Hei!
Olen 19- vuotias nuori nainen ja minulla on "ongelma". Jostain syystä aina kun olen muutaman kerran(3-4)tapaillut miestä, niin sitten alan epäröimään ja pistämään takapakkia. Mulle on jääny päähän semmonen pinttymä, että pitää olla heti tosi kiinnostunut toisesta ja sit jos näyttää, etten välttämättä ole, niin jätän jutun siihen. En edes vaivaudu katsomaan pidemmälle. Jos jatkaisin juttua, tuntisin johtavani toista harhaan. En ole siis kovinkaan kokenut seurusteluasioissa. Usein toivoisin löytäväni oman kullan, mutta sitten kun siihen avautuu mahdollisuus, niin ei kun vaan juttu "poikki". Ärsyttävää. Tykkään pitää ohjat käsissä ja joskus voisin ottaa rennomminkin. Ehkei deittailuun kuuluva katellaan-meininki yksinkertaisesti sovi mulle.
Kellään samanlaisia tuntemuksia? Neuvoja?
Kiitos ja kumarrus! :)
Olen 19- vuotias nuori nainen ja minulla on "ongelma". Jostain syystä aina kun olen muutaman kerran(3-4)tapaillut miestä, niin sitten alan epäröimään ja pistämään takapakkia. Mulle on jääny päähän semmonen pinttymä, että pitää olla heti tosi kiinnostunut toisesta ja sit jos näyttää, etten välttämättä ole, niin jätän jutun siihen. En edes vaivaudu katsomaan pidemmälle. Jos jatkaisin juttua, tuntisin johtavani toista harhaan. En ole siis kovinkaan kokenut seurusteluasioissa. Usein toivoisin löytäväni oman kullan, mutta sitten kun siihen avautuu mahdollisuus, niin ei kun vaan juttu "poikki". Ärsyttävää. Tykkään pitää ohjat käsissä ja joskus voisin ottaa rennomminkin. Ehkei deittailuun kuuluva katellaan-meininki yksinkertaisesti sovi mulle.
Kellään samanlaisia tuntemuksia? Neuvoja?
Kiitos ja kumarrus! :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luonnollisesti ikä (eli kokemattomuus?) voi olla yksi tekijä moiseen? Toisaalta kyllä vastaavankaltaista tuntuu esiintyvän vanhemmillakin, joten...
Itse ihmettelen sitä, että mitä "ihmetuntemuksia" sitä oikein kuvitellaan ja toivotaan haettavan? Rakkausromaanien tai vaihtoehtoisesti television esittämiä raivokkaita rakastumisia todennäköisesti? Näinköhän se kuitenkaan oikeassa elämässä kovinkaan monelle tapahtuu niin?
Jotenkin vaan tuntuu, että kuten on mennyt tavaroiden kohdalla kertakäyttöiseksi asiat=kaupasta saa uuden vaivatta ja onhan mulla rahaa toki. Niin samaan tapaan on tainnut käydä ihmissuhteillekin eli, koska tämä ei ollut heti täydellistä niin ei se voi olla se "oikea", joten haetaan uusi.
Eli tietynlaista valmista pöytää halutaan itsekkäästi ja jopa unohdetaan itse antaa tai tehdä mitään suhteen eteen.
Tätä touhua sitten jatketaan siihen asti kunnes tuskastutaan tilanteeseen ja sen jälkeen "pakonomaisesti" hakeudutaan jumiutumaan suhteeseen jolle ei olekaan ehkä oikeasti sillä kertaa, pakonomaisuudesta johtuen edellytyksiä.
No, seuraavaksihan sitten ollaan haukkumassa muita miehiä/naisia surkeiksi tapauksiksi. Ja vain sen takia, että puretaan omaa turhautuneisuuttaan.
Voin tietenkin olla täysin hakoteillä? Mutta tämänkaltaisia ajatuksia on itselleni vuosien varrella syntynyt, kun mietiskelen ex-suhteitani naisiin ja sitä miksi ei natsaa.