Kuka oikeasti haluaa miehen, jonka tietää pettäneen ja haluaa vielä pitää sen? Kuka haluaa itselleen miehenjonka tietää pettäneen aiemmassa suhteessaan? Pystyykö sellaiseen ihmiseen luottamaan? Samahan pätee tietenkin pettävään naiseenkiin?Haluaako ihan oikeasti joku elää sellaista elämäämissä höilyy tällaisen ihmisen petollisuus aina taustalla?Ihmettelen suuresti, onnea jos uskallatte yrittää, minusta ei siihen olisi.
Miten uskallatte?
epäluuloinenko?
18244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Pettäminen on valehtelemista. Näytä minulle joku kuka ei ole valehdellut koskaan.
Sehän on rehellinen, jos kertoo pettäneensä. Ethän sinä sitä muuten tiedä.
Jos ei kerro, voit luulla ettei ole pettänyt vaikka valehtelee sulle enemmän kuin se joka kertoo.
Minä ainakin luotan niin pitkään kun voin. Jos ei uskalla elää heikon itsetuntonsa kanssa, elämä menee yksinään hukkaan. Sinäkin aikana, kun aloittaja kirjoittelee noita "erotkaa kaikki!" aloituksiaan, joku toinen elää onnelisesti parisuhteessaan, koska uskaltaa luottaa tai antaa anteeksi.
Niin ja kuka kakkonen menee naimisiin petturin kanssa, ja minkälainen ihminen huolii kakkosen puolisokseen??? Erittäin visainen asia. Vai olisko niin että kaksi samanlaista löysi toisensa. Kummalekaan ei uskollisuus ja rehellisyys ole tärkeintä parisuhteessa. Kumpikaan ei koskaan pysty luottamaan kumppaniinsa täysin.
Onko naimisiin pääseminen sinusta saavutus?
Onko seksuaalisuudessa mielestäsi jotain likaista?
Pelottaako sinua voimakkaat tunteet?
Pelkäätkö elämää?
Kadehditko rakastavaisia?
Eikö kukaan saisi olla onnellinen, kun sinäkään et ole?
Onko itsetuntosi tai mielenterveytesi niin heikko, ettet kestä kolauksia?
Miksi sinun täytyy yleistää omat pelkosi ja mielipiteesi koskemaan kaikkia?
MInulla on oikeus mielipiteisiini koska tiedän tapauksen jossa petettyä ihmistä haukuttiin sen aikaisen kakkosen toimesta lepakoksi, huoraksi, lesboksi y.m. Tiedän kuinka raadollinen ja ilkeä kakkonen saattaa olla yrittäessään saada tuon petturipuolison itselleen. Siinä pahinta ei enää ollut petturi vaan kakkosen ja petturin yteistyö petetyn henkilön mielenterveyden kustannuksella leikkiminen, manipulointi ja ilkeily jolla ei ole rajoja.
He luulevat ilkeytensä olevan oikeutetun oman onnensa saadakseen, siinä ei yhden petetyn ihmisen omanarvontunne ja mielenterveys painaa höyhenen vertaa.
Hyi, hävetkää (vaikka eihän ne osaa) sanon tuollaisille pareille
Petturille anteeks antajallekkaan ei tuon teorian mukaan ole uskollisuus tärkein asia.
Kuka vaimo tai mies on niin tyhmä että luottaa semmosen lupauksiin joka on jo aikasenmmatkin lupaukset pettänyt?
Entäs voiko verrata yhteen suhdetta ensimmäiseen puolisoon ja sitten siihen kakkoseen kun ekan kans on jo ollut huono avioliitto niin voisko se ollakkin eri kumppanin kans parempi?
Ehkä siinä kakkosliitossa ei olekkaan tarvetta pettää.
Mietippä sitä.
Niin, mutta entäs sitten, kun et tiedä miehen pettäneen?
Mies on pettänyt aiemmassa parisuhteessa vaikka kolmen eri naisen kanssa naistaan - mutta sinä et sitä tiedä. Entäs, jos kuulet asiasta esim 10 vuoden onnellisen yhteiselon jälkeen? Haluatko erota miehestä, koska tämä on "pohjimmiltaan" petturi ..?
Minä sitten taas ihmettelen suuresti, että joku kyselee näin pehmoisia ajattelematta asioita loppuun saakka.
Olen lueskellut palstaa aktiivisesti nyt viikon verran, ja tunnistan tuon aloittajan tyylin... Se on se L:llä alkava.
Taasko sinä "arvaas mitä" aloitit? Aloittaja ei ole todella Lissu, ymmärrätkö sinä että suurin osa ei voi antaa pettämistä anteeksi niinkuin sinä yrität. LOPETA.
On paljon vaimoja jotka ovat sen verran itseään arvostavia, että eivät anna pompotella itseään.
Taas muistutukseksi:
http://www.youtube.com/watch?v=Npjw567Fqek
Kyllä minulle mukava ja rehellinen ihminen kumppaniksi kelpaa, jos kemiat kohtaavat. Eihän kukaan ole täydellinen. Ahdasmielistä ja katkeraa en sen sijaan huolisi.
Mitä sinä muuten niin kovasti siinä pettämisessä pelkäät?
Itse mietin tätä asiaa todella pitkään ja usein aloittaessani suhteen tällaisen miehen kanssa. Olen itse ehdoton tällaisissa asioissa, minusta seksuaalinen uskottomuus on jotakin jota en voi antaa anteeksi, en yhtäkään kertaa.
Tykkään itse sen verran seksistä, siinä ollaan niiin lähellä toista, ja naisellehan on seksi myös tunteita ja liittyy rakkauteen. Mies voi ajatella toisin, halut voivat viedä, mutta silti mies joka omaa puolisoa rakastaa voi sanoa hyvin yksinkertaisesti myös:
EI!
Vaikka kuinka olisi humalassa, niin jos yhtään on kunnon mies ja rehellinen rakkaudessaan kumppaniaan kohtaan, niin tietää että ei lähde hölmöilevänä varmasti toisen naisen vietäväksi. Niin se vaan menee.
Voin kertoa esimerkin: olin itse taannoin yhden illan tutun kanssa menossa hotellille, mies oli minusta 15-vuotta nuorempi, komea jääkiekkoilija. Pussattiin ja hän kiihottui tietenkin, itsekkin ajattelin että kyllähän sitä vois...
Kesken aloituksen sitten tuli minulle mieleen muutama kuukausi sitten lopettamani suhde, sitä miestä rakastin aivan oikeasti, mutta hän oli varattu, siksi lopetinkin. Tuli kaikki ihana mieleen, vieläkin, ja minun oli pakko torjua tämä nuori kolli. En vaan pystynyt, raukka onneksi ymmärsi, ja niin nukkua tussotimme yön vierekkäin ilman että mitään tapahtui: Aamulla lähdin vähin sanoin.
Olen myös tavannut miehiä jotka ovat perheenisiä, ja pettävät, aina kun mahdollista ottavat vierasta pimpsaa. Ei siinä muistu mieleen vaimo eikä lapset. Jos on sinkku, on ihan sallittua, mutta ei helvetti torjun kyllä varatun miehen. olen suoraan sanonut, että miten viitsit, etkö ajattele miten sikamaisesti teet vaimoas ja perhettä kohtaan, mee kotiin tai eroa ensin ja tuu sitten saalistamaan.
Tiedän tällaisia miesseuroja, oikein herrasmiehiä muka, jotka kokoontuvat toiselle paikkakunnalle, ja tarkoitus on myös kellistää aina naisia sänkyyn, Mitä herrasmiesten kesken tiedetään ei kerrota ulkopuolisille. Samoin työporukat hiihtokeskuskissa, ei muistu vaimo mieleen kun saa vierasta tussua. Tiedän, koska olen itse ollut reissutyössä mitä noissa hiihtokeskuksissa tapahtuu.
Niin, tämä mies jonka kanssa aloitin, varattu. Tietenkin tenttasin onko hän ennenkin pettänyt. Ja kyllä, usein, sain siinä kuukausien aikana kun juttelimme ja nautimme viiniä ja toisiamme kuulla kaikenlaista kokemusta. Ja kaikki tapahttunut avioliiton aikana. Ajattelin, että tähän mieheen en todella voisi luottaa.Kuitenkin rakastuin häneen, ja koska hän niin kertoi järkiliitostaan , henkisistä puutteista, myös siitä että vaimo ei ole ikinä ollut oikein intohimoinen mitä mies kyllä todella oli, ajattelin että jos siis oikeasti rakastaa toista voi mies muuttuakkin. Hän nimitttäin kyllä inhosi itseään siitä että petti ja vaimo kyllä epäili mutta ei sen enempää.
Ja kun kerran saa anteeksi salasuhteet ja panot on kynnys entistä matalampi tehdä se uudestaan.
Tällaisilla sekstailevilla miehillä on muuten seksi koko ajan mielessä, ajatuskin naisesta saa stondauksen aikaan ja jos siinä sopiva pylly tarjolla eikun menoks.
Miten siis luulette, että tällainen mies joka on ennenkin pettänyt voisi pitää himonsa kurissa? Ei mitenkään, makuun on päästy, kauniita halukkaita peppuja kun riittää.
Kuitenkin vielä anteeksiantamattomampaa on jos tietää miehen rakastuneen, Siinä ei ole enää mitään miettimistä, se on rakkauden ja liiton loppu.
Totta on, mies joka on pettänyt edelllisessä suhteessa ja liitossa on tikittävä pommi. On todella oltava seksuaalisesti aktiivinen ja pidettävä itsestään huolta ja keksittävä jos sun mitä, jotta saat pedettyä miehen.Intohimo ja himo kun voivat sammua jonkun ajan kuluttua. Kuitenkin tiedän miehiä. jotka kun ovat oikeesti löytäneet sen elämänsä naisen ovat pysyneet uskolllisena. He ovat itsekkin pettämisasioissa mustavalkoisia, ja uskokaa tai älkää se kannattaa.
Puhutte pettämisestä hyvin paljon. Tuossa todetaan että kerran pettänyt on seuraavassa suhteessakin tikittävä aikapommi. Uskon näin olevan .
Mutta pettäjät, teillä on perhe puoliso ja lapset. Pettäminen on hyvin raskas teko puolisolle, saattaa tuhota hänen loppuelämänsä.
Mutta mikä on karmeinta on pienet lapsenne. mitä ajattelette kun olette pttämässä, muistooko edes lapset mieleenne. Ajattelettteko koskaan mitä tapahtuu lapsillenne, pettäminen on surmaamista.
Vaikka pettäminen on sieltä ja syvältä, ja itsekin olen sen joutunut kokemaan exäni eksyttyä vieraaseen sänkyyn, en ole ikinä tajunnut mentaliteettia, että uskottomuus voi tuhota puolison loppuelämän.
Ei hyvänen aika..! Ei toisesta ihmisestä saa olla niin riippuvainen, että tuollainen tapahtuma suistaa elämän raiteiltaan lopullisesti! Totta mooses minuakin satutti pahasti exän petos, mutta minä olen minä - en jokin exän "osanen", joka kuolee, kun symbioosi loppuu. Mies olisi halunnut jatkaa, itse mietin samaa, mutten kyennyt. En silti koskaan ajatellut, että tämä on nyt tässä, elämäni on ohi, nyt vaan laahustan yksin ja raunioina lopunikääni. Vaikka minulle tehtiin pahasti, en voinut kaataa vastuuta kaikesta vain exän niskaan - ei hänen missionsa ole tehdä minua ja vain minua onnelliseksi. Jotain meiltä puuttui, joten sitten kävi niin kuin kävi.
Ja mitä tulee lapsiin... Dramaattista kieltä käytät. Nyt, kun omasta erosta on neljä vuotta, exäni on lapsille aivan yhtä hyvä isä kuin ennen eroakin. Ei ole koskaan huono isänä ollutkaan, vaan on kaiken aikaa huolehtinut velvollisuuksistaan. Itseasiassa nyttemmin jopa paremmin kuin liittomme aikana kiitäessään uraohjuksena paikasta toiseen. Ja vaikka nainen, jonka kanssa hän minua petti pidemmän aikaa, on yhä osa hänen elämäänsä ja vaikuttavat varsin rakastuneilta, lapset eivät ole koskaan jääneet uuden rakkauden jalkoihin.
Olisin tietysti voinut katkeroitua ja alkaa pommittaa tätä uutta onnea lapsiin liittyvillä vaatimuksilla ja ukaaseilla... Mutta miksi olisin tehnyt niin? Homma olisi lopulta kääntynyt minua itseäni vastaan.
Kaikki riippuu paljolti siitä, miten sitä katsoo...
Niinpä, kun ei voi olla uskollinen toiselle on se reilusti myönnettävä ja lähdettävä. Samoin vaimon pitää hyväksyä että toisella on eri tarpeet ja moraali. Lapset eivät kärsi mitään jos olette viisaita ja hoidatte suhdetta molemmat lapsiin.
Älkää helvetti aina väittäkö että lapset kärsii erosta. Enemmän ne kärsivät jos äiti on surullinen miehensä uskottomuuden vuoksi, aina ja aina uudestaan, tai jos isä aiheuttaa noin pahaa mielipahaa.
Olette esimerkkejä lapsille, teoista on kärsittävä seuraamukset, ja varsinkin isommat lapset kyllä tajuavat jos iskä pettää.
Parempi on olla rehellinen ja elää sinkkuna, kuinepärehellinen.
Ei tapapettäjälle lapset kuule yhtään mieleen muistu, himot vie. Rakastetulle, suhteelle sen sijaan puhutaan lapsistakin ja kivoista asiosta-silti ei huonoa omatuntoa tunneta, vaimoa kohtaan ei lainkaan.
Noin se on !
Lapset kärsii tuhannesti enemmän rakkaudettomassa kodissa kun yhden hyvän rakastavan vanhemman kanssa. Samoin on tilastojakin tehty ajasta jonka vanhemmat käyttävät lasten kanssa tai esim teinin kanssa.
Eron jälkeen usein se aika jopa kaksinkertaistuu.
Ne viikonloput jollon lapsi on isällä tai äidillä lapseen keskitytään huomattavasti enemmän kun suhteessa jossa on koko perhe eli 2 aikuista ja lapsi.
Aika karua.
Kyllä, usein esim. isälle voi olla pari tuntia tenavien kanssa tärkeempää kuin äidille koko viikko heidän kanssaan, koska yhdessäolo on intensiivisempää. Sitten vielä täällä joku kehtaa väittää että lasten vuoksi eivät eroaisi.
Aina voi järjestää siten että molemmat vanhemmat ovat lähellä tai sitten vaihdetaan silloin kun lapselle se sopii koteja, ei aina pakosta juuri kun sovittu, minusta paljon järkevämpää kuunnella tässä lapsia.
Parhaimpia kumppaneita tulee niistä jotka on jo elämässään tehneet virheitä. Erot, pettämiset sun muut on koettu niin tietää mitä niistä myös seuraa. Entinen nalkuttava ja pihtaava jonkun eukko voi uudessa suhteessaan olla antelias ja hellä vaimo. Entinen pettäjä myös uskollinen kumppani. Eikö kuitenkin aina parisuhteessa ole vain yksi oikea tapa toimia eli luottaa. Eikö sellainen joka on tehnyt virheitä elämässään ansaitse enään luottamusta? Riski on olemassa aina parisuhteessa ja se on taitolaji. Minäkin aikoinani varastin kaupasta mutta en tee sitä enään. Petin myös entistä miestäni mutta nykyistäni en ole pettänyt.
Minä petin edellisessä suhteessa syystä että se suhde ei ollut tyydyttävä, en ollut onnellinen. Yritin ja yritin saada suhdetta toimimaan, kunnes tajusin että ei siitä tule mitään. Emme olleet luotuja toisillemme.
Nyt, vuosia eron jälkeen olen uudessa suhteessa, jossa asiat ovat toisin. Homma vaan luistaa, kaikilla tasoilla. Ei tee mieli pettää. Olisi harmi jos nykyinen rakkaani olisi tuominnut minut sen takia mitä tein edellisessä suhteessa aivan toisen ihmisen kanssa.