Lapsen työhaluttomuus?

olla, että lapsesi hyvinkin haluaisi tehdä työtä, mutta sopivaa/mitään ei hakemisesta huolimatta ole tarjolla. Itse olen tällä hetkellä opiskelija isossa kaupungissa, kiven alla ovat edes kohtuullisen järkevät duunit (joista siis jäisi kuukaudessa matkakulujen jne. jälkeen käteen sen verran, että kannattaisi työ ottaa.) Ymmärrän kyllä senkin, että jos lapsesi on kouluttautunut tietylle alalle, ei ole halukas kovin nopeasti ottamaan "mitä tahansa" työtä, jos työkkärin rahoillakin elää. Painostamalla tai syyttämällä asiat eivät ainakaan muutu paremmaksi -normaalia keskustelua voisit yrittää ja aidosti ymmärtää lastasi. Tehdä selväksi, että hän on sinulle rakas joka tapauksessa. Entäs jos selviäisi, että hui kauhistus - hän olisikin todella onnellinen nykyisessä elämässään ilman palkkatyötä, voisitko kuvitella hyväksyväsi sen? Sekin on mahdollista.

Lapsesi on ns. syrjäytynyt luuseri.

Jos se asuu vielä kotona niin potki pihalle.
Älä tue rahallisesti. Älä hyysää.
Oppikoon tulemaan toimeen omillaan, kantapään kautta jos ei muuten mene jakeluun.

Meillä kävi niin, että lopetti koulun minulta salaa.. Olin työssä enkä tiennyt mitään..
Joo muutti pois, kun kärähti, ensi opiskelija soluun sitten kaupungin vuokra asuntoon.
Asunut nyt kaupungin yksiössä 14v, sosku maksaa sähkön vuokra elää peruspäivärahalla.
Päivät nukkuu yöt roikkuu netissä ja hyppii silmille ja kiroaa jos menen käymään.

Vien joskus jotain, ruokaa tai pesuaineita, jos saisi sitten ostettua vaateita itselleen..

.

En hyväksyisi.

"Entäs jos selviäisi, että hui kauhistus - hän olisikin todella onnellinen nykyisessä elämässään ilman palkkatyötä, voisitko kuvitella hyväksyväsi sen? Sekin on mahdollista. "

Vai niin

Toden totta täältä puuttuu keskusteluryhmiä tavalisesta elämästä ja eritoten perheestä. Tarkoitan perhettä vähän laahemmin, samoin kuin monissa maissa, että perheeseen luetaan sukua vähän enemmänkin. Näin oli aikaisemmin Suomessakin, suku piti yhteyttä, siitä oli pahan paikan tulleen monesti suuri turvaverkkokin, joskin aina on joku lukeutunut mustaksi lampaaksikin ainakin omasta mielestään.

Kun suku välittäisi enemmän ja ennenkaikkea hyväksyttäisiin suvun yhdeydenpito, monen elämässä olisi turva jonne tukeutua, kun ahdistaa. Suvusta voisi olla hyötyä myös muutoinkin elämän järjestymisestä monesti.

Katsoin eilen unelmien poikamies ohjelmaa, siinä tyttöystävä vietiin pojan kotiin näytille ja sukua oli paikalla enemmänkin, tätä tyttöstä tentattiin aika tavoin, ennekuin suku hyväksyi, vaikka poikmies oli jo rakastunut, näin yrittettiin välttää henkilö, joka ei hyväksy sukua.
Suku tuntui kuitenkin olevan tuki, kun itse hyväksyi suvun.
Tätä toivoisin Suomenkin, että kukaan ei olisi niin yksin.
Ei tämä suku suinkaan kaikkea varmasti halua määritellä, vaan sen, että hyväksyt suvun sellaisenaan, etkä eroita ja tee toista yksinäiseksi ja alista.

Työkkärirahoilla ja kelan rahoilla on ihmisen elettävä jos ei omasta mielestä huonot työt kiinnosta. Ei ole mitään järkeä tehdä pätkätöitä jos työttömyysrahoja saa saman verran. Kyllä se on niin että raha innostaa, mutta jos palkka työssä on surkea ei nappaa.

En minäkään ole ollut töissä 32 vuoteen ja hyvin olen pärjännyt. Anna lapsesi rauhassa nauttia elämästään. Töitä tehköön ne jotka siitä nauttivat.