Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kymmenen vuotta. Ollaan molemmat yli kolmekymppisiä ja vähitellen pitäisi alkaa perhettä perustamaan ja avioliittoa suunnittelemaan. Joka kerta kun edes mainitsen miehelleni asiasta hän ei ota minkäänlaista kantaa asiaan saati, että voitaisiin keskustella asiasta perusteellisesti. Asia on vaivannut minua pitkään. Ikääkin alkaa olla jo sen verran, ettei perheenperustamista voi enää kauaa lykätä.
Minulla on todella hankala elämäntilanne ja raskasta aikaa erään ikävän tapahtuman vuoksi, joka ei liity mitenkään parisuhteeseemme, mutta koskettaa meitä molempia erityisesti minua. Tästä huolimatta mieheni ei ota minua mitenkään erityisemmin huomioon. Muutenkin meillä on n. kolme vuotta riidelty yhteisistä menoista ja tekemisistä, koska niitä ei ole juuri laisinkaan. Aikaisemmin mieheni tykkäsi mm. matkustaa kanssani. Nyt hänelle on tärkeämpää mennä yksin, mitään emme ole koko kesänä tehneet yhdessä. Keväällä jouduin lähtemään hammasta purren yksin viikonloppureissuun ja vasta olin viikon reissulla ystävieni kanssa, koska mieheni ei saanut työkuvioitaan mitenkään järjestettyä, eikä siis päässyt mukaan... Palattuani minua odotti siivoamaton koti; keittiö sekaisin, tiskit laittamatta haisevina, pyykit pesemättä. Arvatkaa miltä tuntui tulla kotia vaan siivoamaan... Lisäksi toin miehelleni tuliaisia ja lisäksi etsin hänelle hänen erityisesti pyytämiään tarvikkeita matkalta, johon hän oli toki rahat antanut ja minua odotti vaan siivoojan rooli kotona.
Minulla alkaa olla ensimmäistä kertaa masennukseen viittaavia tuntemuksia tästä tilanteesta ja muutenkin elämäntilanteeni on raskas... Tänäänkin mieheni vaan totesi, että tällaista se suhde on kymmenen vuoden jälkeen, kun mainitsin asioista hänelle.
Olen tähän asti ollut lähes pyhimys sen suhteen, etten ole ajatellutkaan muita miehiä. Olen suorastaan säikähtänyt, että nykyisin ajattelen vieraita miehiä lähes päivittäin. Yhteen mieheen olen jopa ihastunut. Viime reissullani teki melkein mieli hypätä eräänkin komean ja tuntemattoman miehen kaulaan, joka osoitti kiinnostustaan..
Minulla on todella hankala elämäntilanne ja raskasta aikaa erään ikävän tapahtuman vuoksi, joka ei liity mitenkään parisuhteeseemme, mutta koskettaa meitä molempia erityisesti minua. Tästä huolimatta mieheni ei ota minua mitenkään erityisemmin huomioon. Muutenkin meillä on n. kolme vuotta riidelty yhteisistä menoista ja tekemisistä, koska niitä ei ole juuri laisinkaan. Aikaisemmin mieheni tykkäsi mm. matkustaa kanssani. Nyt hänelle on tärkeämpää mennä yksin, mitään emme ole koko kesänä tehneet yhdessä. Keväällä jouduin lähtemään hammasta purren yksin viikonloppureissuun ja vasta olin viikon reissulla ystävieni kanssa, koska mieheni ei saanut työkuvioitaan mitenkään järjestettyä, eikä siis päässyt mukaan... Palattuani minua odotti siivoamaton koti; keittiö sekaisin, tiskit laittamatta haisevina, pyykit pesemättä. Arvatkaa miltä tuntui tulla kotia vaan siivoamaan... Lisäksi toin miehelleni tuliaisia ja lisäksi etsin hänelle hänen erityisesti pyytämiään tarvikkeita matkalta, johon hän oli toki rahat antanut ja minua odotti vaan siivoojan rooli kotona.
Minulla alkaa olla ensimmäistä kertaa masennukseen viittaavia tuntemuksia tästä tilanteesta ja muutenkin elämäntilanteeni on raskas... Tänäänkin mieheni vaan totesi, että tällaista se suhde on kymmenen vuoden jälkeen, kun mainitsin asioista hänelle.
Olen tähän asti ollut lähes pyhimys sen suhteen, etten ole ajatellutkaan muita miehiä. Olen suorastaan säikähtänyt, että nykyisin ajattelen vieraita miehiä lähes päivittäin. Yhteen mieheen olen jopa ihastunut. Viime reissullani teki melkein mieli hypätä eräänkin komean ja tuntemattoman miehen kaulaan, joka osoitti kiinnostustaan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hah, heti kun tulee oman ukon kans vähän vastoinkäymisiä niin hypätään toisen ukon sänkyyn. vittu mikä pelkuri oot! Kasva aikuiseks!
No, ehkäpä se kertoo jotain asian ja tilanteen vakavuudesta.... Kukaan ei ole hypännyt eikä edes aikeissakaan hypätä sänkyyn kenenkään kanssa.... Nimenomaan totesin, että itselleni on erittäin huolestuttavaa, että tuollaisia edes mieleen tulee.... Arvasinkin, että viittaukseni asiaan ymmärretään väärin joko tahattomasti tai tahallisesti.....
Ymmärrän kyllä hyvin tunteesi ja sen että rakkaudenkaipuu varmasti saa ajattelemaan toisia miehiä. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, mutta se ei onnistu jos miehesi ei vastavuoroisesti osallistu talkoisiin. Rakkaus kuolee jos sen eteen ei tee mitään, rakkaus on ansaittava.
Mun mielestä on tosi törkeää että koti odotti siivottomana, en olisi ikinä itse kehdannut tehdä niin.
Tosi vaikea tilanne. Miehesi pitäisi saada ymmärtämään että sama meno ei tule jatkumaan. Luulen ettei miehesi osaa arvostaa suhdettanne muuta kuin vasta siinä tilanteessa kun menettää sinut. Hän pitää sinua itsestäänselvyytenä eikä välttämättä osaa edes ajatella vaihtoehtoa jossa eroaisitte.
Itselleni kävi niin ettei toinen halunnut edes puhua suhteesta ja tuntemuksista yhtään mitään. Lopulta se oli myöhäistä.
Ehkä kannattais nyt nostaa kissa pöydälle eikä vain odottaa, että toinen tajuaa omaksua samat unelmat kuin mitä itsellä on. Miehelläsi on oikeus olla tekemättä lapsia ja oikeus elää itsekästä elämäänsä, mutta sinulla on oikeus toisenlaisiin unelmiin.
Minusta näyttää siltä, että miehesi pitää sinua itsestäänselvyytenä ja häntä kiinnostaa elämässään nyt muut asiat enemmän kuin sinä. Ehkä olette alkaneet olla yhdessä liian nuorina ja miestäsi himottaa aidan toisella puolella oleva vihreämpi ruoho.
Minusta haaskaat aikaa antamalla miehellesi koko ajan uusia mahdollisuuksia. Kun hän näkee, että sinä ymmärrät koko ajan ja annat anteeksi, hän halveksii sinua entistä enemmän. Nyt on aika laittaa stoppi ja lopettaa miehen paapominen sillä olethan jo monta vuotta halunnut lapsia ja päästä suhteessa eteenpäin. Ehkä rakastat jotain unelmaasi nyt, jonka mies mahdollistaisi tai rakastat sitä, mitä suhteenne voisi olla, jos mies tahtoisi. Et kuitenkaan voi muuttaa miestä ja hänen unelmiaan, jollei hän itse sitä tahdo. Eiköhän teidän suhde ole jo nähty ja aika lienee katsoa uutta vakavampaa suhdetta, jossa sinut otetaan huomioon.
toinen taho lapsia tai tee niitä JÄRKISYISTÄ! Nyt on ihmisiä yli 7 miljardia ja tila käy ahtaaksi. kanat ne nokkii kun tila loppuu, niin kai itekin. että painu kana v*ttuun silmistä, anteeks vaan. mutta jos ei järki leikkaa sen enempää niin naisella kuin miehellä. onhan se luonnollista tehdä lapsia ja haluta niitä mutta ihan aina ei saa sitä mitä tahtoo