Kun olen tyhmä, ruma, lihava, juoppo, laiska ja velkainen etäisi.
0Äänestä
nainen
ilmeisesti. Ei oo kelleen kelevannu tälläinen sporttinen eloveenatyttö.
0Äänestä
tate
Kun otin eron, jätin lapset miehelle (=huono, kelovoton nainen), sain ex-mieheltä herpeksen (ei jaksa sitäkään selitellä,eli ei seksielämää), olen köyhä ja työtön (pimahdin työpaikkaani ja otin lopputilin) ja kaikenlisäksi rakastan vapauttani yli kaiken. En osaa/jaksa mielistellä miehiä ja nuolla niitten perseitä kun ne on aina yleensä vielä tyhmempiä ku minä. Että siksi! Ja jos fiksun miehen tapaa niin se ottaa ritolat edellä mainituista syistä. Tervetuloa loppuelämä yksin.
0Äänestä
rafael
Missä vika, iso sika. Missäpäin Suomea oikein asustelet?
0Äänestä
nainen
rafael kirjoitti:
Missä vika, iso sika. Missäpäin Suomea oikein asustelet?
isoksi siaksi?
0Äänestä
olli
Mistäpäin Eloveena on,kiinnostaisi tutustua!
0Äänestä
Pohjmies
tate kirjoitti:
Kun otin eron, jätin lapset miehelle (=huono, kelovoton nainen), sain ex-mieheltä herpeksen (ei jaksa sitäkään selitellä,eli ei seksielämää), olen köyhä ja työtön (pimahdin työpaikkaani ja otin lopputilin) ja kaikenlisäksi rakastan vapauttani yli kaiken. En osaa/jaksa mielistellä miehiä ja nuolla niitten perseitä kun ne on aina yleensä vielä tyhmempiä ku minä. Että siksi! Ja jos fiksun miehen tapaa niin se ottaa ritolat edellä mainituista syistä. Tervetuloa loppuelämä yksin.
rehellisyyden edessä menee hiljaiseksi , siihen täällä ei ole totuttu.
Kuulostaa vain paljon tutummalta , monien tuntemieni miesten kertomuksista . Mies tosin saa luuserin leiman , ilman herpestäkin.
On kuitenkin pieni ero , nainen voi ottaa tyhmemmän ja rikkaamman miehen jos haluaa. Mies ei löydä tyhmää ja rikasta naista , koska niitä ei ole olemassakaan monta . (Tyhmä nainen menettää rahansa äkkiä)
0Äänestä
tate
Pohjmies kirjoitti:
rehellisyyden edessä menee hiljaiseksi , siihen täällä ei ole totuttu.
Kuulostaa vain paljon tutummalta , monien tuntemieni miesten kertomuksista . Mies tosin saa luuserin leiman , ilman herpestäkin.
On kuitenkin pieni ero , nainen voi ottaa tyhmemmän ja rikkaamman miehen jos haluaa. Mies ei löydä tyhmää ja rikasta naista , koska niitä ei ole olemassakaan monta . (Tyhmä nainen menettää rahansa äkkiä)
Niinpä...jos ihminen ei omista mitään muuta ku rehellisyytensä ja ylpeytensä niin niistä on syytä pitää kiinni. Minä olen minä, ja itselleni kelpaan suurimman osan aikaa. Miespuolisia kavereita on kyllä pari, ja läheisin ystäväkin on mies. Näyttää vaan nyt siltä että parisuhteeseen miehet etsivät täydellsitä naista. Kun näkevät minut, ensimmäinen ajatus on:voi miten söpö nainen. Kun tutustuvat, ottavat jalat alleen.
0Äänestä
Pohjmies
tate kirjoitti:
Niinpä...jos ihminen ei omista mitään muuta ku rehellisyytensä ja ylpeytensä niin niistä on syytä pitää kiinni. Minä olen minä, ja itselleni kelpaan suurimman osan aikaa. Miespuolisia kavereita on kyllä pari, ja läheisin ystäväkin on mies. Näyttää vaan nyt siltä että parisuhteeseen miehet etsivät täydellsitä naista. Kun näkevät minut, ensimmäinen ajatus on:voi miten söpö nainen. Kun tutustuvat, ottavat jalat alleen.
Onnea etsintään , kun et muuta tapojasi niin löydät lopulta kestävän suhteen.
0Äänestä
Rockbabe
olen sinkku siksi että ne miehet joista minä olisin kiinnostunut eivät kiinnostu minusta ja piste.
0Äänestä
Jakke
Sama vika ollut aina ja taitaa aina ollakkin.Turhauttavaa.
0Äänestä
Annukka
Jakke kirjoitti:
Sama vika ollut aina ja taitaa aina ollakkin.Turhauttavaa.
veit sanat suustani!
0Äänestä
MMM
Annukka kirjoitti:
veit sanat suustani!
...miksi kiinnostutte ainoastaan sellaisista miehistä jotka eivät ole kiinnostuneita teistä? Onko se turvallista kun ei tartte pelätä että toinen tulisikin läheiseksi ja saattaisi saada siipeensä?
0Äänestä
elva
Samat sanat...
0Äänestä
että
olen kerran elämässäni rakastunut, se vei heti jalat alta, huumaava tunne joka vei sydämen.nyt en osaa ottaa vakavasti tai viitsi edes vaivautua miesten suhteen jotka eivät saa samaa kuahahdusta aikaseksi heti alkuun.
0Äänestä
vapaa
Olen vielä sinkku koska olen pettynyt naisiin tai paremminkin naissuhteisiini. He eivät ole olleet kiinnostuneita loppuen lopuksi minusta ja siksipä "olen ajautunut" huolehtimaan omasta elämästäni ja siitä mikä antaa voimia ja tuo elämän iloa esim. harrastukset ja työ. Epäonnistuneet suhteet vievät ilon.
0Äänestä
Unhappy
siks koska olen kuulemma liian kaunis lähestyttäväks. Tää on monien miespuolisten kavereiden mielipide. Ehkä sekin vaikuttaa, että liikun jätkäporukassa ja ehkä kaikki luulee, että oon jonkun niiden hoito. Naurettavaa mutta valitettavasti niin totta! Auttaisko joku sinkku-kyltti selässä mitään? Tai että "en mee rikki, jos lähestyt"?!
0Äänestä
mijäs
miksei kavereistasi ole löytynyt halukkaita enenpään??
0Äänestä
minä
ihan sama mulla. Kaiken lisäks mä oon se meidän porukan ainut vakiosinkku/ikisinkku. Ne mun ystävät joko seurustelee vakavasti tai vaihtaa lennosta. Nekin vois joskus hankii uusia miespuolisia ystäviä, joista joku vielä täyttäis mun kriteerit ja olis vapaa! Toivossa on hyvä elää...
0Äänestä
Unhappy
mijäs kirjoitti:
miksei kavereistasi ole löytynyt halukkaita enenpään??
Kaveriporukassa ei oo yhtäkään kundia joka ei jossain vaiheessa ois ehdottanu jotain pelkkää ystävyyttä lähempää, mut ykskään niistä ei kiinnosta siinä mielessä mua. Ne on kavereita ja kavereina ne myös pysyy, koska kukaan ei saa aikaan mussa mitään VAU-tunnetta.
0Äänestä
operaattori
me miehet pelätään, et joudutaan kilpaileen sun suosiosta kaikkien sun kavereitten kanssa... ja tietty mä jäisin kakkoseks (tai jopa viimoseks) siinä
0Äänestä
Unhappy
operaattori kirjoitti:
me miehet pelätään, et joudutaan kilpaileen sun suosiosta kaikkien sun kavereitten kanssa... ja tietty mä jäisin kakkoseks (tai jopa viimoseks) siinä
...mun sit pitää karistaa nuo kaveripojat kannoiltani ja alkaa hillumaan yksinään, josko kynnys sillon olisi matalampi?!
0Äänestä
Masse
Unhappy kirjoitti:
...mun sit pitää karistaa nuo kaveripojat kannoiltani ja alkaa hillumaan yksinään, josko kynnys sillon olisi matalampi?!
eiköhän. Mä en ainakaan ikinä lähesty eukkoa, jolla mieshaaremi ympärillä, en ole niin itseluottamusta täynnä...ja vielä sellainen joka uskaltaa lähestyä sua kun sulla on katras ympärillä lienee itseään taas ihan täynnä..??
0Äänestä
Kala
en löydä yhtä hyvännäköistä ja samalla rikkinäistä ihmistä kuin itse olen...
0Äänestä
M18
Unhappy kirjoitti:
Kaveriporukassa ei oo yhtäkään kundia joka ei jossain vaiheessa ois ehdottanu jotain pelkkää ystävyyttä lähempää, mut ykskään niistä ei kiinnosta siinä mielessä mua. Ne on kavereita ja kavereina ne myös pysyy, koska kukaan ei saa aikaan mussa mitään VAU-tunnetta.
Naisille voi sanoa sen verran et ne jotka hengaa isoissa jätkä porukoissa. Eivät ihan heti tule saamaan ketään. Ensinnäkin sen takia et kaikki luuleet et se on jonkun porukassa olevan jätkän kanssa. Toisekseen jos tämä sattu pitämään paikkansa tulee luultavammin turpaan. Kolmanneksi kuka haluaa kysyä jotain naista/tyttöä esim. ulos jos 4-5 tyyppiä kuuntelee vieressä ja arvelee et "mitä vittua toiki ruma taukki yrittää."
0Äänestä
mies
olin suhteessa,elämäni ensimmäisessä vaikka ikää 25,mut en tajunnu kuinka hyvän naisen kanssa olin ja vituiks meni-->tyhmä minä,nyt puol vuotta sinkkuna ja loppua ei näy.ei löydy yhtä hyvää kuin ex ja väkisin en ala suhteisiin,mielummin yksin kuin huonon kaverin kanssa.
0Äänestä
Sinkku
Oon 22 vuotias ja edelleen sinkku. Kerran törmäsin kivaan tyyppiin mikä mua kiinnosti mutta sainkin tietää, että se on varattu. Mä tunsin itsessäni, että se oli mulle oikea mutta en mahda mitään sille kun se on kerran varattu. Kaupungillakin olen nähnyt kaikenlaisia tyyppejä mutta ei ne mua kiinnosta. Tuntuu siltä, että en ikinä löydä itselleni ketään ja taidan olla lopun elämääni sinkku.
Mun mielestä toi sinkkuus ei vaikuta yhtään huonolta vaihtoehdolta. Mun mielestäni on parempi olla sinkkuna jos ei löydä itselleen sopivaa tyyppiä.
0Äänestä
replay
Jos sä siis löysit sun mielestä unelmatyypin, niin et kai sä luovuta sen takia, että se on varattu. Ainakin sun pitää selvittää niiden suhteen tyyppi, eli kuinka vakavaa ja miten hyvin sujuu ym...
0Äänestä
Sinkku
replay kirjoitti:
Jos sä siis löysit sun mielestä unelmatyypin, niin et kai sä luovuta sen takia, että se on varattu. Ainakin sun pitää selvittää niiden suhteen tyyppi, eli kuinka vakavaa ja miten hyvin sujuu ym...
kun luovuttaa koska eikö sellainen sääntö ole olemassa, että varattuihin ei saa koskea? Joten muuta keinoa ei todellakaan ole kuin luovuttaa. Enkä mä aio mennä niiden suhteeseen väliin. Toinen vaihtoehto on, että mä jään odottamaan mitä niitten suhteelle käy. Mä vähän epäilen, että se tyyppi aikoo pitää tyttöystävänsä eikä pistä suhdetta poikki.
0Äänestä
miekkonen
En ole bodari ja niistä naiset kuulemma tykkää. Naisten mielestä tärkeämpää on hauiksen koko kuin mitä on pään sisällä. Että silleen.
0Äänestä
sähköpilli
Oon puolisinkku. Onnee-eionnee-onnee-eionnee. Käy voimat vähiin tällaisessa. Tulisispa joku nätti kiva tyttö hakemaan mut pois tästä tilanteesta. Baariin en lähde. Mutta naiset, pysäyttäkää mut kadulla ja ottakaa reilusti kädestä kiinni ja viekää mut sinne naaraslandiaan. Tattis jo etukäteen:)
-
0Äänestä
emmi
..kun mä en huoli ketä tahansa eikä kuka tahansa huoli mua, nähtävästi ;) Ei sillä, että haluaisin jonkun kaikkien naisten unelmamiehen tai että itse olisin lihava ja ruma. Ei vain ole tullut sopivaa vastaan.
Seurustelin yli 3v ja lähdin lätkimään, kun mies piti mua itsestäänselvyytenä. Nyt puoli vuotta sinkkuna, ja ilmeisesti jatkuu... Pitäisi varmaan alkaa käymään baareissa, että löytäisi edes jotain miesseuraa. Vakavan suhteen haluaisin, en pelkkää seksiseuraa.
0Äänestä
nainen2
ei ole kiinnostunut. Muita ei ole näköpiirissä.
0Äänestä
tyyppi29
Ei ole tullut sopivaa vastaan. Tai jos on tullut, minulla ei ole ollut rohkeutta lähestyä. Paskaa...
0Äänestä
neiti21
Olen huomannut että suurimmaksi osaksi tää johtuu siitä että minusta on tullut liian vaativa ja luotaminen miehiin ei enää onnistu niin hyvin kuin ennen. Olen liian monta kertaa pettynyt niin pahasti, että olen kärsinyt masennuksesta vuosia. Romahdan täysin jos mua petetään tai muuten vaan käytetään hyväksi. En tiedä miksi olen monta kerta polttanut näppejä, en ole todellakaan mikään helppo enkä halpa. En uskalla enää kenenkään luottaa. Olen vaan kunnollinen ja tavallinen, en juokse miesten perässä epätoivoisena, olen hyvin sosiaalinen. Sitä moni mies ei osaa arvostaa, miehet hakee jännitystä elämään hurjista tytöistä.
Luottaminen on kans yks ongelma. En ole pystynyt luottamaan miehiin siitä asti kun isäni lähti pois kotoa kun olin vain 9v. Siitä asti olen ollut hyvin varovainen, välillä jopa liian varovainen enkä oikein uskalla uskoa että tällä kertaa miekkonen saattaa olla se oikea minulle. Niinpä annan helposti pakkeja enkä oiken mahdollisuutta toiselle. Tiedän että vika on minussa, olen yrittänyt antaa mahdollisuuksia mutta silti jossain vaiheessa petyn.
Olin ala-asteesta lähtien ollut yksi koulun kauniimmista ja suosituimmista tytöistä, niin ainakin kaikki sanoo (itse en mieti sitä sen kummempaa, olen jo kyllästynyt sellaisiin puheisiin). Miehiä minun ei ole koskaan ollut vaikeata saada, tosi moni halusi suhdetta kanssani, mutta en antanut tilaisuutta vain sen takia koska olin niiden poikien kanssa liian hyviä kavereita enkä halunnut pilata sitä ehkä mahdollsella erolla. Nyt kun jälkeenpäin ajattelen niin harmittaa! Ollaan kuitenkin edelleen kavereita pakeista huolimatta. Olen aina hakenut sellaista tyyppiä joka olisi musta OIKEESTI kiinnostunut, siitä mitä teen päivisin, millainen olen, mun elämästä, ei vaan mun ulkonäöstä!!! Suutun nykyään aina kun joku mainitsee jotain esim rinnoistani, koska kun sellaista on kuullu 7-luokasta asti, sellainen on jopa loukkaavaa. Mä haen sellaista herrasmiestä, joka haluaa viettää aikaa kanssani, kunnioittaa mua, kuuntelee mua, on luotettava, pitää lupauksensa ja jonka kanssa viihdyt todella hyvin. Elämäni aikana olen tavannut vain yhden sellaisen miehen, harmi vaan ettei suhdetta syntynyt, mies seurusteli...
Tiedän ettei saa olla liian vaativa koska muuten jää yksin. Mutta kun päätän antaa miehelle tilaisuuden aina sama juttu, mies ei ole luottamukseni arvoinen.
0Äänestä
herkkä23
Älä ota asioita liian vakavasti. Pientä pilkettä silmäkulmaan varsinkin bile-iltoina. Jos joku ihminen alkaa kiinnostaa kannattaa siihen tutustua ja mennnä niin pitkälle kuin siltä tuntuu ilman suurempia miettimisiä. Yleensä jos tapailet jotakuta ja tulee ero aina jommastakummasta tuntuu ero ylitsepääsemättömältä, mutta kyllä niistä selviää. Voin sanoa omasta kokemuksesta.
Eikun vaan rohkeasti kokeilemaan! Kyllä sieltä vielä sinusta kaikinpuolin kiinnostuneita löytyy elikkäs herrasmiehiä.
0Äänestä
operaattori
"Miehiä minun ei ole koskaan ollut vaikeata saada, tosi moni halusi suhdetta kanssani, mutta en antanut tilaisuutta vain sen takia koska olin niiden poikien kanssa liian hyviä kavereita enkä halunnut pilata sitä ehkä mahdollsella erolla."
Toi on jotai nii uskomatonta selittelyä ku nainen vaa voi koskaan keksiä! Mikset vaa sanonu et ei kiinnosta?!? Ne kaverit, varsinkin miespuoliset, ei tuu todellakaa pysymää sun lähelläs loppuelämää vaan porukka hajaantuu elämän myötä ja kaveripiiri vaihtuu. Jos kaveripiirissä on potentiaalista seuraa, sitä pitää kokeilla. Miks dumppaisit "sen oikeen", senkö takia et haluat pitää sen vaa kaverina...
Onneks ees korjasit tota kaverijuttua sanomalla "Nyt kun jälkeenpäin ajattelen niin harmittaa!"
0Äänestä
neiti21
operaattori kirjoitti:
"Miehiä minun ei ole koskaan ollut vaikeata saada, tosi moni halusi suhdetta kanssani, mutta en antanut tilaisuutta vain sen takia koska olin niiden poikien kanssa liian hyviä kavereita enkä halunnut pilata sitä ehkä mahdollsella erolla."
Toi on jotai nii uskomatonta selittelyä ku nainen vaa voi koskaan keksiä! Mikset vaa sanonu et ei kiinnosta?!? Ne kaverit, varsinkin miespuoliset, ei tuu todellakaa pysymää sun lähelläs loppuelämää vaan porukka hajaantuu elämän myötä ja kaveripiiri vaihtuu. Jos kaveripiirissä on potentiaalista seuraa, sitä pitää kokeilla. Miks dumppaisit "sen oikeen", senkö takia et haluat pitää sen vaa kaverina...
Onneks ees korjasit tota kaverijuttua sanomalla "Nyt kun jälkeenpäin ajattelen niin harmittaa!"
Siis en sen takia halunnut ryhtyä kavereitteni kanssa suhteeseen koska mul on aikaisemmin mennyt monen kanssa välit kokonaan poikki vain sen takia että pistin poikki. Jätkät suuttui koska minulla ei enää ollut niin paljon tunteita kuin ennen ja näin pisti kaikki välit poikki. Mut enhän mä voi itteni pakottaa olemaan jonkun kaa jota en rakasta! Joten kokemusteni kautta haluan olla ennemin kavereitteni kanssa vain kavereita kuin ettei lainkaan niiden kanssa tekemisissä! Ja olen monen kanssa pelleilyt enkä haluannut olla ilkeä kavereilleni...Ehkä kuulostaa oudolta mutta kaveruus mulle merkitsee enemmän kuin joku suhde.
0Äänestä
operaattori
neiti21 kirjoitti:
Siis en sen takia halunnut ryhtyä kavereitteni kanssa suhteeseen koska mul on aikaisemmin mennyt monen kanssa välit kokonaan poikki vain sen takia että pistin poikki. Jätkät suuttui koska minulla ei enää ollut niin paljon tunteita kuin ennen ja näin pisti kaikki välit poikki. Mut enhän mä voi itteni pakottaa olemaan jonkun kaa jota en rakasta! Joten kokemusteni kautta haluan olla ennemin kavereitteni kanssa vain kavereita kuin ettei lainkaan niiden kanssa tekemisissä! Ja olen monen kanssa pelleilyt enkä haluannut olla ilkeä kavereilleni...Ehkä kuulostaa oudolta mutta kaveruus mulle merkitsee enemmän kuin joku suhde.
Ei kenenkää pidä väkisin olla toisen kanssa, jota ei kuitekaa rakasta. Siihe minunkin suhteet on miltei aina kaatunu, se kiinnostus loppuu minulta. Ja sen takii kai tässä sinkkuja vielä ollaankin.
Kaveruus merkitsee enemmän kuin suhde... joo voihan se asia silleinkin olla. Tarkemmin kun miettii ni oon kyllä täysin samaa mieltä. Mut mulla se kaveruus vaan merkistee sellain enemmän, et en hylkäis kavereitani seurustelun alkaessa, kuten muutama laamakaverini on tehnyt. Jos pitäs valita, ennemmin se naikkonen häipyy mun elämästä kun ne kaverit. Paitsi tiedän et jos rakastuisin johonkiin kaveriini, varmasti rupeisin sitä kosiskelemaan. Haluaisin hänet ennemmin elämänkumppanikseni kuin pelkäks kaveriks. Sekavaa :\
0Äänestä
mies_27
Voi kuule, sen voin kertoa, että hurjista tytöistä ei tod.näköisesti haeta muuta kuin hetken hurmaa.
Ainakin kun oman kaveripiirin jannujen juttuja olen joskus kuullut. He arvostavat enemmänkin ns. vähemmän kokeneita naisia kuin hurjia tyttöjä.
Ole vain oma itsesi kyllä se vielä naksahtaa.
voisikos sanoa:
Sydän joka pelkaa särkyvänsä ei opi tanssimaan...
0Äänestä
mijäs
kukaan ei ole vielä kertonut minulle sitä rehellisesti ja suoraan! mutta tod näköisesti siksi, että en vain ole naisten mieleen, enkä edes rikas tai muuta hienoo! päinvastoin.
0Äänestä
M26
...on varmaankin suurin yksittäinen syy...
0Äänestä
Tuomas
Olen lyhyt.
0Äänestä
Mies 38 v.
mennessä en ole edes kertaakaan seurustellut, mutta väittäisin vian olleen jossain näistä:
- enon pedofilia-yritykset ollessani ehkä 5-6-vuotias - muutenkin rikkinäinen lapsuus; isäpuoli ei arvostanut, vaan nujersi henkisesti=> siitä huono itsearvostus - vanhemmat (isäpuoleni ja äitini) käytti alkoholia paljon nuoruudessani ja tappelivat kännissä - isäpuoleni oli varsinkin kännissä todella ilkeä minulle
Näistä yllä mainituista syistä syntyi turvattomuuden tunnetta, ahdistusta jne. Ehkäpä elämällä nyt yksin tunnen "vapauden" enkä salli siihen mitään muutoksia, jotka saattaisivat aiheuttaa lapsuuden kaltaista ahdistusta. Hmmm...hieman lapsenomaista ajattelua.
Tiedän, että minulla olisi vientiä, sillä olen kuitenkin hyväkroppainen ja muita kuunteleva ihminen eikä ulkonäössäkään ole valittamista, mutta nämä lapsuuden traumat saa minut pakenemaan suojakuoren sisään.
Jotkut luulevat homoksikin ja se ottaa päähän. Ei kukaan ihminen voi ymmärtää miksi näinkin mukava ihminen on vielä vapaana. En minäkään ole pystynyt analysoimaan omaa elämää niin hyvin, että pystyisin jonkin tietyn syyn sinkkuuteni sanomaan, mutta kyllä se lapsuuskin vaikuttaa.
Nämä muut vastailijat eivät juuri ole näistä asioista kirjoittaneet, mutta ajattelin ainakin omalta osalta "avata latua" tällaisella näkökulmalla.
0Äänestä
Jatta
Kyllä tuo lapsuus ja nuoruus vaikuttaa kovastikin tunne- elämän kehittymiseen. Siihen tulokseen olen itsekin tulllut.
Syy miksi minä olen sinkku on todella monien asioiden summa. Nuoruusvuosista on jäänyt vain paha maku suuhun pojista. Kerran koulussa välitunnilla omenaa syödessäni sain kuulla (myöhemmin koko koulu), kun eräs poika huusi käytävällä: hei kattokaa, tolla on isompi omena kun sen tissit! Kehityin muita myöhemmin, sillä urheilin paljon. Tästä jäi ikuinen arpi ja epävarmuus. Häpeilen alasti olemista(seksiä, vartaloani). Sain myös kuulla lesbotteluja harrastukseni takia. Vanhemmalla iällä pojat ovat haluneet minusta vain sitä yhtä. Minua pelätään pitää tyttöystävänä(tämän olen kuullut niiltä parilta exältä), sillä olen urheilullinen, kaunis, fiksu ja miehet juoksevat perässäni-> "petän kuitenkin jokaisesta tarjouksesta". Turhauttavaa, todella!
Tuo universaali ilmiö: minä kiinnostun sinusta, mutta sinä et minusta ja päin vastoin on jotain mitä ihminen ei voi käsittää. Tarvitsen myös paljon omaa aikaa.
Tulipa vuodatettua. Noh, ei tässä voi muuta enää toivoa, kuin aurinkoa ja uusia ihmisiä kaikkien elämään!
0Äänestä
nainen 29
Kuulostaa kovin tutulta, myös Jatan vastauksessa on tuttuja aineksia. Olen vierastanut/pelännyt miehiä lapsesta asti tietyistä syistä, jotka nyt on jo läpikäyty. Aikaisemmin seurustelin naisten kanssa, nyt on pari vuotta tullut vietettynä sinkkuna. Unelmoin tavallisesta suhteesta miehen kanssa, perheestäkin. En vaan uskalla lähestyä ketään ja helposti kai torjunkin lähestymisyritykset, enkä pahemmin käy esim. ravintoloissa, ja harrastusten parissa ei miehiin pahemmin törmää.
Meneehän tämä näinkin, kaikki on periaattessa hyvin ja kunnossa. Parempi tietty yksin kuin huonossa suhteessa. Mutta silti kaipaan jotain.
0Äänestä
sinccumies
nainen 29 kirjoitti:
Kuulostaa kovin tutulta, myös Jatan vastauksessa on tuttuja aineksia. Olen vierastanut/pelännyt miehiä lapsesta asti tietyistä syistä, jotka nyt on jo läpikäyty. Aikaisemmin seurustelin naisten kanssa, nyt on pari vuotta tullut vietettynä sinkkuna. Unelmoin tavallisesta suhteesta miehen kanssa, perheestäkin. En vaan uskalla lähestyä ketään ja helposti kai torjunkin lähestymisyritykset, enkä pahemmin käy esim. ravintoloissa, ja harrastusten parissa ei miehiin pahemmin törmää.
Meneehän tämä näinkin, kaikki on periaattessa hyvin ja kunnossa. Parempi tietty yksin kuin huonossa suhteessa. Mutta silti kaipaan jotain.
Siinä olet oikeassa, mielummin yksin kuin huonosti kaksin. Mutta jos kaipaat jotakin muuta niin ota riski, ainahan sitä voi epäonnistua, mutta voihan sitä tuurikin käydä. Onhan se syvältä jos lapsuudessa tapahtuneet asiat tuhoavat nykyisyyttä, mutta anna itsellesi mahdollisuus. Olet sen ansainnut.
0Äänestä
Käynyt
Käy juttelemassa AAL:ssä (Alkoholistien aikuiset lapset), siellä tapaat kohtalotovereita, moni solmu aukeaa. http://www.aal-fin.org/
0Äänestä
Heart of Gold
Kuulosti pirun tutulta tuo tarinasi. Ite oon 24-vuotias kundi, joka on läpikäynyt suunnilleen samanlaisen myllyn kuin sinäkin huumeet kiusatuks joutumisen pikkulapsena.
En oo niin ikään koskaan seurustellu, tai edes harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Oon kokonaan tukahduttanut seksuaalisuuteni, ja ei minua edes enää nykyisin kiinnosta vastakkainen tai oma sukupuoleni siinä mielessä.
Mua kans luullaan monesti homoksi, ja joudun selittelemään jopa mutsilleni, että en minä mikään homo ole. Olen usein sanonut suoraan totuuden, kun joku on kysellyt suhteistani, ja monet naiset eivät ole uskoneet minua, että olisin voinut pitää poikuuteni tallella, luulleet huijariks. Olen ihmisten mielestä kuulemma niin komea mies, että ei minunlaisillani miehillä voi olla poikuus tallella. Ja yleensä naiset pitävät minusta, koska osaan kunnioittaa heitä.
Mutta itse en harmittele ollenkaan; olen sinut itseni kanssa nykyisin enkä kaipaa suhteita itselleni. Viihdyn hyvin itseni kanssa, joten luultavasti tulen elämään tämän elämän sinkkuna loppuun saakka, ilman suhteen suhdetta.
0Äänestä
nainen 29
sinccumies kirjoitti:
Siinä olet oikeassa, mielummin yksin kuin huonosti kaksin. Mutta jos kaipaat jotakin muuta niin ota riski, ainahan sitä voi epäonnistua, mutta voihan sitä tuurikin käydä. Onhan se syvältä jos lapsuudessa tapahtuneet asiat tuhoavat nykyisyyttä, mutta anna itsellesi mahdollisuus. Olet sen ansainnut.
Kiitos viestistäsi, joka vahvisti omia ajatuksiani. Tulen ihmisten kanssa yleensä hyvin juttuun, en ole ujo enkä arka, ennen kuin pitäisi tehdä lähempää tuttavuutta. Vaikka joku olisikin herättänyt kiinnostukseni, tuttavuutta tehdessäni mieleen nousee hyviä syitä jättää ks. tutustuminen lyhyeen... jälkeen päin voi sitten ajatella, entä jos... Pelkään kai mitä sitten tapahtuu, jos lasken toisen ihmisen liian lähelle... Ehkä vielä kohtaan ihmisen, jonka seurassa en mene puihin ja uskallan antaa tunteiden viedä :)
0Äänestä
Mies30+
varatonna ja keskimääräisen näköisenä, nyttemmin varsin vatsakkaana, ei ole houkuttimia
0Äänestä
mittakirvesmies
Siks, että olen aika vaativa. Siks, että olen toisella kierroksella. Siks, että asun keskellä ei mitään.
0Äänestä
kakkosvitonen
Koska mun henkinen ikä on vasta 13-14 ikävuoden paikkeilla :þ Eli vasta noin 30 vuotiaana vois ruveta seukkaaminen kiinnostamaan, kun henkinen ikä alkaa lähestyä 20 vuotiaan tasoa :)
--kasvakaa isoksi, älkää aikuiseksi--
0Äänestä
kakkosysi
mulla on oma auto, oma asunto, vakkari duunipaikka, en ole väkivaltainen, liikkumiseen käytän muutakin kuin autoa ja en ole mikään friikki. Niin ja tytöt etsii oman kokemukseni mukaan jännittävää poikakaveria. Siksi vielä olen sinkku.
0Äänestä
tulee tässä
Koska olen tunnevammainen =(
0Äänestä
ett
koska ilmeesi oli surullinen. Jos on tunnevammainen niin ei tunne surua.
0Äänestä
Mies
...koska en hakka pahoinpitele, huuda, riehu, hajota paikkoja ja muuten ole "jännittävä", vaan hellä huolehtiva uskollinen huumorintajuinen ja muutenki tylsän normaali!
0Äänestä
Hvb
Olen ruma, köyhä ja kaiken lisäksi "tylsä" "nörtti" (mielenkiinnon kohteet kun ovat jossain muualla kun baarissa istumisessa, peruslätkässä ja/tai autonrassaamisessa). 25v yksin, enkä usko tilanteen myöskään muuttuvan tulevaisuudessa.
0Äänestä
Iines
erosin vasta vähän aikaa sitten ja haluan nauttia omasta rauhasta pitkästä aikaa.
0Äänestä
Petteri X
Ihastun vääriin ihmisiin,pahimmassa tapauksessa rakastun.Olen mielummin sinkku kuin yksin parisuhteessa.
0Äänestä
m33
Nähtävästi kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.
0Äänestä
Ville
No ku äiti kielsi. Pitää kuulemma ensin suorittaa ala-aste loppuun ennen ku mä saan alkaa edes ajatteleen tollasta!
0Äänestä
Asdt
Ville per.... tää oli hyvä. Nauroin kippurassa pitkän aikaa.
0Äänestä
operaattori
- kavereista moni seurustelee enkä ole kellekkään heistä kateellinen - vaatimustaso korkea - en ole komea, urheilullinen kylläkin mutten komea - ei riitä aika - mielenkiinto lopahtaa aina tutustumisvaiheessa - inhoan pakkoseurustelua, ennemmin elän yksin - piilovittuilen kaikille tuttaville, kavereille, ystäville, perheelle ja uusille naisystäville... syynä se kun mua on kiusattu ja mulle on vittuiltu lapsesta asti koulussa, kotona, töissä, ihan kaikkialla!
0Äänestä
Jormis
...kun ensimmäinen vakava suhde alkoi olin 26, hän oli elämäni nainen. Ei ollut kokemusta parisuhteesta, joten mä mokasin lukuisia kertoja. Nyt kun tuli ero, niin eihän samanlaista kun hän löydy. Elämän nainen tule vaan kerran. Tajusin se vasta nyt, kun takana on muutamia säätöjä.
Eli toisin sanoin, olen liian tiukkapipo!
0Äänestä
m32
en uskalla koska nykyään tuntuu että hypitään vain himojen perässä,mutta heti kun löytyy sopiva nainen voin ruveta seurustelemaan
0Äänestä
n32
Sinun kaltaiseen miehen haluaisin tutustua...
0Äänestä
m32
n32 kirjoitti:
Sinun kaltaiseen miehen haluaisin tutustua...
mistä teitä hyviä naisia löytyy?ei oo viime aikoina kohdalle sattunu.
0Äänestä
n32
m32 kirjoitti:
mistä teitä hyviä naisia löytyy?ei oo viime aikoina kohdalle sattunu.
... sieltä mistä teitä hyviä miehiä! Voisin kertoa, jos jättäisit vaikka s-posti osoitteen?
:)
0Äänestä
m32
n32 kirjoitti:
... sieltä mistä teitä hyviä miehiä! Voisin kertoa, jos jättäisit vaikka s-posti osoitteen?
...ne joista itse olen kiinnostunut, ovat joko varattuja tai eivät lainkaan minusta kiinnostuneita. Sitten taas mun perässä juoksee sellaiset miehet, jotka eivät herätä minussa itsessäni mitään tuntemuksia (eli kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa). Sitten yksi syy on varmaankin se, että tosi hankalaa tutustua nykyään kehenkään kiinnostavaan ja sopivaan VAPAASEEN mieheen, kun "kaikki" sopivan ikäiset tuntuu olevan jo parisuhteessa (ja kaikki "hyvät" varattuja), eikä lähipiirissäkään ole potentiaalisia kaverin kavereita joihin kiinnostaisi tutustua. Mut samaa mieltä olen niin kuin moni aiempikin kirjoittaja, että mielummin yksin sinkkuna kun yksin huonossa parisuhteessa väärän ihmisen kanssa...
0Äänestä
milla21
Tässä muutamia syitä sinkkuuteeni. - Sitoutumiskammoisuus. En vaan voi sille mitään, että joskus tulee otettua jalat alle, kun omasta mielestä asiat rupee etenemään liian nopeasti yms. - En käy usein baareissa yms. "iskupaikoissa" - Ujous. Joskus on vaan niin vaikeeta tehdä aloitetta. - Ne, joista minä olen kiinnostunut, eivät ole kiinnostuneita minusta ja toisin päin. - Haluan omaa tilaa ja rauhaa.
Kukaan ei varmaan enää ihmettele, miks mä oon sinkku.. Pitäis varmaan iskeä tää lista pöytään kaikille, jotka kyselee syitä mun sinkkuuteen=)
0Äänestä
M24
Kirjoittamasi lista pätee myös täysin omalle kohdalleni.
0Äänestä
suhteeton
olen 31v mies ja nyt edellisen suhteen loppumisesta on 4v, ja mielipiteeni on että nykyään vaaditaan pulin ja toisin aivan mahdottomia! kaikkien täytyy olla niin trendikkäitä,söpöjä ellei kauniita,menestyviä...luotettavuus,uskollisuus ja toisen kunnioittaminen on menettäneet pahasti arvoansa! pääasia että näyttää hyvältä! se saa mut voimaan pahoin! enkä edes viitsi käydä missää "naisenhaku" reissuilla baareissa. mieluummin olen yksin kuin huonon kumppanin kanssa! kyllä se sitten joskus tulee vastaan jos on tullakseen,se oikea!
0Äänestä
onneton
Hei!
En tiedä luetko vastaustani ikinä, mutta tiedän mitä tarkoitat. Tiedän todella. Itse olen nätiksi naiseksi haukuttu ja kroppaakin on hiukan, kun koko ikäni olen harrastunut urheilua. Mutta en uskalla enää (?) ryhtyä suhteeseen. Minulla on ollut 4 vuoden ja 3 vuoden vakavat suhteet.Viimeinen suhteeni opetti minua, siintä kuinka ihmisiltä vaaditaan.Koin jatkuvasti olevani ruma ja lihava, jokaista herkkupalaani vahdattiin ja siitä huomautettiin. Itse tuntoni meni täysin ja yritin vain epätoivoisesti laihduttaa kokoajan,vaikka minulle sanottiin kavereiden taholta etten ole lihava. Lopulta en syönyt muuta kuin hedelmiä. Ja kaikki tämä miehen takia...hullua.
Nyt kaipaisin kainaloa johon käpertyä, syliä joka ottaa vastaan ja lohduttaa, ihmistä jonka kanssa olisi hyvä olla. Mutten uskalla, en tahdo tuntea itseäni jälleen huonoksi. Itsetuntoni on täysin nollassa.
Joku voi kirjottaa, että olen heikko nainen. En muuten, mutta tässä asiassa kylläkin. Työssäni olen johtavassa asemassa ja pystyn tekemään päätöksiä ja siedän paineita...
0Äänestä
suhteeton
onneton kirjoitti:
Hei!
En tiedä luetko vastaustani ikinä, mutta tiedän mitä tarkoitat. Tiedän todella. Itse olen nätiksi naiseksi haukuttu ja kroppaakin on hiukan, kun koko ikäni olen harrastunut urheilua. Mutta en uskalla enää (?) ryhtyä suhteeseen. Minulla on ollut 4 vuoden ja 3 vuoden vakavat suhteet.Viimeinen suhteeni opetti minua, siintä kuinka ihmisiltä vaaditaan.Koin jatkuvasti olevani ruma ja lihava, jokaista herkkupalaani vahdattiin ja siitä huomautettiin. Itse tuntoni meni täysin ja yritin vain epätoivoisesti laihduttaa kokoajan,vaikka minulle sanottiin kavereiden taholta etten ole lihava. Lopulta en syönyt muuta kuin hedelmiä. Ja kaikki tämä miehen takia...hullua.
Nyt kaipaisin kainaloa johon käpertyä, syliä joka ottaa vastaan ja lohduttaa, ihmistä jonka kanssa olisi hyvä olla. Mutten uskalla, en tahdo tuntea itseäni jälleen huonoksi. Itsetuntoni on täysin nollassa.
Joku voi kirjottaa, että olen heikko nainen. En muuten, mutta tässä asiassa kylläkin. Työssäni olen johtavassa asemassa ja pystyn tekemään päätöksiä ja siedän paineita...
joo ei sitä auta ku vaa elää päivä kerrallas. sanon ny viel et saman kokeneet vois hyvinki ymmärtää toisiaan. mut eihä niin ainakaan mun tuurilla tapahdu! oon jo niin tottunu yksinoloon,mut ainahan sitä tietysti toivoo löytävän sen oikean!
0Äänestä
Agata
En oo varmaan kellekään kelvannut.
0Äänestä
nikki
taas olen kelvannut monellekkin mutta se aika on ollut joskus yllättävänkin lyhyt ja nyt sit sinkuna..kun kukaan ei kelpaa mulle pitkään ja lyhyistä hetkistä en välitä..
0Äänestä
Daniel_30v
Koska olen ujo, lyhyt ja sirorakenteinen. Kasvoiltani ns. baby face.
0Äänestä
kONNA
ämmät ovat niin itsekeskeisiä ja löysäperseitä!!!
0Äänestä
saila
kun olen niin ruma ja vastenmielinen, että ihmisillä tulee huono-olo minun lähellä, ja naapuritkin nauravat ja pilkkaavat saunan pukuhuoneen ikkunan takana!!!!!
0Äänestä
matkalainen
kaikki joihin simmuni isken ja jotka mieltäni lämmittävät ovat varattuja;((
nykypäivän trendin mukaan ei miehet osaa pyytää kaffeille ;)) vaikka kiinnostusta olisi puolin ja toisin
aina kannattaa kokeilla "kepillä jäätä" sitä tiedä milloin natsaa;)))
0Äänestä
Realisti
Olen sinkku koska en todellakaan halua seurustella sellaisen naisen kanssa joka on niin epätoivoinen, että ottaisi jopa minut...
0Äänestä
viu
-sinkun ei tartte kuunnella jatkuvaa kritiikkiä kropastaan eikä luonteestaan (päinvastoin;) -vapaus nähdä muitaki ihmisiä ko sukulaisia, eikä tartte muistaa sanasta sanaan muiden kans käymiä keskusteluja -säästyy rumilta mustelmilta -saa syödä, juoda jas polttaa kenenkään siitä nipottamatta -lupa omistaa unelmia ja toteuttaa niitä ..en keksi yhtään syytä miks oisin varatty, nyt ko oon viimein päässy yli yksin jäämisen pelosta ja ymmärtäny ettei se tee musta enempää naista, et roikun onnettomassa suhteessa.
0Äänestä
Nätti
..että, mitä enemmän on kokeillut tutustua miehiin, sitä vaativammaksi sitä tulee ja miehille tulee paineita kun huomaavat, että ihan mikä tahansa sukan kuluttaja ei tee elämääni onnellisemmaksi. Siksi, että tiedän kysyessäni itseltäni, onko tässä sitä jotain, jos on..
0Äänestä
Mr Right
mieheltä enemmän, mitä itse olet? Ja tietysti täytyy olla mammonaa, koska omat rahat eivät riitä? Mitä sitten odotat mieheltä?
0Äänestä
Nätti
Mr Right kirjoitti:
mieheltä enemmän, mitä itse olet? Ja tietysti täytyy olla mammonaa, koska omat rahat eivät riitä? Mitä sitten odotat mieheltä?
..usko, että vaadin enemmän kuin mitä itse olen. Vielä ovat omat rahani riittäneet ja tulevaisuudessakin riittänevät. Ei raha tuo rakkautta. Se on vain väline, joka helpottaa monia asioita elämässä. Mutta miehen on oltava omillaan toimeen tuleva, en halua ketään elätettäväksi. Eikä kyllä sellaisia ole tielleni osunutkaan. Olen tavannut myös hyviä miehiä, mutta joskus olosuhteet eivät vain ole suotuisat, työ, opisk ym viennyt muualle. Kai sitä odottaa mieheltä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja että miehellä on samanlaiset elämänarvot. Jos pidän itsestäni huolta myös ulkoisesti, haluan että myös mies tekee näin. En voisi koskaan tuntea fyysistä vetovoimaa miestä kohtaan, joka ei viehätä ulkoisesti. Ja ilman tätä suhde on ystävyyttä. Miehen on myös annettava aikaa suhteelle, mutta myös tilaa hengittää. Olen yleensä aika lailla suorapuheinen ja se aiheuttaa joskus väärinkäsityksiä.. Mielestäni miehen on huomioitava naisensa. Huomioinhan minäkin miehen. Enpä taida aivan viitsiä listaa ladella, mitä mieheltä odotan, koska kukaan ei ole täydellinen. Tietenkään itseäni ei tähän lasketa;)) Huumori on elämän suola niin keskusteluissa kuin fyysisessä kanssakäymisessäkin! Vaikka pidän itseäni vielä aika nuorena, on elämän kokemusta karttunut sen verran, että tiedän, että positiivisella elämänasenteella selviää kovinkin vaikeista elämäntilanteista ja tätä odotan myös mieheltä.
0Äänestä
Mr Right
Nätti kirjoitti:
..usko, että vaadin enemmän kuin mitä itse olen. Vielä ovat omat rahani riittäneet ja tulevaisuudessakin riittänevät. Ei raha tuo rakkautta. Se on vain väline, joka helpottaa monia asioita elämässä. Mutta miehen on oltava omillaan toimeen tuleva, en halua ketään elätettäväksi. Eikä kyllä sellaisia ole tielleni osunutkaan. Olen tavannut myös hyviä miehiä, mutta joskus olosuhteet eivät vain ole suotuisat, työ, opisk ym viennyt muualle. Kai sitä odottaa mieheltä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja että miehellä on samanlaiset elämänarvot. Jos pidän itsestäni huolta myös ulkoisesti, haluan että myös mies tekee näin. En voisi koskaan tuntea fyysistä vetovoimaa miestä kohtaan, joka ei viehätä ulkoisesti. Ja ilman tätä suhde on ystävyyttä. Miehen on myös annettava aikaa suhteelle, mutta myös tilaa hengittää. Olen yleensä aika lailla suorapuheinen ja se aiheuttaa joskus väärinkäsityksiä.. Mielestäni miehen on huomioitava naisensa. Huomioinhan minäkin miehen. Enpä taida aivan viitsiä listaa ladella, mitä mieheltä odotan, koska kukaan ei ole täydellinen. Tietenkään itseäni ei tähän lasketa;)) Huumori on elämän suola niin keskusteluissa kuin fyysisessä kanssakäymisessäkin! Vaikka pidän itseäni vielä aika nuorena, on elämän kokemusta karttunut sen verran, että tiedän, että positiivisella elämänasenteella selviää kovinkin vaikeista elämäntilanteista ja tätä odotan myös mieheltä.
oli mukava lukea tuo ja "nähdä", että sieltä tuli esiin sisäisestikin upea nainen ja olet järki-tyyppi!
Itse hieman provosoin (sorry!) tuolla aikaisemmalla vastauksella, koska luulin, että sinulla(kin) "raha ratkaisee".
Tosin, kuka väittää, etteikö kahden samantasoisen miehen (ulkönäkö ja luonne) välillä ratkaisisi, jos toisella on omaisuutta yllin kyllin ja toinen tulee toimeen omillaan, ilman mitään mainittavaa omaisuutta (esim. 10 v. vanha auto ja asuu vuokralla). Ja tuolla rikkaalle miehelle sallitaan toki pieniä puutteitakin. Näinhän se menee mielestäni ja itse olen "katkera", koska ei ole sitä "mammonaa", jonka avulla aukaisisin naiselle oven paratiisiin.
Toisen huomioonottaminen Positiivinen elämänasenne Huumori Wau! Se on siinä!
Kiitti Nätti vastauksesta!
0Äänestä
Nätti
Mr Right kirjoitti:
oli mukava lukea tuo ja "nähdä", että sieltä tuli esiin sisäisestikin upea nainen ja olet järki-tyyppi!
Itse hieman provosoin (sorry!) tuolla aikaisemmalla vastauksella, koska luulin, että sinulla(kin) "raha ratkaisee".
Tosin, kuka väittää, etteikö kahden samantasoisen miehen (ulkönäkö ja luonne) välillä ratkaisisi, jos toisella on omaisuutta yllin kyllin ja toinen tulee toimeen omillaan, ilman mitään mainittavaa omaisuutta (esim. 10 v. vanha auto ja asuu vuokralla). Ja tuolla rikkaalle miehelle sallitaan toki pieniä puutteitakin. Näinhän se menee mielestäni ja itse olen "katkera", koska ei ole sitä "mammonaa", jonka avulla aukaisisin naiselle oven paratiisiin.
Toisen huomioonottaminen Positiivinen elämänasenne Huumori Wau! Se on siinä!
Kiitti Nätti vastauksesta!
.. käy kieltäminen etteikö se varakkaampi mies voittaisi. Mutta on erittäin epätodennäköistä, että joutuisi tällaiseen valintatilanteeseen. Olen seurustellut vakavasti sellaisen miehen kanssa, jolla varat olivat sitä luokkaa että juuri ja juuri toimeen tuli, eikä suhde todellakaan kaatunut siihen. kysymys on yleensä enemmänkin siitä, onko miehellä halua pyrkiä materialistisesti parempaan elämään. Minä ainakin pyrin enkä ollenkaan kiellä etteikö haaveisiin kuuluisi oma asunto tai talo. ja miehen "kelpuutettavuuteen" vaikuttaa, onko hänellä saman suuntaisia tavoitteita. Mutta tällöin kysymys ei ole siitä, onko mies rikas. Minun periaatteen mukaan kun asunto maksetaan puoliksi.
Kiitoksia kehuista, ne lämmittävät aina naisen sydäntä;) Olen ollut positiivisesti yllättynyt kuinka mielenkiintoisia keskusteluja täällä on. Yleensä kun en harrasta kovin paljon netissä kirjoittelua(kiireinen nainen.. hihi) Mukava keskustella ihmisten kanssa liikahtamatta kotoaan mihinkään. Kun en nyt ihan koukkuun jäisi ja mökkihöperöityisi.. hihi..
0Äänestä
Dope (mies25v)
..minulla ei ole hienoa 2 litraista autoa ja paljon rahaa jolla tehdä naisia tyytyväisiksi. Oikein vituttaa kun suurin osa naisista on niin materialistisia ettei niille mikään riitä. Eikö kukaan osaa arvostaa luonnetta ja ns. normaalia ulkonäköä ja tavallista toimeentuloa?? Pitääkö aina elää pilvilinnoissa ja odottaa sitä telkkareiden tarjoamaan rikasta ja hyvännäköistä miestä jolla ei välttämättä ole pään sisällä mitään?
0Äänestä
nainen
Se on näin, että kun kerran pääkopassa jotain löytyy, niin sen pystyy tekemään myös rahaksi.
Mistä näkee, että kaveri on fiksu ja jämäkkä, itsenäinen tyyppi? Ei raha kaikkea merkitse, mutta useimmiten fiksut ne pärjäävät myös "materiaalin" puolella.
0Äänestä
Tuomas
nainen kirjoitti:
Se on näin, että kun kerran pääkopassa jotain löytyy, niin sen pystyy tekemään myös rahaksi.
Mistä näkee, että kaveri on fiksu ja jämäkkä, itsenäinen tyyppi? Ei raha kaikkea merkitse, mutta useimmiten fiksut ne pärjäävät myös "materiaalin" puolella.
Kaikki eivät ole materialisteja. Jos kaveri on fiksu ja jämäkkä, hän pärjää siinä, mitä hän tekee.
0Äänestä
Suvi28
Vapaana on ihanaa, ei tarvitse selitellä menojaan kenellekään. Ja muutenkin, mitäs huonoja puolia vapaudessa voisi olla?
0Äänestä
Tomi
En ole vielä löytänyt tarpeeksi ihanaa homomiestä itselleni. En ole kyllä kauheasti etsinytkään. Oikeastaan näin on ihan mukavaa hengailla.
0Äänestä
tuska mc
mutta viisas....eikä naiset viisauteen perusta...koska ovat tyhmiä....siks!
0Äänestä
sinkku20
Ei minulle ainakaan ulkonäkö vaikuta, mutta ulkoinen olemus kylläkin. Jos miehellä on äärettömän huono itsetunto ja suurinpiirtein pyytelee anteeksi olemassa oloansa ja rumuuttansa, sellaista miestä ei kyllä jaksaisi katsella. Viisaan miehen minä ainakin haluaisin, jolla olisi terve itsetunto, se riittäisi. juuh... kyllä se joskus tulee vielä vastaan... (?)
0Äänestä
neiti
Kerropa se=) En kyllä voi sanoa etsivänikään ketään miestä ahkerasti, mutta ei vaan oo hyvää sattunu eteen... Eikä hyvä välttämättä tarkota rikasta, mutta jotain tasoa vaadin=)
0Äänestä
clc
Täytän tällä viikolla 22, en ole koskaan seurustellut, joitain tapauksia on ollut, mut aina on tullut jotain, minkä takia mitään vakavaa ei ole koskaan alkanut. Mä olen riutunut varmaan jostain lukioikäsestä asti, et koska löydän jonkun vierelleni. Vuoden vaan kuluu ja joka vuosi asetan itelleni deadlinen, et siihen mennessä jos en seurustele, niin onko mun elämässä mitään järkeä. Ei opiskelut ja työ tuo sitä sisältöä loppuelämäks. Nyt kun vielä valmistun, niin jäljelle jää työ. Siinäpähän vanhana piikana katkerana elän yksin yksiössä, luultavasti itsetuhoaviettiäni viljellen. Ei missään oo mitään järkeä, jos en edes joskus saa kokea miltä tuntuu välittää, rakastaa...
0Äänestä
25mies
Täällähän on netti täynnä kaikenmaailman miehiä, sun ei tarvitse kuin tunnistaa ne parhaimmat päältä. Vaihdatte eemaileja, sovitte treffit, sovitte toiset treffit, muutatte yhteen ja elätte elämänne suhtkoht onnellisina loppuun asti... helppoa kuin mikä...
Siinä olet oikeessa että nuo opiskelut ja työ eivät sitä sisältöä elämään tuo. Itse olen ollut työelämässä pari vuotta, enkä välttämättä kuvais elämääni sisältörikkaaksi... Hynkky on ihan kivaa ja työkin on ihan mielenkiintoista, mutta kun työpäivä loppuu, niin se mun tyhjä yksiö on todellakin tyhjä :l
Metsästysonnea :)
0Äänestä
clc
25mies kirjoitti:
Täällähän on netti täynnä kaikenmaailman miehiä, sun ei tarvitse kuin tunnistaa ne parhaimmat päältä. Vaihdatte eemaileja, sovitte treffit, sovitte toiset treffit, muutatte yhteen ja elätte elämänne suhtkoht onnellisina loppuun asti... helppoa kuin mikä...
Siinä olet oikeessa että nuo opiskelut ja työ eivät sitä sisältöä elämään tuo. Itse olen ollut työelämässä pari vuotta, enkä välttämättä kuvais elämääni sisältörikkaaksi... Hynkky on ihan kivaa ja työkin on ihan mielenkiintoista, mutta kun työpäivä loppuu, niin se mun tyhjä yksiö on todellakin tyhjä :l
Metsästysonnea :)
nettiäkin, ne kenen kanssa tuttavuudesta tuli pidempiä, niin joko jäätiin kaveritasolle/ toinen halus panosuhteen/ tai muuten vaan juttu hiipui..kai sitä vaan pitäs jaksaa yrittää, mut jotenkin tuntuu, et sillon sitä miestä ei ainakaan löydä, jos sitä oikeen ettimällä hakee jostain!!!
0Äänestä
25mies
clc kirjoitti:
nettiäkin, ne kenen kanssa tuttavuudesta tuli pidempiä, niin joko jäätiin kaveritasolle/ toinen halus panosuhteen/ tai muuten vaan juttu hiipui..kai sitä vaan pitäs jaksaa yrittää, mut jotenkin tuntuu, et sillon sitä miestä ei ainakaan löydä, jos sitä oikeen ettimällä hakee jostain!!!
Itse en ole parisuhdetta etsimällä etsinyt, vaan pääasiassa odottanut, että se "oikea" yhtäkkiä ilmestyis jostain mun nenän eteen... Ja tässä tulos, aikuinen(?) mies kirjoittelee jossain hemmetin suomi24 chat-palstalla, jotain aivan huuhaata ja muka elämänviisauksia... ja vielä työaikana :)
Etsi, etsi, etsi, etsi ja sitten kun kyllästyt, niin etsi lisää.
0Äänestä
Jyrtsä
Mulla on niin rankka fetissiluonne että se peittää kaiken alleen. Sääli, sillä jos mulla ei olis sitä niin olisin kiltti ja ymmärtäväinen kumppani. En ole SM-henkinen. Kohtaloaan ei voi valita.
0Äänestä
Yhyyyhyy
Voivoivoi. Ruikuti ruikuti ruikuti. Kyllä se on oma syy kun oot sinkku. Ei kenenkään muun syy. Toisissa ihmisissä ei ole mitään vikaa. Siitä kannattaa lähteä liikkeelle.
Onneksi sinkut kuolee sukupuuttoon. Sinkut ei lisäänny eikä saa lapsia. Terve.
0Äänestä
Breezer
Ensinnäkin olen hirvittävän nirso. Olen tottunut hyvään seksiin ja vaadin sitä myös poikaystävältäni. Lisäksi haluan, että hän on esittelykelpoinen, eli hyvän näköinen. Raha ei merkitse muuta kuin sen verran, että hänen on tultava toimeen omillaan. Kaiken tämän lisäksi hänen on vielä tultava toimeen ystävieni ja perheeni kanssa. Ylipäätään hänen tulisi tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja jos ei tule, niin ei ainakaan ala metelöimään.
Muutama tällainen harvinainen yksilö on kohdalleni osunut, mutta menneisyydessäni on myös peikko, joka saa mut aina joskus sortumaan pettämiseen. Tästä täytyisi päästä eroon. =(
0Äänestä
niinpä justiinsa
Johan oli tarina.. Ilmeisesti olet itsekin sen jo sisäistänyt, ettet ole itsekään valmis parisuhteeseen.
Kun on peikkoja ja kaikkea. Anna ajan kulua ja peikkoile oma aikasi kunnes alkaa siltä tuntumaan, että olisi aika kokeilla ihan kunnon parisuhdetta.
Niin se homma etenee
0Äänestä
Bacardi
Kannattaisi varmaan valita joku silti, ja pudottaa hieman rimaansa. Sillä kun vanhenet ja kauneutesi rupsahtaa pikku hiljaa, niin joudut itse sinne keräilyeriin, joita ei enää nirsot huolikaan... :)
0Äänestä
Breezer
Bacardi kirjoitti:
Kannattaisi varmaan valita joku silti, ja pudottaa hieman rimaansa. Sillä kun vanhenet ja kauneutesi rupsahtaa pikku hiljaa, niin joudut itse sinne keräilyeriin, joita ei enää nirsot huolikaan... :)
En vain tajua, miksi täytyisi tyytyä vähempään. En välttämättä tarvitse parasta, mutta hyvää joka tapauksessa. Ei ole mitään järkeä olla parisuhteessa, joka ei tyydytä. En viitsisi seurustella vain seurustelun takia, sillä olen jo oppinut hyvin tulemaan toimeen omillani. Eikä se nyt niiiin hirvittävä ajatus ole jäädä ikisinkuksi (vanhaksi piiaksi, hyi mikä sana!). Vaan olen niin nuori vielä (21), että minulla on rutkasti aikaa katsella ja kasvaa.
0Äänestä
qwerty18
Johtuisikohan, että en ole kovin maskuliininen ja heppi ei ole mitä esittelykelpoisin, myöskään koko ikäni kestänyt alipaino ei auta asiaa (ruokaa kyllä on). Ei kehtaa nolata itseä. Vaadin vieläpä itseltäni liikoja, enkä yksinkertaisesti suostu vähenpään.
Eipä ole ollut lähinnä mitään kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen, eikä tule. Homoja vastustan jyrkästi ja 3:n vuoden päästä menen inttiin.. No, onneksi nämä asiat eivät paina mieltä kovinkaan, kun on tyytynyt mitä on tuleman.
0Äänestä
heh
mukavampaa kuin rikas poikamies elämä, ei paljo tartte miettiä mitä sitä touhuaa...tärkeinhän on: 1 terveys 2 työ 2 raha/talous 4 ? 5 ?
0Äänestä
mie
miks: mullon huono maku miesten suhteen,kiinnostun vain semmosesta joka ei tiä mitä elämältään tahtoo,vaikka on yli 2vuotta ollut tässä miettimisaikaa.. muut miehet ei juurikaan kiinnosta. ja mitäpä sitä seurusteleen vaikka jo yli 20v. ikää onkin.. parempi yksin entä väärän kans. nii kerta..
0Äänestä
Girl-81
Oon aito sinkku koska en ole vielä valmis sitoutumiseen.Haluan nauttia elämästä.. :)
0Äänestä
ulkomaalainen38
..ja en pysty olla uskollinen kenellekän..tahdon panna lisää ja lisää..On se tylsäää katsella samaa reikää joka päivä uudestaan ja uudestaan :)) eikö?
0Äänestä
naamat :)
http://tinyurl.com/2rzby sina kuvani :) ottakaa kantaa ihmiset :) syyna sinkkuuten voisi olla syy ettei sita oikeaa vain loydy );
0Äänestä
kolkyt ja risat
Siksi kun olen reilusti ylipainoinen ja heppi ei ilmeisesti riitä niille naisille joista voisin itse kiinnostua. Muuten olen joskus liikaakin(?) naisten mieleen, kunnes heille totuus paljastuu. Siksi en juurikaan vaivaudu enää. Ei huvita ottaa riskiä Ripsipiirakan sanoituksen mukaisesti - sä kyllin voitko onnenjakajaani kiittää..
Tilanne on siksi harmillinen kun olisin ollut jo pidemmän aikaa valmis vakiintumaan ja ottamaan vastuuta. Perhettä kun ei voi yksin perustaa.
Omavarainen, karismaattinen, älykäs, viisaskin, sosiaalinen, ammattitaitoinen, ja vaikka mitä, mutta ilmeisesti se tärkein puuttuu.
0Äänestä
joojoo
liian läski, liian ruma, liian pitkä ja semmosta kaikkee...
0Äänestä
hermomyrkky
...vihaan sitoutumista... ahdistaa
0Äänestä
vanhapoika
yksinkertaistahan tuo. kellä on, saa, kellä ei, ei.
0Äänestä
Lissu
Kuten Lapinlahden linnutkin asian ilmaisivat, Se on jannusta kii huutaako tyttö hii. Ketut rahoista jos muuten jostakin syystä on kotikylän vetävin komistus, vähän tuntuu sitä paitsi että mitä rentumpi tiettyyn rajaan asti (ja sen ylikin) niin sen enemmän joskus seuraa riittää ukoilla. Ja rahaahan sieltäkin löytyy sitten luonnollisesti pilvinpimein takataskusta...
Se on kyllä aivan totta että liian kunnollinen, ei-niin-puoleensavetävä plus siihen päälle että on lantiton niin se kyllä taitaa nykyään vähän rajata joissakin tilanteissa mahdollisuuksia. Toiset tuijottavat rahoja. Tosin valtaosa suhteista oli rahaa tai ei niin nykypäivänä taitaa lähteä siitä että tarjoat naiselle yhden baari-illan. Joskus valomerkin tullessa nainen toteaa kiitos ja näkemiin, joskus taas ei. Mutta siitähän se usein lähtee.
0Äänestä
Anonyymi pikkusielu
Koska olen ihmissuhdepuolella varsin saamaton, epäsosiaalinen sekä ujo.
0Äänestä
Playa-by-mind
On kyl henkisii ongelmii ja korkeet standardit... Eip sit oo mitään mulle kelpaavaa muijaa löytyny jok tuntis samoin... vielä! -But there's plenty of "fish" in the sea, so... Ya all know!!!
Over thousand salmon and still counting... No end in the horizon!
0Äänestä
toni
Ei sinkkuus nyt niin kamala asia ole mitä voisi luulla. Itse olen taas ajautunut suhteeseen mikä ei kiinnostakaan niin paljon kuin pitäisi ja ajattelen koko ajan miten voisin sen kivuttomammin lopettaa. Joka kerta kun tapaan kumppanini ajattelen että tämä ei voi kestää pitkään. Jokainen suhteeni on päättynyt näin koska olen ajatellut tässä on kiva ihminen jonka kanssa olisi varmasti kivaa seurustella, mutta en ole ottanut tarkemminen selvää vaan hypännyt liian nopeasti kelkkaan mukaan. Ne joita olen joskus tavannut ja joiden kanssa olisin varmasti onnistunut paremmin ovat torjuneet minut koska epäonnistumisen paineiden takia en ole osannut olla oma rento itseni. Onkohan tämä edes totta? Nyt haluaisin olla taas sinkku ja elää vain vapaana kunnes taas löydän jonkin jonka kanssa voisi jakaa kaiken...
0Äänestä
oisin
kun en jaksa nytkään lähtee raflaan?
0Äänestä
Sinkkuna pysyn!
Olen sinkku, koska haluan olla. Ihmettelenkin, mikä on, kun monet ovat epätoivoisia siitä, kun ovat sinkkuja. Sinkkuna on ehdottomasti paljon hauskempaa ja vapaampaa..
0Äänestä
Linda
mies jätti toisen naisen takia.
0Äänestä
sinkku
...ei ole vielä kävellyt vastaan sopivan kylmää ja kyynistä naista
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 126
Vanhimmat
Siks, ku mä oon ääliö!!!!
Kun olen tyhmä, ruma, lihava, juoppo, laiska ja velkainen etäisi.
ilmeisesti. Ei oo kelleen kelevannu tälläinen sporttinen eloveenatyttö.
Kun otin eron, jätin lapset miehelle (=huono, kelovoton nainen), sain ex-mieheltä herpeksen (ei jaksa sitäkään selitellä,eli ei seksielämää), olen köyhä ja työtön (pimahdin työpaikkaani ja otin lopputilin) ja kaikenlisäksi rakastan vapauttani yli kaiken. En osaa/jaksa mielistellä miehiä ja nuolla niitten perseitä kun ne on aina yleensä vielä tyhmempiä ku minä. Että siksi! Ja jos fiksun miehen tapaa niin se ottaa ritolat edellä mainituista syistä. Tervetuloa loppuelämä yksin.
Missä vika, iso sika.
Missäpäin Suomea oikein asustelet?
isoksi siaksi?
Mistäpäin Eloveena on,kiinnostaisi tutustua!
rehellisyyden edessä menee hiljaiseksi , siihen täällä ei ole totuttu.
Kuulostaa vain paljon tutummalta , monien tuntemieni miesten kertomuksista . Mies tosin saa luuserin leiman , ilman herpestäkin.
On kuitenkin pieni ero , nainen voi ottaa tyhmemmän ja rikkaamman miehen jos haluaa. Mies ei löydä tyhmää ja rikasta naista , koska niitä ei ole olemassakaan monta . (Tyhmä nainen menettää rahansa äkkiä)
Niinpä...jos ihminen ei omista mitään muuta ku rehellisyytensä ja ylpeytensä niin niistä on syytä pitää kiinni. Minä olen minä, ja itselleni kelpaan suurimman osan aikaa. Miespuolisia kavereita on kyllä pari, ja läheisin ystäväkin on mies. Näyttää vaan nyt siltä että parisuhteeseen miehet etsivät täydellsitä naista. Kun näkevät minut, ensimmäinen ajatus on:voi miten söpö nainen. Kun tutustuvat, ottavat jalat alleen.
Onnea etsintään , kun et muuta tapojasi niin löydät lopulta kestävän suhteen.
olen sinkku siksi että ne miehet joista minä olisin kiinnostunut eivät kiinnostu minusta ja piste.
Sama vika ollut aina ja taitaa aina ollakkin.Turhauttavaa.
veit sanat suustani!
...miksi kiinnostutte ainoastaan sellaisista miehistä jotka eivät ole kiinnostuneita teistä? Onko se turvallista kun ei tartte pelätä että toinen tulisikin läheiseksi ja saattaisi saada siipeensä?
Samat sanat...
olen kerran elämässäni rakastunut, se vei heti jalat alta, huumaava tunne joka vei sydämen.nyt en osaa ottaa vakavasti tai viitsi edes vaivautua miesten suhteen jotka eivät saa samaa kuahahdusta aikaseksi heti alkuun.
Olen vielä sinkku koska olen pettynyt naisiin tai paremminkin naissuhteisiini. He eivät ole olleet kiinnostuneita loppuen lopuksi minusta ja siksipä "olen ajautunut" huolehtimaan omasta elämästäni ja siitä mikä antaa voimia ja tuo elämän iloa esim. harrastukset ja työ. Epäonnistuneet suhteet vievät ilon.
siks koska olen kuulemma liian kaunis lähestyttäväks. Tää on monien miespuolisten kavereiden mielipide. Ehkä sekin vaikuttaa, että liikun jätkäporukassa ja ehkä kaikki luulee, että oon jonkun niiden hoito. Naurettavaa mutta valitettavasti niin totta! Auttaisko joku sinkku-kyltti selässä mitään? Tai että "en mee rikki, jos lähestyt"?!
miksei kavereistasi ole löytynyt halukkaita enenpään??
ihan sama mulla. Kaiken lisäks mä oon se meidän porukan ainut vakiosinkku/ikisinkku. Ne mun ystävät joko seurustelee vakavasti tai vaihtaa lennosta. Nekin vois joskus hankii uusia miespuolisia ystäviä, joista joku vielä täyttäis mun kriteerit ja olis vapaa!
Toivossa on hyvä elää...
Kaveriporukassa ei oo yhtäkään kundia joka ei jossain vaiheessa ois ehdottanu jotain pelkkää ystävyyttä lähempää, mut ykskään niistä ei kiinnosta siinä mielessä mua. Ne on kavereita ja kavereina ne myös pysyy, koska kukaan ei saa aikaan mussa mitään VAU-tunnetta.
me miehet pelätään, et joudutaan kilpaileen sun suosiosta kaikkien sun kavereitten kanssa... ja tietty mä jäisin kakkoseks (tai jopa viimoseks) siinä
...mun sit pitää karistaa nuo kaveripojat kannoiltani ja alkaa hillumaan yksinään, josko kynnys sillon olisi matalampi?!
eiköhän. Mä en ainakaan ikinä lähesty eukkoa, jolla mieshaaremi ympärillä, en ole niin itseluottamusta täynnä...ja vielä sellainen joka uskaltaa lähestyä sua kun sulla on katras ympärillä lienee itseään taas ihan täynnä..??
en löydä yhtä hyvännäköistä ja samalla rikkinäistä ihmistä kuin itse olen...
Naisille voi sanoa sen verran et ne jotka hengaa isoissa jätkä porukoissa. Eivät ihan heti tule saamaan ketään. Ensinnäkin sen takia et kaikki luuleet et se on jonkun porukassa olevan jätkän kanssa. Toisekseen jos tämä sattu pitämään paikkansa tulee luultavammin turpaan. Kolmanneksi kuka haluaa kysyä jotain naista/tyttöä esim. ulos jos 4-5 tyyppiä kuuntelee vieressä ja arvelee et "mitä vittua toiki ruma taukki yrittää."
olin suhteessa,elämäni ensimmäisessä vaikka ikää 25,mut en tajunnu kuinka hyvän naisen kanssa olin ja vituiks meni-->tyhmä minä,nyt puol vuotta sinkkuna ja loppua ei näy.ei löydy yhtä hyvää kuin ex ja väkisin en ala suhteisiin,mielummin yksin kuin huonon kaverin kanssa.
Oon 22 vuotias ja edelleen sinkku. Kerran törmäsin kivaan tyyppiin mikä mua kiinnosti mutta sainkin tietää, että se on varattu. Mä tunsin itsessäni, että se oli mulle oikea mutta en mahda mitään sille kun se on kerran varattu. Kaupungillakin olen nähnyt kaikenlaisia tyyppejä mutta ei ne mua kiinnosta. Tuntuu siltä, että en ikinä löydä itselleni ketään ja taidan olla lopun elämääni sinkku.
Mun mielestä toi sinkkuus ei vaikuta yhtään huonolta vaihtoehdolta. Mun mielestäni on parempi olla sinkkuna jos ei löydä itselleen sopivaa tyyppiä.
Jos sä siis löysit sun mielestä unelmatyypin, niin et kai sä luovuta sen takia, että se on varattu. Ainakin sun pitää selvittää niiden suhteen tyyppi, eli kuinka vakavaa ja miten hyvin sujuu ym...
kun luovuttaa koska eikö sellainen sääntö ole olemassa, että varattuihin ei saa koskea? Joten muuta keinoa ei todellakaan ole kuin luovuttaa. Enkä mä aio mennä niiden suhteeseen väliin. Toinen vaihtoehto on, että mä jään odottamaan mitä niitten suhteelle käy. Mä vähän epäilen, että se tyyppi aikoo pitää tyttöystävänsä eikä pistä suhdetta poikki.
En ole bodari ja niistä naiset kuulemma tykkää. Naisten mielestä tärkeämpää on hauiksen koko kuin mitä on pään sisällä. Että silleen.
Oon puolisinkku. Onnee-eionnee-onnee-eionnee. Käy voimat vähiin tällaisessa. Tulisispa joku nätti kiva tyttö hakemaan mut pois tästä tilanteesta. Baariin en lähde. Mutta naiset, pysäyttäkää mut kadulla ja ottakaa reilusti kädestä kiinni ja viekää mut sinne naaraslandiaan. Tattis jo etukäteen:)
-
..kun mä en huoli ketä tahansa eikä kuka tahansa huoli mua, nähtävästi ;) Ei sillä, että haluaisin jonkun kaikkien naisten unelmamiehen tai että itse olisin lihava ja ruma. Ei vain ole tullut sopivaa vastaan.
Seurustelin yli 3v ja lähdin lätkimään, kun mies piti mua itsestäänselvyytenä. Nyt puoli vuotta sinkkuna, ja ilmeisesti jatkuu... Pitäisi varmaan alkaa käymään baareissa, että löytäisi edes jotain miesseuraa. Vakavan suhteen haluaisin, en pelkkää seksiseuraa.
ei ole kiinnostunut. Muita ei ole näköpiirissä.
Ei ole tullut sopivaa vastaan. Tai jos on tullut, minulla ei ole ollut rohkeutta lähestyä. Paskaa...
Olen huomannut että suurimmaksi osaksi tää johtuu siitä että minusta on tullut liian vaativa ja luotaminen miehiin ei enää onnistu niin hyvin kuin ennen. Olen liian monta kertaa pettynyt niin pahasti, että olen kärsinyt masennuksesta vuosia. Romahdan täysin jos mua petetään tai muuten vaan käytetään hyväksi. En tiedä miksi olen monta kerta polttanut näppejä, en ole todellakaan mikään helppo enkä halpa. En uskalla enää kenenkään luottaa. Olen vaan kunnollinen ja tavallinen, en juokse miesten perässä epätoivoisena, olen hyvin sosiaalinen. Sitä moni mies ei osaa arvostaa, miehet hakee jännitystä elämään hurjista tytöistä.
Luottaminen on kans yks ongelma. En ole pystynyt luottamaan miehiin siitä asti kun isäni lähti pois kotoa kun olin vain 9v. Siitä asti olen ollut hyvin varovainen, välillä jopa liian varovainen enkä oikein uskalla uskoa että tällä kertaa miekkonen saattaa olla se oikea minulle. Niinpä annan helposti pakkeja enkä oiken mahdollisuutta toiselle. Tiedän että vika on minussa, olen yrittänyt antaa mahdollisuuksia mutta silti jossain vaiheessa petyn.
Olin ala-asteesta lähtien ollut yksi koulun kauniimmista ja suosituimmista tytöistä, niin ainakin kaikki sanoo (itse en mieti sitä sen kummempaa, olen jo kyllästynyt sellaisiin puheisiin). Miehiä minun ei ole koskaan ollut vaikeata saada, tosi moni halusi suhdetta kanssani, mutta en antanut tilaisuutta vain sen takia koska olin niiden poikien kanssa liian hyviä kavereita enkä halunnut pilata sitä ehkä mahdollsella erolla. Nyt kun jälkeenpäin ajattelen niin harmittaa! Ollaan kuitenkin edelleen kavereita pakeista huolimatta. Olen aina hakenut sellaista tyyppiä joka olisi musta OIKEESTI kiinnostunut, siitä mitä teen päivisin, millainen olen, mun elämästä, ei vaan mun ulkonäöstä!!! Suutun nykyään aina kun joku mainitsee jotain esim rinnoistani, koska kun sellaista on kuullu 7-luokasta asti, sellainen on jopa loukkaavaa. Mä haen sellaista herrasmiestä, joka haluaa viettää aikaa kanssani, kunnioittaa mua, kuuntelee mua, on luotettava, pitää lupauksensa ja jonka kanssa viihdyt todella hyvin. Elämäni aikana olen tavannut vain yhden sellaisen miehen, harmi vaan ettei suhdetta syntynyt, mies seurusteli...
Tiedän ettei saa olla liian vaativa koska muuten jää yksin. Mutta kun päätän antaa miehelle tilaisuuden aina sama juttu, mies ei ole luottamukseni arvoinen.
Älä ota asioita liian vakavasti. Pientä pilkettä silmäkulmaan varsinkin bile-iltoina. Jos joku ihminen alkaa kiinnostaa kannattaa siihen tutustua ja mennnä niin pitkälle kuin siltä tuntuu ilman suurempia miettimisiä. Yleensä jos tapailet jotakuta ja tulee ero aina jommastakummasta tuntuu ero ylitsepääsemättömältä, mutta kyllä niistä selviää. Voin sanoa omasta kokemuksesta.
Eikun vaan rohkeasti kokeilemaan! Kyllä sieltä vielä sinusta kaikinpuolin kiinnostuneita löytyy elikkäs herrasmiehiä.
"Miehiä minun ei ole koskaan ollut vaikeata saada, tosi moni halusi suhdetta kanssani, mutta en antanut tilaisuutta vain sen takia koska olin niiden poikien kanssa liian hyviä kavereita enkä halunnut pilata sitä ehkä mahdollsella erolla."
Toi on jotai nii uskomatonta selittelyä ku nainen vaa voi koskaan keksiä! Mikset vaa sanonu et ei kiinnosta?!? Ne kaverit, varsinkin miespuoliset, ei tuu todellakaa pysymää sun lähelläs loppuelämää vaan porukka hajaantuu elämän myötä ja kaveripiiri vaihtuu. Jos kaveripiirissä on potentiaalista seuraa, sitä pitää kokeilla. Miks dumppaisit "sen oikeen", senkö takia et haluat pitää sen vaa kaverina...
Onneks ees korjasit tota kaverijuttua sanomalla "Nyt kun jälkeenpäin ajattelen niin harmittaa!"
Siis en sen takia halunnut ryhtyä kavereitteni kanssa suhteeseen koska mul on aikaisemmin mennyt monen kanssa välit kokonaan poikki vain sen takia että pistin poikki. Jätkät suuttui koska minulla ei enää ollut niin paljon tunteita kuin ennen ja näin pisti kaikki välit poikki. Mut enhän mä voi itteni pakottaa olemaan jonkun kaa jota en rakasta! Joten kokemusteni kautta haluan olla ennemin kavereitteni kanssa vain kavereita kuin ettei lainkaan niiden kanssa tekemisissä! Ja olen monen kanssa pelleilyt enkä haluannut olla ilkeä kavereilleni...Ehkä kuulostaa oudolta mutta kaveruus mulle merkitsee enemmän kuin joku suhde.
Ei kenenkää pidä väkisin olla toisen kanssa, jota ei kuitekaa rakasta. Siihe minunkin suhteet on miltei aina kaatunu, se kiinnostus loppuu minulta. Ja sen takii kai tässä sinkkuja vielä ollaankin.
Kaveruus merkitsee enemmän kuin suhde... joo voihan se asia silleinkin olla. Tarkemmin kun miettii ni oon kyllä täysin samaa mieltä. Mut mulla se kaveruus vaan merkistee sellain enemmän, et en hylkäis kavereitani seurustelun alkaessa, kuten muutama laamakaverini on tehnyt. Jos pitäs valita, ennemmin se naikkonen häipyy mun elämästä kun ne kaverit. Paitsi tiedän et jos rakastuisin johonkiin kaveriini, varmasti rupeisin sitä kosiskelemaan. Haluaisin hänet ennemmin elämänkumppanikseni kuin pelkäks kaveriks. Sekavaa :\
Voi kuule, sen voin kertoa, että hurjista tytöistä ei tod.näköisesti haeta muuta kuin hetken hurmaa.
Ainakin kun oman kaveripiirin jannujen juttuja olen joskus kuullut. He arvostavat enemmänkin ns. vähemmän kokeneita naisia kuin hurjia tyttöjä.
Ole vain oma itsesi kyllä se vielä naksahtaa.
voisikos sanoa:
Sydän joka pelkaa särkyvänsä ei opi tanssimaan...
kukaan ei ole vielä kertonut minulle sitä rehellisesti ja suoraan!
mutta tod näköisesti siksi, että en vain ole naisten mieleen, enkä edes rikas tai muuta hienoo! päinvastoin.
...on varmaankin suurin yksittäinen syy...
Olen lyhyt.
mennessä en ole edes kertaakaan seurustellut, mutta väittäisin vian olleen jossain näistä:
- enon pedofilia-yritykset ollessani ehkä 5-6-vuotias
- muutenkin rikkinäinen lapsuus; isäpuoli ei arvostanut, vaan nujersi henkisesti=> siitä huono itsearvostus
- vanhemmat (isäpuoleni ja äitini) käytti alkoholia paljon nuoruudessani ja tappelivat kännissä
- isäpuoleni oli varsinkin kännissä todella ilkeä minulle
Näistä yllä mainituista syistä syntyi turvattomuuden tunnetta, ahdistusta jne. Ehkäpä elämällä nyt yksin tunnen "vapauden" enkä salli siihen mitään muutoksia, jotka saattaisivat aiheuttaa lapsuuden kaltaista ahdistusta. Hmmm...hieman lapsenomaista ajattelua.
Tiedän, että minulla olisi vientiä, sillä olen kuitenkin hyväkroppainen ja muita kuunteleva ihminen eikä ulkonäössäkään ole valittamista, mutta nämä lapsuuden traumat saa minut pakenemaan suojakuoren sisään.
Jotkut luulevat homoksikin ja se ottaa päähän. Ei kukaan ihminen voi ymmärtää miksi näinkin mukava ihminen on vielä vapaana. En minäkään ole pystynyt analysoimaan omaa elämää niin hyvin, että pystyisin jonkin tietyn syyn sinkkuuteni sanomaan, mutta kyllä se lapsuuskin vaikuttaa.
Nämä muut vastailijat eivät juuri ole näistä asioista kirjoittaneet, mutta ajattelin ainakin omalta osalta "avata latua" tällaisella näkökulmalla.
Kyllä tuo lapsuus ja nuoruus vaikuttaa kovastikin tunne- elämän kehittymiseen. Siihen tulokseen olen itsekin tulllut.
Syy miksi minä olen sinkku on todella monien asioiden summa.
Nuoruusvuosista on jäänyt vain paha maku suuhun pojista. Kerran koulussa välitunnilla omenaa syödessäni sain kuulla (myöhemmin koko koulu), kun eräs poika huusi käytävällä: hei kattokaa, tolla on isompi omena kun sen tissit! Kehityin muita myöhemmin, sillä urheilin paljon. Tästä jäi ikuinen arpi ja epävarmuus. Häpeilen alasti olemista(seksiä, vartaloani). Sain myös kuulla lesbotteluja harrastukseni takia. Vanhemmalla iällä pojat ovat haluneet minusta vain sitä yhtä. Minua pelätään pitää tyttöystävänä(tämän olen kuullut niiltä parilta exältä), sillä olen urheilullinen, kaunis, fiksu ja miehet juoksevat perässäni-> "petän kuitenkin jokaisesta tarjouksesta". Turhauttavaa, todella!
Tuo universaali ilmiö: minä kiinnostun sinusta, mutta sinä et minusta ja päin vastoin on jotain mitä ihminen ei voi käsittää. Tarvitsen myös paljon omaa aikaa.
Tulipa vuodatettua. Noh, ei tässä voi muuta enää toivoa, kuin aurinkoa ja uusia ihmisiä kaikkien elämään!
Kuulostaa kovin tutulta, myös Jatan vastauksessa on tuttuja aineksia. Olen vierastanut/pelännyt miehiä lapsesta asti tietyistä syistä, jotka nyt on jo läpikäyty. Aikaisemmin seurustelin naisten kanssa, nyt on pari vuotta tullut vietettynä sinkkuna. Unelmoin tavallisesta suhteesta miehen kanssa, perheestäkin. En vaan uskalla lähestyä ketään ja helposti kai torjunkin lähestymisyritykset, enkä pahemmin käy esim. ravintoloissa, ja harrastusten parissa ei miehiin pahemmin törmää.
Meneehän tämä näinkin, kaikki on periaattessa hyvin ja kunnossa. Parempi tietty yksin kuin huonossa suhteessa. Mutta silti kaipaan jotain.
Siinä olet oikeassa, mielummin yksin kuin huonosti kaksin. Mutta jos kaipaat jotakin muuta niin ota riski, ainahan sitä voi epäonnistua, mutta voihan sitä tuurikin käydä.
Onhan se syvältä jos lapsuudessa tapahtuneet asiat tuhoavat nykyisyyttä, mutta anna itsellesi mahdollisuus. Olet sen ansainnut.
Käy juttelemassa AAL:ssä (Alkoholistien aikuiset lapset), siellä tapaat kohtalotovereita, moni solmu aukeaa.
http://www.aal-fin.org/
Kuulosti pirun tutulta tuo tarinasi. Ite oon 24-vuotias kundi, joka on läpikäynyt suunnilleen samanlaisen myllyn kuin sinäkin huumeet kiusatuks joutumisen pikkulapsena.
En oo niin ikään koskaan seurustellu, tai edes harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Oon kokonaan tukahduttanut seksuaalisuuteni, ja ei minua edes enää nykyisin kiinnosta vastakkainen tai oma sukupuoleni siinä mielessä.
Mua kans luullaan monesti homoksi, ja joudun selittelemään jopa mutsilleni, että en minä mikään homo ole. Olen usein sanonut suoraan totuuden, kun joku on kysellyt suhteistani, ja monet naiset eivät ole uskoneet minua, että olisin voinut pitää poikuuteni tallella, luulleet huijariks. Olen ihmisten mielestä kuulemma niin komea mies, että ei minunlaisillani miehillä voi olla poikuus tallella. Ja yleensä naiset pitävät minusta, koska osaan kunnioittaa heitä.
Mutta itse en harmittele ollenkaan; olen sinut itseni kanssa nykyisin enkä kaipaa suhteita itselleni. Viihdyn hyvin itseni kanssa, joten luultavasti tulen elämään tämän elämän sinkkuna loppuun saakka, ilman suhteen suhdetta.
Kiitos viestistäsi, joka vahvisti omia ajatuksiani. Tulen ihmisten kanssa yleensä hyvin juttuun, en ole ujo enkä arka, ennen kuin pitäisi tehdä lähempää tuttavuutta. Vaikka joku olisikin herättänyt kiinnostukseni, tuttavuutta tehdessäni mieleen nousee hyviä syitä jättää ks. tutustuminen lyhyeen... jälkeen päin voi sitten ajatella, entä jos... Pelkään kai mitä sitten tapahtuu, jos lasken toisen ihmisen liian lähelle... Ehkä vielä kohtaan ihmisen, jonka seurassa en mene puihin ja uskallan antaa tunteiden viedä :)
varatonna ja keskimääräisen näköisenä, nyttemmin varsin vatsakkaana, ei ole houkuttimia
Siks, että olen aika vaativa.
Siks, että olen toisella kierroksella.
Siks, että asun keskellä ei mitään.
Koska mun henkinen ikä on vasta 13-14 ikävuoden paikkeilla :þ Eli vasta noin 30 vuotiaana vois ruveta seukkaaminen kiinnostamaan, kun henkinen ikä alkaa lähestyä 20 vuotiaan tasoa :)
--kasvakaa isoksi, älkää aikuiseksi--
mulla on oma auto, oma asunto, vakkari duunipaikka, en ole väkivaltainen, liikkumiseen käytän muutakin kuin autoa ja en ole mikään friikki. Niin ja tytöt etsii oman kokemukseni mukaan jännittävää poikakaveria. Siksi vielä olen sinkku.
Koska olen tunnevammainen =(
koska ilmeesi oli surullinen. Jos on tunnevammainen niin ei tunne surua.
...koska en hakka pahoinpitele, huuda, riehu, hajota paikkoja ja muuten ole "jännittävä", vaan hellä huolehtiva uskollinen huumorintajuinen ja muutenki tylsän normaali!
Olen ruma, köyhä ja kaiken lisäksi "tylsä" "nörtti" (mielenkiinnon kohteet kun ovat jossain muualla kun baarissa istumisessa, peruslätkässä ja/tai autonrassaamisessa). 25v yksin, enkä usko tilanteen myöskään muuttuvan tulevaisuudessa.
erosin vasta vähän aikaa sitten ja haluan nauttia omasta rauhasta pitkästä aikaa.
Ihastun vääriin ihmisiin,pahimmassa tapauksessa rakastun.Olen mielummin sinkku kuin yksin parisuhteessa.
Nähtävästi kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.
No ku äiti kielsi. Pitää kuulemma ensin suorittaa ala-aste loppuun ennen ku mä saan alkaa edes ajatteleen tollasta!
Ville per.... tää oli hyvä. Nauroin kippurassa pitkän aikaa.
- kavereista moni seurustelee enkä ole kellekkään heistä kateellinen
- vaatimustaso korkea
- en ole komea, urheilullinen kylläkin mutten komea
- ei riitä aika
- mielenkiinto lopahtaa aina tutustumisvaiheessa
- inhoan pakkoseurustelua, ennemmin elän yksin
- piilovittuilen kaikille tuttaville, kavereille, ystäville, perheelle ja uusille naisystäville... syynä se kun mua on kiusattu ja mulle on vittuiltu lapsesta asti koulussa, kotona, töissä, ihan kaikkialla!
...kun ensimmäinen vakava suhde alkoi olin 26, hän oli elämäni nainen. Ei ollut kokemusta parisuhteesta, joten mä mokasin lukuisia kertoja. Nyt kun tuli ero, niin eihän samanlaista kun hän löydy. Elämän nainen tule vaan kerran. Tajusin se vasta nyt, kun takana on muutamia säätöjä.
Eli toisin sanoin, olen liian tiukkapipo!
en uskalla koska nykyään tuntuu että hypitään vain himojen perässä,mutta heti kun löytyy sopiva nainen voin ruveta seurustelemaan
Sinun kaltaiseen miehen haluaisin tutustua...
mistä teitä hyviä naisia löytyy?ei oo viime aikoina kohdalle sattunu.
... sieltä mistä teitä hyviä miehiä! Voisin kertoa, jos jättäisit vaikka s-posti osoitteen?
:)
tässä olis [email protected]
...ne joista itse olen kiinnostunut, ovat joko varattuja tai eivät lainkaan minusta kiinnostuneita. Sitten taas mun perässä juoksee sellaiset miehet, jotka eivät herätä minussa itsessäni mitään tuntemuksia (eli kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa). Sitten yksi syy on varmaankin se, että tosi hankalaa tutustua nykyään kehenkään kiinnostavaan ja sopivaan VAPAASEEN mieheen, kun "kaikki" sopivan ikäiset tuntuu olevan jo parisuhteessa (ja kaikki "hyvät" varattuja), eikä lähipiirissäkään ole potentiaalisia kaverin kavereita joihin kiinnostaisi tutustua. Mut samaa mieltä olen niin kuin moni aiempikin kirjoittaja, että mielummin yksin sinkkuna kun yksin huonossa parisuhteessa väärän ihmisen kanssa...
Tässä muutamia syitä sinkkuuteeni.
- Sitoutumiskammoisuus. En vaan voi sille mitään, että joskus tulee otettua jalat alle, kun omasta mielestä asiat rupee etenemään liian nopeasti yms.
- En käy usein baareissa yms. "iskupaikoissa"
- Ujous. Joskus on vaan niin vaikeeta tehdä aloitetta.
- Ne, joista minä olen kiinnostunut, eivät ole kiinnostuneita minusta ja toisin päin.
- Haluan omaa tilaa ja rauhaa.
Kukaan ei varmaan enää ihmettele, miks mä oon sinkku.. Pitäis varmaan iskeä tää lista pöytään kaikille, jotka kyselee syitä mun sinkkuuteen=)
Kirjoittamasi lista pätee myös täysin omalle kohdalleni.
olen 31v mies ja nyt edellisen suhteen loppumisesta on 4v, ja mielipiteeni on että nykyään vaaditaan pulin ja toisin aivan mahdottomia! kaikkien täytyy olla niin trendikkäitä,söpöjä ellei kauniita,menestyviä...luotettavuus,uskollisuus ja toisen kunnioittaminen on menettäneet pahasti arvoansa! pääasia että näyttää hyvältä! se saa mut voimaan pahoin! enkä edes viitsi käydä missää "naisenhaku" reissuilla baareissa. mieluummin olen yksin kuin huonon kumppanin kanssa! kyllä se sitten joskus tulee vastaan jos on tullakseen,se oikea!
Hei!
En tiedä luetko vastaustani ikinä, mutta tiedän mitä tarkoitat. Tiedän todella. Itse olen nätiksi naiseksi haukuttu ja kroppaakin on hiukan, kun koko ikäni olen harrastunut urheilua. Mutta en uskalla enää (?) ryhtyä suhteeseen. Minulla on ollut 4 vuoden ja 3 vuoden vakavat suhteet.Viimeinen suhteeni opetti minua, siintä kuinka ihmisiltä vaaditaan.Koin jatkuvasti olevani ruma ja lihava, jokaista herkkupalaani vahdattiin ja siitä huomautettiin. Itse tuntoni meni täysin ja yritin vain epätoivoisesti laihduttaa kokoajan,vaikka minulle sanottiin kavereiden taholta etten ole lihava. Lopulta en syönyt muuta kuin hedelmiä. Ja kaikki tämä miehen takia...hullua.
Nyt kaipaisin kainaloa johon käpertyä, syliä joka ottaa vastaan ja lohduttaa, ihmistä jonka kanssa olisi hyvä olla. Mutten uskalla, en tahdo tuntea itseäni jälleen huonoksi. Itsetuntoni on täysin nollassa.
Joku voi kirjottaa, että olen heikko nainen. En muuten, mutta tässä asiassa kylläkin. Työssäni olen johtavassa asemassa ja pystyn tekemään päätöksiä ja siedän paineita...
joo ei sitä auta ku vaa elää päivä kerrallas. sanon ny viel et saman kokeneet vois hyvinki ymmärtää toisiaan. mut eihä niin ainakaan mun tuurilla tapahdu! oon jo niin tottunu yksinoloon,mut ainahan sitä tietysti toivoo löytävän sen oikean!
En oo varmaan kellekään kelvannut.
taas olen kelvannut monellekkin mutta se aika on ollut joskus yllättävänkin lyhyt ja nyt sit sinkuna..kun kukaan ei kelpaa mulle pitkään ja lyhyistä hetkistä en välitä..
Koska olen ujo, lyhyt ja sirorakenteinen. Kasvoiltani ns. baby face.
ämmät ovat niin itsekeskeisiä ja löysäperseitä!!!
kun olen niin ruma ja vastenmielinen, että ihmisillä tulee huono-olo minun lähellä, ja naapuritkin nauravat ja pilkkaavat saunan pukuhuoneen ikkunan takana!!!!!
kaikki joihin simmuni isken ja jotka mieltäni lämmittävät ovat varattuja;((
nykypäivän trendin mukaan ei miehet osaa pyytää kaffeille ;)) vaikka kiinnostusta olisi puolin ja toisin
aina kannattaa kokeilla "kepillä jäätä" sitä tiedä milloin natsaa;)))
Olen sinkku koska en todellakaan halua seurustella sellaisen naisen kanssa joka on niin epätoivoinen, että ottaisi jopa minut...
-sinkun ei tartte kuunnella jatkuvaa kritiikkiä kropastaan eikä luonteestaan (päinvastoin;)
-vapaus nähdä muitaki ihmisiä ko sukulaisia, eikä tartte muistaa sanasta sanaan muiden kans käymiä keskusteluja
-säästyy rumilta mustelmilta
-saa syödä, juoda jas polttaa kenenkään siitä nipottamatta
-lupa omistaa unelmia ja toteuttaa niitä
..en keksi yhtään syytä miks oisin varatty, nyt ko oon viimein päässy yli yksin jäämisen pelosta ja ymmärtäny ettei se tee musta enempää naista, et roikun onnettomassa suhteessa.
..että, mitä enemmän on kokeillut tutustua miehiin, sitä vaativammaksi sitä tulee ja miehille tulee paineita kun huomaavat, että ihan mikä tahansa sukan kuluttaja ei tee elämääni onnellisemmaksi. Siksi, että tiedän kysyessäni itseltäni, onko tässä sitä jotain, jos on..
mieheltä enemmän, mitä itse olet? Ja tietysti täytyy olla mammonaa, koska omat rahat eivät riitä? Mitä sitten odotat mieheltä?
..usko, että vaadin enemmän kuin mitä itse olen. Vielä ovat omat rahani riittäneet ja tulevaisuudessakin riittänevät. Ei raha tuo rakkautta. Se on vain väline, joka helpottaa monia asioita elämässä. Mutta miehen on oltava omillaan toimeen tuleva, en halua ketään elätettäväksi. Eikä kyllä sellaisia ole tielleni osunutkaan.
Olen tavannut myös hyviä miehiä, mutta joskus olosuhteet eivät vain ole suotuisat, työ, opisk ym viennyt muualle. Kai sitä odottaa mieheltä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja että miehellä on samanlaiset elämänarvot. Jos pidän itsestäni huolta myös ulkoisesti, haluan että myös mies tekee näin. En voisi koskaan tuntea fyysistä vetovoimaa miestä kohtaan, joka ei viehätä ulkoisesti. Ja ilman tätä suhde on ystävyyttä. Miehen on myös annettava aikaa suhteelle, mutta myös tilaa hengittää. Olen yleensä aika lailla suorapuheinen ja se aiheuttaa joskus väärinkäsityksiä.. Mielestäni miehen on huomioitava naisensa. Huomioinhan minäkin miehen. Enpä taida aivan viitsiä listaa ladella, mitä mieheltä odotan, koska kukaan ei ole täydellinen. Tietenkään itseäni ei tähän lasketa;)) Huumori on elämän suola niin keskusteluissa kuin fyysisessä kanssakäymisessäkin! Vaikka pidän itseäni vielä aika nuorena, on elämän kokemusta karttunut sen verran, että tiedän, että positiivisella elämänasenteella selviää kovinkin vaikeista elämäntilanteista ja tätä odotan myös mieheltä.
oli mukava lukea tuo ja "nähdä", että sieltä tuli esiin sisäisestikin upea nainen ja olet järki-tyyppi!
Itse hieman provosoin (sorry!) tuolla aikaisemmalla vastauksella, koska luulin, että sinulla(kin) "raha ratkaisee".
Tosin, kuka väittää, etteikö kahden samantasoisen miehen (ulkönäkö ja luonne) välillä ratkaisisi, jos toisella on omaisuutta yllin kyllin ja toinen tulee toimeen omillaan, ilman mitään mainittavaa omaisuutta (esim. 10 v. vanha auto ja asuu vuokralla). Ja tuolla rikkaalle miehelle sallitaan toki pieniä puutteitakin. Näinhän se menee mielestäni ja itse olen "katkera", koska ei ole sitä "mammonaa", jonka avulla aukaisisin naiselle oven paratiisiin.
Toisen huomioonottaminen
Positiivinen elämänasenne
Huumori
Wau! Se on siinä!
Kiitti Nätti vastauksesta!
.. käy kieltäminen etteikö se varakkaampi mies voittaisi. Mutta on erittäin epätodennäköistä, että joutuisi tällaiseen valintatilanteeseen. Olen seurustellut vakavasti sellaisen miehen kanssa, jolla varat olivat sitä luokkaa että juuri ja juuri toimeen tuli, eikä suhde todellakaan kaatunut siihen. kysymys on yleensä enemmänkin siitä, onko miehellä halua pyrkiä materialistisesti parempaan elämään. Minä ainakin pyrin enkä ollenkaan kiellä etteikö haaveisiin kuuluisi oma asunto tai talo. ja miehen "kelpuutettavuuteen" vaikuttaa, onko hänellä saman suuntaisia tavoitteita. Mutta tällöin kysymys ei ole siitä, onko mies rikas. Minun periaatteen mukaan kun asunto maksetaan puoliksi.
Kiitoksia kehuista, ne lämmittävät aina naisen sydäntä;) Olen ollut positiivisesti yllättynyt kuinka mielenkiintoisia keskusteluja täällä on. Yleensä kun en harrasta kovin paljon netissä kirjoittelua(kiireinen nainen.. hihi) Mukava keskustella ihmisten kanssa liikahtamatta kotoaan mihinkään. Kun en nyt ihan koukkuun jäisi ja mökkihöperöityisi.. hihi..
..minulla ei ole hienoa 2 litraista autoa
ja paljon rahaa jolla tehdä naisia tyytyväisiksi.
Oikein vituttaa kun suurin osa naisista on
niin materialistisia ettei niille mikään
riitä. Eikö kukaan osaa arvostaa luonnetta
ja ns. normaalia ulkonäköä ja tavallista
toimeentuloa?? Pitääkö aina elää pilvilinnoissa
ja odottaa sitä telkkareiden tarjoamaan
rikasta ja hyvännäköistä miestä jolla
ei välttämättä ole pään sisällä mitään?
Se on näin, että kun kerran pääkopassa jotain löytyy, niin sen pystyy tekemään myös rahaksi.
Mistä näkee, että kaveri on fiksu ja jämäkkä, itsenäinen tyyppi? Ei raha kaikkea merkitse, mutta useimmiten fiksut ne pärjäävät myös "materiaalin" puolella.
Kaikki eivät ole materialisteja. Jos kaveri on fiksu ja jämäkkä, hän pärjää siinä, mitä hän tekee.
Vapaana on ihanaa, ei tarvitse selitellä menojaan kenellekään. Ja muutenkin, mitäs huonoja puolia vapaudessa voisi olla?
En ole vielä löytänyt tarpeeksi ihanaa homomiestä itselleni. En ole kyllä kauheasti etsinytkään. Oikeastaan näin on ihan mukavaa hengailla.
mutta viisas....eikä naiset viisauteen perusta...koska ovat tyhmiä....siks!
Ei minulle ainakaan ulkonäkö vaikuta, mutta ulkoinen olemus kylläkin. Jos miehellä on äärettömän huono itsetunto ja suurinpiirtein pyytelee anteeksi olemassa oloansa ja rumuuttansa, sellaista miestä ei kyllä jaksaisi katsella.
Viisaan miehen minä ainakin haluaisin, jolla olisi terve itsetunto, se riittäisi. juuh...
kyllä se joskus tulee vielä vastaan... (?)
Kerropa se=) En kyllä voi sanoa etsivänikään ketään miestä ahkerasti, mutta ei vaan oo hyvää sattunu eteen... Eikä hyvä välttämättä tarkota rikasta, mutta jotain tasoa vaadin=)
Täytän tällä viikolla 22, en ole koskaan seurustellut, joitain tapauksia on ollut, mut aina on tullut jotain, minkä takia mitään vakavaa ei ole koskaan alkanut. Mä olen riutunut varmaan jostain lukioikäsestä asti, et koska löydän jonkun vierelleni. Vuoden vaan kuluu ja joka vuosi asetan itelleni deadlinen, et siihen mennessä jos en seurustele, niin onko mun elämässä mitään järkeä. Ei opiskelut ja työ tuo sitä sisältöä loppuelämäks. Nyt kun vielä valmistun, niin jäljelle jää työ. Siinäpähän vanhana piikana katkerana elän yksin yksiössä, luultavasti itsetuhoaviettiäni viljellen. Ei missään oo mitään järkeä, jos en edes joskus saa kokea miltä tuntuu välittää, rakastaa...
Täällähän on netti täynnä kaikenmaailman miehiä, sun ei tarvitse kuin tunnistaa ne parhaimmat päältä. Vaihdatte eemaileja, sovitte treffit, sovitte toiset treffit, muutatte yhteen ja elätte elämänne suhtkoht onnellisina loppuun asti... helppoa kuin mikä...
Siinä olet oikeessa että nuo opiskelut ja työ eivät sitä sisältöä elämään tuo. Itse olen ollut työelämässä pari vuotta, enkä välttämättä kuvais elämääni sisältörikkaaksi... Hynkky on ihan kivaa ja työkin on ihan mielenkiintoista, mutta kun työpäivä loppuu, niin se mun tyhjä yksiö on todellakin tyhjä :l
Metsästysonnea :)
nettiäkin, ne kenen kanssa tuttavuudesta tuli pidempiä, niin joko jäätiin kaveritasolle/ toinen halus panosuhteen/ tai muuten vaan juttu hiipui..kai sitä vaan pitäs jaksaa yrittää, mut jotenkin tuntuu, et sillon sitä miestä ei ainakaan löydä, jos sitä oikeen ettimällä hakee jostain!!!
Itse en ole parisuhdetta etsimällä etsinyt, vaan pääasiassa odottanut, että se "oikea" yhtäkkiä ilmestyis jostain mun nenän eteen... Ja tässä tulos, aikuinen(?) mies kirjoittelee jossain hemmetin suomi24 chat-palstalla, jotain aivan huuhaata ja muka elämänviisauksia... ja vielä työaikana :)
Etsi, etsi, etsi, etsi ja sitten kun kyllästyt, niin etsi lisää.
Mulla on niin rankka fetissiluonne että se peittää kaiken alleen. Sääli, sillä jos mulla ei olis sitä niin olisin kiltti ja ymmärtäväinen kumppani. En ole SM-henkinen. Kohtaloaan ei voi valita.
Voivoivoi. Ruikuti ruikuti ruikuti.
Kyllä se on oma syy kun oot sinkku. Ei kenenkään muun syy. Toisissa ihmisissä ei ole mitään vikaa. Siitä kannattaa lähteä liikkeelle.
Onneksi sinkut kuolee sukupuuttoon. Sinkut ei lisäänny eikä saa lapsia. Terve.
Ensinnäkin olen hirvittävän nirso. Olen tottunut hyvään seksiin ja vaadin sitä myös poikaystävältäni. Lisäksi haluan, että hän on esittelykelpoinen, eli hyvän näköinen. Raha ei merkitse muuta kuin sen verran, että hänen on tultava toimeen omillaan. Kaiken tämän lisäksi hänen on vielä tultava toimeen ystävieni ja perheeni kanssa. Ylipäätään hänen tulisi tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja jos ei tule, niin ei ainakaan ala metelöimään.
Muutama tällainen harvinainen yksilö on kohdalleni osunut, mutta menneisyydessäni on myös peikko, joka saa mut aina joskus sortumaan pettämiseen. Tästä täytyisi päästä eroon.
=(
Johan oli tarina.. Ilmeisesti olet itsekin sen jo sisäistänyt, ettet ole itsekään valmis parisuhteeseen.
Kun on peikkoja ja kaikkea. Anna ajan kulua ja peikkoile oma aikasi kunnes alkaa siltä tuntumaan, että olisi aika kokeilla ihan kunnon parisuhdetta.
Niin se homma etenee
Kannattaisi varmaan valita joku silti, ja pudottaa hieman rimaansa. Sillä kun vanhenet ja kauneutesi rupsahtaa pikku hiljaa, niin joudut itse sinne keräilyeriin, joita ei enää nirsot huolikaan... :)
En vain tajua, miksi täytyisi tyytyä vähempään. En välttämättä tarvitse parasta, mutta hyvää joka tapauksessa. Ei ole mitään järkeä olla parisuhteessa, joka ei tyydytä. En viitsisi seurustella vain seurustelun takia, sillä olen jo oppinut hyvin tulemaan toimeen omillani. Eikä se nyt niiiin hirvittävä ajatus ole jäädä ikisinkuksi (vanhaksi piiaksi, hyi mikä sana!). Vaan olen niin nuori vielä (21), että minulla on rutkasti aikaa katsella ja kasvaa.
Johtuisikohan, että en ole kovin maskuliininen ja heppi ei ole mitä esittelykelpoisin, myöskään koko ikäni kestänyt alipaino ei auta asiaa (ruokaa kyllä on). Ei kehtaa nolata itseä. Vaadin vieläpä itseltäni liikoja, enkä yksinkertaisesti suostu vähenpään.
Eipä ole ollut lähinnä mitään kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen, eikä tule. Homoja vastustan jyrkästi ja 3:n vuoden päästä menen inttiin.. No, onneksi nämä asiat eivät paina mieltä kovinkaan, kun on tyytynyt mitä on tuleman.
mukavampaa kuin rikas poikamies elämä, ei paljo tartte miettiä mitä sitä touhuaa...tärkeinhän on:
1 terveys
2 työ
2 raha/talous
4 ?
5 ?
miks: mullon huono maku miesten suhteen,kiinnostun vain semmosesta joka ei tiä mitä elämältään tahtoo,vaikka on yli 2vuotta ollut tässä miettimisaikaa.. muut miehet ei juurikaan kiinnosta. ja mitäpä sitä seurusteleen vaikka jo yli 20v. ikää onkin.. parempi yksin entä väärän kans. nii kerta..
Oon aito sinkku koska en ole vielä valmis sitoutumiseen.Haluan nauttia elämästä.. :)
..ja en pysty olla uskollinen kenellekän..tahdon panna lisää ja lisää..On se tylsäää katsella samaa reikää joka päivä uudestaan ja uudestaan :)) eikö?
http://tinyurl.com/2rzby sina kuvani :) ottakaa kantaa ihmiset :) syyna sinkkuuten voisi olla syy ettei sita oikeaa vain loydy );
Siksi kun olen reilusti ylipainoinen ja heppi ei ilmeisesti riitä niille naisille joista voisin itse kiinnostua. Muuten olen joskus liikaakin(?) naisten mieleen, kunnes heille totuus paljastuu. Siksi en juurikaan vaivaudu enää. Ei huvita ottaa riskiä Ripsipiirakan sanoituksen mukaisesti - sä kyllin voitko onnenjakajaani kiittää..
Tilanne on siksi harmillinen kun olisin ollut jo pidemmän aikaa valmis vakiintumaan ja ottamaan vastuuta. Perhettä kun ei voi yksin perustaa.
Omavarainen, karismaattinen, älykäs, viisaskin, sosiaalinen, ammattitaitoinen, ja vaikka mitä, mutta ilmeisesti se tärkein puuttuu.
liian läski, liian ruma, liian pitkä ja semmosta kaikkee...
...vihaan sitoutumista... ahdistaa
yksinkertaistahan tuo. kellä on, saa,
kellä ei, ei.
Kuten Lapinlahden linnutkin asian ilmaisivat, Se on jannusta kii huutaako tyttö hii. Ketut rahoista jos muuten jostakin syystä on kotikylän vetävin komistus, vähän tuntuu sitä paitsi että mitä rentumpi tiettyyn rajaan asti (ja sen ylikin) niin sen enemmän joskus seuraa riittää ukoilla. Ja rahaahan sieltäkin löytyy sitten luonnollisesti pilvinpimein takataskusta...
Se on kyllä aivan totta että liian kunnollinen, ei-niin-puoleensavetävä plus siihen päälle että on lantiton niin se kyllä taitaa nykyään vähän rajata joissakin tilanteissa mahdollisuuksia. Toiset tuijottavat rahoja. Tosin valtaosa suhteista oli rahaa tai ei niin nykypäivänä taitaa lähteä siitä että tarjoat naiselle yhden baari-illan. Joskus valomerkin tullessa nainen toteaa kiitos ja näkemiin, joskus taas ei. Mutta siitähän se usein lähtee.
Koska olen ihmissuhdepuolella varsin saamaton, epäsosiaalinen sekä ujo.
On kyl henkisii ongelmii ja korkeet standardit...
Eip sit oo mitään mulle kelpaavaa muijaa löytyny jok tuntis samoin... vielä!
-But there's plenty of "fish" in the sea, so... Ya all know!!!
Over thousand salmon and still counting... No end in the horizon!
Ei sinkkuus nyt niin kamala asia ole mitä voisi luulla. Itse olen taas ajautunut suhteeseen mikä ei kiinnostakaan niin paljon kuin pitäisi ja ajattelen koko ajan miten voisin sen kivuttomammin lopettaa. Joka kerta kun tapaan kumppanini ajattelen että tämä ei voi kestää pitkään. Jokainen suhteeni on päättynyt näin koska olen ajatellut tässä on kiva ihminen jonka kanssa olisi varmasti kivaa seurustella, mutta en ole ottanut tarkemminen selvää vaan hypännyt liian nopeasti kelkkaan mukaan. Ne joita olen joskus tavannut ja joiden kanssa olisin varmasti onnistunut paremmin ovat torjuneet minut koska epäonnistumisen paineiden takia en ole osannut olla oma rento itseni. Onkohan tämä edes totta? Nyt haluaisin olla taas sinkku ja elää vain vapaana kunnes taas löydän jonkin jonka kanssa voisi jakaa kaiken...
kun en jaksa nytkään lähtee raflaan?
Olen sinkku, koska haluan olla.
Ihmettelenkin, mikä on, kun monet ovat epätoivoisia siitä, kun ovat sinkkuja.
Sinkkuna on ehdottomasti paljon hauskempaa ja vapaampaa..
mies jätti toisen naisen takia.
...ei ole vielä kävellyt vastaan sopivan kylmää ja kyynistä naista