Eilen illalla laitoin itseni kauniiksi yötä varten, tarjosin itseäni miehelleni, odottaen, kiihkeänä ja halukkaana. Sain kahden minuutin nylkytyksen ja selänkääntämisen (tällä kertaa hän ei sentään pieraissut).
Jäin syli sykkien valvomaan, itketti. Mitä meille on tapahtunut, miten rakastelun riemu voi kadota.
Jäin syli sykkien valvomaan, itketti. Mitä meille on tapahtunut, miten rakastelun riemu voi kadota.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minä en ole aikoihin saanut edes sitä nylkytystä. Mutta seksielämä parani huomattavasti kun otin rakastajan. Suosittelen.
Saat kyllä syyttää itseäsi, kun kerran suostut olemaan pussientyhjennys-teline, ja jos en väärin arvaa, kotitalouskone siinä samassa.
Hae itsellesi uusi mies, jolle kunnia-asia on panna vaimoltaan silmät ristiin, ja joka pitää kodin kunnossa ilman eri käskyä. Niitäkin löytyy.
Mistä niitä sellaisia miehiä haetaan ? Mä suorastaaan tarviin sellasen ihmeen tähän huusholliin ja punkkaan. Ongelma vaan että mistä sellasen voi hakea ? Onko ne saatavissa ihan yhtenä kappaleena, vai pitääkö kasata niikuin kirjahyllyt ja pöydät, tuolit.
Onko kallistakin lystiä, vai oisko joku kesätarjous menossa. Missä ?
Minä taisin juuri viedä chatista viimeisen...mutta kokeilepa, jos vaikka löytyy vielä joku. Tää tuli sovittuun paikkaan valmiiksi kasattuna, suihkunraikkaana ja komeassa paketissa, aivan täydellisyys mieheksi. Puhelinlasku taitaa tulla nyt kyllä kalliiksi, muuten ei kustannuksia ole syntynyt.
Juuri noin on meilläkin. Usko pois, että elämäsi piristyy huomattavasti jos hankit rakastajan. Itse en halua erota, koska elämä on kaikinpuolin mukavaa muuten. Kerran oma mies ei osaa tyydyttää, niin kyllä sitä herkkua muualta saa. Näitä palstoja lukiessa tuntuu että miehet ne on enempi epätyydyttäviä kuin vaimot. Ehkä se on siinä että joillekin miehille riittää "pussien tyhjennys" (valitettavasti), mutta aikuinen nainen kaipaisi muutakin.
Niin, aika usein on kyllä toisinkin päin.50kymppinen vaimo antaa kerran viikossa ja senkin vähän on lähinnä käytettävissä.Miehellä olisi intoa ja kykyä leikkiä ja hullutella, vaimoa ei vaan kiinnosta.Ymmärrän kyllä hyvin ketjun aloittajaa, toisen välinpitämättömyys kyllä rassaa.
Kuulostaapa niin tutulta ! Olen 47 ja meillä tuota on jatkunut jo vuosia. Jotenkin on tullut tunne ja epäilys, että tuollaisiako ne ovatkin viisikymppiset miehet, patalaiskoja sängyssä !
Kiva kuulla, että on erilaisiakin, on sentään
vielä toivoa saada joskus kunnolla :) Taidan ottaa ohjeistanne vaarin, etsiä vaikka sellaisen viriilin vaarin :)
En tiedä mikä on ollut todellinen tilanne, mutta vaikuttaa siltä että miehesi ei ole HUOMANNUT että ajattelit jotain erityistä. Meille miehille ei riitä hienovaraiset vihjailut, pienet eleet ja vihjailevat katseet.
Yritä vielä tuota samaa. Tällä kertaa katso häntä suoraan silmiin. Kerro hänelle ystävällisesti ja selvästi, niin että hän varmasti ymmärtää. Esimerkiksi näin: "Kuule Matti (tai mikä onkaan), pidetään toisiamme hyvänä, ollaan lähekkäin ja rakastellaan". Jos hän ei tämänkään jälkeen ymmärrä hyvän päälle niin sitten täytyy kyllä kysyä neuvoa minua viisaammilta.
on mies meillä ainakin huomannut !
mutta, telkkaristakin tulee aina niin hyvää
ohjelmaa just silloin )) ei millään malta lopettaa
katsomista ja sitten rupeaakin jo simmukat luppasemaan puhumattakaan siitä, joka on luppassut koko ajan vaan ))
Tämä on siis todella ongelma. Mutta muista sinä nuorehko mies tämä sitten, kun oot yli nelikymppinen )) Uskon kuitenkin, että tällaista ongelmaa ei kaikilla ole.
Olen aivan samaa mieltä monen edellä kirjoittaneen kanssa. Nuorella rakastajallani ja minulla on yhteinen rakas harrastus, joten jaamme muutakin kuin vuoteen. Hän on sellainen unelmamies, josta haavelin jo pikkutyttönä, mutta en tienyt, että niitä todella on olemassa. Hoitaa kodin, seksin, antaa huomiotaan yleettömästi, on kohtelijas, kiltti, hellä ja rakastaa samoja asioita kuin minä. Ja komeakin on. Mitä muuta nainen voi enää mieheltä toivoa...
Mistä noita löytää? Vaikka vaan väliaikaiseksi:)
Kiitos sulle ja muillekin siskoille näistä
viesteistä tähän keskusteluun.
Joskus kun on enemmän aikaa niin kyselen lisää, jos jollain ois osoitteita ja puhelinnumeroita tai jotain.
Voiks noita miehiä/poikia tilata kotiin vai pitääkö mennä johonkin ilotaloon niitä tapaamaan?
Ilotalokin kyllä ois joskus ihan kiva juttu, jos sattuu silleen että mies on kotona.
Mut toisaalta ois tommonen kiva kotonakin sillon kun mies on pois. Se vois siivota ja muutenkin puuhastella siellä. Ois niinkun silleen kodinhoitaja, hoitais siivoukset ja tiskit ja silleen. Onkohan ne miten kalliita?
yllä jo vastasin jollekin toiselle, niin luulen, että vein viimeisen suomi24-chatissa.
Ja lainassa hän on minullakin tai minä hänellä, mitenkä päin asiaa haluaa tarkastella. Kuitenkin laina-aika on kuulema niin pitkä kuin ikinä haluan ja lainan saan uusia niin usein kuin haluan.
Minulle hän on tosissaan kuin pikkutytön unelmaprinssi, mutta jospa jollekin toiselle kans joku itselleen sopiva vielä olis lainattavissa vaikka tuolta chatista.
Minä tilasin ekalla kerralla chatissa, tilaus toimitettiin sovittuun paikkaan suihkunraikkaana komeessa paketissa valmiiksi koottuna. Nyttemmin olen sit käynyt kotonaan ei mikään ilotalo, ei edes nuoren miehen tyypillinen poikamiesboxi: hyvin siisti ja puhdas, ei tiskejä, eikä likaisia astioita pöydillä tai sukkia nurkissa ym. Kaappejen sisältökin oli hyvässä järjestyksessä. Aivan selvästi hyvä siisteys on ohjelmoitu komistukseen (petaa muuten aina heti vuoteenkin, kun ei tarvii).
Kyllä minäkin olen miettinyt, että kyllä sellanen tosiaan olis kiva kotona ihan aina. No, sitä siirtoa täytyy vielä harkita pidempään. Kokemuksesta kun tiedän, että näinkin täydelliset miehet saattaa muuttua jossakin määrin suhteen kestäessä puhumattakaan vakiinnuttua. Tai enhän minä ennen ihan näin täydellistä ollut saannut tilausyrityksistä huolimatta.
Hankintakustannukset ei olleet kalliit, kiinteä internetverkkoyhteysmaksu. Mutta käyttökustannuksiksi olen havainnut, että puhelinlaskut ovat kyllä kallistuneet. Joka päivä tulee joku ihana tekstari, niin onhan siihen vastattava. Ja kun tekstareita alkaa olla joinakin päivinä monta kymmentä, niin ei meinaa enää kännykkälaskut sopia kirjekuoreen. Vaan eihän mitään saa ilmaiseksi.
Mulle riitti vajaan vuoden ajan kestänyt suhde. Mä en kestänyt sitä kaksinaamaista touhua ja ainaista selittelyä puolisolle ja ennen kaikkea itselleen. Mä ajattelin, että kerran mä vaan täällä olen (ainakin tässä kropassa) ja siitä ajasta pitää NAUTTIA TÄYSILLÄ! Ei mitenkään puolivaloilla! Onneksi exsiippani myös näki asian juuri näin omalta kohdaltaan...
Keräsimme rakkaani kanssa rohkeutemme (olimme olleet samassa liemessä: minä 9 v, hän n. 20 vuotta) ja aloitimme yhteisen elämän, jota on kestänyt nyt reilut kaksi vuotta. Tänäkin aamuna olin niin onnellinen kun sain herätä Sielunkumppanini vierestä. Tuoksutella ja hyväillä lämmintä ihoa... Omaa pientä päivänsädettä myös toivomme elämäämme. ;)
saa www.sihteeriopistolta miehiäkin maksusta. oli just juttua Anna-lehdessä.
Kyllä sitäkin on mietitty, kuitenkin meidän suhteemme on vielä niin nuori, että ei vielä kimpaan muuttamisesta tai lastenteosta kovin vakavasti kannata keskustella. Katsotaan jonkin aikaa: olen samaa mieltä kanssasi, pitkät valot vaan päälle, kun siltä tuntuu. Samaa sanoo rakastajanikin. Ja on siitä juteltu miehenikin kanssa, että voihan joskus tulla jommalle kummalle meistä vaikka joku sopivampi vastaan tai ei muuten enää ole kivaa yhdessä, silloin on paras sammuttaa valo sellaisesta suhteesta ja mennä elämässä eteenpäin. Mutta siis tällä hetkellä suhteemme on siltä osin kunnossa.
Kyllähän se niinkin on, että minulla on paljon enemmän yhteistä henkisellä puolella rakastajani kanssa kuin mieheni kanssa - harrastuksemme on hänelle elämäntapa, mutta itselläni tällä hetkellä vähän taustalla eri syistä johtuen. Kuitenkin on aivan varmaa, että elämäntapa siitä minulle taas tulee joka tapauksessa jonkin ajan kuluttua. Mieheni kanssa meillä on yhteiset isot lapset ja omaisuus, täysin oma erilainen sosiaalinen elämä muuten.
Onnea yhteiselle taipaleellenne jatkossakin.
Kyllä rassaa jos parisuhteessa pitää puutteessa elää! Seksissämme ex:nkanssa (17v. naimisissa)
pyrin aina pistämään kaiken peliin, väsyneenäkin.
Pidin kunniaasiana olla mies jonka vaimo olisi
asian suhteen tyytyväisyyttään hyrissyt ja ilonnut
että meillä kulkee. Mutta kun aina pikkuhiljaa al-
koi tulla sääntö/kielto kiellon perään mitä tehdä ja mitä ei, niin rassasihan se.
Hyväilin, nuolin ja panin parhain päin mutta ei.
Piti jopa seksihurjastelijana, 2 krt viikossa!!!!
Ejakuloida ei saanut kuin kerran yhdynnän kestäessä, vaikka valmiuksia aktin jatkoon näy-
tin olevan mutta kun ei niin ei.
Ymmärrän sua kirjoittaja, olispa itellä muija
joka todella haluaa estotonta seksiä.
nykyisin tapaan silloin tällöin muijaa joka sa-
noo puhelimessa haluavansa, mutta kun paikanpäälle
menen niin ujostelee kauheasti, mitään ei sais
näkyä päivänvalossa eikä lamppuja käyttää. on
hiukan tukevan oloinen, johon mä että ole vaan luonnollinen. tykkäisin ajella siltä pillukarvat, että ois kivempi nuolla mutta ei.
Eli pitäisiköhän jatkaa etsintää josko sopiva
kohdalle löytyisi.
Ja sinä kirjoittaja: pistä ukko selkä seinää
vasten, eli asia suoralla puheella selväksi.
Heips rouva, luepa kuinka meillä oli asiat ennen,
kiinnostaisiko?(ks. nim. meillä oli..tästä vähän alempaa palstalta)
En seurustele nyt vakituisesti, mutta kyllä sellaista etsin jos kohdalle sattuu...