, ettei naisella kiinnosta yksikään mies. Yksinkin on parepi elää kuin huoripukin kanssa.
Mä olin oksentaa kun luin Hummik ylimielisen kirjoituksesi. Tiesitkö muuten, että nainen ei tule raskaaksi, jos mies käyttää kondomia? Eikö sinulla itselläsi ole mitään vastuuta omasta lisääntymisestäsi? Säälin salarakastasikin. Ei ihme että masentui. Olet ollut itsekäs paska, ja kuulostat siltä kyllä edelleen.
Sinulla on viisas ja vähän liiankin ymmärtäväinen vaimo. Voi kun hän saisi elämäänsä sitä tosirakkautta! Luotat siis siihen, että vaimo pysyy ja sinä olet Herra ja Ylhäisyys, kun olet nyt kunnollinen ja et juo ja lyö ja sinulla on rahaa ja voit maksaa perheen laskut. Säälin vaimoasi. Hän on antanut kaikkensa sinun eteesi ja sinä touhuat paskaa hänen selkänsä takana ja vielä pidät häntä itsestäänselvyytenä, et elämäsi rakkautena. Sinulta hän saa näemmä vain muruja, ja tyytyy nuolemaan niitä. Pollasi tuntuu suoraan sanottuna melko paisuneelta!
Jos olisit puolisoni, olisit Diilin sanoin saanut potkut. Ainakaan minulla ei riitä ymmärrystä tuollaiselle miehelle, ja syön tosiaan mieluummin näkkileipää ja kaurapuuroa ruppaisessa velkayksiössä, kuin elän ihmisen kanssa, jota en voi kunnioittaa.
Oma mieheni on kokenut sen, mitä on, kun toinen vanhemmista tekee aviorikoksen. Se sattuu, kun ihmettelee missä vanhempi laukkaa, miksi se valehtelee. Se sattuu, kun huomaa ettei vanhempi eläkään kuten opettaa, rehellisesti. Se kuule sattuu armeijaikäiseenkin poikaan, kun vanhemmat eivät voi tulla yhteisiin juhliin tai edes tervehtiä toisiaan, sen toisen tekojen takia. Tai kun vanhempi yrittää itsemurhaa, kun toinen on kylän juorujen aihe ja .... Ja myös sattuu minun ja mieheni lapsiin, koska mieheni ei voi enää sietää tätä toista vanhempaansa, jolle vaihtuvat kumppanit ovat nykyään sääntö ja valehteleminen elämäntapa. Haavat eivät aina parane, ja satuttavat kolmattakin sukupolvea.
Minä en voi elää kaksoiselämää, jossa minua ei peilistä aamulla katso puhdas omatunto.
En usko että tämä tulee jäämään viimeiseksi salasuhteeksesi.
Riesakello, naisystavani oli 40-vuotias erikoislaakari, jos han sanoo ettei ole riskia tulla rakaaksi, uskoin hanta.
Kirjoituksesi savy on aika ilkea ja vaikutat aika katkeralta Bitch:ta, , pyorimme aika erilaisissa piireissa, mina elan tavallani ja sina tavallasi. Olemme vaimoni kanssa taman sopineet.
Olen kylla ottanut opikseni, ei kannata miehesi perhetta projisoida minuun, koska minulla ei ole kumppanit vaituneet.