Sytytit tulen,
vaikka tiesit ettet tarvitse sen lämpöä.
Ruokit sitä,
annoit sille happea,
vaikka tiesit sen polttavan sydämeni.
Nyt,
sydän tuhkaksi palaneena,
sammutan lopunkin hehkun kyynelilläni.
Tunnetko edes häpeää?
Sinä senkin pyromaani...
Etkö tiedä
että tulella ei saa leikkiä?
Toivon, että jonakin päivänä
poltat leikkiessäsi
omat
näppisi.
vaikka tiesit ettet tarvitse sen lämpöä.
Ruokit sitä,
annoit sille happea,
vaikka tiesit sen polttavan sydämeni.
Nyt,
sydän tuhkaksi palaneena,
sammutan lopunkin hehkun kyynelilläni.
Tunnetko edes häpeää?
Sinä senkin pyromaani...
Etkö tiedä
että tulella ei saa leikkiä?
Toivon, että jonakin päivänä
poltat leikkiessäsi
omat
näppisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä en leiki tulen kanssa ikinä. Mä tiedän, mitä tuli voi saada aikaan. Itse asiassa ajattelin pitkään etten suostu asumaan enää puutalossa, vaan ainoastaan kivitalo kelpaa. Samaa sääntöä sovelsin sydämeeni. Vaan mitä enemmän sitä kivitaloa rakensin, sen heikommaksi sen havaitsin. Katsos, ovia ja ikkunoita niissäkin on oltava. Ja joskus kun menet sisään, avaat oven, eikö siinä ole joku kintereillä. Se tuli mukaan kuin salaa. Astui päiviisi pitkiin, valtasi ajatuksesi, sydämmesi. Ja ennen pitkää, kun luulit olevasi yksin, huomasit ettet ollutkaan. Hän eli sinussa päivä päivältä intensiivisemmin, muistoissa, ajatuksissa, unelmissa. Mietin usein, millä saan sen häädettyä. Mut ei se kadonnut mihinkään, lopulta luovutin. Olkoon siinä kun muitakaan en toivo, asukoon luonani niin kauan kuin tahtoo.