Olen ollut suhteessa kohta jo 4-vuotta. Suhteemme on ollut aika mutkainen viime vuoden ajan. En tiedä mikä minussa on kun tunteet ja mieliala vaihtelee jatkuvasti. Välillä välitän hänestä jopa liikaakin ja olen mustasukkainen toisaalta taas välillä en tunne mitään häntä kohtaan ja minua ahdistaa olla hänen lähellä, koska pelkään, etten rakasta häntä enään tarpeaksi. Välitän miehestäni paljon sisimmässäni. Hän on hyvä ystävä ja mahtava kumppani kaikin puolin, mutta en halua seksiä. En pysty siihen. Koitin ja jouduin lopettamaan kesken. Tuli ahdistava, väärä ja ikävä olo. En vain tunne seksuaalista vetoa häntä kohtaan enään. olen yrittänyt puhua hänelle siitä, mutta hän suuttuu. Miehenikin on heikko itsetunnoltaan, joten hän ottaa tämän todella raskaasti. En pysty syömään enään, saatikka nauramaan. En tiedä eroaisinko, vai en, sillä välitän hänestä kovasti kaikesta huolimatta. Olen nuori, epävarma ja kärsin muutenkin masennuksesta ja ahdistuksesta. Ehkä minua ei olla luotu suhteeseen. Pelkään silti asua yksin, sillä muutin kotoa vanhempien luota suoraan hänen kanssa yhteen. Koen itseni kamalaksi ihmiseksi. Haluaisin niin haluta häntä ja olla hänelle täydellinen tyttöystävä, mutta tuntuu vain välillä siltä, etten pysty enään. Koko vuosi ollaan nyt suhteessa menty edes takaisin minun tunteiden takia. Häntä käy sääliksi. Hän ei ansaitse tällaista suhdetta, saatikka minua. Kenenkään ei ole kiva elää epävarmassa suhteessa.
auttakaa! Masentaa ja ahdistaa.
pettynyt itseensä
3189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
no härreguud.mee hoitoon.mikäs se sun miehes nro on.on sitten vapaana.
Voi härreguud millaisia ihmisiä täällä heittääkään tota paskaa. Ei olis oma elämä sullekkaan pahitteeks, jos ei muuta sanottavaa ole.
Hoitoon meneminen ei ole ollenkaan huono ehdotus sinänsä. Ei mies eikä suhde ole ongelmasi, ongelma on jokin möykky sisälläsi jota et ole pystynyt käsittelemään ja hyväksymään. Tai sitten olet yrittänyt ihan hirveästi miellyttää, olla täydellinen tyttöystävä, ja yhtäkkiä et enää jaksakaan sitä touhua. Nyt kipinkapin juttelemaan jonkun mielenterveysalan ammattilaisen tai esim. pariterapeutin kanssa omista asioistasi, siitä mitä tunnet, pahasta olosta. Jos olet opiskelija, YTHS auttanee, muutoin kehottaisin menemään yksityiselle, vaikka sitten vanhempien sponsoroimana. Ihan turhaan haahuilet tuollaisena puolikuntoisena ja yrität säilyttää kotileikin kulissit kivasti pystyssä. Rehellisyyttä peliin! Ja ota poikaystävä mukaan ensikäynnille jos taas et masennukselta ja pelolta meinaa edes saada hankittua apua itsellesi. Tarvitset apua. Ei se ole mikään häpeä, vielä, kunhan et luisu vielä surkeampaan jamaan ilman apua!