Olen 22 -vuotias nainen, joka on uskonnollisesta perheestä lähtöisin. Minulla on kristilliset arvot, ja toivoisin löytäväni miehen jolla olisi samanlainen arvomaailma kuin minulla.
Äitini ja isäni ovat eri herätysliikkeiden piiristä, joten olen käynyt vähän molempien tilaisuuksissa. Uskonnollisissa piireissä on vähän sellainen malli, että tietyn herätysliikkeen edustajat käyvät oman herätysliikkeensä kaikissa mahdollisissa seuroissa ja tilaisuuksissa mitä se nyt sitten ikinä järjestääkään. Näissä tapahtumissa nuoret sitten tutustuvat pitkän aikavälin saatossa toisiinsa ja löytävät sen kumppaninsakin todella usein noista piireistä.
Itse tunnen vähän pudonneeni kelkasta tuossa pariutumistouhussa. Vanhempani eivät raahanneet minua ja sisaruksiani pienestä pitäen noissa suuremmissa kesätapahtumissa ja seuroissa, joissa uskovaiset nuoret tutustuvat. Oikeastaan kävimme vain sillon tällöin niissä tai jossain pienemmissä seuroissa, joissa yli 80 prosenttia osallistujista oli yli viisikymppisiä. Minulla ei nykyäänkään ole aikaa ja rahaa esim. kesällä kiertää Suomen joka ikistä kolkkaa, jossa näitä seuroja järjestetään. Näin teki minun uskovainen sukulaiseni, joka onnistuikin sitten löytämään miehen itselleen noista piireistä.
Kaksi siskoani ovat löytäneet miehen ihan muista kuin uskonnollisesta piireistä. Molemmat ovat menneet naimisiin sen ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa aika nuorina (noin 20 vuotiaina). Mullekaan ei mikään kauhistus olisi vaikka se mies löytyisi jostain muualta kuin uskonnollisesta tapahtumasta. Tärkein kriteeri ois kuitenkin se, että meidän maailmankatsomuksemme ja arvot nyt jotenkin kohtais.
Musta vaan tuntuu että olen joku ihme omituisuus täällä "normaali-ihmisten" seurassa.. Jos kerron olevani kokematon, uskovainen, alkoholia hyvin vähän jos ollenkaan käyttävä ja hieman ujonpuoleinenkin niin tuossa vaiheessa jo vähintään kaikki miehet juoksee karkuun. Varsinkin tuo uskovaisuus tuntuu herättävän aika monissa ihmisissä kaikenlaisia ennakkoluuloja.
Että tällainen tilanne minulla. En nyt jatka enempää, ettei tää viesti paisu ihan mahdottomiin pituuksiin. Kaikenlaiset vinkit ja ajatukset on tervetulleita. Millaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on uskovaisista ihmisistä? Kuinka moni palstalaisista vois harkita tai kuvitella seurustelevansa uskovaisen kanssa?
Äitini ja isäni ovat eri herätysliikkeiden piiristä, joten olen käynyt vähän molempien tilaisuuksissa. Uskonnollisissa piireissä on vähän sellainen malli, että tietyn herätysliikkeen edustajat käyvät oman herätysliikkeensä kaikissa mahdollisissa seuroissa ja tilaisuuksissa mitä se nyt sitten ikinä järjestääkään. Näissä tapahtumissa nuoret sitten tutustuvat pitkän aikavälin saatossa toisiinsa ja löytävät sen kumppaninsakin todella usein noista piireistä.
Itse tunnen vähän pudonneeni kelkasta tuossa pariutumistouhussa. Vanhempani eivät raahanneet minua ja sisaruksiani pienestä pitäen noissa suuremmissa kesätapahtumissa ja seuroissa, joissa uskovaiset nuoret tutustuvat. Oikeastaan kävimme vain sillon tällöin niissä tai jossain pienemmissä seuroissa, joissa yli 80 prosenttia osallistujista oli yli viisikymppisiä. Minulla ei nykyäänkään ole aikaa ja rahaa esim. kesällä kiertää Suomen joka ikistä kolkkaa, jossa näitä seuroja järjestetään. Näin teki minun uskovainen sukulaiseni, joka onnistuikin sitten löytämään miehen itselleen noista piireistä.
Kaksi siskoani ovat löytäneet miehen ihan muista kuin uskonnollisesta piireistä. Molemmat ovat menneet naimisiin sen ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa aika nuorina (noin 20 vuotiaina). Mullekaan ei mikään kauhistus olisi vaikka se mies löytyisi jostain muualta kuin uskonnollisesta tapahtumasta. Tärkein kriteeri ois kuitenkin se, että meidän maailmankatsomuksemme ja arvot nyt jotenkin kohtais.
Musta vaan tuntuu että olen joku ihme omituisuus täällä "normaali-ihmisten" seurassa.. Jos kerron olevani kokematon, uskovainen, alkoholia hyvin vähän jos ollenkaan käyttävä ja hieman ujonpuoleinenkin niin tuossa vaiheessa jo vähintään kaikki miehet juoksee karkuun. Varsinkin tuo uskovaisuus tuntuu herättävän aika monissa ihmisissä kaikenlaisia ennakkoluuloja.
Että tällainen tilanne minulla. En nyt jatka enempää, ettei tää viesti paisu ihan mahdottomiin pituuksiin. Kaikenlaiset vinkit ja ajatukset on tervetulleita. Millaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on uskovaisista ihmisistä? Kuinka moni palstalaisista vois harkita tai kuvitella seurustelevansa uskovaisen kanssa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hieman samanlainen tilanne. En ole uskonnollisesta perheestä, mutta kaveripiirissäni on lestadiolaisuutta. Tosin miestä sieltä en ole löytänyt.. En ole uskovainen, mutta monet arvomaailma asiat linkittyvät hyvin sinne suuntaan. Itsellä sama ongelma, mistä löytää mies (ei mikän himo uskova, mutta kristillisiä arvoja kunnioittava)?
Jätä yhteystietosi, olen kiinnostunut.
Enpä taida tänne yhteystietojani jättää. Aloitukseni ei ollut mikään deitti-ilmoitus vaan haluaisin vaan yleisesti kuulla teidän ajatuksia aiheesta.
Millaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on uskovaisista ihmisistä? Kuinka moni palstalaisista vois harkita tai kuvitella seurustelevansa uskovaisen kanssa?
Tunnen muutaman lahkolaisen. Hyvin mukavia mutta kyllä se taustalta tuleva painostus lyö joskus läpi. Eli ei se uskonnollisuus (tai ne arvot) ole niinkään merkitsevää kuin se että onko taustalla juuri joku herätysliike, joka kontrolloi jäsentensä elämää.
Voin kuvitella ja olen niin tehnyt. Ei ollut uskovasta perheestä eikä kuulunut mihinkään liikkeeseen. Sanoi vain olevansa hengellinen. Mitään poikkeavaa en huomannut ja suhde oli samanlainen kuin muillakin.
On jonkun verran kokemuksia. En ole uskovainen itse ja inhoan ihmisissä fanatismia, jota usein näkee uskovaisissa. Ihmisen pitää ainakin kyetä tunnistamaan, missä päättely loppuu ja uskominen alkaa, muuten normaali kommunikointi on mahdotonta.
Kaikkein ärsyttävimmin fanaattinen uskovainen tutuistani muuten on ateisti.
Itse en ole mitään painostusta tuolta herätysliikkeiden kautta kokenut, mutta tiedän kyllä mistä puhut. En ole kai edes koskaan kokenut mitenkään kovin vahvasti kuuluvani yhteen ja tiettyyn herätysliikkeeseen kun noiden molempien tilaisuuksissa on kuitenkin tullut käytyä.
Uskovaisissakin on kyllä porukkaa niin laidasta laitaan. En voisi itsekään kuvitella kumppanikseni niitä kaikista vanhoillisimpia miehiä, jotka esim. ajattelisivat että ehkäisyä ei voi käyttää missään olosuhteissa ja nainen saa vaikka henkensä kaupalla synnyttää kaikki lapset mitä nyt on tullakseen.
Tuttavapiiriini kuuluu sekä uskovia, ateisteja että niitä, jotka eivät jaksa ajatella koko asiaa. Uskovista minulla on lähinnä hyviä kokemuksia, luultavasti siksi, että vaikka olen itse agnostikko, jaan useimpien uskovien arvomaailman.
Parisuhdetta ajatellen uskova olisi mieluisampi vaihtoehto kuin ateisti, vaikka en olekaan mustavalkoinen tämän suhteen. Kunnioitan uskoa siinä mielessä, että näen uskovat hyvin positiivisella tavalla nöyrinä heidän palvellessaan jotain ihmistä suurempaa olemassaoloa. Ateistin kanssa voisin alkaa parisuhteeseen vain, mikäli hän ateismistaan huolimatta suhtautuisi uskontoihin positiivisesti, ja sellaisen löytäminen lienee aika hankalaa.
Mielestäni uskonnollisuus on itsessään positiivinen asia, ja se, että ihmiset käyttävät uskontoja väärin, esimerkiksi vallan välineenä, ei tee niistä pahoja, aivan kuten alkoholi ja aseetkaan eivät itsessään tee pahaa vaan se ihminen, joka niitä käyttää..
Mä olen taas ei-uskovaisesta eli siis "tavallisesta" suomalaisesta perheestä ja ennen riparia tulin uskoon. Uskossa ollut siitä asti. En itsekään ole silloin teini-iässä minkäänlaisia naisjuttuja harrastellut enkä sinun iässäsikään. Olen siis 34-vuotias mies ja hyvin kokematon naisasioissa. Kerran olen seurustellut lyhyesti (3kk) erään ei-uskovan naisen kanssa ja menetin kokemattomuuteni hänelle. Mutta sen jälkeen ja sitä ennen täysin yksin kun haluaisin kuitenkin sen uskovan puolison. Seurakunnasta en tunnu löytävän ketään. Netistäkään ei kukaan tunnu vastaavan. Joten yksin mennään.
IsompiLuuseriM34v
Jos nyt haluat saman arvomaailman omaavan miehen löytää, niin eiköhän sellainen varmimmin löydy niistä hengellisistä piireistä. Luulisi esim. sieltä Keuruun jokakesäisestä helluntailaisten megakonferenssista jotain löytyvän.
Minulla on uskovista ihmisistä oikeastaan vain positiivisia kokemuksia, mutta ateistina en alkaisi seurustella uskovaisen kanssa, jos uskonto ja usko olisi merkittävä osa naisen elämää. Etenkin arveluttaisi se, että naisen suku yrittäisi lasten kasvatukseen liittyen painostaa, jos lapsia siunaantuisi (pun intented).
Mullon semmosia ajatuksia uskovaisista, että ne on tehny jotain pahaa menneisyydessään ja kuvittelee, että se jeesus nyt sitten antaa kaiken anteeksi ja se on sillä selvä. Sä voit niinku raiskata lapsias ja muuta vastaavaa, kun eihän se mitään, kun ehtoollisella saa pyhänä kaiken anteeks. En luota uskovaisiin. Niisson jotain outoa. Oon kuulunu kirkkoon toistaiseksi, mut tää on ny viimenen vuos mulla. Oon nähny liikaa paskaa kuuluakseni mihinkään piiriin.
Tämänpä takii siin on suuri ero onko uskoontullut vai uskovaisessa kodis kasvanu
Kiitokset vastauksista! Oli mukava lukea, mitä ajattelette asiasta. Ihan kohtuu positiivistahan tuo suhtautuminen kuulostaisi olevan, mikäli näistä vastauksista jotain johtopäätöksiä voi vetää :)